takana avioero ja yksi kariutunut suhde sen jälkee. Olo on täysin lyöty. En ole mitään,elämänhalu 0%,ahdistaa ja itken joka päivä. Olen puolikas ihminen,aina vajaa. Lapsena koin vanhempien avioeron,jäin yksin. Silloinkin tunsin samaa arvottomuutta,ei perhettä,kuten ei nytkään. Raha ym asiat ok,yritän harrastaa mitä nyt lapsilta pystyn. Ei tukiverkkoa. Ei lastenhoitoapua. Olen ulkoisesti ok,ehkä kalpea ja laiha kun ruoka ei maistu. Kuinkahan kauan kestää päästä jaloilleen? Kokea iloa? Luottaa? Miehet,eikä varsinkaan seksiseuran etsijät kiinnosta. Yksinäisyy on kuin musta myrkky joka täyttää suonet ja sydän on kuin vuotava syvä haava rinnassa.
milloin helpottaa?
toinen poskii
11609
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tunnen samoin, jos yhtään lohduttaa.
Minulla molemmat suhteet joista olen saanut lapsen, on mennyt poskelleen.
Luulin, etten ikinä enää edes uskalla yrittää kenenkään kanssa kun olin ollut lapseni kanssa yksin 10v ja kun sitten tapasin tämän toisen ja uskalsin yrittää, saimme lapsen, ja sitten mies häipyikin, ei ollut kypsä perhe-elämään kaikkien tyhjien lupauksiensa jälkeen.
Nyt en varmasti enää uskalla ikinä luottaa yhteenkään mieheen, saati yrittää suhdetta kenenkään kanssa.
Minun isäni kuoli kun olin pieni. Samoja tunteita tunnen kuin sinäkin.
Uupunut, äärettömän surullinen olo. Ehkä se on vaan se aika joka meitä auttaa.
*hali*
Ei minullakaan ole perhettä, vain minä ja lapsi ja kissa. Ei sukulaisia, eksät 2 kpl ties missä, yksi ainoa ystävä jota näen harvoin...
Mutta ehkä se on luonteesta kiinni, en koe tilannetta mitenkään ahdistavana. Onhan minulla sentään oma pieni perheeni. Ja meillä on hauskaa yhdessä. Rahaa ei ole paljoa, mutta kyllä se on tähän asti aina riittänyt kun ei ole tarvinnut ostaa mitään suurempaa. Täytyy vain ottaa se, mitä elämä antaa. Minulle ei annettu tämän enempää, ja se siitä.
Milloin tosiaan helpottaa? Lapseni äiti haki yksipuolisesti ja syytä kertomatta avioeroa. Lähti hakemaan oikeudesta yksihuoltajuutta, tapaamiset mennyt äidin mielen mukaan vuoden kestäneen prosessin ajan. Päätös yhteishuoltajuus, molemmat vanhemmat yhtä hyviä huoltajia, lapsi voisi asua myös isän luona, mutta miksi lähteä muuttamaan lapsen olosuhteita. Joka toisen viikonlopun tapaamiset, yksi arki-ilta viikossa, oikeuden määräämien tapaamisien toteutuminen, säännöllisen epäsäännöllisiä, esim. lapsen sairastuttua tapaaminen siirtyy, mutta äiti ei tahdo antaa uutta tilalle. Lapseni joulujuhlaankin menin ilman lasta, äiti ei tahtonut tuoda häntä paikalle.
Toivo menetetty ja katkeroituneena kokemasta epäoikeudenmukaisuudesta, kaikista vaikeuksista huolimatta yksi asia saa minut jaksamaan, lapseni silmät ja sanat minun isäni.
Naisena olen yllättyneenä joutunut seuraamaan nykyisen rakkaani exvaimon tempauksia. Erosta on monta monta vuotta, joten en ymmärrä miksi ex vieläkin tekee isänä olon mahdollisimman vaikeaksi!! Silloinkin exä itse löysi uuden miehen ja lähti sen mukaan. Nykyään hänellä on jo mies nro. 3 vuorossa.
Tuntuu niin pahalta katsoa, kun isä joutuu taistelemaan saadakseen olla osa lapsensa elämää. Täytyy myöntää, että tunnen suurta vihaa tätä exvaimoa kohtaan. Toivottavasti pystyn pitämään suuni kiinni (kuten olen päättänyt), jos joskus joudun hänen kanssaan kasvotusten.
Jaksamista sinulle. Kun vuodet kuluvat, lapsi pystyy itse yhä enemmän vaikuttamaan siihen, kuinka paljon viettää aikaa kanssasi. Kun lapsi aikuistuu, tulet olemaan hänelle tärkeä. Mikään ei tietysti korvaa nyt menettämääsi aikaa lapsen kanssa. Koita myös välttää katkeria ja ilkeitä sanoja äidistä lapsen kuullen. Lapsi ei vielä ymmärrä asioita, eikä hänen pidä joutua valitsemaan, kumpi vanhempi on rakkaampi.
Sinulta vaaditaan nyt paljon, mutta kun nyt jaksat, saat myöhemmin olla hyvillä mielin, koska tiedät tehneesi parhaasi. Toivo ei ole menetetty. Se pilkottaa juuri siellä lapsesi silmissä ja sanoissa MINUN ISÄNI.
Sitten, kun oppii näkeemään muutakin kuin vain sen, jonka näkee peilistä.
Se on turhaa. Oleellista on ymmärtää että pettymys on tunne ja sen aiheuttaa omat odotukset.
Odotusten ja toteutuman väli on yhtäkuin pettymys.
Jos ei sitä hoksaa, ei tahdo päästä eteenpäin.
koeta opetella tuntemaan itseäsi paremmin niin selviydyt mistä tahansa elämässä, onnea vain siulle !
kauan kestää mutta mitä enemmän lähdet ulos, syöt hyvin ja pidät itsestäsi huolta, sen nopeammin. :)
enkä halua vastata julmasti, mutta kirjoituksessasi näyttäisi olevan asia, jonka ympärille kurjuus kärjistyy, siis miehettömyys.
Naisen , myös yksinhuoltajan, elämässä on muutakin kuin (puuttuva) parisuhde ja miehet. Parisuhde on oma taiteenlajinsa, joskus tosi tärkeä, mutta ei siinä ole kaikki. Onhan sinulla omakin elämä. Sinun perheesi olette sinä ja lapset, et voi sanoa ",ei perhettä,kuten ei nytkään". Sä et todellakaan ole yksin.
Ei voi olla niin että sitten on taas jaloillaan kun on saanut miehen. Parisuhdekin on tärkeä, mutta hyvää sen sellaista ei saa ellei ensin itse ole jaloillaan. Kykenet luottamaan miehiin kun luotat ensin itseesi ja sitä luottamusta et löydä mistään, minkä perään haikailet. Se löytyy siitä, mitä hyvää sinussa on, vaikka onkin kenties jäänyt huomaamatta itseltäsikin. Itseluottamuksen löydyttyä voi itsekin tarpeen tullen vaikka etsiä pelkkää hyvää seksiseuraa, ei sekään ole vain meisten yksinoikeus, mutta se on syystä kielletty epätoivoisilta itsesääliin vaipuneilta naispuoleisilta yksinhuoltajilta, koska siitä ei mitään hyvää seuraa.
Lastenhoitoapua löytyy, kun sitä etsii ja kyselee. Kun juttelee tuttujen kanssa, saattaa tutun tutuista hyvinkin löytyä joku luotettava, jolla aikaa. Ei yksinhuoltajuus tarkoita sitä, että kaikesta selviytyy yksin.
Yksinäisyys on haaste ja sehän voitetaan!
Miesystäväni exä alkoi etsiä netistä miestä itselleen eron ollessa vireillä,ja löysikin sieltä " miehen ".Nyt on akkaparka avioliitossa tuon "nettimiehen " kanssa ja suutaan ei uskalla avata muuten kuin ruokaa siihen mättääkseen.Avioon oli kiire sukulaisten ( äidin ) takia.Eipä edes vanhimmille (aikuisille ) lapsilleen uskalla tuo mami asioista kertoa.Kotona olevat lapset ovat tuon "nettimiehen " jyrän alla.
Tässä kirjoituksessa on sanottu asiat juuri oikealla tavalla. Mitään aikarajaa ei voi sanoa mutta elämä helpottaa kyllä. Monta mutkaa ja kyyneltä siinä vuodatetaan mutta jonain päivänä huomaat olevasi onnellinen ihminen. Ja vain sinä itse voit tehdä itsesi onnelliseksi, ei kukaan muu. Sinulla on perhe; sinä ja lapset. Rakennat itsellesi ja lapsillesi hyvän elämän ja yhtenä kauniina päivänä huomaat onnellisuutesi. Löydät itsestäsi vahvan ja ihanan naisen joka pärjää elämässään ja nauttii elämästään. Kun ollaan tässä vaiheessa niin silloin pystyy antamaan myös toiselle aikuiselle jotain ja ottamaan vastaan rakkautta ja läheisyyttä.
Jokainen aikuinen kaipaa lähelleen toista ihmistä ja ainakin minulla eron jälkeen oli tosi "ihon ikävä". Tähän auttoi laastarisuhde; suhde oli alusta alkaen pelkkää laastaria meille molemmille ja se loppui aikanaan. Mutta tuon suhteen avulla selvisin ensimmäisestä yksinäisestä talvesta sekoamatta. Seuraava talvi sujuikin hyvin vaikka ihon ikävä oli edelleen valtava mutta enää en mitään laastaria halunnut enkä toisaalta ollut vielä valmis mihinkään muuhun. Kolmantena talvena oli vierellä rakas ihminen johon lopulta uskalsin rakastua ja antaa tunteille tilaa. Mutta ei se ihan helppoa ollut vaikka olinkin sinut eroni kanssa ja olin oppinut elämään itsenäisenä naisena.
Toivottavasti vuosi 2011 tuo edes vähän valoa ja lohtua elämääsi!
Nyyhkyti nyyhkyti nyyyyhhhhh........ Kyllä tämä palsta koulii sinusta pesunkestävän YHÄRIRUIKUTTAJAN!!!!
Sinulla on tuon säälinkerjäyksesi ansiosta tämän palstan vakiruikuttajien täysi tuki takanasi ja olet läpäissyt sen ensimmäisen vaatimuksen jossa ruikutat ja kerjäät sääliä niin että hitlerinkin sydän särkyisi!!!!
Helvetin itsesäälissä rypevä ruikuttaja!!! Ajattele lapsiasi ja HEIDÄN tulevaisuuttaan!!!!
Tämän palstan yhäriruikuttajien tulevan manipuloinnin seurauksena huomaatkin pian että vihaatkin lapsiasi niin suunnattomasti että teet kaikkesi kostaaksesi sille lastesi isälle kun hän ei jaksanut katsella tuollaista ruikuttajaa vaan halusi päästä eroon sinusta!
Tämän yhäriruikuttajien palstan tuloksena tulet saamaan mitä kannustavampia viestejä siihen suuntaan joka vie lapset ja isän erilleen mutta nuo ruikuttavat luuserit "unohtavat" kertoa sen että samalla kun erotat lapsesi isästään niin erotat tulevaisuudessa lapsesi SINUSTA itsestäsi......
Nuo virheen tehneet LUUSERIRUIKUTTAJAT haluavat sinusta samanlaisen luuseriruikuttajan jotta he eivät tuntisi itseään huonommaksi kuin muut eronneet äipät........
Näet jo noista vastauksista joita olet jo saanut ja niistä joita saat ja joissa mollataan minut täysin että mikä on tämän palstan "henki" ;)