Olen vaikeassa tilanteessa, jossa haluaisin ASIALLISIA neuvoja.
Ole seurustellut jo hetken aikaa miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta lapsi. Miehen ja exän avioerosta on jo monta vuotta.
Lapsi vierailee säännöllisesti isänsä luona ja tulen hänen kanssaan ihan hyvin toimeen. Hänen kasvatukseensa en puutu. Mitään lupia, kieltoja ja ja rajoja lapsi ei minulta saa. Ne hoitaa aina isä. Eniten olen ollut hänelle keskustelukaverina ja kuuntelijana. Pyrin olemaan kertomatta omia mielipiteitäni asioista ja keskustellessamme koitan esittää erilaisia näkökulmia asioihin, ja saada häntä itse miettimään tekemisiään ym.
Lapsi on murrosikäinen ja melko hankala pakkaus. Uskon, että äidilläkin on hänen kanssaan raskasta. Äiti kuitenkin haukkuu ja nimittelee lasta todella rumasti. Miten minun pitäisi kommentoida, kun lapsi tästä kertoo? Minusta nimittely on väärin ja äidin pitäisi aikuisena pystyä hillitsemään itsensä. En tietysti kuitenkaan voi alkaa äiti lapselleen haukkumaan. Olen yrittänyt sanoa, että aikuiset sanovat harkitsemattomia asioita suutuksissaan samoin kuin lapsetkin. Tämä ei kuitenkaan tunnu lapsen pahaa oloa helpottavan. Vaikka itse häntä kehunkin, kun siihen on aihetta, ei se tietenkään ole yhtä merkityksellistä, kuin oman äidin sanat.
Onko mitään tehtävissä?
Ole seurustellut jo hetken aikaa miehen kanssa, jolla on edellisestä liitosta lapsi. Miehen ja exän avioerosta on jo monta vuotta.
Lapsi vierailee säännöllisesti isänsä luona ja tulen hänen kanssaan ihan hyvin toimeen. Hänen kasvatukseensa en puutu. Mitään lupia, kieltoja ja ja rajoja lapsi ei minulta saa. Ne hoitaa aina isä. Eniten olen ollut hänelle keskustelukaverina ja kuuntelijana. Pyrin olemaan kertomatta omia mielipiteitäni asioista ja keskustellessamme koitan esittää erilaisia näkökulmia asioihin, ja saada häntä itse miettimään tekemisiään ym.
Lapsi on murrosikäinen ja melko hankala pakkaus. Uskon, että äidilläkin on hänen kanssaan raskasta. Äiti kuitenkin haukkuu ja nimittelee lasta todella rumasti. Miten minun pitäisi kommentoida, kun lapsi tästä kertoo? Minusta nimittely on väärin ja äidin pitäisi aikuisena pystyä hillitsemään itsensä. En tietysti kuitenkaan voi alkaa äiti lapselleen haukkumaan. Olen yrittänyt sanoa, että aikuiset sanovat harkitsemattomia asioita suutuksissaan samoin kuin lapsetkin. Tämä ei kuitenkaan tunnu lapsen pahaa oloa helpottavan. Vaikka itse häntä kehunkin, kun siihen on aihetta, ei se tietenkään ole yhtä merkityksellistä, kuin oman äidin sanat.
Onko mitään tehtävissä?
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.