Olen mieshenkilö 63 v .Olen ollut naimisissa 31 vuotta vaimon kanssa joka sairastui tähän outoon sairauteen heti lapsen synnyttyä .Lapsi otettiin pakkohuostaan 3 vuotiaana .
Onko tällä palstalla ollut keskustelua kuinka muut ovat selvinneet avioliitossa tämän oudon sairauden myötä ,vaimoni on 60 vuotias ?
Onko tällä palstalla ollut keskustelua kuinka muut ovat selvinneet avioliitossa tämän oudon sairauden myötä ,vaimoni on 60 vuotias ?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Minulla ei ole kokemusta skitsofreniasta, bipolaarisesta mielialahäiriöstä kyllä.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö jota ennen kutsuttiin maanis-depressiiviseksi mielisairaudeksi on raskas sairaus, sairaalle itselleen ja hänen läheisilleen. Koskaan ei voinut olla varma mitä seuraavaksi, nyt tajuan kuin kuluttavaa oli elää ainaisessa jännityksessä.
Nämä potilaat ovat oikeita energia-syöppöjä, kun heidän kanssaan on tekemisissä he imaisevat lähimmiltään voimat. Monesti töistä tultuani iltaisin miehen kanssa ollessani olin niin uupunut että vaivoin jaksoin peseytyä ennen nukkumaan rupeamista.
Tätä on vaikea selittää, mutta sellainen ymmärtää joka on kokenut saman.
Näitä potilaita ei tavalliset käyttäytymis-säännöt, lait ja asetukset tunnu koskevan, manian aikana tehtiin mitä mieleen tuli.
Masennuksen aikaan taas oltiin niin pohjamudissa kuin olla voi.
Sivulliset eivät yleensä tajua kuinka raskaita nämä ihmiset ovat läheisilleen, Bipolaarit ovat manian aikana sosiaalisia "hyviä seuraihmisiä" ja avokätisiä rahan suhteen.
Minua syyllistettiin ilonpilaajaksi, sanottiin jopa minun olevan onnekas kun olen saanut noin mukavan miehen.
En jaksanut selittää asioiden oikeaa laitaa, tokkopa tuo olisi edes mennyt jakeluun.
Nykyisin puhun asioista niiden oikeilla nimillä, puolustelematta, mutta myös liioittelematta.
Kai avioliitossa on jotain hyvääkin ollut, ainakin fiksut lapset, he eivät onneksi perineet isänsä sairautta.
Mielen sairauksiin liittyy usein myös päihteiden ja lääkkeiden väärinkäyttöä joka lisää muutenkin vikeaa elämää vielä hankalammaksi.
Nyt on lääkitys tasapainottanut elämää, henkisesti mies on normaali, mutta lääkkeillä on paljon vaikeita sivuvaikutuksia.
Veljeni kihlasi hoitolaitokseen joutuneen skitsofeenikon.Ovat olleet naimisissa 25 v.Helppoa ei ole ollut elämä.Ilman veljeäni naisen elämä olisi ties mitä,mutta aviomiehen rinnalla ovat kasvattaneet 3 lasta aikuisiksi.Ongelmia on ollut lääkityksen kanssa,useati myös ottamattomuuden takia.Nainen on joutunut useasti hoitolaitokseen,mutta aina päässyt kotiin,kun on parempi.Olenkin sanonut veljelleni,että hän on tehdyt arvokasta työtä.Kulkenut vieraalla töissä ja hoitanut kotityöt,jos vaimo on ollut huonona.Aina on ruokaa ollut talossa.Veljeni kokkaa mielellään ja leipoo.Siivous-,ja pyykinpesu on ollut vaikein toteutettava asia.Mutta koti on aina koti...voimia sinulle!
Kiitti vaan kaikille jotka osoitatte armoa minulle joka tunnen jääväni heikoille .Ystäväpiirissä ei monia jotka ymmärtää tätä -ja osallistujille kiitos .Olette herrasmiehiä / Ja naisia .Ystävät pidetään huolta kaikista ?