Adoptiosisarusten rakkaus

Eli minä olen 16-vuotias poika, olen adoptoituy kolmivuotiaana Suomeen Argentiinasta. Mun pikkusisko adoptoitiin viisvuotiaana Serbiasta, ja hän on nyt 14. Mä oon alusta alkaen rakastanut mun pikkusiskoa ihan hirveästi, aina ollut sen kanssa ja pitänyt siitä huolta jne. Ollaan siis aina oltu parhaita ystäviä, koulussa me ollaan samassa isossa kaveriporukassa, mutta jutellaan vaan keskenään ja silleen. On meille normaalia, että hän esim. makoilee mun sylissä kun katsotaan telkkaria.
Näin on siis ollut siitä lähtien kun sisko adoptoitiin. Sitten tossa kun mun sisko oli jtn. 13 ja mä 15, sillä ilmeisesti alko sillon kuukautiset ja se rupes kehittymään, niin mä ihastuin siihen. Ihan yhtäkkiä vaan, mä en mahtanut sille mitään. Olin pitänyt sitä aina tosi söpönä, siis söpönä sillälailla että sitä tahto halia ja pitää siitä huolta yms, mut sillon tajusin miten kaunis se oli, silleen kuinka kaunis siitä oli tullut vuosien aikana.

Viime heinäkuun 2. päivä oli mun elämän hirvein päivä, se joutu ratsastusonnettomuuteen ja oli sairaalassa kaks viikkoa lukuisten vammojen takia. Mä olin sairaalassa koko sen ajan, nukuin sen huoneessa ja niin edes päin. Siellä sairaalassa mä rakastuin siihen ja niin on ollut siitä lähtien.

Tänä aamuna se lähti viikoksi ratsastusleirille. Kun se oli lähdössä ja me halittiin siinä, se yhtäkkiä otti mun pään silleen käsiensä väliin ja kysy multa, mitä mä tunnen sitä kohtaan. Menin ihan lukkoon, sanoin vaan että mä rakastan sua (mut niinhän veljet rakastaa siskojaan). Sitten se vaan suuteli mua. Ihan yhtäkkiä. Sen tehtyään se lähti, nyt ei nähdä viikkoon.

Olen onnellinen, koska rakastan siskoani, mut mun päähän tulee kaikkia ajatuksia; jos se vaikka pelkää että mä hylkään sen jos se ei yritä rakastaa mua sillä lailla jne. Mun sisko on vasta siis 14, en tahdo että se mitenkään tuntis mitään riittämättömyyttä mulle, jos se ei rakasta mua niinku se ilmeisesti tietää mun rakastavan sitä. Mä en tosiaankaan halua että mä jotenkin painostaisin sitä.
Tää on kuitenkin käytännössä mun unelmien täyttymys. Uskokaa tai älkää, heinäkuusta lähtien miltei aina kun oon nähnyt sen/se on ollut mun sylissä/halannut niin muhun on oikeesti silleen tulvahtanut adrenaliinia, mun sydän hakkaa aina kun se koskettaa mua millään tavalla. Mä en ajattele paljon mitään muuta kuin mun siskoa. Ennen mä olin tyttöjen kanssa, seurustelin eri ihmisten kanssa paljon, mutta nyt mä en huomaa tyttöjä, en ketään muita paitsi mun siskoni. Mä rakastan ihan kuunnella vaikka kun se puhuu, kun vaan kuulen sen äänen, sekin on jo ihanaa. Tiedän että tää on outoa, mutta nytkin ajattelen sitä suudelmaa ja mun sydän alkaa hakkaamaan heti, en voi sille mitään, enkä haluakaan voida :).

Voiko adoptiosisarukset siis seurustella? Toisaalta mua ei haittaa muiden mielipiteet paskaakaan jos se rakastaa mua, mutta kysyisin, mitä mieltä te olette? Koska mä rakastan häntä ja tiedän että en tuu koskaan rakastamaan ketään muuta näin, kuin mä rakastan mun siskoa. Eli mitä mieltä ootte? Ja jos joku kauhistuu siitä että olen 16 ja se 14, niin mä en ikinä, ikinä, IKINÄ harrastais seksiä sen kanssa ennen kuin se on vanhempi, vaikka mun sisko joskus sitä haluaisikin. Tietenkään mä en halua että se alottaa tuon noin nuorena.

Ihan asiallisia kommentteja kiitos. Ja Jelena (mun siskoni) jos jostain syystä näet tämän siellä missä oot niin kyllä, mä rakastan sua enemmän ku mitään muuta.