meillä minun lapseni saivat vain muutaman lahjan,mutta uusi mieheni osti omalle pojalleen todella kallita lahjoja.Poika asuu luonamme ja nyt omat lapseni ovat todella pahoillaan.Mieheni poika on melkein samanikäinen minun lasteni kanssa ja tietenkin se aiheutti hämmennystä,kuinka paljon lahjoja tuo vieras poika sai.Omien lasteni isä ei ostanut lapsille mitään ja mummo ja taatakin vain halpislahjat.Lapsemme ovat jo yli 10 v ja osaavat kyllä näyttää pettymyksensä.Enpä pystynyt kalliisiin lahjoihin,minulla kun menee lapsilisätkin talolainaan.Pelkään pahoin että tästä joulusta riitelen mieheni kanssa jossakin vaiheessa.Olen erittäin pettynyt uuden mieheni toimiin.Osti hän toki minunkin lapsille lahjat,mutta sitä halpis kamaa mitä vanhempanikin.Kuinka kävi muissa uusperheissä.
Kerronpa...
Pikaisesti...
23936
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Minä nostaisin tuollaisen äijän kyllä heti pihalle tai ainakin kävisin periaatteellisen keskustelun hänen kanssaan ja sen tulosten perusteella päättäisin jatkotoimenpiteistä. Samassa perheessä asuvien lasten pitäisi olla samanarvoisia keskenään. Onko teillä muutenkin ihan eri elintaso eri ihmisillä saman perheen sisällä?
Toisaalta olet kyllä itse tehnyt valintasi: maksat talolainaa, jolloin kaikkeen muuhun jää siis paljon vähemmän rahaa.
Tämänkaltaiset tilanteet ovat varsin tavallisia uusperheissä. Yleensähän toisen puolison suku on varakkaampaa ja lapset saavat siis suvultaan täysin erilaisia lahjoja. Myöskin lahjanantokulttuuri on eri suvuissa täysin erilaista: Osa lahjoittaa osakkeita, hopeaesineitä ja kultakoruja, osa muovisia leikkiautoja, käsivoiteita ja jarrusukkia.
Molempien lapset on teini-iässä tai yli. Siihen asti kun asuimme erillämme lahjoimme lapsiamme kuten halusimme, mutta sen jälkeen kun muutimme yhteen on lahjoja ostettu samalla rahasummalla jokaiselle lapselle. Mitä siitä että miehellä on useampi lapsi kun minulla vain yksi, joten hänellä rahaa lahjoihin menee sikäli enemmän, mutta pääasia on, että jos yhdelle ostetaan 300 euron puhelin, saa toiset samalla summalla jotain ihan muuta. Tästä asiasta on miehen kanssa sovittu jo heti ennen ensimmäistä yhteistä joulua omassa, yhteisessä kodissa.
Joulun pitäisi olla ilon juhla, ikävää että siitä on jäänyt päällimmäisenä negatiivisia tunteita.
Suosittelen silti, että turha asiasta on riitaa haastaa, miehesi ei ole ehkä osannut ajatella asiaa, joten kerro miltä tuo kaikki tuntui sinusta ja lapsista, ja sopikaa miten jatkossa toimitaan.
Kuka ostaa teinille 300€ luurin? Toivottavasti oli vain vitsi....Kännipäissään hävittävät puhelimensa kuitenkin
löysitkin kirjoituksestani sen tärkeimmän asian...hoh-hoijakkaa.
Jos hävittävät ovat sitten ilman. Pääasia kirjoituksessani oli kuitenkin lasten tasapuolinen kohtelu, ei kännykän hinta.
omalle itse
Kummallista ajattelua.Mielestäni on vaan asiallista ja kohteliasta huomioida myös sen kumppanin lapsia,jos kerran uusperheenä eletään.Minä ostin mieheni lapsille ja hän minun lapsilleni.Tarviiko aina tehdä jotain kumman jaottelua minun ja sinun lapsista.Mukavampaa on elää sovussa ja olla inhimillinen kaikille,huolimatta siitä kenen jälkikasvusta on kysymys.
tosiaankin ruveta riitelemään siitä, että miehesi osti omalle lapselleen omilla rahoillaan kalliimpia lahjoja kuin sinun lapsillesi? Eihän miehesi olisi ollut mikään pakko ostaa sinun lapsillesi yhtään mitään, eikä tietenkään edes omalle pojalleen. Lahjat ovat lahjoja, ne annetaan vapaaehtoisesti ja otetaan toivottavasti kiitollisin mielin vastaan.
Et voi panna nykyistä miestäsi vastuuseen siitä, että lastesi isä ei ostanut heille lahjoja, et liioin isovanhempien "halpislahjoista" tai siitä, että sinä et pystynyt ostamaan kalliimpia lahjoja. Vai oletko ottanut miehen pelkäksi rahapuuksi? Jos niin on, niin tietääkö hän sen? Pian tietää, jos aiot nostaa asiasta rähinän.
Lastesi on parasta alusta alkaen oppia siihen, että miehesi omaisuus ei kuulu heille. Perinnönjaossa sen viimeistään saa tuta.
Juuri noin asiat on silloin kun ei asuta yhdessä, mutta kyllä kun talous on yhteinen on aika vaikea puhua sinun ja minun rahoistani. Itsekin olen toki sitä mieltä, ettei asiasta pidä riidellä, mutta puhun kyllä vahvasti myös lasten tasapuolisen kohtelun puolesta.
Kyse ei ole siitä, että miehen pitäisi vaimonsa lapsille ostaa lahjoja, vaan siitä että lahjojen rahallinen arvo olisi suunnilleen sama kaikilla lapsilla. Kun eletään yhdessä, ei lasten tasapuolinen kohtelu pitäisi olla vaikeaa. Meillä se toimii loistavasti siitäkin huolimatta että osa on lähi- ja osa etälapsia.
Toivoisin että edes näin jouluna voitaisiin jättää toisten ilkkuminen...mutta tällä palstalla on niitä joilta se ei todellakaan onnistu, ei varsinkaan jos elämän ainoat kiksit saa kasvottomasta ilkkumisesta,,,,,niin surullista.
Vielä että mies muutti minun luokseni ok-taloon jonka omistan.(Velkaa on vielä ).Luulin todellakin että hän arvostaisi minun lapsiani yhtä paljon kuin omaa poikaansa.Aluksi hän mielestäni niin tekikin,mutta kun keväällä avioiduimme,muuttui tahti.Omaa poikaansa hän kuljettelee harrastuksiin ym. ja ottaa mukaansa yleensäkin jonnekin lähtiessään.Minunkin lapseni kelpasivat joskus hänen mukaansa,muttei enään.Kyllähän minä tämän kestän koska olen aikuinen nainen,mutta huomaan kyllä kuinka pettyneitä lapset isäpuoleensa ovat.En ottanut häntä rahapuuksi,mutta odotin häneltä tasa-arvoisuutta lasten suhteen.Erokin pyörii jo mielessäni,vaikka olemme olleet aviossa vasta reilut puoli vuotta.......
Maksaako mies mitään siitä että asuu lapsensa kanssa sinun talossasi ??
Oletko muuten tehnyt avioehdon ?
Omistat ilmeisesti talosi yksin ja maksat sen lainaa yksin, eli kartutat omaa ja omien lastesi omaisuutta. Mikä miehesi rooli on? Onko hän vuokralaisesi? Osallistuuko hän koko perheen elättämiseen? Kuinka suurella summalla?
Oletteko järjestäneet taloudelliset asianne avioeron tai jomman kumman kuoleman varalta? Entä lastenne oikeudet?
Menkääpä ihmeessä tekemään kirjallinen sopimus raha-asioittenne hoitamisesta. Jos jo yhdet joululahjat aiheuttavat sellaisen sotkun kuin olet kertonut, niin miten käy todellisten ongelmien kohdatessa?
Kerrot, että lapsesi ovat pettyneitä isäpuoleensa. Voin vain todeta, että se on varsin yleistä. Mutta eihän lapsilta yleensä kysellä, mitä he haluavat.
............ ajattelet aika kummasti. Ensin kerrot että miehesi poika asuu myös kanssanne. Miten kehtaat sitten sanoa, että vieras lapsi. Jos sinulla on tuollainen ajattelu tapa, niin en yhtään ihmettele että asiat menevät poskelleen.
Ja voinen kertoa näin vanhemana ihmisenä, että niin hyvää pillua ei olekaan että kukaan mies olisi niin tyhmä, että kustaisi myös uuden vaimon lapset. Mieti sitä.
jo on ruokotonta tekstiä näin joulupäivänä, Häpeä!
........totuushan on joidenkin kohdalla tämä, turha sinun tästä on hernettä vetää.
kertoo vain kirjoittajansa älykkyydestä tai tässä tapauksessa älyn puutteesta.
Tuollaiset asiattomuudet, eivät kuulu tälle palstalle.
Jos et pysty kirjoittamaan ilman v-sanoja ja asiattomuuksia niin jätä kirjoittamatta!
raukka kirjoittamaan!
ostaa omalle lapselle lahjoja, ettei tarvi vieraiden miesten heille ostella. Kumma että käyttäisin mihene lsten isän ratkino mien lastesi joululahjoihin. Mene siis töihin tai kahteenj otta rahat riittää ettei tarvi toisten kustannuksella joulua viettää ja asua ja syödä.
Maksaako mies sunkinlapsen elämisen ja vaatteet? Huh huh... mene töihin
sinä kirjoittamaan oikein helvetin idiootti!
sain kun vastasit.. heh...
Opettele sie käymään töissä, jotta voit ostaa lapsilles joululahjoja, ettei tarvi muilta kinuta rahaa ja olla pahoillaan ettei kaikki vieraat osta sun lapsille kalliita lahjoja. Ei kuulu heille. Mene siis töihin.
Uusioperheet tulisi lailla kieltää!
Olemme naimisissa olleet 3 vuotta uusperheenä. Mieheni ex vaimo osti pojilleen halppis lahjoja ja vetosi siihen että ei ole rahaa kun ei ole töitä. Lapset sitten laittoivat etä-isälleen toivomuslistan; luistimet, psp-pelin, legoja, suklaara, ralli-auto, maalivahdin maski, suojat ja pelipaita, pojat 10 ja 12 vuotiaat. Isältä paloi lahjoihin n. 850 euroa kaikkiin lahjoihin. Minä ja etä-isä paketoimme lahjat huolella ja odotimme poikie luoksemme jouluksi. eivät tulleet, taikka äitinsä ei suostunut tuomaan, siten kävivät meillä hätäisesti 25 päivänä hakemassa lahjat autoon, jossa tämä lähi-äiti odotti kärsimättömänä. Minä isän uutena vaimona en sanallakaan ottanut kantaa isän ostoksiin. sitten 25 päivänä minulta paloi pinna kun katsoin etä-isän surkeata naamaa kun lähi-äidin auton peräväalot poistuivat pihastamme, isä melkein iteä pillitti. Otin puhelimen ja soitin tälle kultamussukka lähi-äidille ja ilmoitin, että oli sitten viimeinen joulu, että me vain saimme ostaa lahjat lapsille mutta emme edes saaneet heitä luokemme edes syömään, lahjat kyllä käytiin hakemassa ei edes kiitosta kumpikaan isälleen sanoneet. Lähi-äiti perusteli, että oli kiire hänen vanhempiansa luokse syömään ja että 26 päivänäkään ei käy vierailut kun hänen siskonsa on tulossa kylään. Lähi-äiti uuden miesystävänsä kanssa vaatii isältä kaiken, mutta mitään ei saa vastineeksi, ei edes lapsiltaan aikaa, jonka lähi-äiti on päättänyt varastaa omalla ilkeydellään. Etä-isä maksaa joka kuukausi elarit säännöllisesti. Minä, isän uusi vaimo vierestä katson kun ex vaimo riistää kunnon isää, riistää minkä kerkee ja kehtaa. Koska tämä kunniavelka tulee maksettua? Olemmekin yhdessä sopineet mieheni kanssa, että yhtään lahjaa emme pojille osta, jos ei äitinsä edes heitä luoksemme yökylään päästä niitä hakemaan, emme aio olla pankkina ex akalle, eikä ole meidän syytä, että olemme kumpikin työelämässä mukana. Meitä ei enään lypsetä ja veätetä ex akan toimesta. Lapset ovat edelleen tervetulleita meille.
on sulla jutut, mutta pelkkää sontaa kirjoitat, olet tyhmä satutäti.
Samanlainen tilanne oli meillä ennenmuinoin.Miesystäväni exä antoi alussa isän tavata penskoja,koska isukki osti heille melkein kaikkea mitä ilkesivät pyytää....ja ilkesiväthän he...äityli kun oli muutaman päivän aina päntännyt heille päähän,mitä kaikkea "tarvitsevat ".Tarvittiin mopoa,polkupyöriä,potkulautoja mp-soittimia,kännyköitä,xboxeja,meikkejä,vaatteita ym.ym.Sitten äityli onnistui saamaan yh-ukkelin rinnalleen ja hänpä osasi neuvoa äityliä,jotta kuinka kynitään bioisältä loputkin rahat.Onnistuivat nuo yh.t yhteistuumin putsaamaan miesparan,joka nyt on eläkkeellä masennuksen vuoksi ja rahat riittävät ulosottojen jälkeen pahonpakon edes omaan ruokaan.Toivon todellakin että siinä uusperheessä (ovat nyt avioliitossa )kolkuttaisi joku muu kuin joulupukki.Turha toive kuitenkin,vaikka tuo exä ja hänen äitinsä kehuskelevat saaneensa kristillisen kasvatuksen.Eivät tiedä ilmeisesti AHNEUDEN olevan yksi kuolemansynneistä.Enpä todellakaan toivo mitenkään autuasta elämää noille yh-vanhemmille.Tukehtukoot ahneuteensa.