Oma Tarina

Syksyllä 1988 kävelin puistossa,kun vastaan tuli kokoiseni,noin 190 cm ja roteva kaveri koiransa kanssa.Kävelin tien oikeata reunaa ja koiran ulkoiluttaja käveli vasemmalla,koira hänen vasemmalla sivullaan.Kohdatessamme koira alkoi näyttämään hampaitaan ja samalla kävelyttäjä huusi,että väistä idiootti,se puree sua! Tämän kuultuani koira jo oli iskenyt perkeleen kovin vasempaan käsivarteeni kiinni,löin oikealla oitis koiraa kaksi kertaa napakasti otsaluuhun,jolloin koira tajuttomana kaatui maahan.

Tästä kai suivaantuneena koiran ulkoiluttaja kävi oitis kimppuuni,vaikka sanoin ettei kannata tulla päälle.Löin kerran vaistomaisesti oikealla koukulla leukaan,ikävä kyllä,sellaisella voimalla,että kaverilta murtui rytäkässä leukaluu.Molemmat siis makasivat maassa,koira sekä omistajansa.Kumpikin selvisi hengissä,tosin omistaja väitti oikeudessa,että koirasta tuli tapauksen jälkeen säikky.

Poliisit nappasivat minut paikan päältä ja myöhemmin oikeudessa sain tuomion,kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta!.Sain tämän myötä heittää hyvästit ammattilaiskehille,tosin harrastin silti kiihkeästi nyrkkeilyä,vielä sen jälkeen noin kymmenen vuotta.

Oikeudessa painoi mm.se,että olin silloin keskiraskaansarjan nyrkkeilijä,jolloin ei olisi saanut käyttää noin vahvaa väkivaltaa puolustautumiseen.Vastapuoli toki joutui korvaamaan lääkärissä käyntini,käsi tikattiin koiran pureman takia,kuusi tikkiä.Hätävarjeluni oli siis heidän mielestään liioiteltua.

Istuin tuomioni mukisematta.Ainoa kerta,kun minut on tuomittu.

Minusta asia on kummallinen,kun koira hyökkää päälle ja sitten isäntänsä ja silti tulee tuomio.Sillä tavalla olen kuitenkin muuttunut,etten enää lyö päin taulua,mieluummin kehoon,palleaan pari napakkaa,niin ei tule ongelmia.Tälläiseen tilanteeseen jouduin kaksi kesää sitten kalliossa,kun kolme kakaraa yritti viedä rahani.Nyt olen jo 50 vuotias,mutta tässä nuorille mietittävää.

Itsensä puolustaminen on tarkkaa puuhaa.