Kaduttaako, ettet eronnut?

vitusti vaan eroja

Tosi rakkautta teillä, jotain muuta kuin nämä ihmeellisten erojen perään haikailijat täällä..

Se on karmallinen juttu, että oikeat valinnat tekevät elämästä onnellisen, vaikka olisivat olleet pelottavia ja ois tuntunut, että kaiken menettää. Mä erosin joskus suhteesta, vaikka ei siinä niin kauheasti vikaa ollut. Mutta just sellaisen ihastuksen takia. Olihan se sellainen tunne, että kaiken menetän ja vaan satutan muita. Tosi vaikeeta oli. En tiedä edes miksi pystyin siihen. Kun syy oli vaan se ihastus ja halu oikeasti yrittää. No siitä ei mitään tullut sen kanssa. Mutta tiedän yrittäneeni niin paljon kuin pystyin. Joten se asia on helposti saatu käsiteltyä. Tiedän että yritin niin paljon, ei onnistunut ja se siitä. Sitten kävikin niin, että entinen halusi mut takaisin ja mä sen. Olin käyttäytynyt rehellisesti sitä kohtaan ja se ymmärsi. Se on hyvä ihminen ja tuntui kaikki ratkaisut täsmälleen oikeilta, koska meidän suhde on vaan ollut parempi sen jälkeen. Vähän tulista on joskus, mutta tosi läheistä ja hellää yleensä. Se on mun paras kaveri ja ihminen, jolle voin aina kertoa kaiken ja johon luotan 100 prosenttisesti. Enää en eroaisi siitä mistään hinnasta.


Otsikossa sisältö.

...kaduttaa... Menin vielä naimisiin miehen kanssa, kun uskoin, että hän sen avulla muuttuisi... No, onneksi lapsia ei siunaantunut. Ja ikää minulla on 24 vuotta. Olimme yhdessä lähes 7 vuotta. Avioliitto päättyi 8kk jälkeen minun saatua tarpeekseni henkisestä väkivallasta ja fyysisellä väkivallalla uhkailusta loukkaamisista, ilkeilystä, nolaamisesta... Toisaalta, onneksi olen vielä nuori, enkä usko, että minulta "jäi väliin" yksikään kokeilemisen arvoinen mies... (oon nyt päässyt niitä kokeileen) ;) Enkä ole hetkeäkään katunut eropäätöstäni! Tuleva ex-mieheni toitotti viestillään rakkauttaan minuun (tunsin sen vuoksi todella pahaa oloa, koska olen kuitenkin kiltti ja empaattinen ihminen) ja samana iltana hankki itselleen uuden naisen, jonka vuoksi ei enää pidä yhteyttä edes kavereihinsa. Onneksi sain tietää tästä (kin) tempauksesta. Nyt voin niin hyvin! :)

Hajoitettu unelma kirjoitti:

...kaduttaa... Menin vielä naimisiin miehen kanssa, kun uskoin, että hän sen avulla muuttuisi... No, onneksi lapsia ei siunaantunut. Ja ikää minulla on 24 vuotta. Olimme yhdessä lähes 7 vuotta. Avioliitto päättyi 8kk jälkeen minun saatua tarpeekseni henkisestä väkivallasta ja fyysisellä väkivallalla uhkailusta loukkaamisista, ilkeilystä, nolaamisesta... Toisaalta, onneksi olen vielä nuori, enkä usko, että minulta "jäi väliin" yksikään kokeilemisen arvoinen mies... (oon nyt päässyt niitä kokeileen) ;) Enkä ole hetkeäkään katunut eropäätöstäni! Tuleva ex-mieheni toitotti viestillään rakkauttaan minuun (tunsin sen vuoksi todella pahaa oloa, koska olen kuitenkin kiltti ja empaattinen ihminen) ja samana iltana hankki itselleen uuden naisen, jonka vuoksi ei enää pidä yhteyttä edes kavereihinsa. Onneksi sain tietää tästä (kin) tempauksesta. Nyt voin niin hyvin! :)

Lue lisää

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Sika mieheksi kirjoitti:

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Lue lisää

Kuulehan..kun yksinäisyys ei ole niin kauhean paha asia ollenkaan..
On aika kammottavaa tuudittaa toinen valheelliseen olotilaan.
Mitäs jos ajattelisit niin, että rakastat molempia..rakastat vaikka kaikkia..mutta älä sääli ja valehtele.
:)

Hajoitettu unelma kirjoitti:

...kaduttaa... Menin vielä naimisiin miehen kanssa, kun uskoin, että hän sen avulla muuttuisi... No, onneksi lapsia ei siunaantunut. Ja ikää minulla on 24 vuotta. Olimme yhdessä lähes 7 vuotta. Avioliitto päättyi 8kk jälkeen minun saatua tarpeekseni henkisestä väkivallasta ja fyysisellä väkivallalla uhkailusta loukkaamisista, ilkeilystä, nolaamisesta... Toisaalta, onneksi olen vielä nuori, enkä usko, että minulta "jäi väliin" yksikään kokeilemisen arvoinen mies... (oon nyt päässyt niitä kokeileen) ;) Enkä ole hetkeäkään katunut eropäätöstäni! Tuleva ex-mieheni toitotti viestillään rakkauttaan minuun (tunsin sen vuoksi todella pahaa oloa, koska olen kuitenkin kiltti ja empaattinen ihminen) ja samana iltana hankki itselleen uuden naisen, jonka vuoksi ei enää pidä yhteyttä edes kavereihinsa. Onneksi sain tietää tästä (kin) tempauksesta. Nyt voin niin hyvin! :)

Lue lisää

24v ja naimisiiin kerinnyt, ei helvetti!!

varma ero!! kirjoitti:

24v ja naimisiiin kerinnyt, ei helvetti!!

21v. ja olen naimisissa...Niin?

Sika mieheksi kirjoitti:

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Lue lisää

Niin usein ihmiset laittavat omat tarpeensa maailmaan tekemiensa lasten tarpeiden edelle, ja sitten lapset saavat kärsiä avioeron takia koko loppuelämänsä, he syyttävät siitä itseään vaikka syy on vanhemmissa.

Sika mieheksi kirjoitti:

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Lue lisää

voi todella olla huojentavaa eikä "sellaista kipua".

minkäs sille sit? kirjoitti:

Niin usein ihmiset laittavat omat tarpeensa maailmaan tekemiensa lasten tarpeiden edelle, ja sitten lapset saavat kärsiä avioeron takia koko loppuelämänsä, he syyttävät siitä itseään vaikka syy on vanhemmissa.

Lue lisää

Meillä lapset - tosin jo teini-ikäiset - kannustivat eroamaan. Näin jälkeenpäin he ovat myöntäneet kärsineensä jo pitkään vanhempiensa suhteesta ja isänsä ilkeilystä.

Lapset kärsivät kodin jäätävästä ilmapiiristä ja riitelystä. Eivät he nauti siitä, että ydin perhe pidetään väkisin kasassa.

Sika mieheksi kirjoitti:

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Lue lisää

Olin itse joskus suhteessa miehen kanssa, joka piti minua ihan maailman napana, mutta hän ei ollutkaan minulle se oikea..oli karmaisevaa tajuta se ja miettiä, miten tästä suhteesta pääsen, ilman etten ihan tuhoa toista..
Se on oikeastaan aika helppoa järjestää niin, että teet ittestäs inhottavan, sellaisen että muijasi alkaa inhota sinua.
Lopetat seksin, kaljoittelet vaa et puhu jne. Lopulta voit hänelle sanoa ettet vaan enää rakasta, älä silti kerro että rakastat toista.
Kyllä tuon kaiken jälkeen mies alkoi jo olla itsekin tympääntynyt minuun;P
Ei kukaan jaksa yksipuolisuutta pitkään..
Itselläni ei ollut uutta katsottuna, mutta tiesin että se oli vain ajasta kyse ja muutaman vuoden päästä erosta se sitten löytyikin, olin tosi tyytyväinen että olin silloin sinkku=)
Muijasi on läheisriippuvainen, etkä voi uhrata omaa elämääsi vain sen takia että hän tarvii terapiaasi!
Jos olet ihan oikeasti rakastunut toiseen, (minkä jopa sinun tapauksessasi uskon koska tunnet niin, vaikkette ole toisiinne koskeneetkaan vielä) niin älä herranjumala päästä tosirakkautta karkuun!
Tuut katumaan sitä lopun ikäsi, et jaksa pelkän säälisuhteen varassa, vaan jossain vaiheessa katkeaa kamelin selkä, mutta silloin on jo myöhäistä.. jos rakastettusi on vaikka uuden miehen kanssa ja jos on pieniä lapsia niin eroaminen onkin jo vaikeampi juttu..
Muista myös, että hän voi vaikka yht äkkiä kuolla pois. Ja mitä, jos se maailmanloppu todella tuleekin vuonna 2012?

Sika mieheksi kirjoitti:

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Lue lisää

avovaimosi on todella itsekäs, kun sanoo sulle että jos jätät hänet, jää hän ikuisesti yksin!
Ei toista voi kiristämällä luonaan pitää! Hän näkee että olet onneton hänen kanssaan, eikä silti halua päästää sinua pois. Noin itsekäs akka joutaakin jäädä yksin loppuiäkseen.

sanna* kirjoitti:

Meillä lapset - tosin jo teini-ikäiset - kannustivat eroamaan. Näin jälkeenpäin he ovat myöntäneet kärsineensä jo pitkään vanhempiensa suhteesta ja isänsä ilkeilystä.

Lapset kärsivät kodin jäätävästä ilmapiiristä ja riitelystä. Eivät he nauti siitä, että ydin perhe pidetään väkisin kasassa.

Lue lisää

Minunkin lapseni (nyt jo aikuiset) kehottivat minua jo 10 v sitten hakemaan eroa miehestäni, joka kohteli minua niin huonosti. Liian myöhäiseen jätin eroamisen, mutta kun nuoruudesta asti olet ollut yhdessä ja rakkaudesta yhteen mennyt...

varma ero!! kirjoitti:

24v ja naimisiiin kerinnyt, ei helvetti!!

Ja täällä juuri 20v täyttänyt vaimo.

Sika mieheksi kirjoitti:

Kyllä kaduttaa. Rakastan avovaimoani, joka oli vuosia yksin ennen minua ja on sanonut, että jos en olisi hänen kanssaan, hän olisi loppuelämänsä yksin. Ajatus hänen satuttamisestaan eroamalla on aivan musertava, enkä haluaisi koskaan aiheuttaa hänelle sellaista kipua.

Samalla olen rakastanut toista naista jo pitkään, ja hän rakastaa minua, ja osa minusta haluaisi erota ja olla hänen kanssaan, mutta emme ole koskaan tehneet asialle mitään (emme siis ole harrastaneet seksiä tai suudelleet tai sellaista), emmekä varmaan koskaan teekään. On riuduttavaa elää suhteessa samalla, kun rakastaa toista, muttei voi olla tämän kanssa siitä syystä, ettei halua antaa toisen tärkeän ihmisen elämän luhistua.

Tuntuu, että petän tässä tilanteessa kaikkia. Avovaimoani siksi että rakastan toista naista. Sitä toista naista koska kuitenkin elän avovaimoni kanssa. Joka kerta, kun tunnustan rakkauteni "toiselle naiselle", tuntuu pahalta avovaimoni puolesta. Joka kerta kun harrastan seksiä avovaimoni kanssa, tuntuu pahalta todellisen rakkauteni kohteen vuoksi. En tiedä mitä tekisin ja alan olla täysin epätoivoinen.

Lue lisää

Tuli vastattua niin etten huomannut heti, että ketju on jo vanha. Kerronpa silti mielipiteeni.

Sika mieheksi: Jos et ole sitä tehnyt jo, niin eroa. Se on ainoa oikea ratkaisu.

Avovaimosi vaistoaa kuitenkin jotain. Olen ollut itse tismalleen kuvaamassasi avovaimon tilanteessa (paitsi etten säälitellyt miehelle jääväni loppuelämäkseni yksin ilman häntä). Olen antanut anteeksi sekä itselleni, että miehelle jo, mutta silti pieni katkeruus hukkaan heitetyistä vuosista kalvaa mieltä.

Ilmoitin miehelle aikanaan, että silloin on parempi, että erotaan, jos en voi olla hänelle Se Oikea Ihminen. Kerroin mielestäni riittävän selvästi eläväni mieluummin yksin kuin suhteessa, jossa molemmat eivät ole täysillä mukana. Uskoin ja ajattelin rakkauden olevan todellista, koska hän ei halunnut luovuttaa, kun tuli vaikeuksia. Asian tahkoamiseen meni vuosia hukkaan, mutta en voi syyttää häntä yksin, koska olisin voinut tehdä irtioton itsekin aiemmin, kun epäilin ettei kaikki ole kunnossa. Olin hyväuskoinen hölmö liian pitkään.

Toisaalta olen tyytyväinen, että nyt olen vapaa, vaikka elämä onkin ollut vaikeaa, enkä osaa luottaa miehiin täysillä. Olin ajatellut, että kaikesta huolimatta miehellä olisi ollut sen verran selkärankaa, että olisi edes jälkikäteen rehellinen, mutta vasta eron jälkeen muuta kautta paljastui uuden naisen olevan juuri se, jonka kanssa olin epäillyt hänen pitäneen peliä jo kauan. Parasta olisi ollut, että kun rakkaus loppui, olisi suhdekin loppunut.

Älä tee kaikille karhunpalvelusta. Avovaimosi ansaitsee miehen, joka todella rakastaa juuri häntä, tai ainakin elämän, missä hänen ei tarvitse elää pienen kalvavan epäilyksen alla koko ajan. Nyt olet itsekäs sika, joka on sitä mieltä, että vain sinä voit tehdä avovaimosi onnelliseksi. Hän ei kuitenkaan tuossa tilanteessa voi olla täysin onnellinen koskaan. Varastat kaikkien elämää nyt.

Mitä, jos toinen naisista löytääkin uuden miehen? Ajatus ei ole lainkaan niin järjetön kuin nyt ehkä kuvittelet. Avovaimosi ei tule koskaan olemaan sinulle se ykkönen ja jäät haikailemaan menetetyn rakkauden perään, jos tosirakkautesi katoaa elämästäsi. Katkeruutesi tulee heijastumaan myös puolisoosi. Jos taas avovaimosi löytää uuden, todellinen rakkautesi muistaa olleensa sinulle hätävara, joka kelpasi vasta sitten, kun toinen on sinut hylännyt - voiko hän kunnioittaa sinua kuten pitäisi? Onko sellaiselle pohjalle rakennettu suhde hyvä?

Meillä on vain yksi elämä. On toki huomaavaista ajatella, ettei halua loukata toista, mutta se ei ole todellista rakkautta. Jos kumppani ei voi olla se elämän todellinen rakkaus, riistät myös häneltä mahdollisuuden todelliseen onneen. Hänelle todellakin voi olla jossain se täydellinen kumppani. Ellei, hänen osansa on oppia elämään yksin. Kaikki eivät löydä kumppania - se ei ole mikään syntymäoikeus, jota voi vaatia, kuten ei mitään muutakaan. Jotkut eivät saa lapsia, toiset menettävät läheisensä liian aikaisin, joku sairastuu jne., se on elämää, eikä elämässä kaikki mene niin kuin haluaisi.

Itse hukkasin mahdollisuuden kokea suhde ihmisen kanssa, joka kenties olisi voinut olla Se Oikea, mutten antanut sille mahdollisuutta, kun luulin toimivani oikein. Olisi kannattanut paremmin kuunnella itseään ja sisintään.

Selkärankaa ratkaisuihin, rakkaat ihmiset!

Olin pitkin tätä vuotta harkinnut, että avioliitto tulee päättymään n. 4 vuoden kuluttua, kun nuorimmainenkin on koulunsa käynyt ja lähtee armeijaan/opiskelemaan, ym. Luonto taisi päättää sen loppuvan aikaisemmin. Sain syöpädiagnoosin lokakuussa, leikattu ja hoidot alkamassa. Kestän kyllä itse syövän hyvien ystävien tukemana, mutta en kestä sitä puolison pikkuasioista kiukuttelua koko ajan. Ei halauksen halausta, ei myötätuntoista tukea, ei ymmärrystä itkuihini ja mukavuuden halulle valvotun yön jälkeen. Kehottaa nauttimaan arjen iloista ja olemaan pohtimatta tulevaisuutta. Esimerkkeinä arjen ihanuuksista esim. siivoaminen (turvonneen käden ja leikkaushaavan kanssa), ruoanlaitosta ( mikään ei maistu), kaupassakäynti (ei saa kantaa raskaita kasseja).
Luulen, että vuoden kuluttua, kun/jos syöpäprojektini on ohi, repäisen itseni irti. Miksi itken enemmän parisuhteen takia, kun muutenkin riittää vetisteltävää.

Eivätkö ihmiset voisi elää yhdessä kunnes lapset tulevat tarpeeksi isoiksi pärjätäkseen ilman lähtevää henkilöä?

MammaMyy kirjoitti:

Olin pitkin tätä vuotta harkinnut, että avioliitto tulee päättymään n. 4 vuoden kuluttua, kun nuorimmainenkin on koulunsa käynyt ja lähtee armeijaan/opiskelemaan, ym. Luonto taisi päättää sen loppuvan aikaisemmin. Sain syöpädiagnoosin lokakuussa, leikattu ja hoidot alkamassa. Kestän kyllä itse syövän hyvien ystävien tukemana, mutta en kestä sitä puolison pikkuasioista kiukuttelua koko ajan. Ei halauksen halausta, ei myötätuntoista tukea, ei ymmärrystä itkuihini ja mukavuuden halulle valvotun yön jälkeen. Kehottaa nauttimaan arjen iloista ja olemaan pohtimatta tulevaisuutta. Esimerkkeinä arjen ihanuuksista esim. siivoaminen (turvonneen käden ja leikkaushaavan kanssa), ruoanlaitosta ( mikään ei maistu), kaupassakäynti (ei saa kantaa raskaita kasseja).
Luulen, että vuoden kuluttua, kun/jos syöpäprojektini on ohi, repäisen itseni irti. Miksi itken enemmän parisuhteen takia, kun muutenkin riittää vetisteltävää.

Lue lisää

Siunausta Uuteen Vuoteen.
Etsi tukiryhmiä syöpään sairastuneille. Voit yllättyä kuinka monelle on käynyt niin että elämä suuresti muuttuu syövän myötä myös niin ihmis-suhteissa kuin myös ympäritöllisesti.

Ole tosi itsellesi, pidä siitä Taivaan Isan rakastamasta "pikkutytöstä", joka olet, tiedostat sitä tai et, hyvää huolta. Pyydä Häneltä apua ratkaisuissasi.

Todellakin koin laittaa sinulle rohkaisua, ja uskon että pääset elämässä eteenpäin ja edessäsi on vielä monia hyviäkin vuosia.

miettikää vielä kirjoitti:

Eivätkö ihmiset voisi elää yhdessä kunnes lapset tulevat tarpeeksi isoiksi pärjätäkseen ilman lähtevää henkilöä?

Sehän se on, kun on niin kiire tyydyttämään niitä omia haluja, että lapset jää heitteille.
Itse nostan hattua jokaiselle, joka malttaa ne yhdessä tehdyt lapset kasvattaa maailmalle.
Riitaisat parit ei tietenkään ansaitse kunnioitusta muutenkaan, sellaisille ei pitäisi lapsia tulla ollenkaan!
Olisivat nekin miettineet aikanaan, miksi oikein edes lapsia tekivät, tyhmät!

itse tein oikein! kirjoitti:

Sehän se on, kun on niin kiire tyydyttämään niitä omia haluja, että lapset jää heitteille.
Itse nostan hattua jokaiselle, joka malttaa ne yhdessä tehdyt lapset kasvattaa maailmalle.
Riitaisat parit ei tietenkään ansaitse kunnioitusta muutenkaan, sellaisille ei pitäisi lapsia tulla ollenkaan!
Olisivat nekin miettineet aikanaan, miksi oikein edes lapsia tekivät, tyhmät!

Lue lisää

Siis sinä teit oikein ? Mistä sitten moinen tarve tuomita toisia riitaisiksi ja arvottaa mitä ansaitsevat ?

itse tein oikein! kirjoitti:

Sehän se on, kun on niin kiire tyydyttämään niitä omia haluja, että lapset jää heitteille.
Itse nostan hattua jokaiselle, joka malttaa ne yhdessä tehdyt lapset kasvattaa maailmalle.
Riitaisat parit ei tietenkään ansaitse kunnioitusta muutenkaan, sellaisille ei pitäisi lapsia tulla ollenkaan!
Olisivat nekin miettineet aikanaan, miksi oikein edes lapsia tekivät, tyhmät!

Lue lisää

Luuletko saavas jonkun kruunun, tai lisäkiinnityksen taivaspaikkaan, kitumalla järjettömässä suhteessa "lasten takia"? Pidätkö tosissasi lapsiasi niin vajaaälyisinä, että nauttivat elämästään ja saavat hyvät eväät elämäänsä jos vanhempien suhde on mennyt vituiksi jo ajat sitten? Voi hyvä jeesus, toivottavasti tuollaisia moraali-idiootteja ei ole kovin paljon. Jos todella luulet "tehneesi oikein", säälin lapsiasi.

Jep. Exäni oli alkoholisti. Eli jouduin elämään 18 vuotta raskaassa suhteessa, mitä siihen nyt kaikkea lieveilmiötä kuuluu, pelko, yövalvomiset, kännitoilailut ja katoamiset, pelko missä toinen on onko sattunut jotain, väkivallan uhka, tavaroiden rikkominen ym. Yritin erota lukuisia, lukuisia kertoja. Mutta mies aina painosti jäämään, sai käännettyä aina kaiken minun syyksi vaikka hän olisi itse käyttäytynyt kuinka törkeästi tahansa. Myös minä olin liian kiltti, en pystynyt lähtemään kun toinen itki ja riutui kuukausitolkulla. Pari elämäni miestä meni myös ohi. En siis ollut suhteissa heidän kanssaan, mutta olisin ryhtynyt jos ero olisi onnistunut. Ehkä olisi pitänyt tehdä niin että olisin vaan alkanut ulkopuoliseen suhteeseen ja sitten jättänyt miehen. Ehkä ero olisi silloin onnistunut, mutta yritin käyttäytyä turhan kunniallisesti. Nyt olen ollut monta vuotta sinkkuna, enkä ole tavannut yhtään kiinnostavaa miestä. Eipä sitä tiedä olisiko loppujen lopuksi noidenkaan kanssa onnistunut.

Eniten harmittaa että biologinen kello tikittää ja tuli uhrattua monta vuotta tuon miehen kanssa. Minulle mies myös luritteli kun ilmoitin erosta että olen hänen elämänsä nainen ja kuolemankielissä sängynpohjalta itki että ei IKINÄ voi rakastaa ketään muuta kuin minua. Oli hirveä syyllisyys erosta. Se olikin pahinta. No kas, mies kuitenkin löysi elämänsä naisen kaksi viikkoa eron jälkeen. Ovat vieläkin yhdessä ja yrittävät lasta. Kuulemma uus vaimo kärsii kovasti miehen juomisesta. Sääliksi käy vaikka itse olen onnellinen että itse pääsin miehestä kätevästi eroon kun tuli tuo toinen nainen kuvioihin.

Niin, ero onnistui vain niin että en kertonut miehelle etukäteen mitään, tavarat vein yhteisestä kodista pois kun mies oli töissä. Uutta osoitetta en kertonut enkä vastannut puhelimeen. Näin estin sen että mies olisi puhunut minut ympäri.

No joka tapauksessa olen todella onnellinen ettei tarvitse enää elää tuon ihmisen kanssa. Mieluummin jään vanhaksi piiaksi.

Mitähän kertookaan suhteesta tuo suhtautuminen ruumiin ns. päästöihin. Suomeksi piereskelyyn. Kolme ekaa vaimoa eivät minun kuulteni koskaan paukutelleet, kolmas ei varsinkaan nähteni, koska häneltä olisivat mielestään menneet kasvot, omasta mielestäänkin. Nyt neljäs töräyttelee antaumuksella. Olisikohan osoitus siitä, että ollaan tultu jo liian tutuksi. Että ei kun menoks. -Edellisethän ei koskaan edenneet edes tuohon vaiheeseen.

Fjärt kirjoitti:

Mitähän kertookaan suhteesta tuo suhtautuminen ruumiin ns. päästöihin. Suomeksi piereskelyyn. Kolme ekaa vaimoa eivät minun kuulteni koskaan paukutelleet, kolmas ei varsinkaan nähteni, koska häneltä olisivat mielestään menneet kasvot, omasta mielestäänkin. Nyt neljäs töräyttelee antaumuksella. Olisikohan osoitus siitä, että ollaan tultu jo liian tutuksi. Että ei kun menoks. -Edellisethän ei koskaan edenneet edes tuohon vaiheeseen.

Lue lisää

Fjärtin aiemmilla naisilla ei varmaan ollut laktoosivaivoja. 20 prosenttia suomalaisista kärsii laktoosi-intoleranssista, ja se todennäköisyys osui nyt Fjärtin kohdalle. Apua kuitenkin löytyy. Ei sitä pierua tule, jos jättää laktoosiruuat syömättä (tai harvemmassa tapauksessa muun aiheuttajan). Olisi reilua kumppania kohtaan viedä hänet laktoosirasitustestiin, eikä antaa toisen kärsiä suoliston kipuilusta.

Fjärt kirjoitti:

Mitähän kertookaan suhteesta tuo suhtautuminen ruumiin ns. päästöihin. Suomeksi piereskelyyn. Kolme ekaa vaimoa eivät minun kuulteni koskaan paukutelleet, kolmas ei varsinkaan nähteni, koska häneltä olisivat mielestään menneet kasvot, omasta mielestäänkin. Nyt neljäs töräyttelee antaumuksella. Olisikohan osoitus siitä, että ollaan tultu jo liian tutuksi. Että ei kun menoks. -Edellisethän ei koskaan edenneet edes tuohon vaiheeseen.

Lue lisää

Tiedättekö minkä takia pierussa on haju? Se on kuuroja varten ;)

eihän se noin ole vaan nimenomaan on ottanut toiset huomioon ja nyt harmittelee että eikö olekaan elänyt tarpeeksi itsekkäästi!

14 kirjoitti:

eihän se noin ole vaan nimenomaan on ottanut toiset huomioon ja nyt harmittelee että eikö olekaan elänyt tarpeeksi itsekkäästi!

- Just as simple as that -

Ihmissuhteetkin ovat lapsellistuneet, kinataan joutavista ja erotaan. Heittäydytään uuteen ja erotaan taas.

Hieman toisen huomioonottamista ja hellyyttä peliin. Ei siinä onnistuneessa parisuhteessa yleensä sen kummemmasta ole kysymys.

Ihan niinkuin ihmiset eivät nykyisin saisi lapsia, miksi ette viitsi kirjoittaa heistä yhtään mitään? Onko ihmisiä joille lapset ovat pelkkä välttämätön lisä, näkyäkkin saa muttei mielellään kuulua, jos sitäkään?

No kyllähän niitä "ainoita oikeita" on pilvin pimein ja kun arki alkaa, seksi vähenee, lapset paiskoo ovia ja vaimo natkutta ja rahat ei riitä, niin sitten kysytään vähän sitoutumista. Kun ollaan vaimon kanssa päätetty ei ainoastaan seurustella vaan lisäksi mennä naimisiin ja kasvattaa lapsi, niin ei siinä sitten lähdetä vaikka miss maailma pyytäisi.

en nyt sitten sano etteikö pientä flirttiä sallittaisi ja ehkä jossain työmatkalla joku pieni syrjähyppykin, mutta eipä ole oikeastaan tehnyt mieli vaimoa pettää.

Häät on vuosi vuodelta mahtipontisempia mutta aika huonosti ne liitot kestää.

liitossa pitkään kirjoitti:

No kyllähän niitä "ainoita oikeita" on pilvin pimein ja kun arki alkaa, seksi vähenee, lapset paiskoo ovia ja vaimo natkutta ja rahat ei riitä, niin sitten kysytään vähän sitoutumista. Kun ollaan vaimon kanssa päätetty ei ainoastaan seurustella vaan lisäksi mennä naimisiin ja kasvattaa lapsi, niin ei siinä sitten lähdetä vaikka miss maailma pyytäisi.

en nyt sitten sano etteikö pientä flirttiä sallittaisi ja ehkä jossain työmatkalla joku pieni syrjähyppykin, mutta eipä ole oikeastaan tehnyt mieli vaimoa pettää.

Häät on vuosi vuodelta mahtipontisempia mutta aika huonosti ne liitot kestää.

Lue lisää

Jääräpäisesti pään seinään takominen ei ole koskaan seinää pehmentänyt, pään kylläkin.

Minkä ihmeen takia aikoinaan pidettiin ns.hyveenä noita päätä seinään-avoliittoja, ollaan "sitoutuneita toisiinsa" vaikka kumpaakin vituttaa kuin pientä eläintä pakkasella ja yhdessäolo on käytännössä pieniä poikkeuksia lukuunottamatta pelkkää paskaa ... tietysti sukujuhlissa/tuttuville selitellään valkoisia satuja vaikka ruumiinkieli kertoo kaikille miten todellisuudessa asiat ovat, ai niin, se on vissiin sitä sitoutumista (just joo).

Santeri777 kirjoitti:

Jääräpäisesti pään seinään takominen ei ole koskaan seinää pehmentänyt, pään kylläkin.

Minkä ihmeen takia aikoinaan pidettiin ns.hyveenä noita päätä seinään-avoliittoja, ollaan "sitoutuneita toisiinsa" vaikka kumpaakin vituttaa kuin pientä eläintä pakkasella ja yhdessäolo on käytännössä pieniä poikkeuksia lukuunottamatta pelkkää paskaa ... tietysti sukujuhlissa/tuttuville selitellään valkoisia satuja vaikka ruumiinkieli kertoo kaikille miten todellisuudessa asiat ovat, ai niin, se on vissiin sitä sitoutumista (just joo).

Lue lisää

Nyt kun olen ensimmäistä kertaa sitoutunut (11v) niin tulee mieleen pari syytä:

1) lapset, itse hankitut lapset ovat jopa vaimoa tärkeämpiä.
2) se, että sitoutuminen = pyrkimys hyvään liittoon = hyvä liitto. Tunne siitä, että kun edes vähän yrittää vaimon puolesta, niin se saattaa pysyä vierellä vaikka komeampiakin koiraita lähistöllä.

Ei se sitoutuminen mikään itsetarkoitus ole, eikä sitä voi tehdä yksikseen. Toivon itse kullekin vilkasta ja vaihtelevaa seurustelua ja kunnolla vipinää viltin alle jos sitoutumisen aika ei ole kohdalle sattunut.

sitoutunut kirjoitti:

Nyt kun olen ensimmäistä kertaa sitoutunut (11v) niin tulee mieleen pari syytä:

1) lapset, itse hankitut lapset ovat jopa vaimoa tärkeämpiä.
2) se, että sitoutuminen = pyrkimys hyvään liittoon = hyvä liitto. Tunne siitä, että kun edes vähän yrittää vaimon puolesta, niin se saattaa pysyä vierellä vaikka komeampiakin koiraita lähistöllä.

Ei se sitoutuminen mikään itsetarkoitus ole, eikä sitä voi tehdä yksikseen. Toivon itse kullekin vilkasta ja vaihtelevaa seurustelua ja kunnolla vipinää viltin alle jos sitoutumisen aika ei ole kohdalle sattunut.

Lue lisää

..rakkaushan on pitkälti tahdon asia. Arki tulee joka suhteeseen ennemmin tai myöhemmin...siis jos alkuhuuman haluaa olevan jatkuvaa täytyy aina vaihtaa kummpania, noin parin vuoden välein.

Eka vaimoni kyllästyi mustasukkaisuuteeni 30 vuotta sitten.
Hölmösti käyttäydyin.
Olen uudelleen naimisissa ja pitänyt mustasukkaisuuden peikon visusti kaapissa.

Eläimetkin jäävät kaipaamaan, saati sitten lapset joiden kodin lähtevä vanhempi yksinkertaisesti tuhoaa, vaikka ei halua sitä.

vainko sinä itse? kirjoitti:

Eläimetkin jäävät kaipaamaan, saati sitten lapset joiden kodin lähtevä vanhempi yksinkertaisesti tuhoaa, vaikka ei halua sitä.

Mitä tarkoitata tuolla?

Nyt kun vaimo lähtee, niin se vie luonnollisesti lapset mukanaan. Koiria meillä ei ole. Kävin puhumassa sosiaalitoimistossa olettamastani vaimoni narsismista, mutta hän oli kuin olikin ennättänyt sinne ensiksi.

Juttujani jatkuvasta halventamisesta ja henkisestä terrorista ei kuunneltu lainkaan.

Vaimoni on leimannut minut alkoholistiksi kaikissa lapsiimme liittyvissä instansseissa ja ihmissuhteissa. Hyvä, kun päiväkodin tädit sanovat päivää.

Vasta-argumentit: maanpuolustusharrastus, yksinomaan viime vuonna 25 vrk kiinni ja selvinpäin luonnollisesti.

Vaativa työ entisessä autonrengas-firmassa.

Juoksuharrastus - tänävuonna 3 x ½ Marathon (varsinainen, johon treenesin jäi väliin pohjelihashalvauksen johdosta - paratunut).

Olen kyllä juonut aikoinani, jopa rankasti, mutta nyt vaimoni heijastalee elämäämme omia lapsuudenkokemuksiaan, vailla mitään todellisuuspohjaa nykyisyyteen. Tämä on surkeaa, kun ei voi auttaa ja joutuu vastaamaan tunnoista, mihin ei ole osaa eikä arpaa.

Lasten kanssa (5. & 7v tytöt.) suhteeni on erinomainen. Kysyivät mm. voisinko hankkia meille uuden, paremman äidin?

Nyt kuitenkin väimoni lähtiessä kodistamme, vie hän yleisen käytännön mukaisesti lapset ensisijaisesti mukanaan. Meillä ei ole ollut väkivaltaa tai mitään muiatkaan rekisteröityjä häiriöitä. Ainoastaan vaimoni kertomukset ominaisuuksistani sidosryhmillemme.

ex-iskä

marcoh kirjoitti:

Mitä tarkoitata tuolla?

Nyt kun vaimo lähtee, niin se vie luonnollisesti lapset mukanaan. Koiria meillä ei ole. Kävin puhumassa sosiaalitoimistossa olettamastani vaimoni narsismista, mutta hän oli kuin olikin ennättänyt sinne ensiksi.

Juttujani jatkuvasta halventamisesta ja henkisestä terrorista ei kuunneltu lainkaan.

Vaimoni on leimannut minut alkoholistiksi kaikissa lapsiimme liittyvissä instansseissa ja ihmissuhteissa. Hyvä, kun päiväkodin tädit sanovat päivää.

Vasta-argumentit: maanpuolustusharrastus, yksinomaan viime vuonna 25 vrk kiinni ja selvinpäin luonnollisesti.

Vaativa työ entisessä autonrengas-firmassa.

Juoksuharrastus - tänävuonna 3 x ½ Marathon (varsinainen, johon treenesin jäi väliin pohjelihashalvauksen johdosta - paratunut).

Olen kyllä juonut aikoinani, jopa rankasti, mutta nyt vaimoni heijastalee elämäämme omia lapsuudenkokemuksiaan, vailla mitään todellisuuspohjaa nykyisyyteen. Tämä on surkeaa, kun ei voi auttaa ja joutuu vastaamaan tunnoista, mihin ei ole osaa eikä arpaa.

Lasten kanssa (5. & 7v tytöt.) suhteeni on erinomainen. Kysyivät mm. voisinko hankkia meille uuden, paremman äidin?

Nyt kuitenkin väimoni lähtiessä kodistamme, vie hän yleisen käytännön mukaisesti lapset ensisijaisesti mukanaan. Meillä ei ole ollut väkivaltaa tai mitään muiatkaan rekisteröityjä häiriöitä. Ainoastaan vaimoni kertomukset ominaisuuksistani sidosryhmillemme.

ex-iskä

Lue lisää

Älä jätä lapsia lapsia äidille, jos on lähtijä niin menköön ilman lapsia. Lasten elämä tulee olemaan helvettiä, etkä eron jälkeen pääse lasten elämään vaikuttamaan. Hanki todistjia ja kyllä lapsetkin jo osaa sanoa mihin haluaa. Narskun kanssa vaan saa olla todistajia paljon. Osaavat kyllä selittää niin uskottavasti muille, viranomaisetkin puhuvat pyörryksiin. Älä luovuta lasten takia, lapsilla olis missä tahansa paremi kun narskun kanssa.

Täytyy myöntää että joskus tulee mietittyä voisiko asiat olla paremmin kuin nytten on vaikka ei ne omat asiat ihan perseelään ole, mutta esim. HUOMAAVAISEMPI AVIOPUOLISO ,TUKISI ENEMMÄN, HELPOMPI ANOPPI. Aviomieheni sanoissa on kyllä kin perää että avioliitossa kasvetaan sietämään toisen ihmisen heikkoudetkin.

Luulen että ihmisiä kaduttaa enemmän se että tuli joskus erottua. Kaikki menee niin vaikeaksi eron jälkeen. Uusia suhteita tulee ja menee ja kaikki ovat oman aikansa niitä oikeita kunnes...
Tärkeintä olisi pitää perhe kasassa silloin kun on hankittu lapsia.
Aikuiset kuvittelevat että hyvä seksi on elämän tärkein asia. Kaikista tärkein asia on lapsi. Lapsen eteen kannattaa yrittää. On kauheaa katsella lapsen surua. Se suru ei lopu siihen kun äiti tai isä löytävät hyvän seksisuhteen, Kun avioidutaan niin lapsi ei tiedä missä hänen paikkansa on. Hänestä tulee tuuli joka pyörii sinne missä hänestä sillä hetkellä vähän enemmän välitetään.

Koittakaa pysyä liitoissanne koska jos lapsella on paha olla niin takuulla on silloin vanhemmallakin hyvästä seksistä huolimatta.

Äitiliini 52v kirjoitti:

Luulen että ihmisiä kaduttaa enemmän se että tuli joskus erottua. Kaikki menee niin vaikeaksi eron jälkeen. Uusia suhteita tulee ja menee ja kaikki ovat oman aikansa niitä oikeita kunnes...
Tärkeintä olisi pitää perhe kasassa silloin kun on hankittu lapsia.
Aikuiset kuvittelevat että hyvä seksi on elämän tärkein asia. Kaikista tärkein asia on lapsi. Lapsen eteen kannattaa yrittää. On kauheaa katsella lapsen surua. Se suru ei lopu siihen kun äiti tai isä löytävät hyvän seksisuhteen, Kun avioidutaan niin lapsi ei tiedä missä hänen paikkansa on. Hänestä tulee tuuli joka pyörii sinne missä hänestä sillä hetkellä vähän enemmän välitetään.

Koittakaa pysyä liitoissanne koska jos lapsella on paha olla niin takuulla on silloin vanhemmallakin hyvästä seksistä huolimatta.

Lue lisää

ou jee naimissiiin vaan kaikki

Äitiliini 52v kirjoitti:

Luulen että ihmisiä kaduttaa enemmän se että tuli joskus erottua. Kaikki menee niin vaikeaksi eron jälkeen. Uusia suhteita tulee ja menee ja kaikki ovat oman aikansa niitä oikeita kunnes...
Tärkeintä olisi pitää perhe kasassa silloin kun on hankittu lapsia.
Aikuiset kuvittelevat että hyvä seksi on elämän tärkein asia. Kaikista tärkein asia on lapsi. Lapsen eteen kannattaa yrittää. On kauheaa katsella lapsen surua. Se suru ei lopu siihen kun äiti tai isä löytävät hyvän seksisuhteen, Kun avioidutaan niin lapsi ei tiedä missä hänen paikkansa on. Hänestä tulee tuuli joka pyörii sinne missä hänestä sillä hetkellä vähän enemmän välitetään.

Koittakaa pysyä liitoissanne koska jos lapsella on paha olla niin takuulla on silloin vanhemmallakin hyvästä seksistä huolimatta.

Lue lisää

Lapsia ei ole eikä tule joten unohdetaan lapsihöpinät tästä ketjusta.

ap

Erosin liian myöhääN kirjoitti:

Lapsia ei ole eikä tule joten unohdetaan lapsihöpinät tästä ketjusta.

ap

Ei ole lapselle hyvä nähdä huonoa parisuhdetta. Parempi erota. Lapsi kärsii jos vanhemmat kärsii. Itsellä lapsuus oli helvettiä. Olisivat eronneet, mutta olivat niin vanhan aikaisia. Elämä helpotti vasta kun isäni kuoli. Ikävä sanoa, mutta sitten päästiin rauhaan. Äitinikin hokee melkein joka kerta kun nähdään miten mukavaa on elää yksin. Kyllä on paskasen pelon vallassa eletty kun isä eli. Vielä näin aikuisenakin kärsin unettomuudesta kun lapsuudessa piti yöt pelätä.

Tunnen myös yhden perheen jossa äiti erosi isästä. Isällä oli masennusta tai jotain, makasi vaan sohvalla ja muu perhe eli kuin lasitehtaalla, varoen. Toiselle tuli kehityshäiriöitäkin. Nyt kun erosivat ja otti uuden mukavan miehen niin lapset on tosi onnellisia ja vapautuneita.

KarenaXXX kirjoitti:

Ei ole lapselle hyvä nähdä huonoa parisuhdetta. Parempi erota. Lapsi kärsii jos vanhemmat kärsii. Itsellä lapsuus oli helvettiä. Olisivat eronneet, mutta olivat niin vanhan aikaisia. Elämä helpotti vasta kun isäni kuoli. Ikävä sanoa, mutta sitten päästiin rauhaan. Äitinikin hokee melkein joka kerta kun nähdään miten mukavaa on elää yksin. Kyllä on paskasen pelon vallassa eletty kun isä eli. Vielä näin aikuisenakin kärsin unettomuudesta kun lapsuudessa piti yöt pelätä.

Tunnen myös yhden perheen jossa äiti erosi isästä. Isällä oli masennusta tai jotain, makasi vaan sohvalla ja muu perhe eli kuin lasitehtaalla, varoen. Toiselle tuli kehityshäiriöitäkin. Nyt kun erosivat ja otti uuden mukavan miehen niin lapset on tosi onnellisia ja vapautuneita.

Lue lisää

Joo, täytyy myöntää, monikin ero kaduttaa, ja moni ero ei kaduta, harmittaa, mutta...
Mä tykkään et kaikesta oppii jos haluaa ottaa opikseen, esim, mä en enää palaa suhteeseen jossa minä (silloisen mieheni mielestä) olen joko liikaa tai liian vähän töissä, teen liikaa sitä ja liian vähän tota ja kun henkisesti sen sanat ei menny enää perille se muuttui fyysiseksi ja sitä mä kestin 2 kokonaista vuotta, rakkaudesta sokee, kai... Joka päivä mietti pelon vallassa et koska saa tilaisuuden karata... Ja sit on näitä mitä katuu, oli joskus todella pitkä ja onnellienn liitto ja sit tuli tää mistä asken puhuin, mihin kaiken vaihdoin, mutta musta tuntuu et kaikki on valintoja, näi jälkeen päin... Tokihan sitä aina miettii et mitä jos olis tehny toisin, mutta ei se saa vaikuttaa elämään... Sinkkuna on hyvä kulkee silmät auki ja varattuna olla varattu ja käyttäytyy sen mukaan... tietty sit jos ei suhde toimi, parast lopettaa se ajois, ajatella itseään et ei näyttele ja kärsi siin suhtees, vaa et ennemmin lentää vapaana, ja ennenkaikkee ajatella sitä toista et se saa samalla tavalla uuden tilaisuuden. enemmän se satuttaa ku on vaan ja jatkaa ja antaa toisen luulla et tunteet on edelleen samat. helpommin haavat menee umpeen kun ei pitkitä pahaa oloaan...
nää on vaan mun mielipiteitä, jokainen tylillään...

KarenaXXX kirjoitti:

Ei ole lapselle hyvä nähdä huonoa parisuhdetta. Parempi erota. Lapsi kärsii jos vanhemmat kärsii. Itsellä lapsuus oli helvettiä. Olisivat eronneet, mutta olivat niin vanhan aikaisia. Elämä helpotti vasta kun isäni kuoli. Ikävä sanoa, mutta sitten päästiin rauhaan. Äitinikin hokee melkein joka kerta kun nähdään miten mukavaa on elää yksin. Kyllä on paskasen pelon vallassa eletty kun isä eli. Vielä näin aikuisenakin kärsin unettomuudesta kun lapsuudessa piti yöt pelätä.

Tunnen myös yhden perheen jossa äiti erosi isästä. Isällä oli masennusta tai jotain, makasi vaan sohvalla ja muu perhe eli kuin lasitehtaalla, varoen. Toiselle tuli kehityshäiriöitäkin. Nyt kun erosivat ja otti uuden mukavan miehen niin lapset on tosi onnellisia ja vapautuneita.

Lue lisää

Olen eroperheestä eivätkä ne hääppöisiä olleet uudet "isäpuoliehdokkaatkaan" joita koitti perheeseemme änkeä jos jonkinmoista. Suhteet eivät toimineet alkuhuumaa pidemmälle ja taas uutta kuvioon. Ei ollut hääppöistä lapsuutta sellaisessakaan kodissa elää. Yksinhuoltajan ei ollut enään helppoa löytää muita kuin niitä ongelma tyyppejä, peräkammarinpoikia tai muuten varsin erikoisia. Sitten tietenkin lapset pitää saada mahdollisimman paljon pois jaloista aina kun sitä uutta suhdetta luodaan ja eletään siinä alkuhuumassa niin ettei paljon muuta halua nähdä, kun itse on onnen huumassa niin kuvitellaan lasten olevan ja nauttivan. Naapurissa yh akka naiskenteli ja kuherteli uuden äijänsä kanssa ja lapsi ihan heitteillä ulvomassa pihassa ja isomman penskat kiusasivat eikä yhtään aikuisia valvomassa, ei edes ehjien perheiden vanhempia joidenka ei enään tarvitse kuherrella 24h vrk.

Erosin liian myöhääN kirjoitti:

Lapsia ei ole eikä tule joten unohdetaan lapsihöpinät tästä ketjusta.

ap

Voit tehdä ap. ihan mitä haluat!
Jaa itseäsi vaikka kaikille, maineenhan siitä vain saa..
Miehiä se naistenkaatajan maine imartelee, naiset leimataan huoriksi, niin se menee..

Äitiliini 52v kirjoitti:

Luulen että ihmisiä kaduttaa enemmän se että tuli joskus erottua. Kaikki menee niin vaikeaksi eron jälkeen. Uusia suhteita tulee ja menee ja kaikki ovat oman aikansa niitä oikeita kunnes...
Tärkeintä olisi pitää perhe kasassa silloin kun on hankittu lapsia.
Aikuiset kuvittelevat että hyvä seksi on elämän tärkein asia. Kaikista tärkein asia on lapsi. Lapsen eteen kannattaa yrittää. On kauheaa katsella lapsen surua. Se suru ei lopu siihen kun äiti tai isä löytävät hyvän seksisuhteen, Kun avioidutaan niin lapsi ei tiedä missä hänen paikkansa on. Hänestä tulee tuuli joka pyörii sinne missä hänestä sillä hetkellä vähän enemmän välitetään.

Koittakaa pysyä liitoissanne koska jos lapsella on paha olla niin takuulla on silloin vanhemmallakin hyvästä seksistä huolimatta.

Lue lisää

Itse erosin, kun nuorimmainen meni lukioon. Muutin hänen kanssaan lukiopaikkakunnalle. En tiedä teinkö oikein vai väärin, mutta nyt, paljon myöhemmin, mietin, että nyt lapsilla on mahdollista nähdä omien vanhempiensa kunnioittavan toisiaan, kun meidän ei tarvitse jakaa arkea ja havitella toisistamme rakastettavaa. Parisuhdemalli oli varmasti kummallinen ja mietin, että olisiko meidän suhteemme parantunut tällä tavoin jo aiemmin erottuamme, ja olisiko se sittenkin ollut parempi vaihtoehto. Sitähän nyt ei koskaan voi tietää, mutta ajatuksena: "miten parisuhteen voisi saada paremmaksi"-pohdinnoissa voisi minun mielestäni ottaa pohdittavaksi myös eroamisen. Eikä ollenkaan "mä en sit leiki sun kanssa" -vaihtoehtona. Olen ex-mieheni kanssa vähän tekemisissä, mutta ne vähät kunnitoittavasti ja ystävällisesti. Kommunikaatiossa olleet puutteet ei rassaa millään tavalla, kun syvällisiä, vaikeita tai ongelmallisia asioita ei tarvitse edes toivoa voivansa ratkaista meidän välillämme. Suosittelen lämpimästi toimimista tavalla, joka ratkaisee ongelmia ihmissuhteissa, tarkoitti se sitten eroa tai ei.

Erosin liian myöhääN kirjoitti:

Lapsia ei ole eikä tule joten unohdetaan lapsihöpinät tästä ketjusta.

ap

ole, niin mikään ei estä sua menemästä elämäsi rakkauden luokse kuin tyhmyys!
Luuletko että hän odottaa sinua ikuisesti? Kun olet ryästänyt tarpeeksi monta vuotta hänen elämästään, hän alkaa vihata sinua! Tiedän kokemuksesta koska odotin omaa tosirakkauttani lähes 10 vuotta ja ei saanut äijä erottua. Lopulta aloin vihata häntä ja katkaisin kaikki yhteydet häneen, varmaan on paska olo hällä ja minuakin se kirpaisi, mutta tuntuu samalla kuin olis taakka nostettu harteilta. Hän oli mulle se oikea, mutta en silti odota häntä enää, on tosi sikamaista että mun piti noin kauan odottaa, en ollut mikään "kakkonen" vaan elin todellakin selibaatissa koko sen ajan. No kai se hälle oli helppoa, ei tarvinut olla minusta mustasukkainen ja itsellä oli kotihengetär ja kaikki tarpeet hoidettuna, itsekäs paska, jota silti aina rakastan=P

lukea kirja, tai katsoa samanniminen elokuva `Viiniä keittiössä` ..kertoo ko. aiheesta tosi kauniisti.

intensive kirjoitti:

lukea kirja, tai katsoa samanniminen elokuva `Viiniä keittiössä` ..kertoo ko. aiheesta tosi kauniisti.

on nyt tilanne jossa en koskaan kuvitellut olevani.meidän uudenvuodenpommit laukastiin vähän aikaisemmin...


en ymmärrä miksi pitää tavoitella sitä mitä ei ole eikä tavoitella sitä mitä jo on?

Olet tehnyt loistavan itsetutkiskelun ja tavallaan onnistunut samalla kiteyttämään tämän päivän suurimman ongelman, 50% avioliitojen hajoamiseen.

Tämä on mielestäni järjetöntä, sillä vaikka en olekaan uskovainen, niin on toimitettva rituaali syväsisältöinen, eikä kenenkään kuuluisi mielstäni heittäytyä naimisiin, ellei vihkivalaa kykene sisäistämään.Lisäksi on huomiotava myös mahdollisten lasten erossa kokema tuska ja sen kerrannaisvaikutukset. Ei trvitse erota, jos ei mene kepein perustein naimisiin.

Markoh

Miksi paha virhe ? Arvailuksihan tuo jää, olisihan siinä voinut olla ainekset ihan hyvään suhteeseenkin.

On mielestäni kaksi eri asiaa elää oikeasti huonossa suhteessa, jossa kärsii kaikki, tai kärsiä jonkin sortin "donjuanismista" ja kuvitella, että vaihtamalla suhdetta korjaantuu jotain, mitä tällä suhteella ei ole edellytyksiä korjata. Moni toimivakin suhde on rinnakkaissuhteena alkanut, vaikkei se tietty yleisen mielipiteen valossa mikään ideaalitilanne olisikaan.

xy kirjoitti:

Miksi paha virhe ? Arvailuksihan tuo jää, olisihan siinä voinut olla ainekset ihan hyvään suhteeseenkin.

On mielestäni kaksi eri asiaa elää oikeasti huonossa suhteessa, jossa kärsii kaikki, tai kärsiä jonkin sortin "donjuanismista" ja kuvitella, että vaihtamalla suhdetta korjaantuu jotain, mitä tällä suhteella ei ole edellytyksiä korjata. Moni toimivakin suhde on rinnakkaissuhteena alkanut, vaikkei se tietty yleisen mielipiteen valossa mikään ideaalitilanne olisikaan.

Lue lisää

Vaikka vanhempieni avioliitto oli riitaisa ja joskus yöt tuli valvottua kun ei saanut nukutuksi kovalta melulta niin silti pidän sitä parempana vaihtoehtona kuin sitä että olisivat eronneet. Olisi ollut vierasta isäpuolta ja äitipuolta vaihtelevasti ja sepä olisi paljon pahempaa. Lapsuuteni oli suoraan sanottuna välillä aika karmeaa koska tietysti isä turhautumistaan kosti meille lapsille. Olen silti säilynyt selväjärkisenä ja nyt minulla on todella hyvät välit heihin. Riitoja on joka perheessä enemmän tai vähemmän. Hyviä aikojakin on riittävästi. Onko hyvää aikaa jos kotonani pyörii vieraita miehiä joita pitäisi pitää isäpuolena, ei varmasti. Isä ja äiti pitävät kuitenkin aina minun puoltani.

Itse elän avioliitossa, jossa ei ole riitaa juuri koskaan. Johtuisiko lapsuuden kodistani?

äitiliini 1958 kirjoitti:

Vaikka vanhempieni avioliitto oli riitaisa ja joskus yöt tuli valvottua kun ei saanut nukutuksi kovalta melulta niin silti pidän sitä parempana vaihtoehtona kuin sitä että olisivat eronneet. Olisi ollut vierasta isäpuolta ja äitipuolta vaihtelevasti ja sepä olisi paljon pahempaa. Lapsuuteni oli suoraan sanottuna välillä aika karmeaa koska tietysti isä turhautumistaan kosti meille lapsille. Olen silti säilynyt selväjärkisenä ja nyt minulla on todella hyvät välit heihin. Riitoja on joka perheessä enemmän tai vähemmän. Hyviä aikojakin on riittävästi. Onko hyvää aikaa jos kotonani pyörii vieraita miehiä joita pitäisi pitää isäpuolena, ei varmasti. Isä ja äiti pitävät kuitenkin aina minun puoltani.

Itse elän avioliitossa, jossa ei ole riitaa juuri koskaan. Johtuisiko lapsuuden kodistani?

Lue lisää

Oma isäpuoleni on ollut elämäni tärkeimpiä ja rakkaimpia henkilöitä. Ei kaikki yh:t, mitä äitinikin oli, aloita eron jälkeen mitään miestenkierrätysrumbaa.

Mustaa ja valkoista kirjoitti:

Oma isäpuoleni on ollut elämäni tärkeimpiä ja rakkaimpia henkilöitä. Ei kaikki yh:t, mitä äitinikin oli, aloita eron jälkeen mitään miestenkierrätysrumbaa.

VOI aloittaa, mistä sen edeltäkäsin voi tietää?

Parempi perheenä kirjoitti:

VOI aloittaa, mistä sen edeltäkäsin voi tietää?

No luonteesta, sanoisin. Jos on asiat kunnossa, jalat maassa ja hyvä olla itsensä kanssa tuskin ottaa mitään urpoa kotiinsa itsensä ja lastensa elämää pilaamaan. Jos kärsii läheis- seksi- yms. riippuvuudesta niin todennäköisesti roikkuu missä vaan hyväksikäyttäjässä.

Ja tule järkiisi!

"en ole varma tarkoititko minua"
Vastasin aloittajalle. Kaiketi et ole hän. Hän kirjoitti: "suhde teki hidasta loppuaan viimeiset kaksi vuotta"

Sinä taas kerroit itsestäsi: "suhteita ole ollut kun muutama, pisin 1 vuosi."

Joten?


"Muista sitä ennen että saan penkiltä 145kg"
Sinulla ei näytä käyvän flaksi. Pidät syynä vammaasi, mutta voin kertoa sinulle miten tyhmältä tuo kirjoittamasi vaikuttaa eli älä ainakaan heti kättelyssä mitään noin pöllöjä uhoa.


"Vittuko sinä hintti"
Olen hetero.

"Tuliko selväksi vai sovitaanko tapaaminen?"
Selvää on lähinnä se, ettet osaa valita millä tavalla viestit näytetään, koska silloin olisit älynnyt miten vastasin aloittajalle. Lisäksi, en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Intressi puuttuu, Savonlinna on kaukana, ja kaiken lisäksi ymmärsit väärin.


"Nää on saatana mun omia kokemuksia"
Tässä sinulle yksi kokemus lisää. Toivottavasti otit onkeesi.


Varmuuden vuoksi selitän asian sinulle.

Katsos nyt, kirjoitat nimelläsi. Kerrot miten naisten kanssa ei ole onnistunut. Syytät vammaasi ja toisaalta tuot julki epätoivoasi sekä katkeruuttasi esittämällä toivomuksen ettet eläisi enää kovin pitkään. Lisäksi uhoat ja esittelet taipumustasi väkivaltaan.

Varmaa on, että nyt sinua vituttaa. Valitan, mutta siltä ei voinut mitenkään välttyä. Yritin auttaa aloittajaa ja niin yritän sinuakin. Kirjoitan ehkä suorasukaisesti, mutta ei miestä voi muuten auttaa mikäli asiat puhutaan halki eikä yritetä mitään salaovelia venkoiluja.

Onko sinulla aavistustakaan siitä miltä tuo itsestäsi antamasi kuva näyttää? Toisaalta vaikutat rehdiltä, toisaalta hölmöltä, äkkipikaiselta, juntilta ja väkivaltaiselta paitsi itsesi, myös muiden suhteen. Sellaistako miestä nainen etsii? Toinen kysymys: Sellaista miestä etsivän naisenko sinä itsellesi kelpuuttaisit?


"Enkä jutuistani huolimatta pelkää yhtään ketään."
Ai kuinka kiva. Hanki siis itsellesi pelkäksi ystäväksesi joku nainen. Jos olet pelkästään seksin perään, älä kokemuksiesi laajuutta esiteltyäsi tee itsestäsi naurunalaista käyttämällä muista termiä runkku, jolla siis minuakin nimittelit, koska silloinhan tuo seksi ilman kaveria on sinulle tuttuakin tutumpaa. Oli se sitä tai ei, olet ilmeisen yksinäinen, joten pelkkä ajatustenvaihto vastakkaisen sukupuolen kanssa voisi myös olla avartavaa.

"Ämmän puheista" minun ei olisi pitänyt sanoa mitään, koska itse tarkoitan termillä jotakin muuta kuin sukupuolisidonnaista loukkausta.


Toimi siis näin:

Älä anna ristiriitaisia viestejä. Voit luottamuksellisissa tilanteissa kertoa avoimesti heikkouksistasi harkintasi mukaan, mutta mieti millä tavoin voisit myös olla turvallinen ja luotettava puoliso. Mieti myös millä tavoin se näkyy viestinnässäsi? Ylilyönteinä ja yli-innokkuutenakaan se ei saisi ilmetä, tai varmasti karkotat monet.

Lopuksi, lakkaa käyttämästä Suomi24 profiiliasi. Sinusta kiinnostunut nainen etsii käsiinsä kaiken tiedon mitä sinusta on saatavilla. Hän löytää paljon enemmänkin kuin mitä minä tässä pikaisesti silmäillessäni. Siten hän näkee myös nuo parisuhdemielessä kannaltasi kielteiset asiat. Siksi sinulle on parempi, että hän jättää kuvitelmissaan sen mahdollisuuden, että toinen Arto Sikanen, tai sillä nimimerkillä kirjoittanut, on ne työstänyt. Sinulle on parempi, että hän ei viestejäsi varmuudella yhdistä sinuun.

- MIES - kirjoitti:

"en ole varma tarkoititko minua"
Vastasin aloittajalle. Kaiketi et ole hän. Hän kirjoitti: "suhde teki hidasta loppuaan viimeiset kaksi vuotta"

Sinä taas kerroit itsestäsi: "suhteita ole ollut kun muutama, pisin 1 vuosi."

Joten?


"Muista sitä ennen että saan penkiltä 145kg"
Sinulla ei näytä käyvän flaksi. Pidät syynä vammaasi, mutta voin kertoa sinulle miten tyhmältä tuo kirjoittamasi vaikuttaa eli älä ainakaan heti kättelyssä mitään noin pöllöjä uhoa.


"Vittuko sinä hintti"
Olen hetero.

"Tuliko selväksi vai sovitaanko tapaaminen?"
Selvää on lähinnä se, ettet osaa valita millä tavalla viestit näytetään, koska silloin olisit älynnyt miten vastasin aloittajalle. Lisäksi, en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Intressi puuttuu, Savonlinna on kaukana, ja kaiken lisäksi ymmärsit väärin.


"Nää on saatana mun omia kokemuksia"
Tässä sinulle yksi kokemus lisää. Toivottavasti otit onkeesi.


Varmuuden vuoksi selitän asian sinulle.

Katsos nyt, kirjoitat nimelläsi. Kerrot miten naisten kanssa ei ole onnistunut. Syytät vammaasi ja toisaalta tuot julki epätoivoasi sekä katkeruuttasi esittämällä toivomuksen ettet eläisi enää kovin pitkään. Lisäksi uhoat ja esittelet taipumustasi väkivaltaan.

Varmaa on, että nyt sinua vituttaa. Valitan, mutta siltä ei voinut mitenkään välttyä. Yritin auttaa aloittajaa ja niin yritän sinuakin. Kirjoitan ehkä suorasukaisesti, mutta ei miestä voi muuten auttaa mikäli asiat puhutaan halki eikä yritetä mitään salaovelia venkoiluja.

Onko sinulla aavistustakaan siitä miltä tuo itsestäsi antamasi kuva näyttää? Toisaalta vaikutat rehdiltä, toisaalta hölmöltä, äkkipikaiselta, juntilta ja väkivaltaiselta paitsi itsesi, myös muiden suhteen. Sellaistako miestä nainen etsii? Toinen kysymys: Sellaista miestä etsivän naisenko sinä itsellesi kelpuuttaisit?


"Enkä jutuistani huolimatta pelkää yhtään ketään."
Ai kuinka kiva. Hanki siis itsellesi pelkäksi ystäväksesi joku nainen. Jos olet pelkästään seksin perään, älä kokemuksiesi laajuutta esiteltyäsi tee itsestäsi naurunalaista käyttämällä muista termiä runkku, jolla siis minuakin nimittelit, koska silloinhan tuo seksi ilman kaveria on sinulle tuttuakin tutumpaa. Oli se sitä tai ei, olet ilmeisen yksinäinen, joten pelkkä ajatustenvaihto vastakkaisen sukupuolen kanssa voisi myös olla avartavaa.

"Ämmän puheista" minun ei olisi pitänyt sanoa mitään, koska itse tarkoitan termillä jotakin muuta kuin sukupuolisidonnaista loukkausta.


Toimi siis näin:

Älä anna ristiriitaisia viestejä. Voit luottamuksellisissa tilanteissa kertoa avoimesti heikkouksistasi harkintasi mukaan, mutta mieti millä tavoin voisit myös olla turvallinen ja luotettava puoliso. Mieti myös millä tavoin se näkyy viestinnässäsi? Ylilyönteinä ja yli-innokkuutenakaan se ei saisi ilmetä, tai varmasti karkotat monet.

Lopuksi, lakkaa käyttämästä Suomi24 profiiliasi. Sinusta kiinnostunut nainen etsii käsiinsä kaiken tiedon mitä sinusta on saatavilla. Hän löytää paljon enemmänkin kuin mitä minä tässä pikaisesti silmäillessäni. Siten hän näkee myös nuo parisuhdemielessä kannaltasi kielteiset asiat. Siksi sinulle on parempi, että hän jättää kuvitelmissaan sen mahdollisuuden, että toinen Arto Sikanen, tai sillä nimimerkillä kirjoittanut, on ne työstänyt. Sinulle on parempi, että hän ei viestejäsi varmuudella yhdistä sinuun.

Lue lisää

Jos se ei ollut minulle tarkoitettu, anteeksi sitten. Mutta sovitaanko, ettet nimittele minua juntiksi, vaikka olisinkin, etkä hölmöksi,vaikka olisin sitäkin. Lisäksi kun olet terve, sinulle ei voi olla käsitystä, mitä on jos ei ole koskaan terve ollut, koskee myös hermojani.

- MIES - kirjoitti:

"en ole varma tarkoititko minua"
Vastasin aloittajalle. Kaiketi et ole hän. Hän kirjoitti: "suhde teki hidasta loppuaan viimeiset kaksi vuotta"

Sinä taas kerroit itsestäsi: "suhteita ole ollut kun muutama, pisin 1 vuosi."

Joten?


"Muista sitä ennen että saan penkiltä 145kg"
Sinulla ei näytä käyvän flaksi. Pidät syynä vammaasi, mutta voin kertoa sinulle miten tyhmältä tuo kirjoittamasi vaikuttaa eli älä ainakaan heti kättelyssä mitään noin pöllöjä uhoa.


"Vittuko sinä hintti"
Olen hetero.

"Tuliko selväksi vai sovitaanko tapaaminen?"
Selvää on lähinnä se, ettet osaa valita millä tavalla viestit näytetään, koska silloin olisit älynnyt miten vastasin aloittajalle. Lisäksi, en ole kiinnostunut tapaamaan sinua. Intressi puuttuu, Savonlinna on kaukana, ja kaiken lisäksi ymmärsit väärin.


"Nää on saatana mun omia kokemuksia"
Tässä sinulle yksi kokemus lisää. Toivottavasti otit onkeesi.


Varmuuden vuoksi selitän asian sinulle.

Katsos nyt, kirjoitat nimelläsi. Kerrot miten naisten kanssa ei ole onnistunut. Syytät vammaasi ja toisaalta tuot julki epätoivoasi sekä katkeruuttasi esittämällä toivomuksen ettet eläisi enää kovin pitkään. Lisäksi uhoat ja esittelet taipumustasi väkivaltaan.

Varmaa on, että nyt sinua vituttaa. Valitan, mutta siltä ei voinut mitenkään välttyä. Yritin auttaa aloittajaa ja niin yritän sinuakin. Kirjoitan ehkä suorasukaisesti, mutta ei miestä voi muuten auttaa mikäli asiat puhutaan halki eikä yritetä mitään salaovelia venkoiluja.

Onko sinulla aavistustakaan siitä miltä tuo itsestäsi antamasi kuva näyttää? Toisaalta vaikutat rehdiltä, toisaalta hölmöltä, äkkipikaiselta, juntilta ja väkivaltaiselta paitsi itsesi, myös muiden suhteen. Sellaistako miestä nainen etsii? Toinen kysymys: Sellaista miestä etsivän naisenko sinä itsellesi kelpuuttaisit?


"Enkä jutuistani huolimatta pelkää yhtään ketään."
Ai kuinka kiva. Hanki siis itsellesi pelkäksi ystäväksesi joku nainen. Jos olet pelkästään seksin perään, älä kokemuksiesi laajuutta esiteltyäsi tee itsestäsi naurunalaista käyttämällä muista termiä runkku, jolla siis minuakin nimittelit, koska silloinhan tuo seksi ilman kaveria on sinulle tuttuakin tutumpaa. Oli se sitä tai ei, olet ilmeisen yksinäinen, joten pelkkä ajatustenvaihto vastakkaisen sukupuolen kanssa voisi myös olla avartavaa.

"Ämmän puheista" minun ei olisi pitänyt sanoa mitään, koska itse tarkoitan termillä jotakin muuta kuin sukupuolisidonnaista loukkausta.


Toimi siis näin:

Älä anna ristiriitaisia viestejä. Voit luottamuksellisissa tilanteissa kertoa avoimesti heikkouksistasi harkintasi mukaan, mutta mieti millä tavoin voisit myös olla turvallinen ja luotettava puoliso. Mieti myös millä tavoin se näkyy viestinnässäsi? Ylilyönteinä ja yli-innokkuutenakaan se ei saisi ilmetä, tai varmasti karkotat monet.

Lopuksi, lakkaa käyttämästä Suomi24 profiiliasi. Sinusta kiinnostunut nainen etsii käsiinsä kaiken tiedon mitä sinusta on saatavilla. Hän löytää paljon enemmänkin kuin mitä minä tässä pikaisesti silmäillessäni. Siten hän näkee myös nuo parisuhdemielessä kannaltasi kielteiset asiat. Siksi sinulle on parempi, että hän jättää kuvitelmissaan sen mahdollisuuden, että toinen Arto Sikanen, tai sillä nimimerkillä kirjoittanut, on ne työstänyt. Sinulle on parempi, että hän ei viestejäsi varmuudella yhdistä sinuun.

Lue lisää

Vastaan, "MIES" NIMIMERKILLE. Et saattanut huomata, että eihän tuollasia, juttuja mitä laitoin, ni kirjota selväjärkinen ihminen. Nyt vuosien jälkeen on löydetty, diagnoosi, oireilleni; kaksisuuntainen mielialahäiriö, kakkostyyppi. Ja lisänä varmistaa, vaikea-asteinen uniapnea, sen että hermot ehti mennä lähes suljetun osaston tasolle. Mutta molempiin on löydetty sopiva hoitomuoto. Toinen ollut, siis lääkitys, 3 viikkoa, ja univaikeuksiin, ollut nyt 12 vrk. Ja mieliala, ja sitä kautta muut asiat ovat alkaneet hitaasti, mutta varmasti menemään parempaan päin. Mutta kiitos sinulle "mies", vinkkisi jälkeen autoit huomaamaan, että itessäni, ja omalla nimellä laittamissa jutuissa, Suomi24:een, oli rankasti kielteisyyttä, itsesääliä, empatian puutetta, kaikkea, mitä em. diagnoosit pahimmillaan saa aikaiseksi. Uskon, että minullakin on parhaat päivät edessä. Laitan edelleen omalla nimellä jos onnistuu.

-syndroomasta.
Todellisuuessa et todennäköisesti olisi ikinä ajautunut suhteeseen tätä unelmiesi naisen kanssa jos olisit ollut eronnut, masentunut , jopa alkoholisoitunut sinkku kun tapasitte. Voi olla että hän ei hae eronneita. Tai voi olla että han haki vain salasuhdetta jostain syystä.
Tämä on tyypillinen harha joka on avioliitossa olevilla. Että voi saada kaiken mitä haluaa. Sekä aviopuolison että uuden. Et tiedä olisiko juttunne uuden kanssa kariutunut alkuunsa, kun arkiluonteesi ja arjen paineet tulevat ilmi. Aviopuolisosi oli se oikea sinulle, koska olit kirkossa tehnyt lupaukset.
Ruoho aina näyttää vihreämmältä aidan toisella puolella.Mutta kun astut sinne, se entinen olikin parempaa.

...niin kyllä se elämän nainen on siinä.Naimisiin meno nykyään on niin iso ja pitkällinen prosessi, joillakin jopa vuosia vie aikaa, ensin kihlat, sitten avoliitto, ja sitten häiden suunnitteluun vuosi. Häät maksaa maltaita, ja papin edessä vannotaan valat, ei se ole ihan niin sattuman kauppaa, tai ex-temporee juttua. Kyllä sitä on mietitty ja harkittu kauan ja hartaasti, että turha jälkeenpäin vielä alkaa jotain "sitä oikeaa" muualta hakemaan. Naurettavaa kuvitella että joku tuosta vaan sen ensimmäisen elämänsä naisen johonkin muuhun vaihtaisi.On lapset, asuntolainat, yms yhteistä omaisuutta hankittu. Nopeat syö hitaat, sinun olisi pitänyt toimia ennen vaimoa, mutta kun et ollut paikalla, niin se ei ole sinulle se oikea. On turha olla jälkiviisas.

olen kirjoittanut tänne ja muualle nimimerkilläni ja ajattelin kirjoittaa uusia tietoja.

meillä oli onnellinen loppu,mies ilmoitti keväällä ettei ole lähdössä mihinkään.on poistanut naisen tiedot puhelimesta ja tietsikasta.

syytä en ole mielenmuutokseen viellä kysynyt,ottaa toipuminen oman aikansa ja aion nyt nautti kesästä ellei sitten itse ota asiaa puheeksi.

eli on näillä tarinoilla joskus onnellinenkin loppu.

narsistisia ja naiiveja ihmiset ovat. "Rakastaa minua ja minä häntä." Höpönlöpö. Jos liitto menee huonosti, sitä eroaa ensin ennen kuin alkaa mitään uutta toisen kanssa. Sen verran täytyy olla lähimmäisen rakkautta, ettei toisen selän takana puukota. En huolisi miestä, joka alottaisi salasuhteen kanssani. Olo olisi likainen ja alhainen. Arvostan myös kanssasisaria eli naisia sen verran paljon, etten kenelläkään halua mielipahaa, vaikka en henkilöä tuntisikaan. Olen sen verran tervejärkinen ja itsetunto kohdallaan, etten todellakaan halua "varattua" ukkomiestä pönkittämään itsetuntoa. Halveksin kaikkia miehiä ja naisia, jotka pettää täysin viattomia ihmisiä. Jos ei ole edes selkärankaa olla rehellinen, on todella heikko ihminen!