Jakamaton kuolinpesä, vähän peltoa, vähän metsää, 0,4km rantaa ja talo asumaton jo vuosia, elossa leski ja meitä sisruksia 5. Miten päätökset tehdään pellon vuokrasopimukseen, metsänmyyntisopimukseen, ym jos yksikin vastustaa. onko yksinkertainen ääntenenemmistö vai voiko leski yksistään päättää tallaisista asioista. Pesä ei siis ole mikään perikunta vaan jakamaton kuolinpesä jossa ei ole rahavaroja, metsää on myyty sitä mukaa sovinnossa kun kasvu antaa mahdollisuutta. Lesken tahto on ettei tilaa jaettaisi eikä myytäisi hänen eläessään koska tunnesiteet tilaan ovat voimakkaat ja kesäisin haluaisi puuhailla tilalla niitä näitä.. Jokin sisarus haluaisi irtiottoa ja haluaisi isän osan rahana nyt ja heti. vähän vaikea lähteä pirtsomaan tilaa kun tilan kokonaisuus ja arvokin tietysti kärsisi siitä. Hintakin olisi vaikea määrittää tälle isän osalle. Mitenhän toimitaan kun ei oikein ole tietoa asiasta.
Päätöksen teko
kuolinpesässä
71210
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
pitää jakamatonta pesää hallinnassaan.
PK 1 a § (25.2.1983/209)
Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu.
Eli näiltäosin leski päättäisi ja pitäisi vielä tuoton, mutta.
Jos yksikin perillinen vaatii jakoa niin lesken hallintaoikeus päättyy, eli lesken hallintaoikeus on erittäin löyhä.
Eikös se perikunta ja jakamaton pesä ole yksi ja sama asia mutta sehän ei vaikuta asiaan.
Pesässä toimitaan yhteispäätöksillä eli mitään enemmistöpäätöksiä ei tehdä vaan kaikista pitää olla yksimielisiä paitsi jakoasiassa, perintökaaressa on määritelty että jos yksikin vaatii jakoa niin se on tehtävä ja jollette kykene porukassa sopimaan niin käräjäoikeus määrää tuon perintökaaren pykälän nojalla pesänjakajan joka hoitaa jaon, tosin ottaa korvauksen pesästä joten sopiminen kannattaa.
Tosi asiallinen ja seikkaperäinen vastaus edelliseltä.
Kyllähän tuollaiset tilanteet on syytä hoitaa kunnolla, helposti saattaa ihan hyvässäkin sovussa elävän suvun sukset mennä ristiin jos ruvetaan hötkyilemään, ja toiset hötkyilee takas =)
Fiksuinta olisi tietenkin saada asia hoidettua yhdessä sovussa, Kunhan ottaa rauhallisesti, kaikki koittaa ottaa vähän toisiaan huomioon, ja ajatella asiaa muidenkin kantilta aj pitää päämääränä ratkaisu joka joustavuudessaan palvelee kaikkia...
Voisiko esimerkiksi olla mahdollista ajatella että esim tilan käypä arvo arvioitaisiin, ja sen perusteella sitten vaikka lpout perilliset ja leski lunastaisivat tämän yhden ulos osuudestaan... Tietty saattaa olla kukkaron päälle hieman raskas, mutta jos vain yhdellä on kiire, niin voisi toimiakkin.
Toinen vaihtoehto olisi sitten arvioittaa kaikki osa alueet, pellot, tilat, metsät ja rannat. Sitten rahallisen arvon perusteella jakaa tälle irtihaluavalle sieltä sellaista omaisuutta joka on näppärästi muutettavissa rahaksi, mutta ei omaa suurta tunnearvoa tai jota kukaan muu ei toivo itselleen, ja luovuttaa hänelle hänen osuutensa siinä vaiheessa, tehkään niillä mitä lystää.
Kolantena vaihtoehtona tulisi mieleen semmoinen temppu että joku perillisistä myy oman kämppänsä, ostaa rahoilla vaikka kaikkien osuuden tuosta tilasta ja muuttaa sinne asumaan, niin että leski voi edelleen puuhastella kesäisin =)
Ihan vaan ideoita mitä tulee mieleen, voi olla ettei jostain syystä toimi ollenkaan teidän tilanteessa.
Toivottavasti saatte hoidettua kivasti niin ettei tule kellekkään paha mieli sen sattuneen kuolemantapauksen lisäksi... Josta myös osanottoni.
isäni kuoli o8 ja meitä on kolme lasta ja elossa oleva äitimme,jakohan tapahtuu siten,että äitimme omisti puolet ja jos joku meistä lapsista haluisi isän osuuden,niin äitime olisi se annettava,mutta teimme sopimuksen,että äitimme saa asua koskemattomassa pesässä elämänsä ajan,mutta jos meistä lapsista joku haluaa isän osuuden perinnöstä,niin se hänelle on maksettava,puolet on aina lesken omaisuutta ja se toinen,vainajan puolikas kuuluisi jakaa lasten kesken ja kun leski kuolee ,niin silloin jaetaan hänen omaisuutensa sitten taas meillä kolmeen osaan,jos joku meistä nyt haluisikin rahansa isämme perinöstä,mutta äitimme saa asua asunnossa niin kauan,kunnes kuolee ja kukaan meistä lapsista ei ole isän osuuttakaan vaatinut,joten jaamme sitten kaiken,kunhan aika on jättänyt äidistämme.Samoin teimme myös pankissa olevien säästöjen ja osakkeiden kanssa,isän osuuteen ei kukaan ole mennyt koskemaan,eriasiahan tietysti olisi,jos jollakin meistä olisi asiat heikosti ja rahallinen tilanne hono,niin silloinhan isän osuus olisi jaettava,mutta leskellä on oikeus asua asunnossa,aikka yritettäisiin saada siitäkin isän osuutta,nykyisin sen saa rahana vaikka pankkilainana,muta asua leskeksi jäänyt on nykyisin oikeutettu,kunnes kuolee.
Tilanteeni on seuraava. Isäni kuoli 1992 ja äitini 2009 meitä lapsia oli viisi. Äitini oli dementoituneena kymmenisen vuotta ja sisareni hoiti hänet kotonaan. Tila on ollut jakamaton. Veljeni kuoli yllättäen ja hänellä on neljä lasta kahdesta eri suhteesta. Eläissään hän kertoi tehneensä testamentin osuudestaan kotitilasta ensimmäisen avioliiton lapsille.Hän halusi olla tasapuolinen lapsilleen, sillä toisesta suhteesta oli myös kaksi lasta, vielä alaikäisiä. Hän osti talon tämän uuden kumppanin kanssa, sijoitti siihen myymästään osakkeesta varat. Osakkeen hän oli hankkinut eron jälkeen. Talo laitettiin kokonaan avovaimon nimiin. Taloa lajennettiin ja otetttiin uutta velkaa molempien nimiin, mutta talo on ollut koko ajan avovaimon nimissä.Veljeni oli pois töistä rakentaessaan taloa ja sijoitti siihen myös kotoamme saatuja puunmyyntituloja.Avoleski omistaa nyt velattoman talon, koska veljeni kuoleman jälkeen lainaturva maksoi velat. Nyt tämä avoleski on vaatimassa osuutta alaikäisille lapsilleen kotitilastamme maana. Hän ei kunnioita veljeni tahtoa, sillä testamenntia ei löytynyt.Veljeni vietti kaikki vapaa aikansa kotitilamme,osallistumatta kuluihin.Vuoropeli ei onnistunut, sillä avoanoppi oli siellä marja-aikaan. Välimme katkesivat, koska avoanopille tehtiin "kesämökki" ilman lupaamme, ja huomautimme siitä.
mutta äiti asui tilalla leskenä tosi kauan (leskenä yli 30 v) isäni jälkeen.
Meille lapsille 3 kpl ei tullut mieleenkään vaatia osuuksiamme pesästä. Vieläkin on pesä jakamatta.
Äiti sai asua rauhassa kotonaan loppuun asti. Nyt talo on ollut tyhjillään yli 7 vuotta.
Jako tuntuu olevan vieläkin vaikeaa, vaikka sopivat osuudet (maana ja rakennuksina) olisi melko helppo
jakaa meille kaikille. Pesän ulkopuolista rahaa ei kannata käyttää jaossa, siitä tulee helposti vain veroseuraamuksia.
Ei pitäisi olla niin persaukisia perillisiä, että tarvitsee osuutensa.
5 perillistä on jo hankalampi tapaus. Esim. yhden on hankalampi lunastaa muita ulos kuolinpesästä.
voi taivas, kai jokainen voi tehdä omalla osuudellaan mitä hyvänsä, lunastaa voi ei , eletään 2000 lukua
Hyvä nyt asiat hoidetaan kuusikymmentä luvulla Poika jäi tilalle isänsä rakennuttamaan taloon asustelemaan karja tila maat ja navetat me tytöt tehtaaseen kaupunkiin töihin joku markka perintöä jaettiin 99 sai poika joka jäi tilalle.oliko tämä jako oikein.