Minulla viisi lasta. Kolme täysi-ikäistä, kaksi ala-ikäistä. Täysi-ikäiset ovat joko työ-elämässä tai opiskelevat. Yksi lähtee armeijaan, kaksi armeijan käyneitä. Eivät elä epä-sosiaalista elämää. Ei huumeita. Kouluista pääsivät hyvin arvo sanoin. Ovat minulle todella paljon apuna. Myös ovat varsin avuliaita, jos joku tuttu tai iso vanhemmat tarvitsevat apua, niin oitis auttavat. Mielestäni olen heistä kaiken kaikkiaan kunnon nuoria kasvattanut.
Mutta tuossa jo joitain vuosia sitten sosiaali tantat päättivät viedä meidän nuorimmaiset pois.
Minua syytetään huonosta vanhemmuudesta. Emotionaalisesta köyhyydestä. Ja toki ties mistä.
Eli kysymys kuuluu, mihin kadotin vanhemmuuteni, ja missä se on?
Mutta tuossa jo joitain vuosia sitten sosiaali tantat päättivät viedä meidän nuorimmaiset pois.
Minua syytetään huonosta vanhemmuudesta. Emotionaalisesta köyhyydestä. Ja toki ties mistä.
Eli kysymys kuuluu, mihin kadotin vanhemmuuteni, ja missä se on?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Emotonaalinen köyhyys? Mitä se on, sosiaalityöntekijöiden mukaan?
Missä kulkee raja, joka sinun pitäisi ylittää että saisit takaisin lapsesi? Siis millaista emotionaalista rikkautta sinun pitäisi saavuttaa?
Poliklinikka Terveysuutiset linkissä eräs näkökulma tunneköyhyydestä.
Korostan eräs näkökulma. Näkökulmia voi olla useita, jotenka mihinkään tutkimukseen ei kannata hurahtaa.
Kannatta poimia "rusinat pullasta" ja luoda oma käsitys asiasta.
http://www.poliklinikka.fi/hyvan-mielen-kanava/uutiset/tunnekoyhyys-ja-epasosiaalisuus-ovat-vahvasti-perinnollisia-3133910
---
emotionaalisesti kylmiä ja taitamattomia.
Äiti tytär suhde.
Psykiatri Martti Paloheimo (1915 - 2002 ) julkaisi laajennetun painoksen kirjasta Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haavat. Kirjassaan hän käsitteli myös vaikeita äiti tytär suhteita , josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon "äitivammaisuus" käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksiin omasta äiti-tytär suhteesta, jotka saattoivat olla hyvinkin karmeita tarinoita.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa "Äidit" hän toteaa mm. seuraavaa.
"Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholtaan kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta. Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani " äitivammaisiksi". Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi "kotivammaisuus" käsite. Kun kerran olin keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa. Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. -En ansaitse itselleni mitään hyvää. -Minun ei ole lupa olla onnellinen. -Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. - Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko -Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se onkin: Mitähän äiti sanoo!
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty".
****************
Eräässä keskustelussa joku pohti voisiko äitien ja tyttärien, joskus kireät suhteet johtua siitä, että tyttärellä on meneillään ykkösvaiheen puberteetti ja äidillä kakkosvaiheen puberteetti, eli menopause ( vaihdevuodet)?
Prisma ohjelmassa alkoi juuri ohjelma Väkivalta -Aggressio
Kaikille ihmisten kanssa työskenteleville pitäisi tehdä luonnetestit. Opaskoirillekin tehdään.
ja ne testit pitää laatia sen mukaan onko lapsen ja aikuisen välit kuitenkin pohjimmiltaan luottavaiset, ei mitään teoriaoksennusten tuotteita.
Maalaisjärki kunniaan, kasvatus/vanhemmuus on alati muuttuvaista ja tilanteita syntyy. Niitä syntyy sijaishuoltopaikoissa ja niitä syntyy kodeissa. Joku J.Sinkkonen on ilmeisesti ikänsä kitkerä siitä kun äitinsä pakotti häntä kulkemaan tyttömäisessä vaatetuksessa. Aika kaukaa haettua perustelua se on ajatellen, että Sinkkis puuhaa Pelastakaa lapset-touhujen asiantuntijana.
Elikä taas saa oikein huutaa omannäköisten perheiden puolesta. Kuka on niin valtias, että rupeaa romuttamaan ainutlaatuisten perheiden (köyhien, yh, boheemien, tai kaikkien em yhdistelmäperheiden) itsemääräämisoikeutta.
Vain väkivalta ja rasismin ruokkiminen ehkä voisi olla huolestuttavaa, jos sellaista ilmenee perheessä. Mutta ennakkoluuloa kyllä kylvetään takuuvarmasti eniten vakavaraisissa perheissä: noissa kiiltokuvamaisissa porukoissa, joissa lapset kuuluvat hyvien veljien ssuojelukseen.
Opaskoiria voisi kouluttaa haistamaan huonot sossut???
Vittu mitä paskaa- etten sanois!
Ja se on sitten semmonen juttu, että esiintyminen psykiatrina, kun et sitä selvästikään ole, on on lainmukaan rangaistava teko. Näitä valelekureita onkin viimeaikoina paljastunut...
Tiedän sijaisperheitä, joissa ei ole lasten hyvä olla. Kovin boheemia tai jotakin sellaista esitetään ja paskaa kuorrutetaan kulissilla, mutta täyttä henkistä väkivaltaa ja sairautta tursuaa nurkista. Yäk! Alas sellaiset kammopaikat, joissa lapsilla hankitaan elinkeino, vaikkei koulutusta juuri ole.
Tällaisessa paikassa räksyttävät etsintäkoirat - jotka ovat ihan työhönkin joutuneet kun pienet lapset ovat talvipakkasilla apua hakeneet ja pyrkineet pois kammotuksesta.
vaikuttavat emotionaalisesti kylmiltä - eräs suorastaan jäätävältä. Miksi tällaiseen paikkaan laitetaan lapsia?
- niin laskelmoivaa peluria, kuin eräs sijaisvanhempi on. Miksi lapset otetaan pois kodistaan, että tuollainen peluri voi paksusti ja mällää lasten ja sukujen selkänahkojen kustannuksella.
pääsi paljon lämpimämpien ihmisten huomaan. Hyvä sossut! Viimeinkin alatte myöntää, mistä jatkuvissa vaikeuksissa on kyse. Syynä on jäätävyys ja kiusaaminen ja laskelmoivuus. (Palelee, palelee!)Tällä kertaa vaistonne tai jokin johdatti oikein. Olen onnellinen pienokaisten puolesta. Omat lapset ovat kylmälle toki eri, kuin toisten lapset, joista hankitaan elinkeino ja joiden avulla omia (jo aikuisiakin) vaan hyysätään.
Tarkoitin sellaista luovuuden huomioon ottamista, jota ei sos katso hyvällä, mutta joka on sitä lapsen kannustamista omaan ajatteluun siellä ihka omassa perheessä. Ei välttämättä ole järkevää vain "harrastaa kirjallisuutta", kun perheessä voidaan tuottaa omaa tekstiä elämän tilanteitten mukaan ja tilannekomiikka syntyy parhaimmillaan perheenjäsenten keskensilloin, kun sinne perheeseen ei tunkeudu joku teoreetikko tsiikailemaan sänkyjen petaamista tai tiskivuoria.
Tai sellaista "boheemiutta", missä perhe harrastaa kätten työtä. -Tai mitä tahansa oman perheen hyvää yhdessäoloa: se vain ei kuulu huolestujille.
Ulkoinen erikoisuudentavoittelu on surullista. Silloin ei ole kodissa tilaa lasten henkiselle kasvulle, esim pakolliset kulttuuriharrastukset ja muu snobbailu sisältää pakottamista ja on väkivaltaista lapsia kohtaan.
Kannatetaan!
Nimimerkki "voi paksua voi"!
Kirjoitat usein tällä palstalla tuosta Jyväskylän seudulla asuvasta sijaisvanhemmasta. Se on hyvä. Niin pitää tehdäkin.
Mutta merkkaa tuo kohteesi jollain erisnimellä, vaikkapa asuinalueen tai kaupunginosan (tai kunnan) mukaan. Ja sitten käytät joka tekstissäsi tuota erisnimeä, jotta me lukijat osaamme olla heti silmä tarkkana.
Paksukainen on kyllä hyvä luonnehdinta sekin, mutta Suomessa noita paksuja sijaisvanhempia riittää...
sijaisvanhempaa tunnet henkilökohtaisesti, että pystyt arvioimaan heidän tunnekylmyytensä asteen?
sopivat toki kaikki muutkin ihmiset. Siinäkin joukossa ko. henkilön "seurassa" "paleltaa, paleltaa, paleltaa...".
Laskelmoivuus ja pelurimaisuus ovat näkyviä, kylmiä ominaisuuksia - enkä taida muita ko. sijarinkaltaisia siten toimivia ihmisiä tuntea. Joudun ainakin miettimään, jos yritän löytää siten toimivia.
Vaikuttaa, että empatiakyky puuttuu ko. henkilöltä lähes kokonaan. On sitten opetellut toimimaan "tärkeiden ihmisten seurassa" toivotulla tavalla. Mutta heti kun selkä kääntyy tyyli muuttuu. Hän toimii vain sen mukaan, mistä on hänelle hyötyä.
Olen täysin samaa mieltä nimimerkin "äitivammaisuus" kanssa.
Ikävää, että joku suoltaa tällä palstalla toistuvasti naisvihaansa. Tämä EI OLE OIKEA PALSTA siihen. Kannattaisi kokeilla esimerkiksi jotain äärioikeistolaisten areenaa tms.
Tällä palstalla puhutaan harvoin sukupuolista ylipäätään, vaikka aivan takuulla yhteiskunnan sukupuolittuminen on pontimena myös lastensuojelun mielivallassa. Sukupuolista pitäisi siis puhua, mutta tuolla lastensuojelun puolella ongelmat ovat niin paljon sukupuolittuneisuutta tuntuvampia ja suurempia. Sellainenkin on mahdollista, sitä hämmästelen aina näin vanhana feministinä.
Lastensuojelun avulla Suomessa vahvistetaan tietyn rouvatyypin asemaa. Ja tuo naisongelma koskee nimenomaan naisia, ei miehiä.
Me naiset olemme tuon rouvaideologian kohteena ja sen tavoittelemaa saalista. Miesten asema on tässäkin mielessä Suomessa helpompi. Silti mieskirjoittaja katsoo tällä palstalla velvollisuudekseen suoltaa tuollaista aivotonta höttöä, jossa ei ole analyysin häivettäkään. Aivan samanlaisia tekstejä löytyy mistä tahansa naisvihapalstoilta. Miessakit ry:n nettifoorumilla oli paljon tuollaista rasistista sodankäyntiä.
Ja me naiset osaamme kyllä itsekritiikin. Täällä biovanhemmat-osastossa ehdottomasti parhaat arviot naispuolisista sosiaalityöntekijöistä on naisten kirjoittamia.
Haluanpa nähdä miehen, joka arvostelee miesvaltaisen ammatin työtapoja. Oletteko törmänneet selllaiseen? Minä en muista moista kriittisyyttä kohdanneeni.
kaktus, miten kylmän sijaisvanhemman voi täsmätuoda kaiken kansan tietoisuuteen. Mielelläni kertoisin usean tunneköyhän sijaisvanhempien nimet tänne, mikäli niitä ei joku heti pyydä poistettavaksi. Ja vaikka pyytäisikin niin ei poistuisi. Ilmaisisin henkilöllisyydet huoliperusteella että muutkin saisivat näkemysmahdollisuuden, jopa asianomainen itse voisi halutessaan antaa arvion itsestään, jolloin kirjoittajan ja lukijoiden huoli vähenisi tai jopa poistuisi ja voisimme olla ihannetapauksessa jopa huolta vailla kyseisestä sijaisvanhemmasta.
Mielestäni yhteiskunnalla eli meillä tulee olla mahdollisuus vaihtaa ajatuksia ja arvioida julkisesti sijaisvanhempien työskentelyä ja kyllä nuhteettomuuskin kuuluu sijaisvanhemman arviointiperusteisiin, kuten biologistenkin vanhempien. Eli mahdolliset epäilykset alkoholiongelmasta ja tiheään vaihtuvista kumppaneista olisivat suurennuslasin alla.
Meillä veronmaksajilla mielestäni on oikeus työnantajana valvoa julkisella rahoituksella ylläpidettäviä sijaisvanhempia ja koska meille työnantajille ei ole järjestelmä mahdollistanut mitään johtoryhmän viikkopalaveria, niin homma hoituisi luontevasti ja ympäristöystävällisesti julkisella näkemyksellä ja kokemuksella, mielikuvia unohtamatta.
Siitä olisi virallisten valvojien näpsäkkä poimia seuraavalle päivälle tarkistettavat täsmäkohteet eikä tarvitsisi pääsääntöisesti tyytyä voivottelemaan resurssien puitteissa tehtyjä valvontakäyntien tehottomuutta.
Kerropa ensin oma nimesi.
vapisee........ Ihahaaa.....
mutta en sellaisista jotka alkavat ja jatkuvat suunnilleen näin: " Mä olin hyvä, kun mä olin 4 vuotias. Joo. Tässä mää pyllistän. Hups, sitten mä kaaduin, mut se opetti mulle paljon. Joo sit mä sain palkinnon, mä oon muuten hyvä. Ja sit mä ahersin lisää, niin sain menestystä, ko mä oon hyvä. Joo, mä oon hyvä varmaan hautaan saakka, ku mä vaan oon hyvä. Tässä kuule vielä sivulta musta kuva. Eiks oo nätti?"
Tuo itsekehu ja minäkeskeisyys aikuisilla ihmisillä ihmetyttää, kun sanoilla on niin suuri ero siihen nähden, miten tuossa paikassa ihmisiä kohdellaan. Siksi en todellakaan voi uskoa noihin tarinoihin - en tiedä, onko uskottavaksi kirjoitettukaan. Te nyt vaan ootte niin hyviä.
Tulee vaan mieleen, että noin hyvien ja hienojen ihmisten ei varmaankaan kannattaisi alkaa sijaisperheiksi, ammatillisiksi sijaisperheiksi eikä miksikään muuksikaan sellaiseksi, missä joutuu kohtaamaan niin paljon keskeneräisiä ja epätäydellisiä ihmisiä. Te olisitte varmaan paljon onnellisempia ilman meitä - ja me ilman teitä. Luulen, että meille sopiva epätyäydellisten, ei niin erinomaisten ihmisten sijaisperhe on jossain ihan oikeasti olemassa, tai vaikka laitos. Sekin on parempi ja rehellisempi, kuin mielipuolinen täydellisyys.
Omat hienot, hyvät ja täydelliset lapsenne = aikuiset lapsenne, jotka ovat kovia kertomaan minä -tarinoita, näyttävät silmissänne varmaankin kultasädekehäisiltä enkeleiltä, kun rinnalla vertailukohteina on niin vaurtioituneita, epätäydellisiä ja epäsosiaalisia perheitä ja lapsia.
On kiva kirjoitella tällä palstalla tuon tuosta, miten on niin hieno ja hyvä ihminen ja miten on kasvattanut niin hienoja lapsia, jotka ovat jo aikuisia ja menestyvät niin ja niin hienosti ja kertovat hienoja tarinoita. Ettei noiden lasten ankarana tehtävänä olisi pönkittää vanhemman heikkoa minää ja peitellä talossa tapahtuvia kamaluuksia - toisten lapsiin kun ei "ihan niin paljoa" viitsi panostaa, kuin omiin aikuisiin edelleenkin. Eiks ole näin?
Kerro lisää siitä, miten erinomaisia lapsenne ovat. Olemme kiinnostuneita kuulemaan, miten te ja te ja miten minä ja minä. Tuossa kehun paatoksessa ei ennätä edes sijoitettuja lapsia hoitaa, mutta hehän hoituvatkin pelolla ja kurilla.
Jos touhu alkaa mennä niin boheemiksi, että sijoitettujen lasten sukulaisia kielletään tulemasta tontille ja eräitä ei päästetä sisälle, tulee tunne siitä, että salattavaa on muutakin, kuin vaan suuri tiskivuori. Olenkin kuullut, että "kaikki tehdään täysin oman systeemin mukaan". Toinen sijaisvanhemmista vähän pehmentää systeemiä, mutta talossa ei oi asu, ellei alistu systeemiin.
Jotakin sairasta tuossa paikassa on - enkä minä ainakaan tuollaisen boheemiuden puolesta liputa. Suoraa ja rehellistä pitää olla ja sellaista, jota voi lasten vanhemmille ja sukulaisille näyttää.
Muuten haisee ja pahalle. Siihen ei tarvita kuin terveet aistit, ei teorioita. Maalaisjärejellä näkee aika nopeasti, millä tolalla asiat ovat.
Suomen laki kunniaan, sitä sijaisperhe rakastaa - vaikkei aina itse noudatakaan. Mutta parempien ihmisten ei tarvitsekaan noudattaa Suomen lakia, se on tehty huonompia varten.
Joten älä heitä ensimmäistä kiveä, voit joutua kunnianloukkauksesta kuulusteluun. Hui!
Tilannekomiikka oli sitä, että sossu ja tämä boheemi rapsodia nauroivat ja vitsailivat sijoitetun lapsen kustannuksella. lapsi oli sanonut jotakin hassua, mikä taas sai uuden merkityksen, kun ajateltiin lapsen isää... Kyllä minä sinun tilannekomiikkasi tunnen. Joo, teillähän on sellainen "sisäänpäinlämpiävä" Serrannon perhe, vai mitä. Kyllä siellä kuule tilannekomiikkaa varmasti riittää, kunhan ei muistella niitä murheellisia tapahtumia..... mitä lapsille on sattunut. Pyyhitään vaan ne pois mielestä ja muistista tilannekomiikan avulla.
MINÄ EN UNOHDA KOSKAAN SITÄ PIENTÄ KYLMÄSTÄ HYTISEVÄÄ siskonsa hoidossa ollutta....Tulen vielä kertomaan hänesta lukuisia tarinoita ....
Että naisia on enemmän psykiatrin vastaanotolla, koska naiset uskaltavat lähteä puhumaan vaikeistakin asioista. Ei siinä tarvitse olla mihinkään suuntaan vammainen.
ollutkin kadonnutta ja huonolaatuista. Ethän juuri ollut kotona, kun sinulla oli noin 7 sijoitettua ja kriisilapsia yms. Missä juoksentelit? Miten kuvittelet olevasi vanhempi, jos mielummin hoidat kaikkia muita asioita?
Ja sait ainoinaan aseman, jota sinun ei olisi pitänyt koskaan saada - sen ei koskaan olisi pitänyt sinulle kuulua. Kyllä se on nähty ja tiedostettu jo vuosiasossujenkin piirissä, ettei teillä kovin hyvin mene, mutta eivät ole lapsista piitanneet, kun niitä paikkoja on niin vähän. Ja kaikille ei näytä riittävän hyvää paikkaa, vaikka juuri tuosta luin, että Pesäpuukin on tehnyt LUPAUKSEN LAPSELLE.
LAPSELLE LUPAUS HYVÄSTÄ ELÄMÄSTÄ, ENNEKAIKKEA ELÄMÄSTÄ! SIITÄKIN SAA OLLA KIITOLLINEN, VAI MITÄ.
Kun luin noita aloittamani ketjun kirjoituksia, tuli taas mieleen, että kuka luki asian sisällön, vai huiskittiinko sieltä täältä?
Kun kirjoittaa tosiaan mieltä painavasta asiasta, niin toivoisi kunnon kommentteja, eikä sotaa joka asiasta. Miksi sinne jokunen oli alkanut työntää sijareitakin sekaan? Minähän puhuin omasta vanhemmuudestani, ja lastensuojelun syytteistä, että olisin jotenkin ihmeellisellä tavalla hupsankeikkaa tullut emotionaalisesti kylmäksi äidiksi. Nyt kun luin ketjua, ihmettelin todella, että mikä sekameteli-soppa se siinä onkaan!!!
Kiitos kuitenkin kunnon kommenteista ja mielipiteistä.
sijaisperheestäsi kaksi pientä lasta parempaan perheeseen. Sääli sinulle, mutta onni pienille. SUURI ONNI!
Joo todentotta. AP näyttäisi hämmästelevän samaa asiaa kuin minäkin. Minä nimittäin ymmärsin tämän keskustelun aloituskirjoituksesta, että AP (ex-äitikö?) on omien lastensa oikea, biologinen äiti, eikä mikään sijaisvanhempi. Olenko siis väärässä?
Millä perusteella AP:tä puhutellaan tässä ketjussa sijaisvanhemmaksi? Arveletteko, että hän on feikki? Ok, vaikka olisi feikki, ei tämän keskustelun perusteella kannata eikä edes tarvitse arvailla hänen motiivejaan. Ja sitä paitsi, eiköhän hänkin kuulu ihan oikeasti tämän palstan vertaisryhmään... Hän koettaa kertoa, että on joutunut vaikeuksiin lastensuojelun kanssa.
äideiksi ja isiksi vieläpä painokkaammin, kuin alkuperäiset äidit ja isät.
Joo siinä mielessä kuuluu palsta piiriin. Todellisessa elämässä kuitenkin tuo henkilö ei ikimaailmassa voisi seisoa sijoitettujen lasten vanhempien rinnalla. Kyllä hän vaan niin paljon parempi on.
Mutta miten voidaan väittää, että AP eli "ex-äitikö" on s i j a i s v a n h e m p i ?
Et varmasti ole kadottanut kykyäsi äitiyteen missään vaiheessa.
Kyse on siitä, että Suomessa kadotettiin inhimillisyys oikeistohallitusten myötä muutenkin koko yhteiskunnassa ja kärjistyneimmin se on tullut esille lastensuojelussa.
Ls:n hoidettavaksi annettiin asioita, jotka eivät sinne kuulu, koska uskottiin, että asiakkaiksi valikoituvat enimmäkseen vain jotenkin heikoimmassa asemasa olevat ihmiset. Kokoomus-keskusta vain unohti rikollisessa itsekkyydessään ja markkinatalouden huumassa sen, että ls:n epäinhimillisyys iskee kaikkein julmimmin lapsiin...
Tämän lähinnä lapsiin kohdistuvan julman rikollisuuden toteuttajina ovat olleet luonnevammaiset sosiaalityöntekijät, jotka nauttivat narsistisessa vallanhalussaan vanhempien nöyryyttämisestä. Ja oma itsekkyyshän on täysin sokea lasten kärsimyksille varsinkin, kun valheellisen hyvän tekemisen varjolla päästään tekemään lapsille mieletöntä pahaa.
Kaikki epäinhimillisyyden kannattajat ovat eniten tunneköyhiä, eivät niinkään tämän rikollisuuden ja julmuuden kohteiksi joutuneet uhriperheet.