Minulla on 14-vuotias kääpiövillakoira. Nyt se on menossa piikille viikon päästä. Tarvitsisin vinkkejä millä pääsee yli surusta. Koira on kuitenkin ollut minulla koko elämänsä joten se kuuluu perheeseeni, menetän perheenjäsenen ja luottoystävän. Tämä tuntuu todella pahalta jo nyt ja itkua vain pukkaa ja mietin miten sitten käy kun koiraa ei enää ole. Joo tiedän että se on koiralleni parhaaksi jättää tämä maanpäällinen elämä. Se ei enää kärsi sen jälkeen, tuntuu vain niin pahalta päästää irti vaikka ajatteleekin näin.
Koiran lopetus
luottoystävä
11745
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Yritä pitää suru sisällä, muuten aiheutat koiralle pahempaa, se kyllä vaistoaa jotakin kummallista ja ei kivaa tapahtuvan, jos viet sen tuolla asenteella ell:lle viimeisen kerran. Tee palvelus rakkaalle ystävällesi ja ajattele vain sitä, ole normaalisti, koirasi kyllä ymmärtää, sinun on pakko unohtaa oma surusi, näin rakas ystäväsi lähtee viimeiselle matkalle luottavaisin ja rauhallisin mielin. Jos annat surulle vallan, itket, nyyhkit ym, niin koirasi vaipuu ikiuneen hätääntyneenä, pelokkaana ja sitä pitää välttää.
Vasta sen jälkeen voit surra vapaasti. Se on valtavan kova paikka, mutta koirasi on sen ansainnut.
Ensihätään: liikunta auttaa moneen, ulkoile sen jälkeen. Lue kirjoja, että saat ajatukset muualle. Älä tuijota tv:tä, silloin ajatukset alkaa kiertää kehää. Mutta jossain vaiheessa se suru on käsiteltävä silti.
Kiitos näistä sanoista. Kyllähän koira tosiaankin aavistaa aina jotain. Nyt koira makaa rauhallisena sylissäni ja nukkuu.
on itekkin jouduin viemään 13 vuotiaan labbikseni iki uneen ja oli kova paikka. tassut ei enää pysynyt alla ei ollut hirveesti vaihtoehtoja. ensimmäiset pari päivää oli pahimmat mutta onneksi meillä oli toinen koira joten oli pakko lähteä vain ulos ja nousta sängystä. yritä puhua tuttaville tilanteesta vaikka kuinka kipeää tekisi ja paru niin paljon kuin sielu sietää. miten saat koiran haudattua kun on talvi? saatko jonkun tuttavan mukaan eläinlääkärille? HIRVEESTI VOIMIA SULLE!
Mun rakas tuhkataan, ei ole muuta vaihtoehtoa näin talvisin.
Ja saa nähdä tuosta että tuleeko kukaan mukaani. Kyllä uskon että ystäväni lähtee tuekseni.
Ja kiitos, kyllä se elämä aina tuppaa voittamaan.
Minulla on 13-v kääpiövillakoira joka juuri toipuu kohtuleikkauksesta. Saanko kysyä, miksi koirasi lopetaan? Itse en myöskään kestä edes ajatella omalle kohdalleni tuota asiaa. Koira on tärkeämpi kuin monet ihmiset minulle. Menettäisin jotain älyttömän suurta. Pelkään, että itse en toivu pitkään aikaan, sitten kun meillä on tilanne edessä.
Koira on jo niin vanha ja vähän kaikkea sillä on vaivana. :c Huomenna se päivä on kun joudun luopumaan rakkaastani.
Hyvää matkaa ystävällesi, ja kepeitä tuulia taivaan tähtiloistoon.
Ja voimia sinulle. Tuska on varmaan kova, mutta joskus se helpottaa pieninä hetkinä kerrallaan.
Itse olen kaksi koiraa haudannut ja nyt koiraystävämme on sairastellut tosi paljon. Mutta silti en pysty tietämän miten kuva tuska sinulla on voin vain kuvitella sen.
Ulkoile paljon se autta, ja itke kun siltä tuntuu
Keväällä olin samassa tilanteessa. 11 vuotiaalle sakemannilleni tuli pahat kasvaimet ja kaksi viikkoa elimme yhdessä tietoisena siitä päivästä joka pian koittaa. Itkeskelin, mutta koiralle annoin enemmän huomiota ja hellyytttä minkä kerkesin. Ja olin sen vierellä loppuun asti. Pahimmat hetket olivat lähtö lääkäriltä viemään tuhkattavaksi ja etenkin kun piti jättää koirani tuhkauspaikkaan odottamaan tuhkausta. Kotona oli niin tyhjää, eikä nukuttuakaan saanut. Kahden yön jälkeen hain koiranpennun ja sen kanssa kun puuhasi tuska lähti, suru jäi ja hiukan arvelutti enkö kunnioittanut tarpeeksi koiraani, mutta olisi vanha koiranikin tästä uudesta pennusta tykännyt. Uurna on edelleen kotonani enkä tiedä koska siitä luovun.
Kauhea paikki, mutta sitä se elämä on. Muistojen kanssa voit elää hetkiä koirasi kanssa uudelleen.
en osaa pahemmin auttaa koska itse samassa tilanteessa avuttomana. onneksi tänne on hyviä neuvoja tullut. oma koirani sairastui viime viikolla ja on nyt saanut lääkkeet yms. mutta koko ajan mietin että millon tulee se hetki että on hänet vietävä viimeisen kerran eläinlääkäriin. tessa on minun lapsi ja perheenjäsen koska lapsia en voi saada ja tuntuu pahalta katsoa kun hänellä on huono olo. sitä tässä miettinytkin että kauanko tätä pitää koiran kestää ja katsoa että millon tulee se hetki että on tessan parempi nukahtaa pois. nyt on lääkkeet alkaneet pikkuhiljaa toimia mutta kovin kipeältä näyttää aamuisin. toivottavasti ensi viikolla eläinlääkärissä saan lisää neuvoja ja tietoa siitä että kauanko pitää lääkkeillä kokeilla saada koiran oloa kuntoon ja jos ei onnistu niin millon pitää vain ajatella tessan parasta ja viedä hänet lopetettavaksi. viimeisin asia on se että tessa kärsii sen takia että yritän turhaan pitkittää hänen elämäänsä. onneksi ensi viikolla viisaampi.
jaksamisia sinulle ja kuten jo muut sanoivat, harrastukset auttaa ja itse tiedän että paras keino surun lievitykseen on että hankkii uuden lemmikin. se saa ajatukset pois ja vain hymyn huulille kun muistelee kuinka edellinen kaveri kirmasi ja touhusi sillon kun oli vielä pentu. :)
Itse myös saatoin jokin aika sitten koiravanhukseni viimeiselle matkalle ja kipiää se sieluun tekee. On käynyt myös mielessä, että jospa uuden koiran ottaisi mitä pikimmin, mutta sitten kaiveleekin sellainen ajatus, että otanko sen lemmikin vain korvatakseni jotain pois menyttä. Otanko uuden koiran siksi, että saan jokapäiväiset rutiinit ajantasalle? Vai haluanko ihan oikeasti koiran jotta voin aloittaa sen kanssa jotain aivan uutta. Pystynkö rakastamaan uudestaan yhtä paljon kun vanhaa koiraani rakastin. Niin ja mitä se poismennyt koirani mahtaa aatella siellä pilvenreunalla moisesta ajatuksesta??? Kamalasti kysymyksiä ja ratkaisun tekeminenkin on melkoisen vaikeaa.
Haluan jättää onnellisen kotini ja mukavan sänkyni sekä pehmeän tyynyni yksinäiselle, ystävää kaipaavalle koiralle.
Hän saa myös leluni ja ruokakuppini.
Haluan antaa hänelle sen rakastavan sylin, johon olen usein saanut turvallisesti nukahtaa.
Haluan hänen myös saavan tuntea samat hyväilevät rapsutukset, joista nautin sydämeni kyllyydestä sekä kuulevan saman rakkauden täyttämän äänen, jota aina kaipaan sen ollessa muualla.
Hän saakoon myös sen paikan, joka minulla on jokaisen sydämessä sekä sen suuren rakkauden, jonka olen saanut osakseni.
Kun jonain päivänä hänetkin on autettava rauhalliseen ja kivuttomaan loppuun tässä maailmassa, kuten minutkin kerran, toivon hänen saavan kokea sen tässä samassa hyvässä sylissä, jossa itsekin kerran siirryn Sateenkaaren maahan.
Kun kerran kuolen, älkää sanoko, ettette milloinkaan ota toista koiraa, koska menetys koskee liikaa.
Etsikää yksinäinen koira ja antakaa hänelle minun paikkani.
Tämä on perintöni.
Rakkaus, jonka teille annan, on kaikki, mitä antaa voin.
suom. Anja Vitakari