Olen tässä seuraillut tuota Apulan palstaa ja jaksan ihmetellä niitä ilmoituksia esim. annetaan neljän kuukauden ikäinen koiranpentu, on pieni lapsi itsellä ja ei ole aikaa hoitaa, miksi otetaan ylipäätään koiraa kun ei ole aikaa ? Tuossa tapauksessa, on varmasti lapsikin ollut jo tiedossa, kun koirakaan ei ole pitkään ehtinyt uudessa kodissa oleen. Ja toinen, annetaan 9-viikon ikäinen pentu pitovaikeuksien vuoksi, siis täh? Tuleeko jo viikossa pitovaikeuksia ? (olen käsittänyt että koirat luovutetaan 8 viikkoisina).
Ottakaa ihmiset järkikäteen ja miettikää vuosi ennen kuin hetken mielijohteesta otatte niitä koiria, joo pentu ei ole sisäsiisti, pennulla ei ole minkäänlaisia "käytöstapoja" ne puree ja tekee kaikenlaista, osa syö kengät ja huonekalutkin ja ei unohdeta eläinlääkärikuluja.
Ottakaa ihmiset järkikäteen ja miettikää vuosi ennen kuin hetken mielijohteesta otatte niitä koiria, joo pentu ei ole sisäsiisti, pennulla ei ole minkäänlaisia "käytöstapoja" ne puree ja tekee kaikenlaista, osa syö kengät ja huonekalutkin ja ei unohdeta eläinlääkärikuluja.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tuo on kyllä täyttä asiaa! On todella surullista lukea apulan palstalta ilmoituksia jossa muutaman viikon uudessa kodissa olleista pennuista luovutaan "pitovaikeuksien" vuoksi. ymmärrän toki jos perheessä ilmenee allergiaa, että koirasta luovutaan, mutta monesti mietin, että mitä ne mystiset "pitovaikeudet" ovat.
Varmaan yksi hurjimmista jutuista minkä olen apulan palstalta lukenut, oli sellainen, että perhe luopui muistaakseen 10-viikkosesta pennusta koska heidän omien sanojensa mukaan oli ilmennyt vakavia ongelmia, joista eivät selvinneet. Siinä oli sitten tarkemmin kuvattu ongelmia, jotka olivat; se, että koira puree käsiä ja se ei tottele sekä koira tekee tarpeet sisälle. Ilmoituksessa vielä luki, että perhe tunsi tulleensa huijatuksi, kun kasvattaja ei ollut maininnut tällaisista ongelmista. Että ei voi kyllä kun ihmetellä, tuota järjen köyhyyttä. Tässä tapauksessa kyllä nousee esille myös kasvattajan vastuu. Että millainen kasvattaja luovuttaa pennun noin tietämättömälle perheelle?
Että tällaista
Jos molemmat vanhemmat ovat kotona lasten huoltajina, niin saattaa jo aikaa ja enrgiaa koirallekin riittää, mutta yksihuoltajalle koiranpennun ja pikkulapsen samanaikainen elättäminen ja kasvattaminen taitaa olla jo turhan rankkaa.
Yksinhuoltajuus on täysin eri laista kuin molempien vanhempien yhteishuoltajuus samassa taloudessa.
Tottahan toki se riippuu aikuisten määrästä, mutta juuri sitä varten täytyykin tarkkaan miettiä pystyykö esim pienen lapsen ja pienen koiran kanssa elämään. Eikä se ole automaatio, että ei pystyisi ja siksi juuri koiran ottamista täytyy HARKITA. Jos naapurin yksinhuoltaja hoitaa koirankin ei se tarkoita, että omat voimavarat siihen riittäisi. Välillä ei voimavarat riitä vaikka perheessä olisi kaksi aikuista ja lapsista yksi olisi jo lähellä' täysi-ikää.
Nämä ihmisten "pitovaikeudet" kielivät usein siitä, että koiran ottoa ei ole harkittu tarpeeksi. Toki jokaiselle ensimmäisen koiran hankkivalle tulee yllätyksiä, mutta melko hyvän käsityksen pentukoiran omistamisesta saa kun ottaa asioista tarpeeksi kattavasti selvää. Totta kai pitovaikeudet voivat tulla MYÖS yllättäen, esim. sairastuu, mutta ei kaikki pitovaikeudet vaan voi olla puhtaita yllätyksiä. Uskon, että iso osa niistä johtuu ihmisten liian nopeista päätöksistä koiran hankinnan suhteen tai siitä, että asiaa ei ole mietitty loppuun ja harkittu kunnolla.
Oli ihminen sitten yksineläjä, onnellisesti naimisissa oleva suurperheellinen tai vaikka kolmen lapsen yksinhuoltaja tulee jokaisen harkita koiran ostoa tarkkaan ja miettiä asiat juuri OMALLE kohdalleen.
Minä otin koiran kahden päivän harkinnalla ja menin vain ostamaan, nyt oltu neljä vuotta yhdessä enkä ikinä luovu. ;) rakkautta ei voi rahalla ostaa, mutta paras asia mitä rahalla voi saada on koira
... eikä vain tehdä lapsia hetken mielenjohteesta. Valtavasti on perheitä, joiden lapset pistetään koko ajan hoitoon, niitä ruokitaan liian vaatimattomasti ja niille vain huudellaan ja skitsoillaan, kun alkaa väsyttää ja hermostuttaa.
Monet tekevät lapsia vain huomion takia.
Ja monilla ei riitä lapsilleen aikaa juuri siitä syystä, että heillä on valmiiksi jo >>koiria>>. Monille koira on niin tärkeä, että lastenhoito jätetään sivu suun.
Varmasti paljon lapsia jätetään orpokoteihin siitäkin syystä, että koira vie tärkeysjärjestyksessä voiton.
Minun mielestäni on pidettävä huolta sekä lemmikeistä että lapsista, jos sellaisia hommaa.
Mutta kun monet ihmiset haluavat välttämättä sekä lemmikkejä että lapsia vain pelkän huomion takia. Eli niitä hommaavat, mutta niistä eivät huolehdi.
Joo, mutta miksi ottaa koira kun on jo pikkulapsi ? Sitä ihmettelen, sitten muutaman viikon päästä annetaan koira pois, kun ei ole aikaa pienen lapsen takia ? Tarkoitin tuolla aloituksella, että eikö kaikki tajua tai eivät halua tajuta, että pentu koira vie aikaa ja vaivaa, ennenkuin se on sisäsiisti ja ei enää pure eikä tuhoa paikkoja ? Ymmärrän kyllä että koira annetaan pois, jos tulee allergiaa/astmaa, pakkorako se silloin on ei pitovaikeus.
Suomeksi, ei oteta koiraa ollenkaan jos on pieni lapsi jo ennestään tai on tulossa se pieni lapsi (minulla raskaudet on kestänyt n. 40 viikkoa, ei muutamaa viikkoa).
Mutta minä en ole mikään yksinhuoltaja, vaan myös lasteni isä asuu samassa taloudessa. Meillä on siis tuplasti helpompaa lasten ja koiranpentujen samanaikainen kasvattaminen ja elättäminen kuin jollakin hiton yksinhuoltajalla.
Minä en ymmärrä sitä, että lapsia tehdään ja sitten heti mies jättää naisen tai toisin päin. Mutta en myöskään sitä, että koiria otetaan, vaikka niistä ei pystytä huolehtimaan. Moni kaiken lisäksi jopa luopuu >>lapsesta koiran takia>>, eli tekevät lapsia, mutta haluavatkin välttämättä koiran, joka tuntuukin lasta tärkeämmältä.
Molempien vanhempien yhteishuoltajuus on aivan eri asia kuin yksinhuoltajuus.
En halua riidellä tai komennella, jos sitä pelkäät :-) Mutta tällaiset asiat ovat myös monimutkaisia.
Ottaisin, jos sellainen tilanne tulisi, taaskin koiran siihen saumaan, jossa olisi mahdollisuus olla sen kanssa paljon kotona, ja äitiysloma antaisi sille todella hyvän mahdollisuuden. Lapset ja koirat eivät ole kahden vanhemman perheissä millään lailla toisensa poissulkevia. Koirat tarvitsevat yleensä alkuvaiheessa nimenomaan paljon läsnäoloa ja ihmisten seuraa. Vauvat osaavat olla kovinkin työllistäviä, siitä on kyllä itsellänikin kokemusta, mutta koskaan se aika ei ole koirilta loppunut, kompromisseja on toki joutunut tekemään. Päinvastoin. Jos molemmilla on täydet päivät töissä, on niin paljon tiukempaa ajan kanssa. Kaikkien velvollisuuksien hyvä hoitaminen vaatii suunnittelua ja kompromisseja. Eli, en ikinä enää ota koiranpentua tilanteeseen, jossa ei olisi mahdollista olla pois töistä, tai ainakin tehdä lyhyttä työpäivää. Siinä vaan pääsee kertakaikkiaan niin paljon helpommalla. Mutta ihmisiä on kai monenlaisia. Meille sopii tämä tapa, että koira otetaan silloin, kun voi olla pois töistä. JOllekkin muulle taas ei sovi oikein mikään tapa.
Ja mitä tulee pennun pitovaikeuksiin, niin ainakin meillä on pentu, joka eio ole tehnyt yhtään tuhoa, lopetti hyvin nopeasti ihmisten jyrsimisen, oppi olemaan yksin ym. Sisäsiisteyskin tuli parissa viikossa (max kuusi tuntia), syynä vain se, että oli mahdollisuus valvoa sitä, ettei koira oppinutkaan niille "huonoille tavoille". Oli niin helppoa, että en olisi itsekkään uskonut, koirakokemusta kun on jo kertynyt sekä pennuista että vanhemmistakin koirista suhteellisen rutkasti.
En aina jaksa ymmärtää, miksi siis lapsiperheiden koiranottoa niin kauhistellaan. Se ei todellakaan tarkoita, että se koira jäisi jotenkin automaattisesti vähemmälle ajalle ja koulutukselle. Vauvankin kanssa voi tehdä melkein mitä vain. Toki, jos kyseessä olisi yksin isoa lapsilaumaansa hoitava ihminen, en riemusta kiljuisi. Mutta jos perheessä on kaksi aikuista, tai lapset jo isompia, että opärjäävät hetken yksinkin, niin mikä ettei.
Lukisitko aloituksen ja käy katseleen noita palstoja missä koiria annetaan/myydään. Tule sitten uudestaan kommentoimaan, jookos ?
Huoh...sanojasi lainatakseni "jollain hiton yksinhuoltajalla"...no, olipa vallitseva asenteesi yksinhuoltajia kohtaan nyt aivan mitä tahansa, niin muista, että sama voi käydä myös sinulle!.
Mietipä miten sitten pärjäät, jos miehesi yllättäen löytääkin hieman hemaisevamman ja nuoremman typykän, jonka matkaan lähtee perheensä unohtaen, voi silloin sinullakin tuo asenneongelma korjaantua hyvinkin nopeasti ja samalla myös ja osaat arvostaa niitä yksinhuoltajia, jotka pärjäävät hyvin sekä lapsen/lapsien, että siinä ohessa myös koiran hoidon kanssa.
Niinpä. Apulassa näkee aikalaisia ilmoja, jotkut ovat ihan kunnollisia ilmoja mutta joukkoon mahtuu...
Ei pitäisi ottaa koiran hetken mielijohteesta eikä kasvattajan myöskään myydä koiranpentua jollekulle, josta tulee tunne ettei ole valmis koiranpentuun, esim. että on yhdessä nuoren poikaystävänsä kanssa hommaamassa ensimmäistä koiranpentua ja ovat ummikkoja - yleinen kaaviohan on se, että hommataan koiranpentu vauvan korvikkeeksi vaikkei sitä myönnetä ja näin tekevät nimenomaan nuoret pariskunnat joille pennun hommaaminen menee myös yhteisen sitoumuksen merkistä. Sitten kun vuoden, kahden päästä saavat ihmislapsen, koira saattaa osoittautua "liian työlääksi" ja laitetaan Apulaan ilmoa, ellei koira ole osoittautunut liian työlääksi jo sitä ennen.
Entäpäs jotkut lapsiperheet jotka väen vängällä haluavat esimerkiksi "hirmu söpöä" chihuahuaa joululahjaksi tms ja perheen lapset ovat alle kouluikäisiä ja joku ekaluokkalainen siinä sitten vielä mukana isosiskona. Sitten joku kasvattaja (ei pitäisi, vastuuntuntoinen chihu-kasvattaja ei edes myy chihua lapsiperheeseen, jossa liian pieniä lapsia) myy sen kilon painoisen pikkupennun lapsiperheeseen ja kas vaan, chihuhua on kuollut siitä kolmen viikon päästä, kun perheen Eka 7 kk on kaatunut innoissaan sen päälle. "Mutta kyllä me sanottiin lapsille että miten ollaan koiran kanssa, kyllä me sanottiin...." Joo, aivan. Mutta kun alle kouluikäisten henkinen kehitys ja muisti ei ole sitä luokkaa, puhumattakaan motoriikasta, että käsittäisvät asioita heti.
Ja kun liikkeellä on sairaita eläinten "keräilijöitä", jotka kyttäävät ilmaisiksi annettavien koirien ilmoja ja sitten hamstraavat koiran johonkin häkkiin kuvottaviin elintiloihin, niin kannattaisi aina katsoa minne se oma koira on menossa ja olla tarkkana.