heeseen. Lapseni huostaanotettiin vuosia sitten. Itkin, tappelin oikeuksissa, elämä oli hajalla. Minua syytettiin lapseni laiminlyönnistä, jota en ollut tehnyt. Sitten syytettiin insestistä ja sillä saatiin aikaan pitkä tapaamisoikeuden rajoitus. Mihinkään oikeustoimiin ei kuitenkaan ryhdytty, kun poliisi sanoi, että ei ole aihetta epäillä rikosta. Tapaamisoikeuden rajoitusta ei kuitenkaan kumottu. Itsemurha oli lähellä.
Kaikkea siinä ehti tapahtua, tapaamisoikeuden rajoituksia sateli milloin mistäkin syystä, pisin oli kaksi vuotta. En pystynyt sinä aikana käymään lastani säännöllisesti tapaamassa, kun olin asiasta niin järkyttynyt, jälleen.
Sitten lapsia alkoi saada olla kotona suurinpiirtein milloin huvitti ja suurimman osan ajastaan hän olikin. Sitten hänelle hankittiin itsenäistymisasunto. Nuoreni halusi sinne, vaikka huosta olisikin purettu. Tuntui vähän katkeralta kaikkien vuosien taistelun jälkeen.
Nyt olen päässyt seesteiseen vaiheeseen. En tarvitse enää asioida sijaishuollossa enkä lastensuojelun kanssa. Lapsi tai nyt nuori on kotonaan kaikki minun lomani mukaanlukien viikonloput.
Nyt kun olen taas vaurastunut (kykenen taas töihin) ajattelin ostaa silppurin, josta jo aiemmin haaveilin. On nimittäin yksi lukollinen lipasto pursullaan lastensuojelun asiakirjoja. Ne ajattelin silputa ja laittaa kaappiin laskut, lääkkeet ja tärkeät paperit, niinkuin normaaleilla ihmisillä on.
Huosta ei unohdu koskaan, katkeruus haalenee ajan mittaan, mutta olen nyt aloittanut uuden elämän ilman lastensuojelun kirjoja. Sinne me kaikki pääsemme, kukin aikanaan
Kaikkea siinä ehti tapahtua, tapaamisoikeuden rajoituksia sateli milloin mistäkin syystä, pisin oli kaksi vuotta. En pystynyt sinä aikana käymään lastani säännöllisesti tapaamassa, kun olin asiasta niin järkyttynyt, jälleen.
Sitten lapsia alkoi saada olla kotona suurinpiirtein milloin huvitti ja suurimman osan ajastaan hän olikin. Sitten hänelle hankittiin itsenäistymisasunto. Nuoreni halusi sinne, vaikka huosta olisikin purettu. Tuntui vähän katkeralta kaikkien vuosien taistelun jälkeen.
Nyt olen päässyt seesteiseen vaiheeseen. En tarvitse enää asioida sijaishuollossa enkä lastensuojelun kanssa. Lapsi tai nyt nuori on kotonaan kaikki minun lomani mukaanlukien viikonloput.
Nyt kun olen taas vaurastunut (kykenen taas töihin) ajattelin ostaa silppurin, josta jo aiemmin haaveilin. On nimittäin yksi lukollinen lipasto pursullaan lastensuojelun asiakirjoja. Ne ajattelin silputa ja laittaa kaappiin laskut, lääkkeet ja tärkeät paperit, niinkuin normaaleilla ihmisillä on.
Huosta ei unohdu koskaan, katkeruus haalenee ajan mittaan, mutta olen nyt aloittanut uuden elämän ilman lastensuojelun kirjoja. Sinne me kaikki pääsemme, kukin aikanaan
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos noita perättömiä insestisyytöksiä käytetään virkamiesten toimesta voit julkaista heidän nimet ja paikkakunnan. "Sitten syytettiin insestistä ja sillä saatiin aikaan pitkä tapaamisoikeuden rajoitus. Mihinkään oikeustoimiin ei kuitenkaan ryhdytty, kun poliisi sanoi, että ei ole aihetta epäillä rikosta. "
Tuota samaa paskaa kylvää ainiskin Porvoon sosiaalitoimi Johanna Virkkunen,Susanne Forsblom ja Anne Green ja kaiken vielä siunaa sosiaalityönjohtaja Maria Andersson.
Eipä muuta,kun virkamiesten teot nimineen julki,muuten kaikki paska jatkuu soskuilla.
Joskus lapsesi voi kiinnostua asiasta ja silloin on hyvä, että paperit ovat olemassa. Ne ovat myös merkittäviä aikalaisdokumentteja pimeästä huostahulluuden ja lastensuojelun mielivallan aikakaudesta.
On lukuisia tutkijoita ja dokumenttiohjaajia, joita paperisi kiinnostavat ja jotka ovat valmiita tekemään tapauksestasi tutkimuksen tai dokumentin esimerkiksi lapsesi aikuistuttua.
Älä ihmeessä hävitä tärkeää materiaalia. Jos et halua, että ne pyörivät talossa, lähetä ne jollekin tämän palstan lastensuojelututkimusta aikovalle, sijoitettujen järjestölle tai tukihenkilölle tai anna ne vaikkapa minun säilytettäväkseni. Voin hakea paperit tai maksaa niiden postittamisen.
Ei koskaan tiedä, vaikka lapsesi hyötyisi niistä joskus.
Olen sata varma, että kaikki lasten"suojelu"rikollisuus tulee ilmi vielä ja julkisuuteen joku päivä.
Ei pahuus ole ikinä missään asiassa päässyt lopullisesti voitolle, eikä tule pääsemään.
Saattaa olla, että lapsesi on oikeutettu korvauksiin aikanaan, kuten monessa maassa on tapahtunut.
Ja lapsiin yhteiskunnan taholta kohdistuneet rikokset ovat hirvittäviä pahimmillaan.
Vain jos niistä on todisteita, älä siis tuhoa papereita! Minä ainakin olen säästänyt kaikki dokumentit lastensuojelun asiakasajoilta ja teen myös tutkimustyötä tästä asiasta, myös eri lehtiin olen ollut yhteydessä. Sinunkin paperisi ovat tärkeää todistusaineistoa millä voidaan pystyä estämään vääryydet tulevaisuudessa.
Kun meillä 9-vuotias kotiutui laittomasta huostaanotosta pahoinpideltynä ja todella huono kuntoisena, hän pelkäsi alussa lääkäreitäkin.
Siinä tässä taitoa tarvitaankin, että hänestä kasvaa silti yhteiskuntakelpoinen veronmaksaja tähän yhteiskuntaan, vaikka lasten kohtelun törkeydellä ei viranomaisten ja poliitikkojen taholta mitään rajaa olekaan.
Sibelius-elokuvaa äsken katsellessa tuli mieleen, että miten ihmeessä kokoomuslaiset voivat ihailla hänen sävellyksiään, koska ne ovat KÖYHÄN punaiseksi leimatun henkilön töitä? Mutta ehkä heidän jotain on ihailtava, koska omissa aikaan saannoksissaan ei ihailtavaa löydy ainakaan viime vuosikymmeniltä. Rahanvalta ja -ahneus oikeuttaa jotkut toimimaan kaikkia lapsen oikeuksia vastaan, jopa YK:n määrittelemiä sellaisia.
kutakin, huostaakin. Ja pääasia että välit lapseen säilyvät
kuntakriminaalien eli viranomaisten toimista huolimatta. Ja varsinkin heidän huostapäätöksistä huolimatta.
Älä missään nimessä hävitä papereitanne.
Joskus jossain vaiheessa tässä maassa tulee maksun aika kaikesta tästä huostahulluudesta
mitä tässä maassa on näinä epäpätevien huostaviranomaisten toimissa ja toimesta touhuttu.
En luovuttaisi niitä mistään hinnasta kenellekään ulkopuoliselle.
Tällä viestillä halusin vain sanoa, että se huosta päättyy aikanaan. Lapsi saattaa silloin olla jo iso, mutta äidinrakkaus ja lapsen rakkaus äitiinsä ei ole sammunut.
Kotona lapsi on aina mieluummin ollut kuin huostassa, mutta asioille ei ole voitu mitään.
Lapsi tietää, miten paljon olen asian eteen tehnyt töitä ja hänellä lienee aavistus myös siitä kärsimyspuolesta. Kertaakaan ei edes pahimpien kiukunpuuskien aikana, hän ei ole minua asioista syytellyt. Häntä ei nämä huosta-asiat ole kuitenkaan missään vaiheessa kiinnostaneet ja eivätkä tule kiinnostamaan. Hänellä on niin paljon muita ja rakentavia mielenkiinntoja.
Lapsi on kuitenkin näinä aikoina, kun tapaamisoikeuden rajoituksia ei ole ollut, saanut olla aikallailla paljon kotonaan: pitkiä viikonloppuja (kaikki viikonloput) ja loma-aikoja.
Jos olisin sinä, en vielä tuhoaisi papereita, sillä asia on kuten aiempi henkilö viestiketjussa totesi; Lapsesi tai sinä voitte vielä aloittaa prosessin kuntaanne vastaan. Olikohan kysessä Espoo? En yllättyisi. Älkää laittako vääryyksiä kohdanneet perheet papereita hukkaan. On tulossa aika jolloin virheitä tehneet virkailijat koitetaan laittaa vastuuseen. Mellastaminen on saatava loppumaan.
Kotikaupunkimme lastensuojelu ja huostaanotto asiat ovat kammottavalla tolalla. Kyse lienee kaikille tutusta Espoosta, josta mediakin on aikaajoin kirjoittanut.