yli 60 vuotiaana, olisko sitä sitten ns."höperö", vai mitä mieltä muut samanikäset on. Jotenkin se vaan olis vielä kerran mukavaa, vaikka onkin katkeria kokemuksia elämässä ollut siitä.
avioon
kerran vielä...
751959
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 75
Vanhimmat
enää naimisiin.
Akat ne sellaisia haluaa, miehet tajuaa, ettei mitään järkee!
että jos kuusikymppiset oikein vihille menevät, niin juuri järkisyistä he sen tekevät.
Miksi mennä avioon?
Kummallakin lapset perimässä, miksi sotkea luontainen järjestys?
Kumpi niistä pelkää että toinen meneee vielä vieraisiin. Ettei oelkaan oma?
Miksi pitää sitoa, ylipäätään, ketään?
Menee vieraisiin????? Eihän avioliitto tuota menoa estä?
jos vaan ajatellaan lapsia ja perimistä, ei avioon kannata mennä.Mutta, itselle jokainen lopulta elää, eikä sen vuoksi, että lapsille perintöä säästää.
Mistä tämä käsitys voeläkin, et lapsille perintöä, kun ei lapsetkaan enää sellaisesta puhu.
Olishan siinä toinen turvana ja lapsetkin pääsis helpommalla,kun ei ole yksin isä tai äiti.
Eikö avoliitto riittäisi? Miksi avioon?
Tietenkin otetaan huomioon perinnöt, miksi niitä antaisi muille kuin omilleen? Sitävarten on helppo tehdä avioehto omaisuuksista, ei ole lapsillakaan valittamista . Eikä avioon aikovilla ole aina samanverran pätäkkää, toinen voi olla varakkaampi/köyhempi, ja kummallakin lapsia aikaisemmasta elämästään.
Paljolta turhalta vältytään kun hoidetaan omistamiset ennen papin aamenta.
Miksi mennä ylipäätään naimisiin? Voihan sitä muutenkin elää yhdessä .
sitä voi elää ilman vihkimistäkin,onhan avoliittokin parisuhde,mutta sormusksia kaksi nimettömässä,se tuntus hyvälle.
siitä avioliitosta?
Ei jaksa käsittää miksi joku papin siunaama on arvokkaampi kuin se mitä kaksi ihmistä keskenään sopii?
oletteko te jotenki luutuneita menneeseen aikaan?
Huteralla pohjalla olisi avioliitto, jos sormukset näyttelisi suurinta osaa.
Korujahan voi itse ostella.
Ainakin itselleni se olisi ainoa syy. Mielestäni suhteen juridinen vahvistaminen tuo suhteeseen lisäarvoa jo sinällään. Se on enemmän kuin pelkät sanat, se on teko. Voihan tietenkin sitoutua, vaikka asiasta ei olisi täsmällisesti sovittu edes sanoilla, mutta tuskin se samalla tavalla syventää ja vahvistaa suhdetta. Ainakaan se ei anna toiselle minkäänlaista asemaa ja oikeutta päättää rakkaansa asioista silloin kun tämä itse ei syystä tai toisesta pysty. Eikä juuri minkäänlaista asemaa yleensäkään, jos vielä erikseen asutaan, erilaisissa sosiaalisissa kuvioissa esim..
Avioehdot ja muut tarpeelliset asiakirjat asiat on tietysti tehtävä. En itse edes huolisi miestä, joka olisi valmis sivuuttamaan perillisensä minun takiani, mutta en myöskään huolisi miestä, joka ei esim. varmistaisi minun oikeuttani kotiimme ainakin kohtuulliseksi siirtymäajaksi, mikäli olemme yhdessä asumiseen päätyneet.
Miksi ei saisi tai voisi olla toisen oma, kun kerran vain sitä yhtä rakastaa. Miksi ei voisi sanoa toiselle, että haluaisin olla vain sinun kanssasi, kun kerran niin tuntee.
Sitominen on itsekkyyttä, se ei kuulu rakkauteen.
oikeudellisista omistuksista.
Kodin voi laittaa kummankin nimiin.
Ei sitä varten tarvitse naimisiin mennä tai olla perintöjä jakamassa!
Mitä lisäarvoa se tuo, että maksat maistraatille tai kirkolle, että joku tulee sanomaan:hyvä on!
Luuletko että se pappi on siellä muuten kuin rahasta.
Se varmaan miettii mitä ostoksia pitää kotiin hankkia, samalla kun hopottaa seremoniaa!
Voi teitä houkkia, jotka vielö annatte jonkun arvon viranomaisille!
Kihlaus on yhtä hyvä side kuin avioliitto jos nyt joku side pitää olla virallistamassa rakkautta.
Minä valitsisin naisen joka uskoo rakkauteeni ilman viranomaisiakin
Vai kirjoitinko tosiaan, että omistuksien ja perintöjen ohjailun takia naimisiin pitäisi mennä?
Tuohan se nyt ilman muuta lisäarvoa suhteelle, jos toinen vakavissaan kosimalla viestittää tämän rakkaussuhteen olevan hänelle niin tärkeä ja arvokas, että hän haluaa sen virallistaa. Että haluaa lahjoittaa toiselle lisää onnellisuutta, yhteisiä tulevaisuudennäkymiä, varmuuden ja turvallisuuden tunnetta, antamalla noin vahvan viestin halustaan sitoutua, rakastaa ja elää yhdessä, parina.
On aivan samantekevää miettiikö "seremoniamestari" ostoslistaansa, tärkeintä on se, mitä rakastavaiset itse tuntevat ja miettivät.
Kihlauksella ei taida olla minkäänlaista juridista merkitystä. Enkä itse edes haluaisi esitellä ketään sulhasenani, ainakin kysyisin häneltä luvan ensin :). Ihanaa olisi esitellä "Mieheni".
Eiköhän se ole tapauskohtaista. Jokainen tuntee sen sydämessään, jos on vielä uskoa ja kykyä rakastaa, mitäs siinä.
Minua ei kyllä avioon enää saisi, ei edes kirveellä.
Takana on liika elettyä elämää ja huonoja kokemuksia. Naisena joutuisin suurella todennäköisyydellä taas omaishoitajaksi ja siihen urakkaan en ryhdy, en koskaan enää.
Tässä iässä en myöskään muutu kenenkään unelmaprinsessaksi, enkä edes haluaa.
Avoliitto on samanlaista omasta minuudesta luopumista ja useasti ilmaisen piian roolin astumista. Jos toinen kuolee ennen saattaa jäädä asunnottomaksi saman tien kun toisen lapset heittävät pihalle ja vievät parhaassa tapauksessa molempien vielä tavaratkin. Esimerkki löytyy lähipiiristä juuri joulun alla.
laittaa miettimään kun tarkemmin ajattelee, en kyllä itse jaksaisi olla omaishoitaja myöskään.Harkita pitää ja tarkkaan, sormuksia voi pitää muissakin sormissa, hyvä se on vaikka täällä vaihtaa ajatuksia.
Jotenkin on ollut kuin vuoristorataa tämän asian kanssa, välillä kaikki niin ihanaa ja avioon vaikka heti, kunnes taas tulee mieleen ne negatiivisetkin puolet.
Siksi tätä aamulla mietin ja tulin tänne kyselemään muiden kokemuksia, harkintaa sittenkin vaikka kuinka rakastaa.
eivät turvaa omaa omaisuuttaan, ei kai se rakkaus niiiin sokeaksi tee että vie tolokunkin..
varmoja että vain siitä toisesta "tulee" omishoidettava?
Ajattelin myös ketjua lukiessani, jos ei ole mitään hyvää toiselle valmis antamaan, onkin sitten lopulta yksinäinen ja katkera vanhus.
Johan heitä on täälläkin, kateellisia ja pahansuopia.
Ja, me ainakin olemme oppineet auttamaan toisiamme kaikessa, missä pystymme.
Niityllä on monenlaisia kukkia, kaikki ovat kauniita laillaan.
Antaessaan saa.
Miksi menisit, eikö rakastaa voi muuteni, vanhana tulee kaikenlaisia ongelmia, minä en menisi uudelleen, rakas ystävä rittää.
ihmisiä katkeriksi.
Se osoitaa vain oman näkemyksesi kapeuden.
Ihmisillä tällä iällä on paljon kokemuksia eivätkä ne kaikille ole hyviä.
Ihminen ei välttämättä halua ottaa riskiä jos on tullut hyväksikäytetyksi tai petetyksi, uudelleen.
Voi olla että he pukevat elämänkokemuksensa tylyihin sanoihin, mutta mistä sitä myötätuntoa toiselle riittäisi kun ei sitä ole itsekään saanut.
Se joka on hyväosainen, monenkin asian suhteen, sitten on.
Ei sitä onneakaan kannata ripustaa kenenkään silmille, niin ettei muuta sen takaa näe.
Milloin te hyväksytte ja opitte kunnioittamaan toistenkin ihmisten näkemyksi, ilman että niistä tarvitsee nokkautua.
Ei täällä kaikki sanomiset oel henkilökohtaista ivaa, vaan ihan puhtaasti vaan ihmisten omakohtaisia kokemuksia!
Kyllä on kirjoittajilla outo , myötätunnoton maailma!
sanojalla luulisi olevan jo iänkin tuonutta kokemusta, ajatella, miten vastaanottajat reagoivat heidän sanomaansa.
Jos saa vain ilkeitä, sokeasti nakeltuja sanoja, ja muka ylemmyyden tunnossa jaeltuja ilkeilyjä, en minä niissä näe parhaalla tahdollanikaan mitään hauskaa.
No, olkoon, kuten olen usein todennut, en ala riitelemään täällä, minulla on parempaakin tekemistä.
Ja tämähän karkaa jo kauas aloituksen aiheesta.
Ketjua vain kun lukee, on kuin vanhana haettaisiin pelkkää hoitajaa, tai pelätään, että toinen sitä hakee.
Onnekseni nuoruuden hyvä liitto itselläni jatkuu vielä, ja on hyvä olla sekä myötä-, kuin vastamäessäkin.
Koettelemuksetkin ottaa vastaan luonnollisina, ei minään vieraan ihmisen tarpeina, kuin täällä tunnutaan mietiskelevän, ja, ikäänkuin haetaan tekosyitä olla menemättä avioon.
Siinähän kukin tehköön mielensä ja matuntonsa mukaan, amen.
tykkää siitä että heitä hoidetaan.Munkin exä oikein kehui kun löysi eläkkeelä olevan sairaanhoitajan vanhoilla päivillään et nyt mulla on oma hoitaja.
Minäkun en viittiny joka kynsitikkua paketoida enkä ottanu osaa kaikkiin pikku-flunssa valituksiin.
Sielläpähän hoidattakoon nyt itseään ja joku hölmö paapoo.
Ei käy kateeks,ihmettelen miten mahtaa kestää jatkuvaa valitusta milloin mistäkin,ei ole enää mun ongelma!
on että hoitajaa haetaan, niin kai sillä kirjoittajalla on asiasta parempaa tietoa kuin jollain sivustakommentoijalla.
Sulla niin, hällä näin.
On omasta itsestä kiinni miten näkee palstalle kirjoitetut asiat.
Ne voi ottaa henkilökohtaisesti tai ei.
Voi itse pysyä asiassa tai alkaa nakkelemaan asiattomuuksia ja olla tuntevinaan toisen olot paremmin kuin se itse?
Se mihin voitte vaikuttaa, on omat vastaukset.
Pitäkää ne inhimillisinä ja tarpeen tullen myötätuntoisina.
Ettei tartte lyödä lyötyä?
enkä minä ole lyönyt.
On vain surullista sivusta katsoa, kuinka sanan miekalla lyödään, nostaen jollain ilveellä itsensä toisten yläpuolelle.
Mutta, anna anteeksi, säälihän on sairautta, varmaan ainakin sinun mielestäsi?
on tarttunu tähän mennessä mieleen kun oon lukemassa tässä kohdassa tätä ketjua nuoretkin sairastuu ja puolisot joutuvat omaishoitajiksi ehkä ei kannattas solmia avioliittoa koskaan jos sitä pelkää mää en ainakaan pelkää koko asiaa vaikka anoppia aikanaan hoideltiin kahdeksan vuotta ja äitiä kaksi vuotta ja vielä oli kaksi hoidettavaa päällekkäin viimeiset kaksi vuotta tietysti nyt tällä hetkellä olen tosi onnellinen että ollaan molemmat terveitä mutta kaiken tulevankin olen valmis ottamaan vastaan.
ettei näillä kymmenillä loppuikäinen terveys taattua kenenlläkään, se pelko että joutuu sen to i s e n omaishoitajaksi on turhaa, - voihan olla että onkin itse se omaishoidettava..
Nimenomaan, en myöskään etsi itselleni hoitajaa. Tässä iässä kun ei tiedä koska jokin kohtaus iskee ja jää vuoteen omaksi.
Miehet kyllä yleensä siirtyvät uuden lohduttajan kainaloon jos vaimosta tulee omaishoidettava ja parisuhteesta tulee hoitosuhde. Sitä se vaipanvaihto tekee.
eikä elämä anna takuita..
Hyvää tulevaa Uutta-Vuotta viiva-tiina, jos sattuisin vaikka nyrjähtämään, - kas kun kaikki täytyy ottaa varmanpäälle :))
vuotta sullekkin =))))
On todella erikoista mennä vanhana avioon, ainoastaan jos on nuori vaimo ja raskaan voi harkita avioliittoa. ----- Tuntuu vanhuuden höperyydeltä !
haluamallaan tavalla. Pidä dignoosisi höperyydestä vain luonasi!
Mistä sinä muiden elämästä voit tietää, omasta pienestäsi jotakin.
hyvä kommentti,niin voihan sitä itsekkin olla apua tarvitseva, siinä mielessä olis hyvä mennä avioon ja hyväkuntoisen kanssa :)
kommentoin tästä aiheesata, hyvä oli saada erilaisia kommentteja kokemuksista. Itsellä on ns.harkinta-aika avioon menosta vuorostaan.
Aikoinaan se oli avioerosta,joten laittaa nyt miettimään ja tarkkaan, sillä avioero ei ole niitä helpoimpia kokemuksia elämässä.
Saapi nähdä, mihin suuntaan tieni vie, mutta en ole enää niin sinisilmäinen, kyllä elämänkokemus laittaa varovaiseksi ja erityisesti osaa pitää kiinni siitä vähästäkin omaisuudesta mitä on tullut kerättyä.
Lopulta ketään ihmistä ei tunne, kun ei aina itseäänkään, mitä sitä lopulta haluaa, mutta tasa-arvoinen ja toista kunnioittava parisuhde on yhtä hyvä kuin yksin eläminenkin.
Hyvää Uutta Vuotta!
ajatuskin moisesta asiasta etoo,ei missään nimessä.
Voihan sitä olla yhdessä ilman papin aamentakin,miksi se siitä muuttuu,täytyy sanoa kuin siskoni ettei se v...u vihkimällä parane,muorikun koko ajan oli kehottamassa naimisiin.
Tekasi 4 muksua ilman papin aamenta,kylläkin saman äijänkutaleen kans.
Lapset jo iltatähteä lukuunottamatta aikuisia,ja heillä asiat suht koht hyvin.
Ei sellasta rinssiä tule et meikämuija vielä uskois johonkin avioliittoon,pah ja pyh!
mahan pohjasta asti tuo läyskä.
Miten alentavaksi tarkoitettua sanaa voivat jotkut rakastaa, ihan sama kuin tykkäisi, että joku sylkee päälle.
Hyvää parisuhde-elämääeletty mutta tuskin olisin niin höperö, että avioliiton kuusikymppisenä enään valitsisin.
Joskus tuntuu hassulta kun ensimmäinen ajatus tässä iässä parisuhdetta muodostettaessa on lasten perinnöt. Eri asia jos on lasten kanssa yhteistä omaisuutta mutta jos omillaan elelee niin on ihanteellista jos lapset pystyvät hyväksymään vanhempiensa ratkaisut. Jotenkin on hyvä kuvitella, että jos vanhemmat ajattelevat että lasten elämä olisi mahdollisimman onnellista niin kyllä vastavuoroisesti lapsetkin suovat onnen vanhemmilleen, varsinkin jos kyse on uudesta rakkaudesta. Ei se yksineläminen niin mukavoo ole.
Mukavaa on pitää isot juhlat sitoutumisen kunniaksi, ympärillä molempien lapset ja lastenlapset.
Siinä voi sitten kertoa koko suvulle miten on ajateltu järjestää tämän parisuhteen käytännön kuviot nyt ja tulevaisuudessa. Papin puheet tuskin tekevät sitoutumisesta sen pätevämpää, onnesta aidompaa tai syvempää.
Itselleni on tärkeää, että on oma asunto kummallakin. on vaikeaa yhdistää vuosikymmenten aikana rakennetut pesät, silti voi rakentaa myös jotain yhteistä.
Hyviä ja onnellisia parisuhteita kaikille tämän ikäisille, jokaiselle omannäköisessä muodossa.
jos - nimenomaan tässä iässä - ei uutta parisuhdetta muodostettaessa lasten perintöjä ajateltaisi. Eikä lasten tarvitse kaikkia vanhempien ratkaisuja hyväksyä, ei edes hiljaisesti. Perinnöistä puhuttaessa on aina syytä muistaa, että perittävä omaisuus voi olla alkujaan monen sukupolven takaa. Jos esi-isä on raskaalla työllä jotain saanut kasaan, lapsikatraansa ja heidän lastensa parasta ajatellen raatanut ja kaikkensa antanut, niin onhan siinä lapsillakin oikeus jotain sanoa. En ole erityisesti rahan ja tavaran perään, mutta en kyllä ikimaailmassa esim. kannustaisi äitiäni tai isääni omaisuuden hävittämiseen millään anna-palaa-intoilulla. Johan nuo saattaisivat jossain vaiheessa katua syvästi itsekin - mikäli vielä tolkkuihinsa joskus tulisivat. Enkä tietenkään arvostelisikaan kohtuuden ja järjen rajoissa toteutetusta, ehkä hieman ylellisestäkään elämästä, JOS siitä heidän OMA elämänlaatunsa paranee.
Sehän on selvää, että vanhemmat toivovat lastensa parasta ja lapset vanhempiensa parasta, yhtä selvää on sekin, etteivät kaikki näe asioita samalla tavalla. Oma rakas miniäni näki (osin kuulikin) aikoinaan yhden asian erittäin selvästi ja kirkkaasti, mutta kun uskoi minun itsekin sen pian tajuavan, ei katsonut tarpeelliseksi pahoittaa mieltäni.
Mene hyvä ihminen ihmeessä avioon, jos olet löytänyt elämänkumppanin. Sellaisen jota rakastaa ja jolta saa vastarakkautta, ei rakkaus katso ikää. Onhan se mukava käperyä jonkun kainaloon johon luottaa ja josta pitää. Ei sitä seksiä tarvi aina ajatella, tuossa iässä jo tietää oikeasti mitä elämältään haluaa.
Minäkin menisin jos tulisi oikea kohdalle, kynnys tässä iässä on jo korkea.
Irtosuhteille ei kiitos.
Haluaisin vielä sanoa 60v. ei vielä ole vanha nykypäivänä.
Huvittavaa miten ihmiset ajattelevat omaisuuttaan tai pelkää sitä että joutuu toista mahdollisesti hoitamaan. Ensiksikin, kun täältä lähdet siis kuolet, mitä luulet ottavasi mukaan? lähdet yhtä tyhjinkäsin kuin tulitkin. Mitä tohon hoitamiseen tulee mahdollisesti itsestäsi tulee hoidettava, mitä niitä etukäteen miettimään. Ethän silloin edes uskalla elää!
istu sitten yksinäsi katsomassa tv:tä, rutista vaikka tyynä kainalossasi ei se sinulle hellyytä suo! Mieti mitä tuli ehkä menetettyä, yksinään sitä on aikaa miettiä.
mää ainakin menisin jos olis sellainen tilanne pistäkää omaisuutenne yhteen ja tuhlatkaa kaikki mitä tuhlattavissa on eläkää matkustelkaa nauttikaa jokaisesta sekunnista musta on hienoa kun ihminen voi vielä vanhempanakin sanoa tavanneensa elämänsä miehen tai naisen ja menneensä naimisiin omaisuutenne on teidän omaa ja te saatte sillä tehdä mitä haluatte ei kenenkään tarvitse miettiä minkäänlaisia perintöjä niinkun tässä ketjussa monet ovat pohtineet onnea ja tsemppiä höperölle =)))))
joku viisas käy sanoon miten homman pitää olla!
minäkin olen ketjua lukien kummastellut, että jo 6-kymppiset odottavat kuolemaa, ja laskevat perintöarvojaan.
Eikö olisi todella ihanaa, tehdä kuten sanoit, rahat yhteen ja iloitsemaan. Oletettavasti niitä rahoja on ansaittu pitkään, useimpien lapset voivat hyvin omien ammattiensa parissa.
Muutenkin, kun ollaan yhdessä, niin ollaan sitten. En ymmärrä ajatusta, että molemmilla on omat kotinsa. Tosin, ei minun sitä tarvitse ymmärtääkään. Taitaa vain yksinäisyys usein olla vaivana sellaisessa suhteessa, jossa, kai, tapaamisaikakin pitää etukäteen sopia.
tulin tänne ja kerranhan täällä vaan eletään,tätä mieltä minäkin olen alitajuisesti ollut, ja kenekä täällä pitäs olla vaan kartuttamassa perintöä, eiköhän lapsetkin ole onnellisia kun vanhemmat ovat sitä.
Kiitos paljon, täällä oli kiva keskustella ja kyllä pitää uskaltaa elää,näin se on.
Tsemppiä muillekkin!
tapauksessa ei ole sukutilasta tai muusta esi-isien perinnöistä kysymys.Vaan ihan itse hankitusta omaisuudesta ja säästämällä.Joten ei tietenkään pidä mennä yhteistä perikunnan omaisuutta jakamaan ja tuhlaamaan,ole huoleti.
Minä ainakin koitan naruttaa erään vaaleaverikön , olen ihaillut häntä jo vuosia eikä tunnu
tuolle taudille loppua tulevan . Olen myöskin senverran ilkikurinen etten aio jättää pientä omaisuuttani valtion " Kataisen " vaivoiksi , Joten pieni hetki vielä parisuhdetta voisi olla
hunajaa minulle ?
Kyllä vaan. Onhan se mukavaa ja jotenkin "henkisesti turvallisempaa", kun on ihan oma siinä vieres. Varsinkin, kun ollaan eläkkeellä ja kahestaan eletään elämän ehtoota.
Itte olen ajatellu, et jos tuohon vierelle joskus tupsahtaisi joku oikein omalta tuntuva "tyyppi" niin tottahan sitä eläkkeellä olles voisi vielä avioitua.
Sitten joskus.
meneehän niitä vielä 80 - 90 ikäisiäkin virallisesti papin kautta yhteen, ja mikäs sen mukavampaa - jos siltä tuntuu :)
Höpön höpö, vanhat ei kiinny oikeesti enään toisiinsa, muutama päivä menee naimissia, niin vaikeudet alkaa, toinen ei ollukkaan semmonen kuin luuli, ei ikinä enenään naimisiin, ystävyys-suhteet riittää.....
Parempiko on tieto vai kokemus? Eiköhän siellä nuoruuspäässä tehdä näitä virhearviointeja , joskus jopa useamman kerran? Kukaan 60v ei mene äkkipäätä avioliittoon ja asiat hoidetaan omistuksissa sillälailla kohdilleen ettei aikuisilla lapsillakaan ole auervaarasta pelkoa. Niitäkin kun löytyy niin miehistä kuin naisistakin.
En usko että niin sekaisin ikinä enää rakkaudesta menisin etten vaatisi avioehtoa, on kummankin omat varat ja avioliitossa hankitut yhteisiä.
Joku ehdotti et varat yhteen ja kiertämään mualimmaa, kelle sopii siitä vaan ..tapa se on sekin. Minä en ikinä voisi tehdä niin, kumpikin jättää lapselleen/lleen , ja yhteinen omistus on meidän välistä. Tämäkin riippuu niin paljon siitä , ollaanko tasavertaisia omistuksien suhteen? Onhan useinkin että toisella on huomattavasti enemmän omaisuutta, miksi jakaisi sen miehen/naisen kuollessa hänen lapsilleen ja kaventaisi omien lapsiensa perintöä?
Näitä asioita on todella pohdittu meidänkin avoliitossa, pitäisi mennä asianajajan juttusille se vaan jää... kuin avioliittokin!
Jos kaksi ihmistä viihtyy yhdessä toistensa seurassa niin eikö se riitä??? Mitä lisäarvoa tuohon suhteeseen tuo "papin aamen"???
Jos sitten käykin niin, että homma ei ajan päälle pelaakaan, on tuo suhteen päättäminenkin helppoa...
hidastaa, jos se toisille onkin suuri juttu.
Kuka elää elämäänsä, en minä ainakaan, miettien kaikkea, kannattaako ylihuomenna vielä.
Pitää olla melkoisen laskelmoiva ihminen.
Täällä saa niin monta neuvoa, kuin on neuvojaa. Ja eipä tietenkään kukaan niitä
tosissaan ota.
että miun oma oma ikioma miäs :))
yritin olla :/
Useimmilla ikäluokkamme yksineläjillä on ollut avioliitto, kellä lyhempi, kellä pitempi... Ilmeiseti aloittajallakin tekstistään päätellen... Minulla on myös takanani "avioliitto" joka kesti tuon vihkivalassa lupaamamme, eli 43 vuotta... Eihän tuossa mitään laskelmoivaa ole, vaikka pappi ei mahdolista uutta suhdettani vahvistaisikaan... Samanhenkisten yhteinen ehkä sanaton sopimus riittää eikä sitä tarvitse vahvistaa missään instanssissa...
Turhan monelle nuo vihkivalan lupauksetkaan eivät merkitse mitään...
Kukin tekee sen mukaan mikä tuntuu parhaalta... Paljon vaan esim. täällä puretaan pettymystä epäonnistuneista avioliitoista, kuitenkaan oppimatta mitään...
Puhut kuin lempinojatuolistas... :)
http://www.youtube.com/watch?v=o2ye1ZNrGVM
siinä oli sanomaa :))
Tahallani kiusoittelin sinua aikani kuluksi... Minä olen kokenut tasa-arvoisen,toista kunnioittavan ja luottamuksellisen avioliiton... Vuosia juttujasi seuranneena uskon sinullakin moisen liiton olevan, kaikista vastoinkäymisistä huolimatta...
enhän mie mikään totinen torvi ole, vaikka joskus torvi lienenkin..tööt..
P.s. tässä sitä vaan on oltu, - juhanuksena tulee 43 vuotta täyteen, se on iso säkki mitä on jo suolaa yhessä syöty.. :)
Vai, että se naimisiin meno on ollut niin mukavaa, no eihän siinä mitään, naimisiin pitää sitten päästä. Vielähän tuota aikaakin on normaalit parikymmentä vuotta yhdessä kituuttaa, että vihille vaan. Katsotaan josko minäkin alkaisin jonnain päivänä tuntemaan, että naimisiin meno on mukavaa ; )))
täällä on monta katkeraa, kun ei onnistu omassa elämässä,yrittää muutkin saada ajattelemaan negatiivisesti.
Tuskinpa katkeria ovat ehkä huvittuneituten itse käsitin, että "naimisiin meno on hauskaa" siis hää/vihkimistilaisuus.
Yötä!
meno kannattaa ennenkaikkea, jos sulholla on vielä kova oksa.
Todella kakaran puhetta! Mikä teitä vetää tänne mummujen ja pappojen palstalle? Tuskin seksi kuuluu meidän ikäisten kertomaa teille? Vedätystä taas onhan lomaa opinahjoista, säälin ettei muuta harrastusta ole.
Kerro mitä saat tälläisestä? Oletko olevasi fiksukin? Etkö pärjää ikäistesi joukossa? Onko isovanhempasi laittaneet pussinsuun kiinni? Oletko katkera kun meidän ikäisillä on ja sinulla ei? Tee helvetisti töitä niin pääset tähän samaan iässämme!
Olen ollut aviossa onnellisesti, on lapset ja vähän omaisuuttakin myös samoin nykyisellä 'sulhollanikin'.
Näin nykyaikana voimme elää kihlaparinakin - ei meidän tarvitse mennä naimisiin, ei se tee elämäämme yhtään sen onnellisemmaksi, eikä meidän tarvitsee ajatella pätkääkään muiden mielipiteistä. Päinvastoin, voimme olla ja elää toistemme luona pitkiäkin aikoja milloin sovimme ja harrastaa yhteiseloa. Ja kuitenkin meillä on vielä plussana joskus silloin tällöin se ikioma olo ja yksityisyys, jota väitän jokaisen vähänkin vanhemman ihmisen jo kaipaavan. Tämä sopii meille ja kumpikin tuomme lisäarvoa toistemme elämään.
voi olla,vaikka ei naimisiin koskaan menekkään.Tuo on totta,että omaa yksinoloa kaipaa vanhempana,niin minäkin.
Kuitenkaan ei ole yksinäinen kun on "sulhanen tai morsian",voihan se sormus olla muutenkin,vaikkapasitoutumis-sormus ja on siten myös vakiintunut kumppanin kanssa.
Ihan hyvä juttu ja saa kotia sisustaa kun oma,miten haluaa,eli on vapaus ja kuitenkaan ei ole yksin.
oli naimisiin meno todella aikoinaan,ei ole mikään surujuhla.Iloinen ja hauska on häätilaisuus usein,myös polttarit,jos olet kuullut ja riisinheitto.
oksalla ei ole nmitään merkitystä enää vanhempana,päinvastoin.Muu kaikki on hyvää kun on hyvä kumppani.
mennä vanhana avioon,"siitä on silloin oksat pois!
Olen samaa mieltä, että ei kannata enää avioitua sillä oksia johon ripusteutuu löytyy, nuoria hanakoita jälkeenjääneitä. Oletko lukenut naisen anatomiaa. Oletko tietoinen, että jopa 80% naisista ei saa tyydytystä pelkälä oksalla vaan nautintoon liittyy hyvin paljon muutakin kuin kopsakka oksa.
on, että oksan kovuus näyttelee ratkaisevaa osaa hyvässä seksissä. Muu on rekvisiittaa.
Luonnollisesti miehen tyydytyksen kannalta kova oksa on ainut keino saada tyydytys. Nainen voi saada tyydytyksen ilman, että se oksa on kova. Jos iän tai sairauden myötä miehen seksuaalinen suorituskyky heikkenee eikä oksa kovetu on hänen otettava muut keinot käyttöön jos hän haluaa pitää vaimon tyydytettynä ja kokea itsekin nautintoa seksistä. Miehen seksuaaliset halut loppuvat jos esim. eturauhanen joudutaan poistamaan. Aivot eivät reakoi seksin singaaleihin. Naisella voi iän myötä seksuaalisuus laimeta, mutta harvoin loppua kokonaan. Yhteenveto: miehille oksan kovuus on ratkaiseva osa omaa mielihyvää, muuten miehen orgasmi jää oksalle roikkumaan.
Totuus kuitenki on, nainen ei ala sekstaamaan miehen kanssa ellei vehkeet ole kovana, ei kiitos turhaa räpeltämistä, ystävyys on silloin parempi, EI tyhjää räpeltämistä, ei ei ei ei ei ikinä.
Mieskään ei ala räpelehtimään naisen kanssa jos ei yläpää ole kunnossa.
Miehen uhkailu on turhaa, panettelu, alaarvoiset puheet turhia, seksi ei kiinosta jos ei seiso, en taatusti ala hinkaamaan miehen velttoa pikku nakkia. Miehen pitää olla terve jos aikoo harrastaa seksiä.
Miehillä on taipumus syyttää naista jos heillä ei seiso, heille ei tule mieleen että voi olla jokin sairaus ittessä, esm. suurentunu eturauhanen, tai syöpä, tai verisuonet tukossa, se ei ole naisen syy jos mie on sairas eikä seiso.
Miehen on aina syytä mennä lääkäriin selvittämään mistä johtuu kyvyttömyys.
Miksi edes yrittää seksiä jos ei seiso, voihan naiselle tunnustaa kyvyttömyytensä, kyllä nainen aina ymmärtää.
?????????? miksi ??????????????