Hei,
olen ottamassa (joskus muutaman kuukauden päästä) kissan eläinkodista, ja aloin miettiä, että miten sellaista kissaa lähestytään, jolla ei mahdollisesti ole ollut pelkästään hyviä kokemuksia ihmisistä? Minä olen tuntenut nimittäin vain hyvin luottavaisia kotikissoja (yksi oma, joka oli pennusta asti meillä, ja muita kavereiden), joita olen moikannut kuten koiria eli odotan kyykyssä hiljaa että tulevat itse katsomaan enkä katso silmiin ja annan nuuskia kättä. Tämä on näiden kissojen kanssa toiminut hyvin, mutta onko teillä jotain neuvoja miten pitäisi toimia jotta ei säikäytä vierasta kissaa?
kiitos neuvoista!
olen ottamassa (joskus muutaman kuukauden päästä) kissan eläinkodista, ja aloin miettiä, että miten sellaista kissaa lähestytään, jolla ei mahdollisesti ole ollut pelkästään hyviä kokemuksia ihmisistä? Minä olen tuntenut nimittäin vain hyvin luottavaisia kotikissoja (yksi oma, joka oli pennusta asti meillä, ja muita kavereiden), joita olen moikannut kuten koiria eli odotan kyykyssä hiljaa että tulevat itse katsomaan enkä katso silmiin ja annan nuuskia kättä. Tämä on näiden kissojen kanssa toiminut hyvin, mutta onko teillä jotain neuvoja miten pitäisi toimia jotta ei säikäytä vierasta kissaa?
kiitos neuvoista!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Onnea uudesta tulevasta kissasta.
Kissaa rauhoittava ele on silmien siristely ja sulkeminen. Kissaa voi kyllä katsoa suoraan silmiin, ja samalla vähän siristellä silmiään, se on ystävällisyyden merkki. Lisäksi kannattaa tosiaan mennä "kissan tasolle" kyykkyyn. Myös kättä voi ojentaa kissaa kohti kämmen avoinna. Tämänkin kissa tulkitsee ystävälliseksi eleeksi. Vältä nopeita liikkeitä ja kovia ääniä. Juttele kissalle rauhallisesti. Jos kissa on pelokas, eikä tahdo tulla tervehtimään, anna sen olla. Kyllä se ajan kanssa tulee tutustumaan, mutta pakottaa ei missään nimessä saa. Ujo kissa voi ensimmäiset päivät viihtyä esim. sängyn alla. Älä ota kissaa syliin pakolla. Kissat voivat olla hyvin erilaisia luonteeltaan. Eli etene sen mukaan, miten kissa käyttäytyy.
Yleensä kissat pitävät rauhallisista, ei liian tunkeilevista ihmisistä. Tuo miten olet moikannut kavereiden koiria vaikuttaa hyvältä.
rauhallisesti ja liikaa kiirehtimättä.
Suurimmat virheet mitä voit tehdä on
a) kumartua kissan luokse seisoviltasi (uhkaava ele)
b) tarjota kissalle kättäsi kun olet kyykkysilläsi (esim. kissa jota on lyöty, pitää uhkaavana eleenä)
c) ottaa kissa syliin ilman että se itse haluaa sitä (luottamus vähenee)
Parhaiten luottamusta saat pikkuisilla arjen askeleilla. Ensin luottamus rakennetaan sen varaan, että kissa näkee että SINÄ pistät hänelle ruokaa. Sen jälkeen se rupeaa tarkkailemaan päiväpäivältä useammin kun ruokapussi rapsahtaa tai tölkki kolahtaa auki. Tämän jälkeen kissa alkaa usein tarjota omaa käytöstään
kissa tulee luokse -> annat namin/ruokaa -> kissa pitää sinua hyvänä ja turvallisena tyyppinä.
Erityisesti pitää muistaa, että jos joskus nostat kissan syliin, tee se aina samalla kaavalla kuin rapsut ym. Jotta kissa ei opi ennakoimaan ja väistelemään kosketusta, on syytä rakentaa luottamus siihen malliin, että voit tehdä kissalle "harhanostoja".
Itselläni oli aikoinaan kissoje, joka tulivat huonoista oloista minulle. Yksi uros oli hyvin arka ja vältteli kosketusta. Sitä oli edellisessä perheessä retuutettu niin paljon sylissä, että se vältteli kosketusta ja sosiaalisia tilanteita niin hyvin kuin vain osasi. Tein sen kanssa paljon töitä, jotta sain sen siihen tilaan, ettei se juossut minua tai ystäviäni karkuun. Alussa näin kissaa ainoastaan ruokintahetkellä. Sen jälkeen se vetäytyi omiin oloihinsa ja saattoi istua sohvan takana useita tunteja. Pikkuhiljaa poika alkoi tarjota omaa käytöstään ja sain siihen luottamuksen. Joskus kissa istui keskellä lattiaa ja ohimennessäni koskin kissan nenään, joskus silitin, joskus nostin syliin ja tarjosin herkkuja. Näin kissa oppi olemaan minun lähelläni ja kaikki kontakti ei tarkoittanut syliinnostoa.
Alennu kissan tasolle ja puske keveästi omalla päälläsi kissan päähän (varo silmiäsi) ja kaveruus
alkaa siintä, tai myöhemmin kissan ehdoilla.
Minulla suloinen hellyyttävä tyttökisu , joka pitää yli kaiken tuosta otsiemme kosketuksesta , kehrää ja puskee kovasti.
Olinpa tässä taannoin ystävieni luona saunomassa, jossa heidän kisunsa makoili saunakamarissa , saman värinen ja ikäinen kuin omani , kolli , isompi hyvinkin kun meidän , jonkin verran tuttu kisu.
Tätä kisua katsoessani tuli kova ikävä omaani ja leperrellen tein hänelle saman otsakosketuksen kuin omallenikin yleensä.
Ja kuinkas ollakkaan , tämä herra tempaisi minua reippaasti poskelle tassullaan , onneksi kynnet ei ulkona , aika voimakkaasti , on jäntevä iso herra. Loikkasi lattialle ja häipyi.
Alkuhämmennyksestä toivuttuani aloin nauraa , olipa reipas kaveri! Onneksi piti kuitenkin kyntensä piilossa , mutta tällä jo osoitti , että nyt on väärä nainen väärän kissan lumoissa.
Eli ei ne "tututkaan" kissat aina salli liian likimenoa!
Melkolailla vuosi sitten. 6kk ikäinen uroskissa josta sanottiin että on kesy ja kaikkea. Kun kissa tuotiin kotiin se livahti saman tien kenkäkaappiin ja halusi olla siellä vain, vaikka minä toivoin niin että olisin saanut edes silittää :)
Kannoimme kenkäkaapin läheisyyteen vesi ja ruokakipon joka oli onneksi tyhjentynyt ensimmäisen yön aikana, mutta päivän kissa oli taas kaapissa. toisena tai kolmantena päivänä aloimme istumaan kaapin edessä sille jutellen ja yritimme tarjota varovaisesti kädellä makupaloja. Yritimme pitää swiihen kontaktia että se tottuisi äänimme ja hajuihimme. Pian tämän jälkeen tutkimusmatkat alkoivat ensin makkariin (josta livahdettiin heti kenkäkaappiin jos pelotti) ja sitten pikkuhiljaa samalla taktiikalla olohuoneen pouolelle. ruokintapaikka siirrettiin keittiöön ja makupaloja annettiin edelleen kädestä(tyyliin 1 raksupapana).
Meillä käyteltiin keinoina tuota siristelyä ja viimeinen niitti oli se että tajusin ostaa kissalle harjan..se RAKASTAA sitä. vaikken muuten saanut siihen vielä koskea, niin harjata sai, ja sekös kasvatti luottamusta, olinhan ihan lähellä.
Nyt mennyt hieman yli vuosi ja kaveri kaatuilee jalkoihin