Varokaa hiipparia....

Uskaltaakohan sitä avata ulko-ovea jos joku kolkuttaa ja kyselee möreällä äänellä ; Onkos täällä kilttejä mummuja? Sehän voi olla Iso Paha Susi naamiaisasussaan : O.

Erottaakohan ne toisistaan kulkusten kilinästä ; )

Todellakin, tuolla ulkona köpöttelee kummallisen Monta omituisesti pukeutunutta immeistä.
Usko tai älä, niin niillä on kirkkaan Punaaset housut ja takki saman värinen. Ihme muoti talvisyrännä.
Ja oon aivan satavarma, että näiden immeisten on täytynyt ehdottomasti värjätä partaa vaalennusvärjäysnesteellä. Jotenkin lapsellista, että vanhat miehet sillä tavalla konhottaa.
Keppi kourassa. Jotenkin uhkaavan tuntuista. Jos semmosella kepillä kumahuttaa toista pääknuppiin, niin vähäkö Ursa Minor, se Pieni Karhu kuten tiiät pötkähtää pohjoisnavan ympäristöstä pyörimään päälaen ympäri ympyrää.
Joillakin oon nähnyt ruskian säkin seliäs. Nuotiopuita kaiketi, en tiedä mitä lie.
Omituisen omituisia hiippareita toden totta. Luulen sitäpaitsi, että niillä on joku välilevytyrä, iskias, ku niin kumaras kulkoovat. Pakkanen ei tee hyvää välilevyille.

Näistä hiippareista huolimatta toivotan hyvin Hyvää joulua.

Minä olen täysin vaaraton vaikka olen kummallisesti pukeutunut ja kävelen metsäpolkuja kuin pökkelö punainen huivi suun edessä ja töppöskengät jaloissa. Sehän on nyt sallittua ja naamakin on punainen vaikken ole maistanut edes lientä:)

Parran puuttuminen ja kulkusten kilinä puuttuu ja tonttukin on mustavalkoinen turrukka joka iloisena juoksentelee ihan vapaana, välillä katsoo, että pääseekö se omituinen otus sieltä. No pääsee se vaikka joskus on lunta puoli metriä ainakin.

Nyt viimeistelyvalmistelut ja sitten saa ihana Joulunvietto alkaa.

Vielä kerran kaikille Iloista, Rauhallista, Riemullista Joulua ... ja saa se jatkua ohi Joulunkin:)