Taustatietoa: olemme molemmat yli 23, mutta alle 30 vuotiaita. Ikäeroa 3 vuotta. Voinee siis sanoa, että olemme molemmat aikuisia.
Meidät on kasvatettu pääasiassa siten, että vanhempi (minä) tietää kaiken, osaa kaiken ja osaa tehdä kaiken. Nuorempi (siis siskoni) on kasvatettu siten, että hän on "lapsi", nuorempi, kuopus, ei-tarvitse-vielä-osata-kaikkea -tyyliin.
Toki lapsena meillä oli ne tavalliset kinastelut ja väittelyt ja tappelut. Jotka päättyivät mielestäni siten, että minä isompana sorran pikkusiskoa, olen ilkeä ja aiheutan riitaa ja sisko ei ole tehnyt mitään. Minä sain huudot/ojennukset/kurin, sisko ei.
Luonnehtisin meitä siten, että minä olen itsepäinen ja sisko voimakastahtoinen. Minulla on omat mielipiteeni, enkä epäröi tuoda sitä julki. Osaan väitellä (perustellen) mutta antaa myös periksi, myöntää että asiassa on monenlaisia näkökantoja, eikä oma mielipiteeni ole se ainoa oikea. En siis haasta tarkoituksella riitaa.
Sisko taas päättää, että hänen mielipiteensä/tahtonsa/toiveensa on laki, jota kaikkien on kuunneltava ja noudatettava.
Ongelma alkoi silloin, kun minä olin pahimmassa teini-iässä ja sisko taas tulossa siihen pahimpaan teini-ikään. Siitä lähtien, tähän päivään saakka, olen ottanut vastaan halveksuntaa, haukkumista, vähättelyä, ivailua, kaikkea mahdollista.
Minä en osaa sanoa pahasti toiselle. En osaa sanoa, että haista paska ja painu helvetin kuuseen täältä. Jos koen, että saan osakseni jonkinlaista vääryyttä, väitän vastaan perustellen, että asiassa on tällainenkin näkökulma, minun mielestäni asia on näin ja sinun syytöksesi aiheettomia/vääriä tms.
Minä olen asunut vuosia yksin, kaksin, kolmisin jne. jos jonkinlaisessa kommuunissa, tällä hetkellä kuitenkin avoliitossa. Sisko on jonkun aikaa asunut yksin, mutta tällä hetkellä asuu vanhempiemme luona.
Käyn kotona nykyään suhteellisen harvoin. Ehkä kerran kahdessa kuukaudessa olen kotona yötä. Jos sattuu tulemaan jonkinlainen väittely, tappelu, kinaaminen, saan kuulla siskolta, että minun olisi parasta pysyä siellä missä oikeasti asun tällä hetkellä, eikä tulla tänne ollenkaan. Tämä mielipide on esitetty valehtelematta 4-5 kertaa (mielestäni se on paljon, kun toiselle sanotaan että pysy poissa omasta kodista). Kyllä tämä on edelleen minulle koti, jossa olen kasvanut aikuiseksi ja jossa vanhempani edelleen asuvat ja jonne minä olen aina ollut tervetullut (vanhempien puolelta).
Siskon käytös / inho / viha
50
7442
Vastaukset
- The Isosisko
Esimerkiksi tänään. Sisko istui sohvalla, läppäri sylissä, dataili jotain ja tv oli taustalla auki. Tulin sohvalle, kysyin saako vaihtaa kanavaa, kun huomasin, ettei sisko katsele tv:tä. Sain vaihtaa kanavaa ja sanoin vielä että Bones alkaa kohta, katsotaan sitä. Sisko sanoi menevänsä suihkuun. Sisko sammutti läppärin, laittoi sen sohvapöydälle ja lähti. Bones alkoi kohta, hain itselleni kahvia ja istuin sohvalle katsomaan tv:tä.
Sisko kävi suihkussa, föönasi tukkaansa kuivaksi, ties mitä muuta teki ja tuli olohuoneeseen ilmoittaen: mä alan katsomaan nyt toista kanavaa, sä oot mun paikalla ja lisäsi vielä: "minä olin siinä äsken/tänä aamuna/eilen/viime viikolla....". (aina sama selitys, tämä ilmiö on tapahtunut monen monta kertaa).
No minä siihen sanoin että tulin tähän katsomaan Bonesia, itse lähdit suihkuun ja sammutit vielä tietokoneen. Enkä aio tältä paikalta poistua.
No tästähän syntyi kamala tappelu, ja lopuksi sain kehotuksen pysyä poissa kotoa kun olen niin ärsyttävä. Sisko lähti ovet paukkuen omaan huoneeseensa poraamaan.
Niin, meillähän on peräti 3 televisiota. Ei pitäisi tulla tappelua siitä. Ja minun mielestäni homma menee siten, että jos joku katsoo vaikkapa takkahuoneen telkkarista ohjelmaa X, niin se joka haluaa katsoa jotain muuta, menee katsomaan sitä toisesta telkkarista.
(siitäkin on tullut tappelua, että kolmesta telkkarista katsotaan SAMAA ohjelmaa ja nelihenkisestä perheestä se yksi, joka haluaa katsoa ohjelmaa A, joutuu antamaan periksi....). Believe it or not.
Eikä nämä ongelmat pyöri aina saman telkkarin ympärillä. Kaikesta mahdollisesta onnistutaan vääntämään tahtojen taistelu.
Siskon rakastamia riitelyn aiheita:
- kahden litran mehupurkki jääkaapissa on vain ja ainoastaan hänen eikä kukaan muu saa siitä ottaa
- keksirasia laatikossa on vain ja ainoastaan hänen enkä varsinkaan minä saa ottaa siitä maistiaista
- jos laitan pöytätietokoneen päälle ja odottaessani sen käynnistymistä haen vaikka kännykän omasta huoneestani, siskon mielestä on ihan ok, että hän tulee tietokoneelle ensin, vaikka minä sen käynnistin ja aikomukseni oli mennä siihen hetkeksi (minä en joka kerta raahaa läppäriä kotiin, koska meillä on se pöytätietokone, jolla voin käydä netissä ja siskollahan on se oma läppäri...)
Lisäksi sisko on vuosia ollut kaikesta hirveän vainoharhainen. Että kävisin muka penkomassa hänen tavaroitaan, tutkimassa hänen tietokonettaan, lukemassa hänen laskujaan jne. Jos joskus menin yläkertaan, hän saattoi tulla perässä ja kytätä että mitä teen yläkerrassa!! Ihan oikeasti! (siskon huone on yläkerrassa).
Ihan oikeasti, olen antanut todella monta kertaa periksi, kun en yksinkertaisesti JAKSA tapella ja väitellä enää siskon kanssa. Tämä touhu on ihan täysin mahdotonta! Ja minun mielestäni riitelyn aiheet ovat lapsellisia, idioottimaisia jne. Täysin käsittämätöntä toimintaa, vanhemmat eivät jaksa meitä enää kuunnella.
Emme ole vuosiin olleet läheisissä väleissä, jos koskaan olemme olleetkaan. Toki sellaiset perusasiat hoidetaan asiallisesti (esim. mitä ostetaan isälle syntymäpäivälahjaksi, kuka sen hakee jne).
Olen yrittänyt sanoa, että huomaako hän ollenkaan omaa itsekästä ja itsekeskeistä käytöstänsä. Olen mielestäni ollut ystävällinen, antanut periksi, koittanut olla sovitteleva, enkä koskaan ole häntä kenellekään haukkunut (siis haukkumalla haukkunut).
En enää jaksa. Mietin ihan tosissani, etten tule enää käymään kotona. Sanon vanhemmille, että he saavat ajaa minun ja avomieheni kotiin ihan niin monta kertaa viikossa tai kuukaudessa, kun heistä tuntuu tarpeelliselta. Ovat sinne täysin tervetulleita, kuitenkin pienellä varoitusajalla, jotta tiedän olla kotona.
Meillä on rakastavat vanhemmat, molemmat ihan tasapainoisia ja rehellisiä ihmisiä. Tosin minä olen saanut taistella vähän enemmän ja siskolle annettu vähän periksi, mutta niin kai se kaikissa perheissä menee.
Kiitos jos jaksoit lukea.
Iso kiitos jos jaksoit kommentoida.- fkfkfk
kuulostaa todella tutulta. siskollani ja mulla samanlaisia, typeriä riitoja, toi telkkarijuttu on suoraan ku meiän himasta. ainoo vaan että siskoni on 14 ja minä 20!
miten siskosi voi olla vielä noin lapsellinen, tuossa iässä? - --hanki--
Jos et jaksa ja jos olet yrittänyt parhaasi, ei kai kukaan voi vaatia enempää. Varmasti vanhemmat ymmärtävät ja antavat rakentavaa palautetta siskollesi, jos teet päätöksen lopettaa vierailut. Onhan se tietysti kohtuutonta sinua ja vanhempiasi kohtaan, mutta luultavasti parempi keino kuin katkaista oma pinna. Älä tee itse omasta elämästäsi vaikeaa jos siskosi tekee niin.
Onnea matkaan! :) - niiin epistä!!!
Pikkusiskot on aina hankalampia. Itsekin olen isosisko nyt 23v ja meillä on 2vuotta ikäeroa. Ja äitimme on kohdellut meitä epätasaarvoisina mm. minä kyllä jouduin noudattamaan kotiintuloaikoja ja kävin harvoin ulkona, mutta siskollani oli hälläväliä asenne ja ei noudattanut ja oli joka viikonloppu ulkona. Äiti vain uhkasi arestilla mutta ei pitänyt uhkauksiaan, mitä siskoni tästä oppi, iha sama millo tule kotii ja saako huutoja koska ei sillä väliä?!?! olen siitä edelleen hyvin katkera.
Minun synttäripäivänä on myös siskoni nimipäivä. Eli sisko sai myös lahjoja kun minä sain syntymäpäivä lahjan. Minun nimppareitani ei kyllä vietetty erikseen. Kyllä lapsi sen huomaa. Myöhemmin olen siitä maininnut että todella epäreilua.
Äitini on myöntänyt että kaikki nämä kohdat ovat olleet epäreiluja minua kohtaan.
Itse ainakin toivon että jos minulla on joskus lapsia. Yritän parhaani mukaan olla oikeudenmukainen enkä suosi toista lasta enemmän kuin toista!!! - %%%
No, jos joku on omilla rahoillaan ostanut keksipaketin voip' olla ettei hän halua jakaa siitä maistiaisia. Ymmärrän hyvin sekä sen että yhteisessä taloudessa keksipaketit on yhteisiä kuin myös sen että ne ovat yksityisiä. Jos riitely tällaisista asioista menee kovaksi niin silloin pitää yhdessä laatia säännöt, mielellään kirjalliset. Esim. se joka on klo 18.00 telkkarin ääressä määrää koko illan mitä siitä telkkarista katsotaan (aina kun on paikalla). Jos paikalla on useampi kuin yksi henkilö, määräysoikeus arvotaan.
- Ettie
niiin epistä!!! kirjoitti:
Pikkusiskot on aina hankalampia. Itsekin olen isosisko nyt 23v ja meillä on 2vuotta ikäeroa. Ja äitimme on kohdellut meitä epätasaarvoisina mm. minä kyllä jouduin noudattamaan kotiintuloaikoja ja kävin harvoin ulkona, mutta siskollani oli hälläväliä asenne ja ei noudattanut ja oli joka viikonloppu ulkona. Äiti vain uhkasi arestilla mutta ei pitänyt uhkauksiaan, mitä siskoni tästä oppi, iha sama millo tule kotii ja saako huutoja koska ei sillä väliä?!?! olen siitä edelleen hyvin katkera.
Minun synttäripäivänä on myös siskoni nimipäivä. Eli sisko sai myös lahjoja kun minä sain syntymäpäivä lahjan. Minun nimppareitani ei kyllä vietetty erikseen. Kyllä lapsi sen huomaa. Myöhemmin olen siitä maininnut että todella epäreilua.
Äitini on myöntänyt että kaikki nämä kohdat ovat olleet epäreiluja minua kohtaan.
Itse ainakin toivon että jos minulla on joskus lapsia. Yritän parhaani mukaan olla oikeudenmukainen enkä suosi toista lasta enemmän kuin toista!!!"Pikkusiskot on aina hankalampia."
Voisitko perua tuon typerän yleistyksen? Meidän perheessä ainakin oli täysin toisinpäin nämä pasmat. Isosiskolle annettiin periksi ja anteeksi suurin piirtein mitä tahansa, kun taas minua pidettiin liekanarussa, enkä koskaan uskaltanut edes sanoa poikkipuolista sanaa saati tehdä jotain vanhempieni ja isosiskoni mielestä halveksittavaa tai epämiellyttävää, koska silloin olin yksiselitteisesti "paha" ja "kummallinen". Itsetuntoni tuhottiin kotona kokonaan ja olen saanut taistella koko aikuisikäni saadakseni nenäni vedenpinnalle.
Kun mollaus jatkui, vaikka olimme jo kaikki aikuisia (meillä on myös veli, jota pidettiin poikana erikoisasemassa), panin vuosikymmenten pahan mielen saamisen takia välit poikki. Muuten olisin tullut hulluksi.
Nyt elän omaa elämääni eikä minua mollaa kukaan. Kas, olenkin ihan normaali ihminen, jolla on omat mielipiteet ja mieltymykset, eikä niissä ole mitään erityisen pahaa ja halveksittavaa. - enuskojoulupukkiin
%%% kirjoitti:
No, jos joku on omilla rahoillaan ostanut keksipaketin voip' olla ettei hän halua jakaa siitä maistiaisia. Ymmärrän hyvin sekä sen että yhteisessä taloudessa keksipaketit on yhteisiä kuin myös sen että ne ovat yksityisiä. Jos riitely tällaisista asioista menee kovaksi niin silloin pitää yhdessä laatia säännöt, mielellään kirjalliset. Esim. se joka on klo 18.00 telkkarin ääressä määrää koko illan mitä siitä telkkarista katsotaan (aina kun on paikalla). Jos paikalla on useampi kuin yksi henkilö, määräysoikeus arvotaan.
No voi herrajumalasentään! Siskosi on mustasukkainen ja omistushaluinen. Ihan kuin omani. Ei tule onnistumaan elämässään. Kun vanhemmat kuolee, hänellä ei ole ketään. Ja niin pitää ollakin.Pahoja ihmisiä voi olla omassa perheessäkin. Ne eivät muutu. Jätä pois. Niin tein minä. Olen kaukana, mutta hänen huutonsa kuuluu vieläkin.korvissani. "Minua ei ole kukaan rakastanut, minä olen joutunut... minut pakotettiin... minä olen jätetty... minä raukka sain kokea niin paljon pahaa, yhyy, yhyy. Eikä yksikään ajatus koskenut muita, esim minua, joka itseasiassa kärsin hänen takiaan. Minä, minä, minä...Ja sisko on sentäs yli 60 vuotta. Ei voi olla tottakaan, mutta on. Mielipuolisia ihmisiä. Mutta en koskaan sano pahasti, paitsi kerran kun alkoi satelemaan haukkumakirjeitä. -Turpa tukkoon ja painu sinne missä pippuri kasvaa ennenkuin itse talutan sinne. Tulipa hiljaista:-) Mutta ei se loppunut siihenkään. Nyt puhutaan pahaa naapureille. Hohhoijakkaa.
- voivoivoivoi2
%%% kirjoitti:
No, jos joku on omilla rahoillaan ostanut keksipaketin voip' olla ettei hän halua jakaa siitä maistiaisia. Ymmärrän hyvin sekä sen että yhteisessä taloudessa keksipaketit on yhteisiä kuin myös sen että ne ovat yksityisiä. Jos riitely tällaisista asioista menee kovaksi niin silloin pitää yhdessä laatia säännöt, mielellään kirjalliset. Esim. se joka on klo 18.00 telkkarin ääressä määrää koko illan mitä siitä telkkarista katsotaan (aina kun on paikalla). Jos paikalla on useampi kuin yksi henkilö, määräysoikeus arvotaan.
Höh, tuskinpa tuollainen ostaa mitään itse. Hyvä, jos ei lusikalla pidä syöttää. Kyllä keksipaketista riittää monelle, kun on HYVÄ sydän.
- Anonyymi
Sinun kotisivut ei ole vanhempien luona. Sisaresi koti on. Olet kylässä tuossa vanhempiesi ja sisaresi kodissa.
Vieraat käy ajallansa. Talo elää tavallaan. - Anonyymi
Samanlaista käytöstä kuin koirilla jotka merkkaavat reviiriään. Sisko on eläimen tasolla.
Omalla siskollani oli tapana nuuskia kaikki kaapit ja paikat kuin koira kun hän kävi kylässä, ja sen jälkeen mennä sänkyyni makoilemaan ja kieriskelemään varsinkin jos se oli petaamaton. Hän marssi minun kotiini kuin omistaisi paikan. Ensimmäisenä kun tuli ovesta sisään, hän marssi keittiöön vaatehuoneeseen kylppäriin aukomaan kaappien ovia ja tirkistelemään mitä sieltä löytyy. Sitten heittäytyi sänkyyni lokoisasti kuin se olisi hänen oma sänkynsä. Olo oli kuin olisin ollut itse vieras omassa kodissani tai kuin paikalle olisi saapunut tunkeilija.
Näin mielessäni koiran joka ensin nuuhkii toisten koirien persereiät - eli kaikkien pyhimmät - ja sitten kuseksii toisten nurkkiin merkatessaan reviiriään. Oksettavaa touhua joka sai minut voimaan pahoin. Kun kielsin häntä tekemästä niin kerta toisensa jälkeen se oli kuin kuuroille korville huutamista. Sitten hän lakkasi kyläilyt kokonaan mielenosoituksellisesti. Viimeisimmästä kyläilystä on ainakin kolme vuottanaikaa.
Kaiken hän selittelee minun vioikseni tai heittäytyy tyhmäksi eikä muka ollenkaan tajua mikä on vialla. Samaan aikaan ilmeily elekieli ja koko olemus paljastaa että tämä kaikki on hänelle vain hauskaa leikkiä. Hän viihdyttää itseään kiusaamalla minua.
Lapsena hän monesti sanoi aivan suoraan että "sua on kiva kiusata".
- 10+10
on älyllisesti jälkeenjäänyt, noin 15-vuotiaan tasolla.
- kyllästynyt siskooni
Aivan just samanlainen tilanne pikkusiskon kanssa ja ite mietin että aikuistuukohan ikinä. Ite 19 ja sisko 17, yleensä en kehtaa puhua siskolle mitään kun alkaa hirveä öykkäröinti. Äitini monesti sanonu että ei saa ärsyttää ja siskolla on ollu aina suurin valta perheessämme. Yks esimerkki on kun siskoni on jossakin ryypiskelemässä niin vanhempien pitää hakea se keskellä yötä jostaki.
Siskoni on myös väkivaltainen ainaki minua kohtaan en tiä onko muita kohtaan. Mitenkhän tuon sais asettumaan ja ainaki toivoisin että aikuistuis jo. Hän asuu kotona vielä ja eikä ole minkäänlaista kunnioitusta vamhempia kohtaan. Monesti saattaa herättää keskellä yötä vanhempani ihan arkena kysyäkseen jotaki, aina päättää mitä kanavaa katsotaan, pöydässä ja sohvalla oma paikka, vanhemmat ostaa kaiken mitä hän haluaa vieläkin esim. hiustenpidennyksiä meikkejä mitä vain.
Ei arvosta mitään kun suuttuu niin saattaa hajottaa jotaki kuten kerran hajotti ipodinsa. Ei meinannut lähteä aamulla harjoittelupaikkaan töihin kun oli aamulla joku vaate hukassa ja silloin isäni sanoi että älä viitsi olla noin lapsellinen ja sitten alkoi hirveä huuto. Pelkästään tämä kaikki 17 vuotiaana ja kuvitteleekohan siskoni että on muita parempi kun on niin kaunis. - 41v
välit poikki siskoon jo toista vuotta.vuosikaudet tullut pas..a niskaan.vaikka mitä yritti,niin ei kelvannut.siskollani on useampi lapsi(itselläni 1)aina olisi pitänyt olla rouvaa auttamassa tai ostella hänen kersoilleen jotain.muutama vuosi sitten kuulin puolitutulta mitä siskoni oli minusta puhunut.en viitsi tässä toistaa mutta teksti oli todella järkyttävää.välit pistin poikki enkä päivääkään ole katununut.hän se on ketä loppupeleissä häviää.
- helpottunut!!!
Minä pistin välit poikki siskooni vuosikausien ahdistuksen jälkeen. Kuulin jonkun jossain mediassa sanovan: sukulaisuus ei ole mikään syy pitää yhteyttä ihmiseen, jonka kanssa ei kerta kaikkiaan viihdy! Tuon lauseen olen sisäistänyt elämääni täysin! Vaikka olemme sukua toisillemee, se ei tarkoita että minulla olisi jonkinlainen pakko kärsiä hänen käytöksestään ja ahdistua hänen seurassaan. Siskollani on ollut vuosia mielenterveysongelmia. Vuosikausia ajattelin, että okei, hän on sairas, sallittakoon hänelle anteeksi tuollainen käytös. Mutta jossain kohtaa raja tulee vastaan. Kaikkea ei voi eikä tarvitse sietää. Siskoni lempipuuhaa on manipuloida muita ihmisiä, etsien erilasia tapoja hyötyä muista. Valehtelu kuuluu kiinteänä osana hänen luonteeseensa; epäilen ettei hän itsekään aina tiedosta omia valheitaan, vaan se tulee niin luonnostaan häneltä. Hänellä on tapana ottaa silmätikuksi kuka milloinkin suvustamme ja alkaa käymään omaa henkilökohtaista sotaansa tätä ihmistä vastaan, ilman mitään syytä, ilman mitään mahdollisuutta puhua hänelle järkeä. Riitojen aiheet ovat siis aina olleet aivan älyttömät, tyyliin: et lainannut minulle rahaa, et ole enää veljeni! Ja tällaisesta asiasta hän pistää kaikki välit poikki ja alkaa välittömästi mustamaalata kyseistä henkilöä muulle suvulle hakien muita puolelleen. Itsekkyys ja itsensä esiin tuominen ovat hänelle tyypillisiä luonteenpiirteitä. Vailla minkäänlaista pohjaa todellisuudelle hän nostaa itsensä jalustalle tilanteessa kuin tilanteessa ja ajattelee, ettei häntä koske samat säännöt kuin muitakin ihmisiä. Olen tullut siihen tulokseen vuosien saatossa, että hän kärsii narsistisesta luonnehäiriöstä. Aikani hänen touhujaan sietäneenä vihelsin pelin poikki ja poistin hänet elämästäni. Taakka putosi harteiltani ja tunsin suurta helpotusta: enää en joudu hänen typerää käytöstään sietämään! Enää en joudu hänen puolestaan häpeämään! Enää en anna hänelle sitä tyydytystä, että hän voisi valehdella minulle milloin mistäkin asiasta vain hyötyäkseen minusta jotenkin! Nyt olen vapaa! Suosittelen tätä kaikille, jotka vuodesta toiseen joutuvat kärsimään ahdistavasta sukulaisuussuhteesta.
- Anonyymi
Hei :helpottunut!!!.. .luin sun kirjotuksen koska etsin vastauksia omaan ahdistavaan tilanteeseeni ja sun kirjotus oli sellanen että olisin kiitollinen jos voisin kirjotella sun kanssa muualla kuin täällä,mutta miten se onnistuu?..
- Peace!
Pisti silmään epäjohdonmukaisuus kirjoituksessasi. Mainitsit että siskollasi on ollut vuosikausia mielenterveysongelmia ja olet itsekin ajatellut hänen olevan sairas. Hänellä on niihin varmaan jonkinlainen diagnoosi, vai onko itse tekemäsi narsistidiagnoosi ainoa? Saatat olla helpottunut ratkaisusi jälkeen, mutta kirjoituksestasi paistaa edelleen viha. Siinä tunteessa ei ole kenekään hyvä elää. Toivottavasti löydät sovinnon itsesi ja siskosi kanssa. Vaikka edes vaan mielessäsi.
- helpottunut!!!!
Siskollani on diagnoosi eräästä mielenterveyssairaudesta. Tämän lisäksi epäilen hänen kärsivän myös narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tämä on siis oma oletukseni seurattuani vuosikausia hänen käytöstään. On täysin totta, että olen edelleen vihainen, sitä en ole yrittänytkään peitellä. Minun kohdallani se johtuu siitä, että tiedän hänen jatkavan manipulointiaan muiden sukulaisteni kanssa ja joudun tätä katsomaan sivusta. Yritän tosin pysyä mahdollisimman kaukana tilanteista, joissa joutuisin kuulemaan siskoni edesottamuksista. Sisällä kytevä viha johtuu myös yksinkertaisesti siitä, että olen hänen väärinkäytöksiensä kohteeksi joutunut enkä pysty kaikkea noin vaan unohtamaan, vaikka se olisi paras ratkaisu. Toivon, että ajan kanssa saisin sisälleni lopullisen rauhan. Sovintoa en halua hänen kanssaan, koska mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan, olen omalta osaltani tullut häntä vastaan niin paljon kuin olen pystynyt, mutta kuten jo sanoin, niin meillä kaikilla tulee jossain kohtaa raja vastaan. Olen työasioihini liittyen suunnitellut muuttoa toiselle paikkakunnalle ja näen sen myös yhtenä mahdollisuutena päästä kauemmas siskostani. Joku voisi ajatella minun olevan kylmä ihminen, kun "hylkään" ihmisen, jolla on sairaus, mutta näin on parempi. On raastavaa elää jatkuvissa riidoissa. Tämä on varmasti hyvä asia, meille molemmille. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville ja mukavaa syksyä!
- helpottunut minäkin
helpottunut!!!! kirjoitti:
Siskollani on diagnoosi eräästä mielenterveyssairaudesta. Tämän lisäksi epäilen hänen kärsivän myös narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tämä on siis oma oletukseni seurattuani vuosikausia hänen käytöstään. On täysin totta, että olen edelleen vihainen, sitä en ole yrittänytkään peitellä. Minun kohdallani se johtuu siitä, että tiedän hänen jatkavan manipulointiaan muiden sukulaisteni kanssa ja joudun tätä katsomaan sivusta. Yritän tosin pysyä mahdollisimman kaukana tilanteista, joissa joutuisin kuulemaan siskoni edesottamuksista. Sisällä kytevä viha johtuu myös yksinkertaisesti siitä, että olen hänen väärinkäytöksiensä kohteeksi joutunut enkä pysty kaikkea noin vaan unohtamaan, vaikka se olisi paras ratkaisu. Toivon, että ajan kanssa saisin sisälleni lopullisen rauhan. Sovintoa en halua hänen kanssaan, koska mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan, olen omalta osaltani tullut häntä vastaan niin paljon kuin olen pystynyt, mutta kuten jo sanoin, niin meillä kaikilla tulee jossain kohtaa raja vastaan. Olen työasioihini liittyen suunnitellut muuttoa toiselle paikkakunnalle ja näen sen myös yhtenä mahdollisuutena päästä kauemmas siskostani. Joku voisi ajatella minun olevan kylmä ihminen, kun "hylkään" ihmisen, jolla on sairaus, mutta näin on parempi. On raastavaa elää jatkuvissa riidoissa. Tämä on varmasti hyvä asia, meille molemmille. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville ja mukavaa syksyä!
Mukava lukea tekstiäsi, kun itselläni on myöskin tuon kaltainen sisko, nimenomaan narsistinen ja kova manipuloimaan ihmisiä. Tästä on jo useampi vuosi kun välimme menivät lopullisesti poikki, eikä paluuta entiseen enää ole. Olen äärimmäisen helpottunut siitä, ettei minun todellakaan tarvitse olla tekemisissä isosiskon kanssa. Uskomatonta mutta totta, että hänen tärkein tehtävänsä on ollut lapsesta asti yrittää pilata elämästäni kaikki minulle tärkeät asiat. Monesti hän siinä onnistuikin, mutta nyt olen omillani eikä tuolla idiootilla ole mitään asiaa elämääni. Olen nyt tyytyväinen, elän täysin omaa elämääni eikä siskollani tule KOSKAAN olemaan mitään tekemistä kanssani, olisi pitänyt katkoa välit vaan paljon aikaisemmin, kuten monet ystävistäni ehdotti :)
- Tutunkuuloista
helpottunut!!!! kirjoitti:
Siskollani on diagnoosi eräästä mielenterveyssairaudesta. Tämän lisäksi epäilen hänen kärsivän myös narsistisesta persoonallisuushäiriöstä. Tämä on siis oma oletukseni seurattuani vuosikausia hänen käytöstään. On täysin totta, että olen edelleen vihainen, sitä en ole yrittänytkään peitellä. Minun kohdallani se johtuu siitä, että tiedän hänen jatkavan manipulointiaan muiden sukulaisteni kanssa ja joudun tätä katsomaan sivusta. Yritän tosin pysyä mahdollisimman kaukana tilanteista, joissa joutuisin kuulemaan siskoni edesottamuksista. Sisällä kytevä viha johtuu myös yksinkertaisesti siitä, että olen hänen väärinkäytöksiensä kohteeksi joutunut enkä pysty kaikkea noin vaan unohtamaan, vaikka se olisi paras ratkaisu. Toivon, että ajan kanssa saisin sisälleni lopullisen rauhan. Sovintoa en halua hänen kanssaan, koska mikään ei ole muuttunut eikä tule muuttumaan, olen omalta osaltani tullut häntä vastaan niin paljon kuin olen pystynyt, mutta kuten jo sanoin, niin meillä kaikilla tulee jossain kohtaa raja vastaan. Olen työasioihini liittyen suunnitellut muuttoa toiselle paikkakunnalle ja näen sen myös yhtenä mahdollisuutena päästä kauemmas siskostani. Joku voisi ajatella minun olevan kylmä ihminen, kun "hylkään" ihmisen, jolla on sairaus, mutta näin on parempi. On raastavaa elää jatkuvissa riidoissa. Tämä on varmasti hyvä asia, meille molemmille. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville ja mukavaa syksyä!
Siskon mt-sairaus lienee bibolaari?
- Onhan näitä siskoja
helpottunut minäkin kirjoitti:
Mukava lukea tekstiäsi, kun itselläni on myöskin tuon kaltainen sisko, nimenomaan narsistinen ja kova manipuloimaan ihmisiä. Tästä on jo useampi vuosi kun välimme menivät lopullisesti poikki, eikä paluuta entiseen enää ole. Olen äärimmäisen helpottunut siitä, ettei minun todellakaan tarvitse olla tekemisissä isosiskon kanssa. Uskomatonta mutta totta, että hänen tärkein tehtävänsä on ollut lapsesta asti yrittää pilata elämästäni kaikki minulle tärkeät asiat. Monesti hän siinä onnistuikin, mutta nyt olen omillani eikä tuolla idiootilla ole mitään asiaa elämääni. Olen nyt tyytyväinen, elän täysin omaa elämääni eikä siskollani tule KOSKAAN olemaan mitään tekemistä kanssani, olisi pitänyt katkoa välit vaan paljon aikaisemmin, kuten monet ystävistäni ehdotti :)
Narsistiset ihmiset eivät ole ainoita joiden kanssa on vaikea elää. Siskollani on enemminkin epävakaa persoonallisuus, eikä helppoa ole ollut hänenkään kanssaan. Raivonpurkauksia, epäluuloisuutta, impulsiivisuutta ja todellisuuden vääristelyä. Ihmiset nyt riitelevät jos jonkinlaisten syiden takia, joskus ihmissuhdeongelmien takana on näitä vaikeita persoonallisuuksia. Näin se vain on.
- hehe ja joopajoo
No kyllä saa tuntea vihaa, ainakin silloin, kun kirjoittaa asiasta vaikka ei muuten sitä niin ajattele. Uskon tuohon helpotukseen. Hulluja ihmisiä on maailma täynnä. Parasta viisaampana erota niistä, että saa olla rauhassa.
- The Isosisko
The Isosisko täällä taas.
Tulin vain kertomaan, että mikään ei ole muuttunut.
Sen olen saanut selville, että sisko vaan loisii kotona.
Edelleen.
Äiti pesee pyykit, imuroi, tekee ruuan, tiskaa...
Olen käynyt paljon harvemmin kotona. Äiti on sanonut mulle ihan suoraan, että se ei odota, että siivoaisin täällä, koska mulla on oma huusholli ja se riittää mulle.
Kun muutaman kerran olen siivonnut ja järjestellyt täällä, kun niin surettaa, että vanhemmat tekee paljon töitä ja koti jää vähän huomioitta ja se taas näkyy siisteydessä ja sitten tuo yks vaan loisii.
Tosin nyt olen alkanut sanomaan ihan suoraan, että vois hankkia itelleen asunnon ja muuttaa sinne ja alkaa elää omaa elämää.
Siskolla on tapana jättää juomalasit, lautaset yms. tasan sinne, missä on niitä käyttänyt. Esim. olohuoneen pöytä, takkahuone jne. Roskat säilötään keittiön tiskialtaaseen. Keittiön roskis on tiskialtaan alla olevassa kaapissa. Sitten jos jotakin pitäisi tehdä yhdessä, esim. pihan haravointi, sisko venyy ja vanuu "pukemassa" pari tuntia ja tulee ehkä pikaisesti käymään ulkona ja palaa takaisin sisälle "hakemaan jotain" ja käytännössä ei auta yhtään.
Sellasta.- Anonyymi
Se että siskosi asuu vanhempien luona, ha ei osallistu kotitöihin, ei ole sinun asiasi. Vanhempiesi asia se on. Itselläsi on omakin koti.
Kyllä maailma sitten opettaa siskoasikin tekemään kotitöitä, kun palvelut lapsuuskodissa ovat ohi, ellei omista paksua pankkitiliä.
Sinä käyt kylässä lapsuuskodissasi. Kotirauhan suojissa siellä asuvat, tekevät kuin heille keskenään sopii, ja ellei se sinua miellytä, niin milloin tahansa voit lähteä.
Itse lähdin ammoin 15- v. maailmalle, opiskelemaan. Työtaakkani väheni paljon, koska kotona me isommat lapset tehtiin iso osa kodin metatyöstä. Jopa polttopuusavotoissa oltiin mukana.
Ei kuitenkaan olisi milloinkaan vanhempien eläessä tullut mieleenkään katsoa kylässä joskus kotona käydessään, miten ja kenen toimesta siellä mikäkin on tehty. Talo kun elää tavallaan, vieraat käy omalla ajallaan.
Toisaalta, itse olisin vanhempana napakasti potkinut täysikäisen joka ei tee mitään, pois kotoa. Ihan kylmästi. Koska lintunen joka ei lähde pesästään, ei opi lentämään. Ei minusta ole normaalia, että aikuiset lapset ovat jossain peräkammarissa. Siinä jää normaali aikuisuuden opettelu elämättä, ja sillä tavalla ei opi mitään asioita hoitamaan itsenäisesti.
Aikoinaan Äitini täyt.ätti itselläni ennen koyoa lähtöäni veroilmoitukseni, vaikka olin alaikäinen. Sain oman pankkikirjani, rokotuskorttini, vähän rahaa ja sain uunikipon missä tehdä ruokaa. Sekä omat vaatteeni sain kaikki mukaan mitä halusin, ettei nuoremmille tarvinnut antaa niitä.
Minulla oli iso putkikassillinen. Ei mitään muuta. Olen lähelle 60 v. jo. Roinaa on liikaakin. Töitäkin on tullut tehtyä, ja elettyä elämääni.
Omia lapsiakin on 2 aikuista.
- joo-ooooooo
Anteeksi nyt hei mutta aivan pakko sanoa, MIKÄ se sinun ongelmasi todella on, vai onko sellaista? Kuulostaa aivan normaalilta siskojen välisiltä eroavaisuuksilta/kinasteluilta. Jokainen sisarus on yleensäkin erilainen persoona kasvatustavoista riippumatta. Väitän että minut ja sisareni on kasvatettu samaan tyyliin ja silti me kaikki poiketaan toisistamme persooniltamme. Toki ymmärrän tuon että on "ärsyttävyyksiä" ja asioita jotka ehkä turhauttaa ja hermostuttaa, mutta eikös se kuulu tavalliseen elämään. Henkilökohtaisesti on jotenkin vain kovin vaikea lukea tällaisia "ongelman vuodatuksia" kun itse olen elänyt perheessä, jossa narsisti äitini loi perheeseeni jatkuvan pelon, hädän, ahdistuksen mm. itsemurha uhkauksilla ja tappouhkauksilla koko perhettä kohtaan. Kerrot kuinka vanhempasi ovat aivan tasapainoisia, rehellisiä ihmisiä, eikä siskosikaan mielestäni mielenvikaiselta vaikuta, joten kuule, minun neuvoni on että älä ota pulttia tämän luokan asioista. Rakasta siskoasi sellaisena kuin hän on ja hyväksy hänen "ärsyttävyytensä".. hän varmasti siitä vielä kasvaa ja kehittyy ja teidänkin suhteenne voi olla parempi. Anteeksi jos viestini on jämäkkä, haluan vain herätellä sinut ymmärtämään että ongelmassasi ei todellakaan ole maailmanlopun meininki.
- Suorat sanat
No KYLLÄ noita on, ei niitä tarvi puolustella. Kyllä siskokin saattaa olla ihan hullu.Ja narsisti. Ja jos ei oo narsisti niin piloille hemmoteltu. Vanhemmat eivät varmaan edes uskalla sanoa sille suoraan. Sano sinä: Kuulehan pikkulikka, meehän nyt HOITOON! Olet täysin mahdoton ja ilman antenneja. Sano vielä, että PISTE! Siihen loppuu riitelyt.
- Huhhuh ja huh
Suorat sanat kirjoitti:
No KYLLÄ noita on, ei niitä tarvi puolustella. Kyllä siskokin saattaa olla ihan hullu.Ja narsisti. Ja jos ei oo narsisti niin piloille hemmoteltu. Vanhemmat eivät varmaan edes uskalla sanoa sille suoraan. Sano sinä: Kuulehan pikkulikka, meehän nyt HOITOON! Olet täysin mahdoton ja ilman antenneja. Sano vielä, että PISTE! Siihen loppuu riitelyt.
No ei hullu, mutta piloille hemmoteltu. Ja se saattaa tosiaan olla, että vanhemmat pelkäävät häntä. Minäkin pelkään omaa tytärtäni. On niin tempperamenntinen että. Hänen luonteensa huomioonottaen sanon asiat aika kauniisti. Esim. Onpa hyvä, että olet siivonnut. Siitä minä tykkään. ja että seuraavan kerran teet sinä tuon,.. En siis huuda ja räyhää, koska hän olisi lyönyt oven niin kovasti kiinni, että minun kukkaset olisivat tipahtaneet lattialle:-) Pitää puhua lapsille arvokkaasti, että oppivat itse arvokkaaksi vaikka olisivatkin tempperamenttisia. Välillä tietty haluaisi sanoa, että nyt jumankauta ulos talosta, kun et siivoa, mutta ei se olisi hyvä ratkaisu. Ei toisille saa koskaan nijn sanoa ja varsinkaan ei lapsille. Miehelle voi sanoa enemmänkin suoraan, jos on ilkeä, että nyt ylös, ulos ja lenkille, kun hyvä ei kelpaa:-)
- Anonyymi
Ei se ole normaalia kinastelua jos toinen pyrkii jyräömään toisen klo ajan ja käyttäytyy itsekkäästi. Kyse ei ole mistään TV.n katsomisesta. Kyse on vallankäyttö asemaan pyrkimisestä. Pikkusisaruoset usein hemmotellaan lapsena ja heistä kasvaa itsekkäistä narsisteja jotka eivät ota muita huomioon.
Täälläkin sama ongelma. Pikkusisko tottui saamaan lapsena kaiken periksi vain vaatimalla koska oli pikkusisko. Pitää tätä vielä nelikymppisenä aivan normaalina. Ei ole koskaan aikuiselämässään kasvanut siihen pisteeseen että olisi joskus miettinyt onko muiden jyrääminen oikein. Ei ota muita huomioon. On aina kaikessa oikeassa ja muut väärässä.
Vanhemmat kasvattivat hänestä narsistin joka oppi näkemään itsensä maailman napana. Hän kasvoi aikuiseksi joka luulottelee nyt olevansa isosiskojaan "aikuisempi". Liihottelee omissa harhoissaan jossain kymmenen kilometriä isosiskoej yläpuolella kaikessa paremmussdessaan ja esimerkillisyydessään.
Vaikka vanhemmat aiheuttivat tämän kasvatuksellaan, on vaikea ymmärtää miten jotkut ihmiset eivät aikuisenakaan itse koskaan kyseenalaista itsekästä käytöstään. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole normaalia kinastelua jos toinen pyrkii jyräömään toisen klo ajan ja käyttäytyy itsekkäästi. Kyse ei ole mistään TV.n katsomisesta. Kyse on vallankäyttö asemaan pyrkimisestä. Pikkusisaruoset usein hemmotellaan lapsena ja heistä kasvaa itsekkäistä narsisteja jotka eivät ota muita huomioon.
Täälläkin sama ongelma. Pikkusisko tottui saamaan lapsena kaiken periksi vain vaatimalla koska oli pikkusisko. Pitää tätä vielä nelikymppisenä aivan normaalina. Ei ole koskaan aikuiselämässään kasvanut siihen pisteeseen että olisi joskus miettinyt onko muiden jyrääminen oikein. Ei ota muita huomioon. On aina kaikessa oikeassa ja muut väärässä.
Vanhemmat kasvattivat hänestä narsistin joka oppi näkemään itsensä maailman napana. Hän kasvoi aikuiseksi joka luulottelee nyt olevansa isosiskojaan "aikuisempi". Liihottelee omissa harhoissaan jossain kymmenen kilometriä isosiskoej yläpuolella kaikessa paremmussdessaan ja esimerkillisyydessään.
Vaikka vanhemmat aiheuttivat tämän kasvatuksellaan, on vaikea ymmärtää miten jotkut ihmiset eivät aikuisenakaan itse koskaan kyseenalaista itsekästä käytöstään.Tyypillistä että häiriköille on lahjoitettu mt- diagnoosi jo hyvin varhaisessa vaiheessa elämäänsä. Heidät on opetettu jo pienestä pitäen etteivät normaalit käytöstavat koske heitä koska he ovat "sairaita". Sitten keppihevostellaan sillä saatanan diagnoosilla läpin elämän. Ja se tekosairauskin on tietenkin lapsuudenperheen aiheuttama.
Mielenterveyshäiriöitä ei ole olemassakaan. - Anonyymi
Kirjoituksesi osui silmään "normaalia sisarusten välisiä juttuja". Ei, ei tuon aloittajan ja monen muun kommentoimat "normaalit" jutut ole normaaleja, kun se on jatjuvaa ja kun harvoin näkee, niin jatkuu siitä, mihin edellisellä kerralla jäi. Näistä jutuista on normaali kaukana, mutta ikävä kyllä, uskon nuo jutut. Tiedän sen ihan omakohtaisesti niin hyvin, että pistin välit poikki hiljaisesti eli lakkasin käymästä samaan aikaan, jis oli jotain juhlia, en edes tervehtinyt vaan pidin ns hajuraon. Elämänlaatuni parani huomattavasti. Ilkeä, kiristi, valehteli, sai mm vanhemmat peloteltua jollain, vei rahat, ostatti viinat, safkat jne...
Joskus mietin, missä kohtaan alkoi vääristymään. No sitä en koskaan saa tietää. Edes hautajaisiin en mennyt. - Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Ei se ole normaalia kinastelua jos toinen pyrkii jyräömään toisen klo ajan ja käyttäytyy itsekkäästi. Kyse ei ole mistään TV.n katsomisesta. Kyse on vallankäyttö asemaan pyrkimisestä. Pikkusisaruoset usein hemmotellaan lapsena ja heistä kasvaa itsekkäistä narsisteja jotka eivät ota muita huomioon.
Täälläkin sama ongelma. Pikkusisko tottui saamaan lapsena kaiken periksi vain vaatimalla koska oli pikkusisko. Pitää tätä vielä nelikymppisenä aivan normaalina. Ei ole koskaan aikuiselämässään kasvanut siihen pisteeseen että olisi joskus miettinyt onko muiden jyrääminen oikein. Ei ota muita huomioon. On aina kaikessa oikeassa ja muut väärässä.
Vanhemmat kasvattivat hänestä narsistin joka oppi näkemään itsensä maailman napana. Hän kasvoi aikuiseksi joka luulottelee nyt olevansa isosiskojaan "aikuisempi". Liihottelee omissa harhoissaan jossain kymmenen kilometriä isosiskoej yläpuolella kaikessa paremmussdessaan ja esimerkillisyydessään.
Vaikka vanhemmat aiheuttivat tämän kasvatuksellaan, on vaikea ymmärtää miten jotkut ihmiset eivät aikuisenakaan itse koskaan kyseenalaista itsekästä käytöstään.Olet oikeassa, kyseessä on VALLAN KÄYTTÖ, mutta olet väärässä, että kyseessä on AINA pikkusisar, oli pikku-, keskimmäinen- tai isosisko, niin jokainen näistä käyttää "valtaansa", jos luonne on, mitä on.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Olet oikeassa, kyseessä on VALLAN KÄYTTÖ, mutta olet väärässä, että kyseessä on AINA pikkusisar, oli pikku-, keskimmäinen- tai isosisko, niin jokainen näistä käyttää "valtaansa", jos luonne on, mitä on.
Jos sanotaan että pikkusisaret usein hemmotellaan se ei tarkoita että aina hemmotellaan.
Sisarusten välisiin ongelmiin suhtaudutaan yleensä viattomana nahisteluna oli se sitten minkä sisarusten välillä tahansa, vaikka sisarussuhteet voivat aiheuttaa paljon traumoja. Tilanteet voivat kärjistyä vakaviksi.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000011291107.html
Iso osa lapsuuden aikaisista traumoista mukaan lukien seksuaalinen hyväksikåyttö on sisaruksen tekemää. Ongelma on että sisarusten välisiä "nahisteluita" pidetään normaalina. Missä on ylipäänsä päätetty että minkäänlainen nahistelu on normaalia? Miksi ei voi olla sopusointuisessa kunnioittavaa sisarussuhteessa koko ajan?
Vanhemmilla on paljon valtaa miten sisarussuhteet kehittyvät.
- äläääääää
Jä'nnää, yleensä ne on veljet joita lellitään ja jotka sitten....
- pikkusisko2
Minulla on isosisko, erittäin lapsellinen. Meillä on kaksi vuotta ikäeroa. Hänellä on aivan samat lempiriidanaiheet kuin ketjun aloittajalla. Olen aivan erimieltä, että pikkusisko on aina se ärsyttävämpi. Isosiskoni on _aina_ se riidan aloittaja. Hän on myös erittäin vainoharhainen... Hänkin aina pelkää, että käyn hänen kaapillaan tonkimassa tavaroita. Tuntuu, että hänellä olisi aina kuukautiset kun jokapäivä ihan ragena. Hänestä huomaa että hän häpeilee murrosikäänsä. Esimerkiksi kerran kun hän oli peilaamassa, sanoin hänelle: Kauheen iso finni sulla tossa otsassa! Sitten iskä tokaisi että se on luonnollista tossa iässä. Sisko sanoi että: "Ei, se johtuu siitä ku mä en pidä kasvona puhtaana. Seli seli!
Ärsyttävää... Esimerkiksi jos jääkaapissa on mehua, ja otan mehua, niin meidän täytyy aina saman verran ottaa sitä, ja jos otan pikku tilkan enemmän, niin maailma kaatuu!
ADNVLASNFGBELTNHAEPÖÄNRYEPJSRYM NXLFDGNLZÄNDLASHÖÖÄH !
RAIVOSTUTTAVAA! - Semmoista24
Pikkusisko2, kerroit mitä siskosi on tehnyt mutta uskon että sinäkin olet sen riidan aiheuttaja. Kuukautiset eivät ole aina syy raivoamiseen, koska eihän koko aika voi olla kuukautiset. Siskosi on vain hermostunut sinuun. Taidat myös olla ite vainoharhainen, kun epäilet tuommoisia siskostasi. Ja tuo ei kyllä ole totta että hän on _aina_ riidan aloittaja. Katso peiliisi ja herää!
- Kauheet.Pikkusiskot
Samaa mieltä "Semmoista24".
pikkusiskot, varsinki 12v on nii itse päisiä: "MINÄ VAAN, EI KUKAAN MUU! " kokemusta
on. - Hirveä.pikkuveli
Kauheet.Pikkusiskot kirjoitti:
Samaa mieltä "Semmoista24".
pikkusiskot, varsinki 12v on nii itse päisiä: "MINÄ VAAN, EI KUKAAN MUU! " kokemusta
on.Hei sinä pikkusisko2, anna siskosi olla! Kasva pari vuotta niin tiedät miltä tuntuu olla nuori. Hän pelkää että käyt tonkimassa hänen tavaroitaan koska olet varmaan ennen tehnyt niin. Itselläni ei ole siskoa, mutta kauhea pikkuveli on. Sinulla varmaan ei ole mitään tietoa menkoista, koska kun on ne, niin ei ole vihaisena, vaan edellisenä päivänä.
- Elämä on
Hirveä.pikkuveli kirjoitti:
Hei sinä pikkusisko2, anna siskosi olla! Kasva pari vuotta niin tiedät miltä tuntuu olla nuori. Hän pelkää että käyt tonkimassa hänen tavaroitaan koska olet varmaan ennen tehnyt niin. Itselläni ei ole siskoa, mutta kauhea pikkuveli on. Sinulla varmaan ei ole mitään tietoa menkoista, koska kun on ne, niin ei ole vihaisena, vaan edellisenä päivänä.
Kuukautiset eivät ole ainoa syy raivoamiseen. Pikkusisko2, jos siskosi todella raivoaa joka päivä, niin syy on jokin muu, esim. Masennus, stressi, tai hän vain yksinkertaisesti vihaa sinua, jos teillä on usein riitaa, tai sitten jokin muu. Jos ihmetyttää ota selvää miksi siskosi raivoaa. Kukaan ei ilman syytä raivoa. Syy saattaa olla myös sinun.
- Kersa Pikkusiskot
Elämä on kirjoitti:
Kuukautiset eivät ole ainoa syy raivoamiseen. Pikkusisko2, jos siskosi todella raivoaa joka päivä, niin syy on jokin muu, esim. Masennus, stressi, tai hän vain yksinkertaisesti vihaa sinua, jos teillä on usein riitaa, tai sitten jokin muu. Jos ihmetyttää ota selvää miksi siskosi raivoaa. Kukaan ei ilman syytä raivoa. Syy saattaa olla myös sinun.
Pikkusiskot ovat riidan aloittajia AINA!
Ne on semmosii kakaroit jotka luulee olevansa muita viisaampia. Hyi, vihaan pikkusiskoi, varmanaki jos on 1-3v ikäeroo..
Eli oon 15 ja mun sisko mua vuos ja puol vuotta nuorempi eli se on 13ja puol vuotta.
Ihan kauheeta kinastelua KOKO aika ja huomaan AINA et mun sisko alottaa sen. Äiti ki on huomannu sen et se on alottanu koko aika riidan. Se vaan on lapsellinen - jep jep jep jep
Kersa Pikkusiskot kirjoitti:
Pikkusiskot ovat riidan aloittajia AINA!
Ne on semmosii kakaroit jotka luulee olevansa muita viisaampia. Hyi, vihaan pikkusiskoi, varmanaki jos on 1-3v ikäeroo..
Eli oon 15 ja mun sisko mua vuos ja puol vuotta nuorempi eli se on 13ja puol vuotta.
Ihan kauheeta kinastelua KOKO aika ja huomaan AINA et mun sisko alottaa sen. Äiti ki on huomannu sen et se on alottanu koko aika riidan. Se vaan on lapsellinenJa sä niiku tota et oo, ja tolleen... JEP JEP!!!!
- Anonyymi
Kersa Pikkusiskot kirjoitti:
Pikkusiskot ovat riidan aloittajia AINA!
Ne on semmosii kakaroit jotka luulee olevansa muita viisaampia. Hyi, vihaan pikkusiskoi, varmanaki jos on 1-3v ikäeroo..
Eli oon 15 ja mun sisko mua vuos ja puol vuotta nuorempi eli se on 13ja puol vuotta.
Ihan kauheeta kinastelua KOKO aika ja huomaan AINA et mun sisko alottaa sen. Äiti ki on huomannu sen et se on alottanu koko aika riidan. Se vaan on lapsellinenNo voin kyllä kuvitella, että Sinäkin, 15 vee, luulet tietäväsi kaikki ja luulet olevasi niin aikuista, että...
Kaksi teiniä, no kyllä rävähtää! Sulla on kivoja juttuja, pääset eli saat jo vähän enemmän vapauksia mennä, on riparia yms, pikkusisko ei ehkä vielä saa "omia juttuja" ehkä vähän kateutta, kun olet sen silmissä jo niin "aikuinen". Tuota mä ajattelen sellaiseksi normaaliksi känäksi. Mitäs mieltä vanhempasi on teidän riidoista?
- äoihkljklj
Näköjään on IHAN sama minkä ikäsiä olette, niin te olette henkisellä tasolla molemmat täysin pentuja!!! Johonkin on molempien kasvukehitys pysähtynyt. Ainakaan teidän tapauksessa iällä ei ole mitään merkitystä, se on vaan numero.
Yksinkertainen neuvo molemmille: kasvakaa aikuisiksi, tai pysykää kaukana toisistanne. - ululu
Oletko jutellut vanhemmillesi teidän tilanteestanne, ja mitä he ovat siitä sanoneet? Ovatko antaneet ymmärtää, että ovat jomman kumman puolella asiassa, tai antaneet palautetta siskollesi? Vitsi mikä mulkero. Sano sille joskus jos se kitisee että sun pitäs lähtee vetää tai et sais siellä olla että eikö ole normaalimpaa aikuisen ihmisen käydä vanhemmillaan satunnaisesti KYLÄSSÄ kuin että joku iältään-aikuinen-henkisesti-lapsi-sekasikiö vielä lojuu vanhempien nurkassa, mokoma saamaton luuseripaska.
- neuvojaaa
Joskus kun sisko taas aloittaa tavanomaisen narinansa sulle, pamauta sille suoraan, että se on mielestäsi vain mitätön loinen, jonka pitäs oikeesti tehdä elämällään jotain sen sijasta että käyttää voimavarojaan tuohon säälittävään vinkumiseen. Niinku vaikka hankkii oma asunto kun ei siitä muuta oo ku riesaa kotona. Että "mieti ny oikeesti kuin paljon saat täällä ollessa, ja miten vähän annat takasi, aiheutat toisille vaan työtä ja harmia, oot vitunmoinen loinen ja luuseri, jos ei ois sukulaisuussidettä niin en ees puhuis tollaselle vajaalle tyhjäntoimittaja-paskalle". :)
Anna siskolle ajattelemisen aihetta ja toivoittavasti ymmärrys siitä, miten surkea ihminen hän onkaan. - älä ota vakavasti
saatte tottua, vielä vanhanakin, siskot kinastelee :)
- kultalusikka suussa
helpottaa kuulla, ettei ole ainoa kuka siskonsa persoonallisuushäiriöstä kärsii, mutta vituttaa ja harmittaa kaikkien teidän muiden puolesta:( oon lukenut tän keskustelun jo monta kertaa, mutta aihe oksettaa mua niin, että on ollut vaikea kirjottaa... meillä se oli vähän toisin päin, olen siis isosisko ja silti sain lapsena enemmän huomiota ja tavaroita, yhteistä aikaa, kehuja ja rakkautta - siis näin ainakin siskoni asian muistaa. olen ollut vihainen vanhemmilleni, koska tällä epäreilulla kohtelulla ne tekivät siskostani ikuisesti katkeran ja saivat sen vihaamaan mua, ja mitä tahansa hyvää mulle elämässäni tapahtuu, sisko tekee mulle olon, etten ole ansainnut sitä. just muutama päivä sitten radiosta tuli yksi vanha laulu, työkaverini alkoi laulaa ja muistin äkkiä, että äitini lauloi sitä aina siskolleni. muistin, miten se kehui siskoani sen erikoisesta ulkonäöstä, että se on joku ihmelapsi, siskon huone sai olla paskainen koska sisko "on taiteilijaluonne", mun huone kun oli sotkuinen, äiti kertoi miten se kertoo mun elämän ja mielen olevan myös sotkuinen. sisko sai mun vanhoja vaatteita, mutta niin mäkin käytin vanhempien sisarusteni vanhoja vaatteita niin kauan kuin kasvoin isosiskoani reilu kymmenen senttiä pidemmäksi. nukuin kahden istuttavalla vuodesohvalla, päätä lyhyempi pikkusiskoni nukkui oikeassa sängyssä. sain yhden tosi kalliin lahjan, josta siskoni vielä noin viidentoista vuoden jälkeen on niin katkera, että pelkkä esineen näkeminen saa sen raivoamaan kuinka vähän se on saanut ja miten huonosti sitä on kohdeltu, ja miten mä sain tavaraa, jota en edes tarvinnut. yksi ostosreissu, ja sisko vielä yli kaksikymppisenä nyhtää äidiltä parilla sadalla vaatteita, ison kassillisen kallista valmisruokaa ja pyytää vielä bussikortttiin ja puheaikaan rahaa, mutta äiti saa maksaa nekin, eikä kysele mihin ne rahat katoaa. siskoni ulosotot, ulkomaanmatkat, nettitilaukset, vuokrat, sekakäyttö maksetaan, koska tarviihan se. maksoin sen muuton muutama vuosi sitten, se käski pyytää äidiltä rahat takaisin, en ole viitsinyt mainita asiasta kummallekaan, koska sisko hyökkäisi kimppuuni huutaen, että aina mä kaivelen vanhoja. silti se muistaa aina, miten äiti kehui mun hiuksia, osti mulle sitä ja tätä. niin syyllistämällä se saa äidiltä nykyään kaiken mitä haluaa, ja mä olen elänyt vuosia luulossa, etten tarvitse enkä ansaitse mitään, koska mun lapsuus oli hyvää ja olen jo kaiken saanut. yhtä hyvää ja pahaa meidän lapsuus oli, toinen vaan on herkempi, itsekkäämpi ja katkerampi ja haluaa kostaa.
ei siinä mitään, että sisko saa äidiltä niin paljon vaatteita yms. ostan mieluummin itse kun jään kiitollisuuden velkaan ja kun kesällä haluan matkalle, säästän opintorahoista ja toimeentulotuesta. en osaisi nauttia toisen maksamasta, etenkään vanhempieni. olin sairaalassa anoreksian ja masennuksen takia, ja siskoni vaati sillä aikaa porukoita maksamaan sen etelänmatkan. ne maksoi, ja siskoni on katkeroitunut, ettei porukat nähneet kuinka huonossa jamassa se on. onhan ne sokeita, mutta yhtä hyvin se olisi voinut hakeutua hoitoon. se levitteli valheita syömishäiriöstäni ja haukkui mua rumaksi aina kuin nähtiin, syntymäpäivilläni ilmoitti, ettei kutsu mua siskokseen vaan anorektikoksi jos painan alle sen ja sen kilon, muisti aina sanoa, ettei kukaan kaverini halua olla mun kanssa, koska mulla on noussut kusi päähän. jos joskus näytin pahan mieleni (eli huusin ja raivosin ja itkin hulluna, kun en pystynyt enää rajoittamaan), siskoni kertoi sen ja kaikkien ongelmieni johtuvan syömishäiriöstä. nyt kun se on itse laihtunut muutaman kilon, laihuuden ihannointi on ok, ja eniten mua tässä vituttaa, että peittelin laihtumistani, en saanut itse olla iloinen siitä, koska se loukkasi siskoani.- jatkuuuuuu
jatkuvaa huomionhakuisuutta, se on ihan ok, että kun ollaan kahdestaan, kaikki huomio keskittyy siihen, mutta hämmentää huomata julkisilla paikoilla, että myös ohikulkijoiden on huomattava siskoni. se tekee mitä tahansa saadakseen katseita ja raivostuu jos luulee, että joku katsoo mua. se vihaa kaikkia samassa tilassa/samalla kadulla olevia muijia, haukkuu ihmisiä läskeiksi ja jos ne pukeutuu jotenkin väärin, ennen suuren huudon sai osakseen laihat muijat meidän edessä vaatekaupan jonossa, se väittää siirtävänsä pahaa ajatuksen voimalla muihin ihmisiin, ainakin puheellaan se tekee niin. on outoa, miten joku niin samaa lihaa ja verta ja geeniperimää oleva voi haluta niin paljon pahaa ja kärsimystä muille. se auttaisi toista, jos saisi huomiota tai hyötyisi jotenkin, muuten se antaisi jäätyä pakkaseen. sen jotenkin tajuan, että se vihaa mua ja haluaa mulle pahaa - ei kuitenkaan niin pahaa, että se aiheuttaisi näkyvää haittaa mun elämässä ja saisin huomiota ja sääliä ja ehkä rahallista korvausta tai sitten tarttuisin anoreksiaan uudestaan - ja kaikki hyvä, minkä elämässäni saan, oli sitten kirpparilta ostetuista langoista omakutoma huivi tai kauniita sanoja mieskaveriltani, on siltä pois, mutta myös pilkkaamisen arvoista.
mua ällöttää, ja haluaisin sen lopettavan. se on kuitenkin mun rakas sisko, ja luovuttaisin sille toisen munuaiseni jos tarvis. ellei se tekisi jotain tosi kusipäistä ennen sitä. tajuaisi vaan, että elämä olisi paljon parempaa jos ei koko aikaa suorittaisi, tekisi KAIKKEA saadakseen huomiota ja pönkittääkseen egoaan, että ihminen on enemmän kuin se miltä näyttää ja mitä papereissa lukee ja mitä muut tuolla puhuu, ettei jokaista ulkopuolista oikeasti kiinnosta sen mielipiteet ja asiat vaan niillä on ihan omatkin elämät, onnet ja huolet, ettei toisen hyvä ole siltä pois. että ruoho on just niin vihreää aidan TÄLLÄ puolen, kuin mitä maahan kylvää ja miten sitä hoitaa. oon koittanut välien katkaisemista, jossain vaiheessa se palaa madellen, kyselee kuulumisia, on hetken mukava, sitten alkaa jatkuva valittaminen, katkeruus, kaataa paskaa ämpäristä mun päälle ja elämään, olen sille pelkkä kaatopaikka, kunnes multa palaa hermo ja otan etäisyyttä. toivon, että siskoni muuttuisi inhimillisemmäksi ja välittäisi aidosti, eikä näkisi muita ihmisinä pelkkinä rahan ja huomion lähteinä.
tulipa tilitys:) älkää antako siskojen, veljien, serkkujen, kenenkään nujertaa teitä. hyvää kevättä:) - huooora
jatkuuuuuu kirjoitti:
jatkuvaa huomionhakuisuutta, se on ihan ok, että kun ollaan kahdestaan, kaikki huomio keskittyy siihen, mutta hämmentää huomata julkisilla paikoilla, että myös ohikulkijoiden on huomattava siskoni. se tekee mitä tahansa saadakseen katseita ja raivostuu jos luulee, että joku katsoo mua. se vihaa kaikkia samassa tilassa/samalla kadulla olevia muijia, haukkuu ihmisiä läskeiksi ja jos ne pukeutuu jotenkin väärin, ennen suuren huudon sai osakseen laihat muijat meidän edessä vaatekaupan jonossa, se väittää siirtävänsä pahaa ajatuksen voimalla muihin ihmisiin, ainakin puheellaan se tekee niin. on outoa, miten joku niin samaa lihaa ja verta ja geeniperimää oleva voi haluta niin paljon pahaa ja kärsimystä muille. se auttaisi toista, jos saisi huomiota tai hyötyisi jotenkin, muuten se antaisi jäätyä pakkaseen. sen jotenkin tajuan, että se vihaa mua ja haluaa mulle pahaa - ei kuitenkaan niin pahaa, että se aiheuttaisi näkyvää haittaa mun elämässä ja saisin huomiota ja sääliä ja ehkä rahallista korvausta tai sitten tarttuisin anoreksiaan uudestaan - ja kaikki hyvä, minkä elämässäni saan, oli sitten kirpparilta ostetuista langoista omakutoma huivi tai kauniita sanoja mieskaveriltani, on siltä pois, mutta myös pilkkaamisen arvoista.
mua ällöttää, ja haluaisin sen lopettavan. se on kuitenkin mun rakas sisko, ja luovuttaisin sille toisen munuaiseni jos tarvis. ellei se tekisi jotain tosi kusipäistä ennen sitä. tajuaisi vaan, että elämä olisi paljon parempaa jos ei koko aikaa suorittaisi, tekisi KAIKKEA saadakseen huomiota ja pönkittääkseen egoaan, että ihminen on enemmän kuin se miltä näyttää ja mitä papereissa lukee ja mitä muut tuolla puhuu, ettei jokaista ulkopuolista oikeasti kiinnosta sen mielipiteet ja asiat vaan niillä on ihan omatkin elämät, onnet ja huolet, ettei toisen hyvä ole siltä pois. että ruoho on just niin vihreää aidan TÄLLÄ puolen, kuin mitä maahan kylvää ja miten sitä hoitaa. oon koittanut välien katkaisemista, jossain vaiheessa se palaa madellen, kyselee kuulumisia, on hetken mukava, sitten alkaa jatkuva valittaminen, katkeruus, kaataa paskaa ämpäristä mun päälle ja elämään, olen sille pelkkä kaatopaikka, kunnes multa palaa hermo ja otan etäisyyttä. toivon, että siskoni muuttuisi inhimillisemmäksi ja välittäisi aidosti, eikä näkisi muita ihmisinä pelkkinä rahan ja huomion lähteinä.
tulipa tilitys:) älkää antako siskojen, veljien, serkkujen, kenenkään nujertaa teitä. hyvää kevättä:)Tosiaan mun henkinen kasvu on pysähtynyt lyhyeen juuri sen takia, koska lapsellinen ja väkivaltainen hullu isosiskoni on aiheuttanut sen. Isosiskoni aloittaa AINA riidan, halusitte uskoa mitä tahansa. Tervetuloa tänne laittamaan piilokameroita ja niiden kautta ottamaan selvää! Laitokselle kuuluu koko huora.
- harmi....
huooora kirjoitti:
Tosiaan mun henkinen kasvu on pysähtynyt lyhyeen juuri sen takia, koska lapsellinen ja väkivaltainen hullu isosiskoni on aiheuttanut sen. Isosiskoni aloittaa AINA riidan, halusitte uskoa mitä tahansa. Tervetuloa tänne laittamaan piilokameroita ja niiden kautta ottamaan selvää! Laitokselle kuuluu koko huora.
ei tässä varmaan oo tarkoitus haukkua kaikkia pikkusiskoja, eikä väittää, ettei isosiskoissa ole vikaa. aloittajan ja monen muun pikkusiskot vaan ottaa päähän, ehkä koska kyseessä on oma sisko tai sitten vaan jotenkin häiriintynyt yksilö. ne piilokamerat voit asentaa ihan itse, ja joku päivä pääset eri katon alle siskosi kanssa.
- Anonyymi
Muutaman viime vuosikymmenen pahin myrkyn kylvö on ollut mielenterveyspelleily joka aloitetaan jo lapsena. Mielenterveyspelleilystä on tullut niin suuri yhteiskunnallinen ongelma että se menee yhteiskunnallisten ongelmien vakavuusasteilla - jos ei ykköseksi - niin ainakin top kolmoseen, in my book.
Lapselle joka mahdollisesti elää toimimattomassa perheessä ja oireilee, tai sitten lapselle joka vain häiriköi koska hänen annetaan häiriköidä, annetaan diagnoosi.
Siitä alkaa vastuuttomuuden ja syyttömyyden kehityskulku joka tamppaa ladun matalaksi muista piittaamattomalle elämänasenteelle kaikenlaiseen itsekkääseen sosiaalisessa elämässä perseilyyn. Se "autismin kirjoilla oleva pibolaari ADHD nepsy" - sisarus saa perheessä jyrätä muut alleen koska vankkumaton uskomus on että hän on "sairas".
Ei käenpoikaa saa mistään syyttää. Hän "oireilee".
Päihteiden käyttökin on "oire". 😢
Hän myös itse oppii suggeroimaan jo lapsena itsensä kuvittelemaan itselleen "sairauden oireita" ja niiden oikeuttamia etuoikeuksia. Etuajo- oikeuksia kiusata, häiriköidä, huomiohuorata, oikutella minkä ehtii ja vaatia että maailman on sopeuduttava elämään hänen ailahdustensa ehdoilla. Itsellä ei ole mitään velvollisuuksia sopeutua mihinkään.
Sairas sanelee säännöt ja tahdin, terveet sopeutuvat ja tanssivat käenpojan pillin mukaan. Häntä paapotaan päästä ja pidetään tyhmempänä kuin on.
Tällä tavalla hän oppii manipuloimaan, määräilemään ja kontrolloimaan ympäristöään jo varhain ja jatkaa hamaan hautaan asti jättäen jälkeensä vain savuavia raunioita.
Nyt me ollaan jo siinä pisteessä että tällaisista "mielenterveyshäiriöisistä" on tullut valtavirtaa. Enemmistö kuuluu jo tähän spesiaaliin erityisoikeuksilla varustettuun mielenterveyshäiriöt sen etuoikeutettuja joukkoon. Sitten ihmetellään mikä on kun mikään ei toimi kouluissa eikä työpaikoilla kun kaikki ovat teko sairaita ja vaativat saada oireilla rauhassa. Kilpailevat siitä kuka on sairain ja kaikkia pitäisi ymmärtää ja paappa päästä kun pakottaan ja töitään muita naamalle.
Nyt monista "erityislapsista" on tullut jo vanhempia. Heidän lapsensa elävät "monimielenyerveyshäiriöisten" lapsuustraumatisoituneiden vanhempiensa armoilla. Ei "sairailta" vanhemmilta voi mitään vaatia. Uupuneita ovat.
Me eletään niin feikkiä aikaa että joka toinen sana on laitettava lainausmerkkeihin.
Ällöttävää luettavaa tämäkin vanha ketju millaista käytöstä vanhemmat sallivat "erityissisarelle" toisten sisarien kustannuksella.- Anonyymi
Korj. "Kilpailevat siitä kuka on sairain ja kaikkia pitäisi ymmärtää ja paappa päästä kun pakottaan ja töitään muita naamalle."
Kilpailevat siitä kuka on sairain ja kaikkia pitäisi ymmärtää ja paapoa päästä kun paskotaan ja räitään muita ihmisiä naamalle.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1456816
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1505806- 1214978
Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.444557Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?533945- 623111
Itkin oikeasti aamulla taas
Haluaisin niin kertoa miltä musta tuntuu. Oon jotenkin hajalla. Tarvitsin ees jonkun joka ymmärtää.553050Minun rakkaani.
Haluaisin käden mitan päähän sinusta. Silleen, että yltäisin koskettamaan, jos siltä tuntuu. Olen tosi huono puhumaan, m242552- 422320
Naiselle hyvää viikkoa
olet edelleen sydämessäni. Toivon sinulle myötätuulta mitä ikinä teetkään🪢162253