Minä (32 v.) olen mieheni(37 v.) kanssa päättäneet kuukausi sitten, että alamme nyt yrittämään vauvaa. Vaikka mieheni on näyttänyt "vihreää valoa" hankkeelle, ei hän siltikään näytä olevan kovinkaa innostunut asiasta : ( Lisäksi hänellä on hieman suoritusvaikeuksia itse aktiin. Olemme keskustelleet asiasta ja hän sanoo, että asia on vielä niin tuore, että se oudoksuttaa. Asia minua jotenkin kuitenkin surettaa. Minä kun innostun asiasta entisestään, kun tiedän, että raskaus on nyt mahdollinen ja toivottukin. Haluaisin tehdä ja käyttää kaikki "poppaskonstit" hyväksemme, jotta raskaus tärppäisi nopeasti, varsinkin kun vauva olisi esikoisemme ja me molemmat olemme jo aika vanhoja... Mieheni mielestä romanttisinta olisi,että vauva tulisi itsestään, ilman ovulaatiotarkkailuja jne. Onko muilla vastaavasta kokemuksia?
Raskaushaave ja mies
Kuumeinen
6965
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
sen lapsen "tekemisen" pitäisikin olla hauskaa ja spontaania rakastelua, eikä suinkaan ovulaatiotikkujen ja "parhaiden tärppipäivien" tarkkailua. Kaikki ilohan hommasta menee, jos jo heti alusta asti "painostat" raskauteen (siis ettei epäonnistumisia hyväksytä missään tapauksessa, ainakin sain sellaisen käsityksen tekstistäsi).
Mielestäni miehesi vaikuttaa järkevämmältä tässä asiassa, antaa lapsen tulla kun on tullakseen. Muuten voi nopeasti mennä seksistä maku, jos sillä on vain ja ainoastaan yksi tarkoitus. Näin ainakin täälläkin palstalla on monet kirjoitelleet...
Eri asia on tietysti siinä vaiheessa, kun lasta ei ala kuulumaan aikojenkaan päästä täysin luomumenetelmin, mutta eikö siitä kannattaisi ainakin aloittaa. Onnea teille yritykseen joka tapauksessa :)
Meillä jokuset ekat kerrat ilman ehkäsyä oli aika vaisuja kun oltiin alettu "hankkimaan" tenavaa. Kannattaa keskittyä siihen että harrastelette seksiä, eikä niinkään että hankitte lasta..
Koita saada miehen ajatukset pois niistä siittiöistä ja munasoluista ja annatte palaa..
Tsemppiä haaviin!
Hei!
Olemme kohta mieheni kanssa yrittäneet saada lasta vuoden päivät (olemme 27v. ja 28v.). Alkuun en halunnut tehdä mitään ovulaatiotestejä, mutta nyt kun lasta ei ala kuulua olen muutaman kerran testaillut. Ovistesteistä huolimatta (ovulaation olen bongannut) raskaaksi en ole tullut. Ei kannata toivoa ja ajatella liikaa raskaaksi tulemista (jos se on mahdollista?!). Kaverini sanovat että ovat tulleet pitkän yrittämisen jälkeen raskaiksi kun ovat unohtaneet koko asian. Siinä mielessä on kai parempi jos voi olla tekemättä ovistestejä ja tuijottamatta tärppipäiviä. Mieheni mielestä ovulaation tarkkailu ei ole mukavaa, tekee seksistä suorituskeskeistä. Tsemppiä yritykseen! Olkaa kärsivällisiä. Minäkin yritän...
Ei sitten tippaakaan. Jätimme nimittäin ehkäisyn pois ja ajatuksena olikin, ettei vauvaa lähdetä "tekemään" tai "yrittämään", vaan jatketaan samaa rataa ja rauskaus tulee kun on tullakseen. Mutta nykyään mieheni on kovin haluton. En edes muista milloin olemme viimeksi rakastelleet. Olen kyllä ottanut asian puheeksi, mutta siltä kantilta, että enkö enää kiinnosta häntä. Vastaus on, että tottakai kiinnostan, mutta hän on nyt niin väsynyt ja stressaantunut töiden takia. Nyt olen alkanut epäilemään, että raskauden mahdollisuus pelottaa miestäni vaikka hän itsekin lasta kovasti haluaa.
Kiitän vastauksista ja yritän jatkossa malttaa mieleni. Aina vaan ei valitettavasti järki ja tunteet kohtaa (ainakaan helposti)toisiaan! Mukavaa kevättä kaikille!
Raskauden alkaminen ovulaationkin aikaan on 20% mahdollisuus. Eli vaikka kuinka tikuttais ovulaation ja silloin raksailis, niin ei välttämättä ovispäivänäkään tärppää...
rakastelkaa siis vain kun oikealta tuntuu, ei väkisin...:)