Voiko ensimmäinen suhde toimia?

Minun mielestä ensimmäinen suhde ei yleensää ole se lopullinen suhde. Ensimmäisestä suhteesta kannattaa ottaa huomioon ihmisen hyvät ja huonot puolet, jos niitä huonoja puolia on enemmän kuin hyviä, suhde tuskin tulee kestämään. kannattaa ajatella, että onko tämä suhde välttämättä se mitä haluaa, voi voisiko tyytyä parempaankin? Kannattaa oppia tuntemaan se, kenen kanssa olet, niin mahdollisimman hyvin, mutta ikinä ainakaan alku vuosina ei kannata luottaa liian hyvin. Tietenkin hyvän suhteen eteen kannattaa itse tehdä parhaansa ja yrittää välttyä niiltä mahdollisilta riidoilta mitkä voivat koitua kohtaloksi. Liian epäröivä ei missään nimessä kannata olla, eikä liika valituskaan tee hyvää suhteelle. Huonossa suhteessa kiusaa vaan itseään, kun tilalle voisi ottaa paremman ja ehkä sen pysyvän suhteen. Ei kannata olla liian tyrkyllä, siitä ei pidetä. Jos sinulla on kokoajan jännitys, tai muu vastaava huono olo rakkaasi läsnäollessa, niin puhukaa siitä! Kyllä se "oikea" sitten joskus kohdalle sattuu, jos ei nyt niin ehkä myöhemmin. erosta ei kuitenkaan kannata ottaa liikaa paniikkia, kun kuitenkaan kyse ei ole avioerosta :D

se riippuu ihmisistä. yksi kaveri on vieläkin kolmatta vuotta menossa ekassa suhteessaan :D ollaan siis 18, eli kaveri alotti suhteen 15-vuotiaana

Viime kesäloman alussa tutustuin erääseen rinnakkais luokkalaiseen tyttöön vähän paremmin, ja seurustelukshan se kehittyi. Oltiin kesälomalla paljon yhdessä ja mä todella rakastuin siihen. No se sitten ilmottaa, että on ahdistunut eikä halua seurustella. Siinä vaiheessa kaikki alko meneen päin vittua, aloin juomaan aika rankasti, ja eksällänikin oli joku uus (joka jäi pelkäks panoks). Noh eräänä päivänä eksäni lähetti viestin, että ei oo unohtanu mua ja rakastaa mua edelleen, kun sille selvis että se sen ''poikaystävä'' oli vaan pillun perässä niin se jätti sen.. siinä sitten oli pari kuukautta ja oltiin aika läheisiä, kummallakkin oli yhä tunteita toisiaan kohtaan, ja tässä sitä ollaan onnellisina yhdessä, ja ensimmäien suhde on.. (anteeks karkea kirjotusasu, ei toi äidinkieli oikein oo hallussa, mutta toivottavasti selvää saa) ja musta tuntuu, että meidän suhde toimii.. vaikka eihän sitä vielä voi tietää.

Tietenkin voi.

voi se kestää pitempään. Mun veli on seurustellut nytte 10vuotta yhen naisen kanssa ja ne on menneet kihloihin ja nytte suunnittelevat just häitä ensi kesälle. ja he ovat siis toisilleen ensimmäiset seurustelukumppanit.

Juups kyllä voi, äitini aloitti seurustelun muistaakseni viisitoistavuotiaana isäni kanssa, edelleen he ovat (Huom! Onnellisesti) naimisissa, äitini on nyt yli 43, tarkkaa ikää en jaksa muistaa.

Jos jokin tämän - rakastamasi - ihmisen luonteenpiirteistä (Esim. huomionhakuisuus, _jatkuva_ valittaminen, todellisuudentajun puute tai kompromissintekokyky olisivat häiritseviä, kun mietit miltä ne tuntuisivat pitemmän päälle, tai jos hän keskittyy enemmän siihen miltä te muiden silmissä näytätte, kuin sinuun, olettaa sinun pitävän yksin suhdetta yllä koska olettaa sinun palvovan häntä, tai on muutenvain vammainen) ni sun kannattaa luottaa omaan päättelykykyys, ja luultavasti tulla siten tulokseen, että parempi alkaa samantien etsimään uutta, miellyttävää kumppania. Eikä se oo nii tarkkaa, ei eläimetkään kummempia mieti, ihmisellekin on vaistot annettu.

Ole seurustelussa avoin, ota ongelmat puheeksi (ellei sitten ole OIKEASTI parempi suhteen kannalta vaieta jostain). Osoita päivittäin huomiota kumppanillesi, vaihtelevin keinoin, mutta älä roiku jatkuvasti kiinni. Ole tietoinen ja tee kumppanisikin tietoiseksi siitä, että hän on sinulle se ainoa ja paras vielä pitkänkin ajan kuluttua. Ota rennosti ja kuuntele, ja pyri ymmärtämään toista, niin kumma jos on toisella jotain valittamista :)

Tosin, jokainen varmaan haluaa olla myös kumppanillensa se oikea ja paras, joten toisenkin on tehtävä työtä suhteen eteen. Jos et saa lähellekkään yhtäpaljon vastalahjaksi, mitä itse annat, niin ota asia puheeksi.

(itsestäänselvyyksiä on varmaan kiva lukea? =))))) )