hajoo pää just nyt. inhoon itseäni ja ihmistä, jonka kanssa olen koska hänen kanssaan olo tekee minusta erilaisen. inhoan sitä faktaa että jos nyt huomenna kerron ihmisille niin TIEDÄN että ne spekuloi ja taivastelee ja nauraa. vihaan niitä ja niiden pitäis olla mun kavereita? miten tälläinen olo on edes mahdollista. koko "kertomis"- juttu on päässäni muuntautunut jo niin suureksi ja ylitsepääsemättömäksi että se tuntuu fyysisesti mahdottomalta. vatsaan sattuu ja oksettaa jo ajatuskin. kelasin silti huomenna ystäväni tavatessani kertoa. koska valehtelu estää elämästä kun koko ajan pitää olla varpaillaan ja tarkkailla ja pidättää hengitystä. ahdistaa niin paljon. Välttelen monia ihmisiä, entisiä kavereita koska pelkään niin paljon että he saavat tietää tai kysyvät asiasta tai mitä vaan. Eikä elämää voi elää vältellen ja peläten! ei vaan voi! Voiko siihen oikeasti kuolla jos kertoo? pitäist varmaan harjotella yksin kotona ja sanoa niitä sanoja ääneen. Anteeksi avautuminen, ei vaan oo just nyt muutakaan paikkaa.
inhoon kaappiani ja itseäni. vihaan.
jijijijijijij
8659
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minua autto, kun join yhden drinkin ennen kuin kerroin yhdelle hyvälle kaverilleni. Ei tuntunu sen kummoselta sanoa, että "mä oon homo", mutta hänen reaktio oli hauska.. Mikään juuri ei ole siten muuttunut, mutta sillä erotuksella että on ite helpompi elää ja ahdistus on poissa.
Harjoittele kertomista ja kerro ensin jollekin, joka ei tunne koko kaveripiiriäsi. Silloin et menetä mitään, jos reaktio ei miellytäkkään. Tietävätkö sukulaisesi? Heille ainakin kannattaisi kertoa. Kerro ensin jollekin naispuoliselle sukulaisellesi tai lapsuuden tuttavalle. Luultavasti hän sanoo sen aina tienneensä.
""""kertomis"- juttu on päässäni muuntautunut jo niin suureksi ja ylitsepääsemättömäksi"""
- mistä ja koska nämä "koska on kerrottava" jutut on oikein tulleet muotiin, itselleni sellainen "kertominen" ei käynyt edes mielessänikään, kun joku katsoi asiakseen tai uteliaisuuttaa asiasta kysyä; olenko homo, vastasin asiallisiin kysymyksiin, että olen ja asiattomiin, että vittuako se sinua liikuttaa. Onko edes aiheellista ja tarpeellista kertoa kotonakaan(vanhemmille) suuntautumisestaan, kertovatko heterolapsetkaan, että rakkaat vanhemmat, olen satavarma hetero, mitäs tuumaatte,olenko pettänyt kun en olekaan homo jne.....kysymyshän on jokaisen omasta elämästä, siis omasta ja miten ja millaisena sen haluaa elää, muitten on vain sopeuduttavan siihen, ei itsensä tarvitse sopeutua muitten toiveisiin ja odotuksiin. Ottakaa ohjat käsiinne, rakkaat homoystävät
Minulla oilisi ilkeää sanottavaa , mutta jätän sen sanomatta.
että miksi pitäsi kertoa kenellekään, paitsi jos se omaa oloa helpottaa. Uskon että läheisillä on siitä aavistus muutoinkin ja muilla ei ole väliä. On täys työ elää onnellista elämää, joten kannattaa unohtaa se että pitäsi jollekin olla mieliksi, joten lakkaa itse häpeämäst homouttasi ja elä ja yritä olla onnellinen, niin uskon että ystäväsi ja läheisesi kyllä hyväksyvät sinut sellaisena kun olet.
Olis 22 senttiä
Ei siihen kuole. Tiedän, koska olen sen tehnyt. Kaikki läheiseni ja moni muukin -myös työpaikalla tietää, enkä ole kuullut ainuttakaan poikkipuolista sanaa. Ystävällisen uteliaita kysymyksiä on esitetty.
Vältellen ja peläten eläminen on kuluttavaa, älä jatka sitä. Sinullakin on oikeus olla oma itsesi. Voi olla, että osa kaveripiiristäsi vaihtuu, mutta todelliset ystävät viisveisaavat suuntautumisestasi.
Rohkeutta!
Kertominen voi kannattaa, koska parhaita sinua tukevia ystäviä saat, kun olet vilpitön. Minulla on tuttuina heteroja, joille homous on mitä luontevin asia. Kun et esitä, monet osaavat ottaa sinut tavallisena ihmisenä.
Varmasti naurajia on kaikelle, mutta homous on pieni asia naurettavaksi. Seksi on loppujen lopuksi aika hassua. Nauraja oikeastaan ilmaisee vain oman epävarmuutensa. Mitä enemmän puhetta, sitä enemmän kiinnostusta.
Mutta lakkaa jännittämästä. Heterotkin pitävät hymyistä ja vekkuleista katseista.
Muista kuitenkin, että meiltä homoilta saat apua, kun pyydät.