Luulin jo olevani raskaana ..oireet olisivat niin sopineet kuvaan. mutta ei..aina kun vuoto alkaa tulee ylitsevuotava suru ja masennus. Meillä hoidot edessä, suoraan IVF, miehen simppojen takia. Minä 32v ja mies 37v. Pari vuotta yritetty ja julkisen puolen hoitoihin keväällä. Raskaat ajat edessä, toisaalta toivon sävyttämänä. Täytyy toivoa että pahin olisi takanpäin..Töihin on vaikea mennä. Masentaa eikä ole minkäänlaista motivaatiota mihinkään. Kyllä tästä taas noustaan, toivottavasti. Jaksamista kaikille saman asian kanssa kamppaileville.
Verenpisara78
Verenpisara78
2329
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä kuulostaa niin tutulta. Meillä muutama vuosi yritystä takana. Nyt vihdoinkin ivf hoidot alkoi. Procren piikki...vaihdevuosia odotellen. Mutta kaikki mennyt hyvin, ainakin vielä. Ei minkäänlaisia sivuoireita. Sanoit että ei ole mihinkään motivaatiota, mutta jostain sitä aina energiaa löytää ja jaksaa vaan eteenpäin. Jaksamista sinulle.
ivf edessä ensi kesänä.Tämä on kuin minun kirjoittama.Jaksamista teille ja onnea hoitoihin!