Elämän eväät

Isäni opetti minua vuonna 1970. Aluksi en totellut, vaan sähläsin monta vuosikymmentä.
Kunnes sitten 50-vuotiaana rauhoituin ja rupesin ajattelemaan. Elämä on sittenkin rauhoittunut!

kaikki ihmiset ovat samanarvoisia. Muistan kuinka tuon uskoin. Nuorena naisena olin sitten kovinkin pettynyt työelämässä varsinkin kun huomasin ettei se ihan paikkansa pitänyt mitä himassa oltiin opetettu. Siksi minustakin tuli Ay-aktivisti;)) Oli jotenkin itsestään selvää omia ne arvot joissa puolustettiin näitä tasa-arvo- ja sosiaalisiakysymyksiä. Tosin iso-äitini oli myöskin järjestöaktivisti yhdessä iso-isäni kanssa oli helppoa tavallaan uskoa heidän olleen oikeassa...ehkä sieltä faijani suvusta kuitenkin otin enemmän ohjenuoraksi niitä elämänarvoja kuin mutsini suvusta...jossa taas tämä poliittinen aktiivisuus ja yhteiskunnalliset kysymykset eivät olleet niin keskeisiä kuitenkaan;)) Kiinnostus taas historiaan lähti kyllä mutsini suvusta. Josta, taas olen Kiitollinen. Nyt.

Rehellisyys ja eräänlainen hullunrohkea pelottomuus...kyllä ne ovat tulleet faijani suvusta. Ei saanut olla avuton naisena;)) On uskallettava sanoa sanottavansa silloin kun sen aika on...noustava myös tarvittaessa vaikka barrikaadeillle;))) Eikä luotettava siihen että, joku toinen tekee asiat puolestasi. Nynnerömäiset ihmiset saavat vieläkin niskakarvani nousemaan pystyyn. Sellainen eräänlainen liiallinen kiltteys ja esimiesvallan pelko: En minä- joku toinen...asenne...Ai, että vaikeaa sulattaa vieläkään nynneröitä;))) Olkoon sitten miehiä tai naisia. Olen sekä erittäin pehmeä ja suojeleva että, tarvittaessa piinkovaluonne ja periksi antamaton. Nainen joka menee läpi menee ns.harmaan kiven. Se olikin mutsini viimeinen luonnehdinta minusta. Ehkä eräänlainen ihmetys, hän oli toisenlainen..Eräänlainen kahtijakoisuus minussakin..aina.Eli aika periaatteellinen olen. En siis mikään helppo myöskään puolisona;)))Miehen on oltava minua vieläkin kovempi;))) muuten ei pärjää kanssani vaan jää toiseksi helposti. Kovin nynnerömäisistä miehistä taas en kyllä ole koskaan kiinnostunutkaan. Miehessä täytyy olla sitä särmää ja eräänlaista johtaja-ainesta;)) eikä luova hulluuus ole pahitteeksi...huumorintajua myös täytyy löytyä..;)))

Tsau:Friidu