sanooko teidän 2vuotiaat "minä" ja "sinä" vai mää ja sää tai jotain muuta..mie ja sie? meidän lapsi sanoo minä ja sinä, vaikka meillä kyllä puhutaan että mää ja sää tai mä ja sä. =)
galluppia 2 vuotiaista
mää täällä
201855
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 20
Vanhimmat
meillä tyttö joka täyttää ens kuussa 2v. sanoo kans minä ja sinä jne. ja puhuu ihan täyttä päätä :)
Meil kyllä on ihan 5 vuotiaaks saakka kaikki tenavat puhuneet kirjakielellä minä ja sinä ja sitten vasta alkaneet puhua murteella
sanoo "minä", jos lause alkaa minä-muodossa. Mutta jos "minä" on lauseen keskellä, niin sanoo "mä".
Eli "minä haluun puuroo", mutta "emmä haluu puuroo".
meillä 2v 3kk sanoo tinä (sinä) ja itse (minä), ei osaa sanoa ollenkaan sanaa "minä". Tai ei osaa käyttää sitä, jomminkummin.
"minä", Jo pienestä narsistisia oireita.
ei sano minä, sinä, mä eikä sä. Hän sanoo kii, paa, puu, pää, nenä, kikki, pii...
ois kiva tavata semmonen kaks vuotias joka oikeesti puhuu.
Meillä ei kaksivuotias sano muuta kun pappa. Esikoinen kyllä puhui 3-sanaisia lauseita jo 1,5v ja 2v ihan kunnolla. (ei tietenkään osannut ärrää sanoa jne mutta ihan selvästi). Että kyllä on ihan normaalia sekin että puhuu kunnolla 2v. Kohta alan olemaan huolissani tuosta pienemmästä jonka suusta ei tule kun omaa pölpötystä.
Eipä puhu meilläkään 2 vuotias vielä kuin pappa ja mopo, ja muutaman sanan,joita ei muut ymmärrä kuin me. Hän on poika. Isoveikka oli ihan samanlainen. Eli eipä olla yhtään huolissaan!
5,5 vuotias puhuu "minä", vuotta vanhemmat kaverit "mä"
pitäis ymmärtää? Kyllä 2-vuotiaat puhuu. Ei kaikki, mutta varmaan useimmat kuitenkin. Eihän se kieli nyt ihan niin selvää vielä sen ikäiselllä ole kun aikuisella, mutta kyllä meillä 2v3kk sanoo viiden sanan lauseita, vaikka vielä viime kesänä ei sanonut yhtään mitään. Nyt sanoo esim. " ei Jakke halua enää puuroo" tai "äiti laittaa Jaken nukkuu" käyttää siis enemmän nimeään, kuin minää.
Meillä lapset puhuivat ensimmäisiä selviä suomenkilelen sanoja n.1-vuotiaina ja ensimmäisiä järkeviä lauseita 1 v 4kk - 1 v 6 kk iässä. Kaksi ja kolmivuotiaina he puhuivat jo "kuten aikaihmiset".
Meillä on lapsille aina puhuttu paljon (aloitettu jo masuasukkina ollessaan). Eli olen itse sellainen papattaja, että puhuin vaikka yksinäni tai kissalle, kun/jos lapset olivat päiväunilla.
Olen kuitenkin aina ajatellut, että omat lapseni ovat oppineet puhumaan tyypillisessä iässä, koska tiedän meidän muksuja nuorempanakin puhumaan oppineita lapsia kuin myös vielä käsittämättömästi "jokeltelevia" kaksi- jopa lähes kolmevuotiaita.
Hyvin hiljaisilla vanhemmilla lienee lapset, jotka alkavat keskimääräistä myöhemmin puhumaan? (Jollei taustalla ole jotain "syndroomaa/sairautta) Silti pääasia on se, että puhetta joskus tulee, kuin kilpailu siitä kenen lapsi puhuu nuorempana.
Meillä 1v 11kk tyttö sanoo joko Eeka (erica) tai minun. sinä sanaa ei sano missään muodossa.
seuraavia sanoja osaa:
kakka,pitta,potta,uokaa(ruokaa) ano(jano)nukkuu,paapaa,jalle(nalle) määmää (lammas) kitta(kissa) hauva, vauva, maja, leikkii, ite (itse) pois, kotiin, äiti, isi lelu,mummo,mummi,täti,setä,tyttö,poika........
Lauseiden muodostus lähinnä "eeka jano", "ei haluu"
Enpä ole tulkinnut sen tarkemmin onko kirjakieltä vai jotain muuta..
meidän 2v ei sano sanaakaan. on hokenu pian puoli vuotta ämmä, joka tarkottaa äitiä, isää, mummaa ja paappaa. mut ei mitää muuta. ei höpötä itteksensä ku harvoin ja mitä sitäki oonn kuunnellu, niin kirjaimet on lähinnä toi ä ja m. joskus tulee t ja s ja a. katsotaan mitä ensviikon 2v neuvolassa sanotaan.
Meidän neiti 2v 7kk sanonut 2 vuotiaasta saakka mää ja sää, koska niitä käytetään kotona. Leikkiessään vaikka poneilla tai lego-ukoilla käyttää kumminkin minä/sinä muotoja. Nyt opettelee sinnikkäästi vaikeita R- ja S alkuisia sanoja. S löytyy kyllä helposti jos jossain sanan keskellä, mutta sanan alussa hukassa. Muuten puhe selkeytynyt huimasti viimeisten 3 kuukauden aikana ja paljon pitkiä vaikeita sanoja tullut mukaan puheeseen.
Meillä lapsenlapsi täytti viikko sitten 3v. Vielä keväällä puhui ilman minä tai sinä, käytti persoonamuotoja tekemisistään 'menen', 'haluun',' kykkään', 'nukkusin', 'heräsin' mutta nyt puhuu 'en minä oo mikään höppänä', 'mulla on täs just tää leikki kesken'. S-löytyi juuri ennen joulua, R on vielä kokonaan kateissa, paikkaa 'vaaji', 'ojava', 'pajas', 'kiijota', 'piijjä'.
Sanavarasto kehittynyt viimeisen puolen vuoden aikana huimasti. Itse haluan uskoa, että satujen lukemisella on ollut osuutensa tähän. Nuppu kuuntelisi aamusta iltaan satuja. Ensimmäiseksi herättyään ja viimeiseksi illalla kuuluu:" Hei, luekkos mulle tän kiijan?" Kaikki pikkulorut osaa ulkoa ja on vallan ihastunut kaikkiin laululeikkeihin. Vaari 'tanssii' piiri pieni pyörii ja lapsi laulaa niin, että kuuluu Keravalla asti. Hän on 'hyvin täydellinen', kuten kai kaikki lapsenlapset ovat (omat lapset kun tuppasivat olemaan myös vaivalloisia ja varsin voimia koettelevia). Olemme hyvin kiitollisia, että Nuppu asuu lähellä ja voi olla luonamme kerran viikossa. Voimia teille vanhemmat. Jonain päivänä olette mummuja ja vaareja ja silloin lapsesta on vain iloa ja vielä suurempaa iloa.
Meidän 2,4v lapsenlapsi on puhunut jo kauan. Osaa nykyään jopa aakkoset, laulun kautta oppinut. Lapselle on luettu 3kk:n iästä lähtien ja viittomakieltä alettiin opettaa kun lapsi oli 6kk. Sitten kun poika oli 9kk hän osasi viittoa muutaman asian mitä halusi. Muistan kun hänen äitinsä kysyi syöttämisen jälkeen, että mitä haluat tehdä, poika viittoi, että leikkiä.
Lauluja poika osaa vaikka kuinka paljon jopa tosi vanhoja kuten: Tula, tullallaa, Oravanpesä, Ihme ja kumma jne. Toki lapsen oppimista tukee perheen musisointi ja muskari. Sääli ettei pk:ssa koskaan lauleta.
Olen ylpeä lapsenlapsestani kuten varmaan kaikki omastaan.
On kyllä todella yksilöllistä tuo puheen kehitys. Meidän esikoinen (tyttö) puhui jo 1v4kk peräti 4 sanan lauseita ja jo vähän alle 2 vuotiaana jutteli kaikki asiat todella seikkaperäisesti käyttäen värikästä kieltä. Sanavarasto todella laaja. Myös kaikki kirjaimet löytyivät ennen 2v synttäreitä. (Tietenkään esim r kirjain ei joka sanassa aina ääntynyt ihan oikein)
Nyt meidän pikkuvesseli (poika siis) lähestyy toista ikävuottaan, eikä sano kuin muutaman sanan (äiti, anna, auto, poppa, pappa, lamppu, kello jne.) lauseista nyt puhumattakaan. Silti en ole huolissani, ja kummallekin on laulettu, luettu ja juteltu ihan sen verran kuin luontevasti tulee tehtyä (ei siis mitään "valmennusta").
Lapset oppivat omaan tahtiinsa, se on asia erikseen jos todella on jotain häikkää. Tässä kohtaa on esim. neuvolalla kyllä todella suuri merkitys ja mielestäni siellä tulisi ottaa vanhempien huolet lapsen puheen kehityksestä tosissaan ja lähteä viemään asiaa eteenpäin.
Tyttö 1v11kk sanoo yleensä "minä", joskus "mää", joskus oman nimensä. Sinä-sanan korvaa useimmiten henkilön nimi. 1,5-vuotiaana sanoja tuli parikymmentä, siitä muutaman kuukauden päästä sanoi ensimmäisen kolmisanaisen lauseensa. Tällä hetkellä puhuu kuin papupata :D Kyselee asioiden nimiä kirjoista ja lehdistä ja käyttää niitä kohta sujuvasti lauseissa. R-kirjain ei vielä tule ja joskus K:n tilalle tulee T, mutta muuten puhe on aika selkeää. Kertoo omin sanoin lempikirjojensa juonenkäänteistä ja keksii myös omia tarinoita äidin ja isän iloksi.
Meidän 2,5v puhuu enimmäkseen itsestään omalla nimellään ja "sinä" sanan sijaan käyttää useinmiten toisen nimeä. Satunnaisesti käytössä sinä ja minäkin, ei koskaan mä, mää tms.
Onko normaalia kun meidän pian kolme vuotias sanoo J:t H:na? Siis esim. Jukka on hukka ja juures on huues(r:kään ei tule). Puhuu kyllä lauseita ja osaa jutella, mutta vähän epäselvästi.. Pitäisikö siis lausumisesta olla huolissaan vai kehiittyykö aikanaan?
Sama vaiva oli meidän tytöllä, eli jiin paikalle tuli aina hoo noin 2-vuotiaana. Lapsella oli myös ärrä-vika, jota terapioitiin huonoin tuloksin 4-7 vuotiaana. Käytiin lähetteellä korva-nenä-kurkkupolilla, mutta lääkäri ei suostunut leikkaamaan kireää kielijännettä, kun ei kuulemma ollut tarpeeksi kireä. Lääkärin mukaan ärrä tulee aikanaan. Ei muuten sano vieläkään ärrää ja on jo aikuinen, mutta mitäpä siitä. Kakkemme tehtiin, eikä tuo erikoisesti äännetty ärrä ole hänen elämäänsä haitannut. :D