Miina Supisen maailmat
Perheenäidin painajaiset
Kirja, joka houkuttaa lukemaan
Miina Supinen: Apatosauruksen maa, WSOY 2010
Miina Supinen nousi tietoisuuteen kirjallaan Liha tottelee kuria.
Supinen on toisaalta hauska, toisaalta absurdi virittelijä, jonka
käsissä idyllit muuttuvat nopsasti kaaokseksi. Jo edellisessä
kirjassaan Supinen valotti perhe-elämän kommelluksia ja näyttää
siltä, että tämä Apatosautuksen maa ammentaa lyhytproosaansa
valtaosin lapsiperheen infernoa ja kakofoniaa, joka hyppää esille näennäisen idyllin keskeltä ja vie armottomaan syleilyynsä niin
lapset kuin aikuiset.
Supinen aloittaa tarinalla tytöstä, joka on joutunut kokemaan
rahattoman opiskelijan kurimuksen. Kaikennäköiset sekopäät
houkuttelevat häntä töihin ja mikäpä muu auttaa kuin käydä katsomassa mikä koukku milloinkin on asioihin haudattu. Isä
taas ei ole tietoinen tyttärensä hädästä ja houkuttelee häntä kotiin
kertomaan villejä opiskelijajuttuja. Mutta tytär joutuu sanomaan:
” Just nyt ei ole rahaa junalippuun.”
Nenäpäivän teemoilla kuljetaan jutussa, jossa nuori neiti kulkee
kylillä etsimässä talouksista myytäväksi joutavia tavaroita ja joutuu kuulemaan monenmoista juttua.
Supinen kertoo myös taiteilijasta, joka on tuonut näytille muurahaiskeon elävine muurahaisineen. Ja näyttelyyn tutustuja
saa maistaa muurahaisten nesteitä. Sitä tuskin kukaan muu tekee
kuin taiteilija itse.
Supisen kertomusten skaala on vaihteleva ja joskus lukija ihmettelee, että mikä mielijohde tuonkin jutun juonen on tuonut
kirjailijan eteen. Kirja houkuttelee lukemaan. Jutut ovat lyhytproosaa ja itsekin lueskelin juttuja viikon päivät iltalukemisena. Näyttää siltä, että suomalainen naisproosa on saanut hyvän edustuksen myös nuorten proosanikkarien sarjassa.
Perheenäidin painajaiset
Kirja, joka houkuttaa lukemaan
Miina Supinen: Apatosauruksen maa, WSOY 2010
Miina Supinen nousi tietoisuuteen kirjallaan Liha tottelee kuria.
Supinen on toisaalta hauska, toisaalta absurdi virittelijä, jonka
käsissä idyllit muuttuvat nopsasti kaaokseksi. Jo edellisessä
kirjassaan Supinen valotti perhe-elämän kommelluksia ja näyttää
siltä, että tämä Apatosautuksen maa ammentaa lyhytproosaansa
valtaosin lapsiperheen infernoa ja kakofoniaa, joka hyppää esille näennäisen idyllin keskeltä ja vie armottomaan syleilyynsä niin
lapset kuin aikuiset.
Supinen aloittaa tarinalla tytöstä, joka on joutunut kokemaan
rahattoman opiskelijan kurimuksen. Kaikennäköiset sekopäät
houkuttelevat häntä töihin ja mikäpä muu auttaa kuin käydä katsomassa mikä koukku milloinkin on asioihin haudattu. Isä
taas ei ole tietoinen tyttärensä hädästä ja houkuttelee häntä kotiin
kertomaan villejä opiskelijajuttuja. Mutta tytär joutuu sanomaan:
” Just nyt ei ole rahaa junalippuun.”
Nenäpäivän teemoilla kuljetaan jutussa, jossa nuori neiti kulkee
kylillä etsimässä talouksista myytäväksi joutavia tavaroita ja joutuu kuulemaan monenmoista juttua.
Supinen kertoo myös taiteilijasta, joka on tuonut näytille muurahaiskeon elävine muurahaisineen. Ja näyttelyyn tutustuja
saa maistaa muurahaisten nesteitä. Sitä tuskin kukaan muu tekee
kuin taiteilija itse.
Supisen kertomusten skaala on vaihteleva ja joskus lukija ihmettelee, että mikä mielijohde tuonkin jutun juonen on tuonut
kirjailijan eteen. Kirja houkuttelee lukemaan. Jutut ovat lyhytproosaa ja itsekin lueskelin juttuja viikon päivät iltalukemisena. Näyttää siltä, että suomalainen naisproosa on saanut hyvän edustuksen myös nuorten proosanikkarien sarjassa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Aikaa lukea. Näkjänsä täytyy maata lasaretissa että olisi aikaa kun poiskaan sieltä ei heti pääse. No en toivo sitä kuitenkaan.
Hyvin mielenkiintoisen näkökannan tänään kuulin prof. kapellimestari J Panulan sanomana; romaanin luku on ajanhukkaa. Näin ehkä 80v mestarille.
Eii kannata lukea mitään romaaneja, täällä on niin sivistävää ja tietoviisasta että kulttuurikin jää jälkeen monta pykälää.
Nämä proffat ja profeetat, profetoi kukin tahollaan, nii että senkun vaan kysytte tulevaisuuttanne, täällä selviää kyllä monesti ihan kysymättä, milloin mitäkin
oli joulun alla lukukohteeni. Tarinaa maahanmuuttajista.
Kertomuksen päähenkilö on nuori muslimityttö. Romaani peilaa kolmen sukupolven naisten asemaa entisessä kotomaassa ja uudessa maassa.
Kotona hallitsevat perheen miehet ja islamin lait ja kulttuuri. Koulussa toveripiiri ja uuden maan kulttuuri.
Syvää ristiriitaa, kohtalollistakin aiheuttaa markkinavoimat ja kaupallisuus, joka hyödyntää nuorten tummaihoisten lasten ja nuorten kauneutta ja murrosikäisten seksuaalisuutta mainonnassa ja eri tuotteiden markkinoinnissa ja myynnissä.
Perheen kunniaa loukkaa nuori tyttö tahtomattaan ja tarina etenee traagiseen loppuun hänen kohdallaan.
Paljon ajatuksia ja tunteita herättävä kertomus - hyvin todelta vaikuttava.
lukiessani, aloin tympääntymään siihen ironiseen otteeseen, jolla hän katselee aikaamme.Siirryin lukemaan
Rhonda Byrne'n kirjaa The Secret, johon on koottu ikiaikaisia viisauksia.
Niinkuin ylhäällä, niin myös alhaalla.
Niin kuin sisäpuolella, niin myös ulkopuolella.
-Smaragditaulu kaiverrus, n. 3000 eaa.
Taivaalla ei ole taulua,jolle Jumala olisi kirjoittanut mikä olisi sinun elämäsi tarkoitus, mikä olisi sinun tehtäväsi elämässä.
Taivaalla ei ole taulua, jossa lukee nimesi se ja se. Komea mies, joka eli 2000 luvun ensimmäisellä puoliskolla. ja joka.... Sitten siinä olisi tyhjä kohta.
Jotta ymmärtäisin mitä teen täällä maailmassa, miksi olen täällä, minun olisi vain löydettävä se taulu, ja luettava siitä, mitä Jumala on minua vaten suunnitellut.
Mutta, sellaista taulua ei ole olemassakaan.
Elämäsi tarkoitus on se, mikä sanot sen olevan. Elämäsi on juuri sellainen miksi sen luot., eikä kukaan tule sitä tuomitsemaan nyt, eikä koskaan.
Saat täyttää elämäsi taulun aivan millä haluat. Jos olet täyttänyt sen menneisyyden painolastilla, pyyhi se puhtaaksi.
Pyyhi pois kaikki mennyt, mistä ei ole sinulle hyötyä, ole kiitollinen, että elämä on tunut sinut juuri siihen kohtaan, jossa nyt olet--uuteen alkuun.
Taulu on puhdas, ja voit aloittaa alusta uudelleen---juuri tästä, juuri nyt. Löydä ilosi ja elä se todeksi!
Pieni ote ennen Uutta Vuotta Neale Donald Walsch'in ajatuksia.
-Niin,..toi se elämä tähän kohtaan, uuden kuvan muodostumisvaiheeseen. Miten moni rakas ihminenkin on taas mukana, näinkö pitää olla, ennenkuin sisäsyntyinen kuva saa muotonsa.
Miten vaikeaa on malttaa, ennenkuin unohtuu tuoreus,
Vanha uhrilehto niemellä- suojelualue,--- havupuunoksa- viisaus- vesielementti- lempeys/ rakkaus viimein kuvaan ilo ja temppeli !
Kuinka osaan,--- suomalainen temppeli voisi olla,--- nurkkatolpat veistetystä männystä, lasiseinät kolmelle taholle ulapalle, valettu pohja neliönä, jonka etuosassa seinän levyinen laatta, kengät...........Katto
nelitahoinen
johon upotettu 4 kolmiota lasista, hei -- sehän on maalattava ylhäältä sivuviistosta,...mikä työ!----
---------------mutta kaikkein ensimmäiseksi maisema taivas:D ja värit !
Luonnon upeaa vihreyttä vastaan, sopii puuaineksen pelkkä punaruskea suojausaine kuultovärinä.
Luonnos tuli nyt tässä muodossa muu vielä mahdotonta, koko 120 x 60 panoraamana,
tallennan saman tien, moikka!
Muutos. kaikki 4 seinää lasia
Ihan pakko laittaa tää muistiin, kai tää nyt käy tähän ketjuun?
Akvarelli--- paspartuurin alaosa 25- 30 cm
Onko akvarellisi paspatuuri sivuilta ja päältä sitten eri levyinen?
Joo kapeampi, katos yhtäkkiä näin sen mitat:D
Yleensä käytettykin runkopohja, miten sen nyt sanoisin. Kun voi tulla leveyden ansiosta liian *matala* muuten. 120 kert. 60 tajuuks?
Sen näkee sitten vasta kun työ on valmis. Se voi vielä muuttua tehdessäkin, vaatii ehkä pysty
muodonkin, kun ja jos haluaa korstaa taivaan korkeutta!
Kyllä on *synnytys* vipinää:D Meni 2-3 h. ennenkuin siitä mitään selkeytyi, tytär soitti ja se alkoi saada muotoa:D
Palaan hetkeksi nyt mieluisaan sarkaani..onneksi sain eilen varsinaisen luonnoksen tehtyä pienoiskoossa.
Aamulla pelkäsin hetken ennenkuin katsoin olinko onnistunut tavoittamaan sen rauhan, minkä kompositio
lupasi.------------- Olin olin !
Ps.Lopetan kirjoittamisen tähän nyt, Cultur Cafen' suojassa, maria'lle terveiseni!
sinisirkku-
Pitäisi mennä katsomaan, onkohamn kukaan nähnyt. Kammattaako katsoa.
kaiken saa täältä internetistä. Suomalaiset näytteliät lukee kirjoja ,ja ne saa ainakin Yle Areenasta- ja monesta muusta kun osaa hakea.
Meille ikäihmisille on mukavampi kuunnella luettua tekstiä,voi ottaa vaikka uusiksi ,jos jokin kohta menee "sivusuun". Tai ohi korvien.
Kirjastoista saa myös kasettia --tai oikeammin Cd levyjä joita voi kuunnella.
Elokuviakin katselen tällä PC :llä Latsoin Avattarenkin kaksi kertaa kun en ensin huomannutl laittaa sitä Suomenkielelle.
Joululahjaksi sain DVD Rickhard Gere Joan Allen Lojalitet ,Vänskap, Kärlek.
En Film av för livet: HACHIKO