Miltä tuntuu olla yksin Jouluna?

perhejuhlana, joten ymmärrän pettymyksesi. Ei sen silti mikään katastroofi tarvi olla. Itse olen omasta valinnasta yksin jo viides joulu peräkkäin, se on mun joululahja exälle ja hänen sukulaisille (lähinnä ex-anopille) että saavat nauttia meidän lapsista silloin. Itse saan juhlan aikaiseksi vaikka puurosta ja kynttilästä jos niikseen tulee :) teen omat traditiot. Ja nyt pitäiskin kohtpuolin päästä kauppaan, kun kynttilät loppuu :))

Mikä omassa kotona pelottaisi, yksi viikonvaihde ei muuta. Telkusta, radiosta tulee ohjelmaa, kirjoja kai sinullakin, nukkuminen on aina kuin säästöön rahaa laittaisi....joten mikä mätää? Jos taas joku perui tulosi omasta mielestäsi tekaistuin perusteluin, liitä kätesi yhteen ja kiitä luojaa et asia selvisi etkä jatka narutettavana oloa päivääkään eteenpäin! Jämäkkyyttä elämämääsi ihminen!

Minulla ensimmäistä kertaa joulu yksin ja täytyy todeta että nautin suuresti. Kukaan ei häirinnyt rauhaani edes puhelimitse ja aika kului kuin siivillä.

Ei varmaan tuntunut kivalta, jos olit ajatellut viettää joulusi muulla tavalla.
Onneksi joulu on nyt melkein ohitte. Kaiketi sitä kaikilla tulee joskus semmosia Paska-jouluja,
jotka eivät jätä mieleen mukavia muistoja. Ehkä ensi joulu tuo sinulle säkillisen iloja ja läheistesi kanssa seurustelua. Näin toivon.

Muista kovin hyvin erään joulun. Ensimmäinen joulu ilman aviomiestäni. Hautajaiset olivat olleet vain parisen viikkoa aikaisemmin. Muistan, miten seisoin yksin olohuoneen keskellä. Pimeä huone ympärillä, ei ainuttakaan joulukoristetta, ei ainuttakaan jouluvaloa. Pelkkä ankea koiran karvoja täynnä oleva huone. En ollut jaksanut imuroida. Olin ollut hetken poikani perheen luona, mutta ahdistus oli Niin suuri, että tahdoin lähteä kotiin.
Seisoin siinä olohuoneessa ja ajattelin, että "Kumpa olisi kulunut viisi vuotta. Mitähän on viiden vuoden kuluttua." Tämä ajatus juuri viidestä vuodesta johtui siitä, että olin lukenut, että menee noin viisi vuotta, kunnes kykenee jatkamaan elämää ihan normaalisti ja lähimmäisen menetys ei enää tunnu niin raskaalta.
En koskaan unohda juuri tuota joulua.

Nyt on aikaa kulunut enemmän, kuin tuo 5 vuotta. Ja todellakin voi sanoa, että aika tekee surussakin tehtävänsä ja se on todella hyvä asia.

en ole yksinäinen. Toivon aina että jos joku haluaa soittaa, tekee sen aatonaattona että saan olla jouluaaton omassa rauhassani! En ymmärrä koko aaton kestävää soittelua enkä sitä, että "on pakko" rampata ympäri sukulaisia kaikki joulupyhät. Joulu on minulle hiljentymisen aikaa, en tarvitse siihen muita ihmisiä. Näen heitä ympäri vuoden.

mielestäni on vaikeampaa yksin ollessa. Vaikka tuonne ihmisvilinään meneekin katselemaan ilotulitusrakettien kaunista väriloistoa niin kotiin tulo äänettömiin huoneisiin on jollakin tavalla riipaisevampaa.

Niinhän sitä sanotaan ja pitää varmaan paikkansa.
Serkkuni on hyvä esimerkki: aina toitottaa kuinka ihana ja vapaa ja suosittu hän on. Mutta totuus on että hän on itse katkaissut välit isäänsä, sisareensa ja suurimpaan osaan sukulaisistaan. Mutta pärjää kuulemma ihan hyvin yksinkin, ei tarvitse ketään. Mutta kun taas kerroin hänelle joulusuunnitelmistamme, että menemme nuorimman tyttären perheen luo, oli serkun reaktio outo. Hän paheksui suuresti esim. lahjojen ostoa, itse ei ostanut yhtään kun ei saa myöskään keneltäkään. Yhtä äkkiä hänestä tulikin katkera valittaja.
Mietin vaan että tämä aina niin täydellinen ja aina oikeassa oleva serkkuni onkin pohjimmiltaan hyvin yksinäinen ja surullinen ihminen. Mutta hänellä ei koskaan ole kanttia myöntää sitä...

En tiedä kun en ole kokeillut.

Ehkä ensi vuonna pitäisi kokeilla.