Mulla on todella ISO ongelma. Mulla on 3,5v jenkki joka on alkanu käyttäytymään todella agressiivisesti mun toista koiraa kohtaa aina välillä ja varsinkin sen jälkeen kaikki muuttu pahempaan suuntaan, kun elokuussa muutin toiseen asuntoon.
Koira käyttäytyy todella omistuisesti. Ensin se on ylintä ystävää toisen koirani kanssa leikkivät, nukkuvat, syövät tekevät kaiken yhdessä ja silmän räpäyksessä koirasta muuttuu oikea hirviö.
Tässä muutamia tapauksia milloin sen luonne muuttuu joka kerta, töistä tullessani kotiin (en koskaan huomioi kumpaakaan koiraa, kun tulen kotiin) kerkeän ottamaan takin ja kengät pois, kun jenkki alkaa ensin murista toiselle koiralle ja jos en ajoissa kerkeä tekemään jotain mistä isompi koira innostuu (menen esim. keittiöön), niin se alistaa toisen koiran ja samassa yhteydessä sen hyökkää sen kimppuun tappomielessä.
Lenkit. Remmin lenkit sujuu hyvin, mutta jos ne on vapaana esim. tossa lähi metsässä, niin ihan yhtä äkkiä se alkaa väijymään ja murisemaan toiselle koiralle. Itse kävelen vain eteenpäin enkä huomioi tilannetta joskus se auttaa ja joskus ei, kuten äskönkin, kun oltiin tossa metsässä en huomoinut tilannetta ja se kävin toisen koiran päälle tappomielessä jolloin jouduin puuttumaan tilanteeseen.
Lenkiltä kun tullaan ja päästään omaan pihaan ja kun olen portin saanut kiinni sama homma alkaa.
Kerkeän pihassa hihnan irroittamaan ja se käy toisen koiran päälle.
Sisällä ollessaan se noita kohtauksia välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tänään on ollut suht. hyvä päivä, eikä se ole käynyt toisen koiran päälle kun vain yhden kerran ja sekin oli tuolla metsässä kun oltiin.
Entisessä kodissani ei ollut näitä ongelmia, mutta muuton jälkeen on nämä ongelmat vain pahentuneet päivä päivältä ja kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua.
Eläinlääkärillä on käyty, eikä sairauksia ole, mutta nyt olen ajatellut, että vien koiran uudestaan eläinläääkäriin ja kuvautan koko koiran päästä jalkoihin, koska mulle on sanottu, että päässä oleva kasvain saattaa aiheuttaa agressiivisuutta myös. Mutta nyt siltä varalta, että sillä ei mitään mistään löydykään, niin haluaisin kipeästi neuvoja. Miten saan siitä taas normaalin.
Tässä nyt vähän tietoa molemmista koirista eli molemmat on leikkaamattomia uroksia
jenkki on 3,5v ja griffoni on 1,5v jenkki on todella dominoiva luonteeltaan, se ei siedä vieraita koiria ja tulee harvojen ihmistenkään kanssa toimeen ja griffoni alistuva luonteeltaan ja tulee kaikkien kanssa toimeen, niin eläinten kun ihmisten se on jenkin täydellinen vastakohta.
Pienempi koira joutuu joka päivä elämään pelossa se on jopa alkanut karttamaan jenkkiä ja joka kerta, kun jenkki aloittaa murisemisen, niin pienempi koira alistuu heti, eikä pistä hanttiin ja joka kerta se tulee mun jalkoihin, koska se tietää, että mä en anna jenkin tehä sille mitään.
Nyt alkaa hermotkin loppumaan ja kun toinen koira joutuu stressaamaan, niin paljon kun koko ajan pitää olla varuillaan. Molemmat saavat yhtä paljon huomiota multa eli en suosi vain toista. Nukkumaan menossakin meillä on oma jokapäiväinen rituaalimme eli kun menen petille pienenpi koira tulee joka kerta oikealle puolelleni ja joudun peittämään sen peiton alle, ettei isompi nää sitä ja kun jenkki on sitten
lopulta asettunut aloilleen, niin pienempi koira menee sen viereen nukkumaan, eikä ongelmia ole, kunnes tulee seuraava päivä ja sama rulianssi alkaa alusta :(
Koira käyttäytyy todella omistuisesti. Ensin se on ylintä ystävää toisen koirani kanssa leikkivät, nukkuvat, syövät tekevät kaiken yhdessä ja silmän räpäyksessä koirasta muuttuu oikea hirviö.
Tässä muutamia tapauksia milloin sen luonne muuttuu joka kerta, töistä tullessani kotiin (en koskaan huomioi kumpaakaan koiraa, kun tulen kotiin) kerkeän ottamaan takin ja kengät pois, kun jenkki alkaa ensin murista toiselle koiralle ja jos en ajoissa kerkeä tekemään jotain mistä isompi koira innostuu (menen esim. keittiöön), niin se alistaa toisen koiran ja samassa yhteydessä sen hyökkää sen kimppuun tappomielessä.
Lenkit. Remmin lenkit sujuu hyvin, mutta jos ne on vapaana esim. tossa lähi metsässä, niin ihan yhtä äkkiä se alkaa väijymään ja murisemaan toiselle koiralle. Itse kävelen vain eteenpäin enkä huomioi tilannetta joskus se auttaa ja joskus ei, kuten äskönkin, kun oltiin tossa metsässä en huomoinut tilannetta ja se kävin toisen koiran päälle tappomielessä jolloin jouduin puuttumaan tilanteeseen.
Lenkiltä kun tullaan ja päästään omaan pihaan ja kun olen portin saanut kiinni sama homma alkaa.
Kerkeän pihassa hihnan irroittamaan ja se käy toisen koiran päälle.
Sisällä ollessaan se noita kohtauksia välillä enemmän ja välillä vähemmän. Tänään on ollut suht. hyvä päivä, eikä se ole käynyt toisen koiran päälle kun vain yhden kerran ja sekin oli tuolla metsässä kun oltiin.
Entisessä kodissani ei ollut näitä ongelmia, mutta muuton jälkeen on nämä ongelmat vain pahentuneet päivä päivältä ja kaikkea mahdollista on tullut kokeiltua.
Eläinlääkärillä on käyty, eikä sairauksia ole, mutta nyt olen ajatellut, että vien koiran uudestaan eläinläääkäriin ja kuvautan koko koiran päästä jalkoihin, koska mulle on sanottu, että päässä oleva kasvain saattaa aiheuttaa agressiivisuutta myös. Mutta nyt siltä varalta, että sillä ei mitään mistään löydykään, niin haluaisin kipeästi neuvoja. Miten saan siitä taas normaalin.
Tässä nyt vähän tietoa molemmista koirista eli molemmat on leikkaamattomia uroksia
jenkki on 3,5v ja griffoni on 1,5v jenkki on todella dominoiva luonteeltaan, se ei siedä vieraita koiria ja tulee harvojen ihmistenkään kanssa toimeen ja griffoni alistuva luonteeltaan ja tulee kaikkien kanssa toimeen, niin eläinten kun ihmisten se on jenkin täydellinen vastakohta.
Pienempi koira joutuu joka päivä elämään pelossa se on jopa alkanut karttamaan jenkkiä ja joka kerta, kun jenkki aloittaa murisemisen, niin pienempi koira alistuu heti, eikä pistä hanttiin ja joka kerta se tulee mun jalkoihin, koska se tietää, että mä en anna jenkin tehä sille mitään.
Nyt alkaa hermotkin loppumaan ja kun toinen koira joutuu stressaamaan, niin paljon kun koko ajan pitää olla varuillaan. Molemmat saavat yhtä paljon huomiota multa eli en suosi vain toista. Nukkumaan menossakin meillä on oma jokapäiväinen rituaalimme eli kun menen petille pienenpi koira tulee joka kerta oikealle puolelleni ja joudun peittämään sen peiton alle, ettei isompi nää sitä ja kun jenkki on sitten
lopulta asettunut aloilleen, niin pienempi koira menee sen viereen nukkumaan, eikä ongelmia ole, kunnes tulee seuraava päivä ja sama rulianssi alkaa alusta :(
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sun kannattaisi ehkä siirtää tuo kysymyksesi koiramaiset pulinat-palstalle. Siellä kirjoittelee aktiivisesti eräs griffon-kasvattaja. Hänellä olisi ehkä valaistusta asiaan.
Oletko ollut yhteydessä em. asiasta kummankaan koiran kasvattajaan ? Eli kysellyt heiltä ohjeita, neuvoja yms.
tahansa lähikoirakouluun, soita ja juttele kouluttajan kanssa, niin tiedät onko hällä rahkeita juuri teidän tapaukseen. Molemmilla koirilla nyt valtava stressi jatkuvasti, toinen pelkää ja toinen joutuu puolustamaan asemaansa.
Soita kasvattajlle, tuntee rodun ja miten sitä koulutetaan.
En ole nyt varma mihin rotuun jenkki viittaa. Amerikanbulldoggi? Bostoninterrieri?
Joka tapauksessa, edelliset laittoivat ok vinkkiä yleisellä tasolla.
Laitan nyt vinkkiä suoraan käytäntöön, mutta tässä on tietty riskinsä, koska ei tiedetä/tunneta ja silloin suorat vinkit ovat semmoisia spekuloinnin kautta ilmoille laitettuja vinkkejä eli niitä ei kannata ilman muuta ottaa faktoina vastaan. :)
Kuulostaa siltä, että olipa syy nyt mikä muu tahansa paitsi terveydellinen syy (jolle koira ei voisi mitään) eli vaikka koirasi pompottelvan käytöksen taustasyy olisi uuden asuinympäristön stressi tms, niin olennainen pointti on siinä, että sinun kuuluisi laumanjohtajana saada tuon pomomaisen koiran bully-käytös toista koiraasi kohtaan loppumaan. Et ole ehkä ollut tarpeeksi jämerä jenkille silloin, kun se pompottaa toista koiraasi - sinun tarvitsee ehkä ottaa semmoinen asenne ja energia itsellesi, että "tässä olen minä ja nyt loppuu tämä peli" - jos samaan aikaan sekoitat omiin tunteisiisi sääliä sitä toista koiraa kohtaan ja epävarmuutta tilanteesta, tuo pomomainen jenkki aistii sen heikkoutena ja sanomasi ei mene kunnolla perille.
Heti kun näet ilmoilla merkkejä jenkin bully-käytöksestä toista koiraasi kohtaan, sen mulkaisuja tai vartalon elenkielen muutosta, puutut jo ennakoivasti alun merkkeihin - keskeytät tämän liikeradan ja bully-vaihteen päällemenon alkutekijöihinsä. Komennat ja otat omat energiasi käyttöön, ja eristät jenkin heti samassa toiseen tilaan jollei komentamispuuttuminen toimi, sitten päästät sen toisesta tilasta ulos ja katsot jatkuuko sama kyräily, toistot voivat olla tarpeen. Komentamisen yhteydessä joillain toimii myös kosketus, mutta näiden tarvisi toimia yhtenä ja saman merkkinä koiralle, jolla katkaistaan koiran kyräilytila nuhtelueleellä.
En tiedä miten toimisi positiivinen vahvistamiskeino, voi toimiakin. eli kun koirasi alkaa kyräillä, napsautat vaikka sormiasi ja kun koira katsoo sinuun ja on ok tilassa, annat heti namia.
Tärkeää: siirry ennakoivaan toimintaan, jo kyräilyvaiheessa asiaan puuttuminen. Ja jos on jo mennyt hyökkäykseksi, niin sun tarvisi osoittaa vahvaa komentajuutta/tylyyttä siinä yhteydessä ja sallia jenkin tulla ilmoille vasta kun tilansa oli jälleen ok.
No mulla tuli mieleen tosta ns. jenkistä, että am. cocceri kait. Eikös niistä puhuta, että jenkki. Voin toki olla väärässäkin.
Joo siis kyseessä on amerikancockerspanieli (en ole edes koskaan kuullut muista roduista puhuttavan jenkki nimellä)
Joka kerta kun olen puuttunut tilanteeseen olen ollut jämäkkä ja välillä se auttaa ja välillä ei, jos koiralla ns. kiehuu yli, niin silloin ainoistaan kosketus saa mielen muualle ja samassa hetkessä koira on kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja taas jonkun ajan päästä se on sama hirviö. Useimmiten koiraan riittää pelkästään se, kun sanon jämerästi HEI jolloin koira katsoo mua ja lopettaa siihen, mutta tosiaan kuten sanoin josksu sillä kiehuu niin yli, että vain kosketus saa sen lopettamaan.
Siinä tilanteessa en koskaan sääli kumpaakaan en edes silloin, jos tilanne on päässyt siihen, että jenkki hyökkää toisen päälle, koska jos säälivällä mielellä puutun tilanteeseen, niin se ei ainakaan auta asiaa.
En koskaan eristä koiriani/koiraani toiseen tilaan, jos se on jotakin tehnyt, koska omasta mielestäni se ei tajua sitä, että joutuu "jäähylle" koira on kuitenkin koira, eikä ne toisiaankaan jäähylle pistä, jos ne on tehnyt jotain mistä toinen ei tykkää. Silloin toinen koira vain joko ärähtää tai näykkäisee toista näyttääkseen, että tosta en tykkää.
Veisin koirani vaikka saman tien kouluttajalle, mutta mistä löytyy pirkanmaalta hyvä ja asiansa osaava kouluttaja. Monilta ihmisiltä olen kuullut, kuinka kouluttajat ovat ala-arvioineet heidät tai antaneet jotakin muuta paskaa niskaan..
Ainakin isännän ja koiran käytöskoulussa, riidan haastajat ovat oppineet jäähyistä. Eli kokeile vielä, että heti kun vähääkään murahtaa niin jäähylle, sitten haet jonkun ajan päästä pois ja sitten taas heti murahduksesta jäähylle. Koirat ovat sosiaalisia olentoja ja oppivat jäähyistä. Ei taida olla leikattuja kumpikaan koira ?
Joo kerroin aloitus viestissä jo, että ovat molemmat leikkaamattomia, enkä ole ajatellut leikkauttaa kumpaakaan, koska olen kuullut, niin paljon huonoa palautetta siitä. Joidenkin koirat on vaan menneet pahempaan suuntaan, niin itse en halua ottaa sitä riskiä. Okein alan kokeilemaan tota jäähy tekniikkaa, mutta entäs silloin kun olen niiden kanssa ulkona ja se aloittaa terrorisoimisen siellä?
Sen avulla näet vaikutuksen, ja voit sen perusteella pohtia olisiko lopullinen toimenpide järkevä. Implantin vaikutus kestää noin puolisen vuotta, jos oikein muistan, kuukauden verran meillä meni ennen kuin se alkoi täysin vaikuttamaan. Oli helppo ja hyvä toimenpide. Ei ihan halpa, mutta ei tarvinnut edes rauhoittaa vanhaa koiraa sitä varten :) Vaikutus siis ei ole lopullinen, vaan hormonitoiminta palautuu, jos ei uutta implanttia laitata.
Tai en osaa sanoa tarvitaanko sitä toimenpidettä teillä edes, mutta tuon vain tämän vaihtoehdon esiin, jos haluaisit kokeilla.
Leikkauta ehdottomasti jenkki. Leikkaus ei muuta luonnetta vain hormonitasoa!!
Perusluonne tulee esille paremmin kun ei ole hormonien vietävissä. Omat olen leikkauttanut jos ei pennuteta koska lisää vain stressiä, seksualisuutta/tarvetta perheen perustamiseen, reviirin vahdintaa.ja vähemmän kiusantekoa koiralle kun hormonitaso pienempi kun värkkejä ei edes saa käyttää. Myyttiä tuo luonteen muuttuminen.
Cockereilla varsinkin yksivärisillä on suurempi taipuvaisuus aggressioihin..ja on yksi aggression muoto joka on sairausperäinen, syndrooma eli voi olla hetken ok mutta sitten ilman syytä yhtäkkiä hyökkää.
Olen kuullut monelta, että yksiväriset ovat agressiivisempia ja omani on yksivärinen, mutta
auttaako silloin leikkauttaminen, jos sillä se syndrooma on? Tai no sillä kyllä on pakko olla se, koska se todellakin silmänräpäyksessä muuttuu hirviöksi.
Leikkauttamisesta olen puolesta ja vastaan, koska tosiaan olen monilta kuullu, että joo on auttanut rauhoittamaan koiraa yms. muuta positiivista, mutta olen kuullut niin paljon negatiivistakin, että koira on muuttunut vain pahempaan suuntaan ja alistaa koko ajan toista koiraa, koska ei ole varma enää omasta paikastaan laumassa yms. muuta vastaavaa.
Ja joskus aikoinaan täältä olen kysynytkin, että auttaisiko leikkattauminen ja kerroin tilanteemme ja minulle annettiin vain pari vastausta ja molemmat sanoivat, että ehdottomasti ei saisi leikkauttaa syytä en muista miksi, mutta näin sanoivat.
Leikkaamattomuus ylläpitää stressitasoa ja ehdottomasti leikkauttaisin jenkin koska sillä on stressimeininkiä uhoilua. Leikkauttaminen muuttaa hormonitason ei luonnetta ja jos luonteessa on aggressiota ei se sitä tietenkään myös muuta. Mutta stressaavuus pienenee ja siten myös hieman aggressiot.
Myös ongelmakäyttäytymiseen vaikuttaa vain koulutus mutta stressitaso kun on pienempi on helpompi mennä käsittelemään myös ongelmia.
Miksi olla värkit jos ei niitä saa käyttää..minusta kiusantekoa koiralle.
Joskus toiset urokset pitävät leikattua urosta nartun kaltaisena ja asema voi olla alussa hieman hukassa. Jos toinen uros kotonasi sekoittaa liikaa pakkaa niin seuraava askel on leikkauttaa myös se. Mutta jos oli noin alistuva niin en usko että tarvetta on. Silti koirillesi on tullut jo tapa käyttäytyä tietyllä lailla ja sekin vie aikaa että tilanne normalisoituu eli ihmettä ei kannata odottaa..vaan asia vaatii sekä leikkauksen että koulutuksen.
Mutta muuta keinoa ei ole kuin yrittää noin..muutenhan käy niin että griffonille on etsittävä uusi koti. Tosin voi olla siltikin ellet saa laumaasi tasapainoon ja jenkkiä hyväksymään toista koiraa reviirilleen niin voi käydä siltikin eli sanoisin vielä että ota samalla yhteyttä ongelmakoirakouluttajaan joka näkee asiat sivusta ehkä paremmin.
Jos koirallasi on tuo aggressiosyndrooma siihen ei tietenkään vaikuta leikkaus..mutta jälleen hieman tasapainottaa stressitasoa. Ilmeneekö aggressiot ihmisille ja miten ..onko aluksi kaikki ok hakeutuu iloisesti ihmisten luo ja sitten ilman syytä kääntää kelkkansa? Syndrooma ilmenee tiettävästi myös ihmisiä kohtaan.
Jos olet epävarma leikkauksen suhteen juttele eläinlääkärin kanssa ja saat väliaikaisen lääkehoidon koirallesi joka vähentää hormonituotantoa..näin näet muutoksen.
Tälläinen ongelma taitaa olla tuttua sinulle, koska annat vastaukset niihinkin ongelmiin joita en ole vielä edes kerennyt kysymään :) Eli joo se käyttäytyy ihan samanlailla ihmisiä kohtaa joku reilu vuosi sitten se oli vielä ihan normaali ihmisten kanssa, mutta yhtä äkkiä sillä alkoi olla ongelmia muiden ihmisten kanssa. Se on aikuisille arvaamaton se antaa hetken aikaa silittää itseään ja sitten alkaa muriseminen ja jos ei silitystä lopeta, niin se puree, mutta alle kouluikäisille se ei ole koskaan edes murissut. Lapset saisi silittää sitä vaikka koko ajan ja se vain makaa tyytyväisenä rapsutettavana, mutta jos aikuinen siihen menee ja alkaa silittää, niin ei hyvä seuraa.
Nykyään olenkin sanonut kaikille ihmisille jotka tulevat käymään tai joita ulkona tapaan, että eivät huomioi koiria ollenkaan vaan antaa koiran itse tulla luokse, (vaikka kyseessä olisikin tuttu ihminen koiralle, vieraiden en anna koskea ollenkaan koiraan) ja kun alkaa silittämään, niin sitä ei saa katsoa samalla ja silittää saa vain kaulasta alaspäin, koska olen huomannut, että jos sitä alkaa samantien silittämään, kun sen näkee ja jos sitä katsoo, niin että se näkee ihmisen katseen ja vielä jos silittää kaulasta ylöspäin, niin silloin se varoittaa vain parin sekunnin ja sitten napsahtaa kiini. Näin kävi siskolleni, vaikka monta kertaa olin sanonut, että sitä ei saa silittää näin ja näin..
Yhden kouluttajan luona ollaan käyty, mutta kaveri ei oikein osannut hommiaan ja omaa koiraansakin hapetti, jos se veti ja haukkui (tästä jouduin hänelle sanomaan) ja siihen jäi meidän koulutuskäynti ja nyt olen kyllä etsinyt pirkanmaalta hyvää ja asiansa osaavaa kouluttajaa, mutta en tahdo löytää..
Eilinen päivä sujui tosi hyvin, eikä se murissut kuin kerran toiselle koiralle vain ohi mennen, eikä tarvittu edes jokapäivästä iltarutiinia, vaan kaikki mentiin yhdessä nukkumaan ilman murinoita.. Eli kuuluuko tämä myös siihen syndroomaan, että välillä on päiviä jolloin se on normaali ja sitten taas niitä jolloin se on hirviö?