pureminen ja näykkiminen

voi olla sille epämilellyttävää, aiheuttaa epäluuloa sinua kohtaan. ne ohjeet on aina sovellettava koiran mukaan, luonne ratkaisee. suhikuplo on naurettava ehdotus. minkä tahansa kenon valitsekin, niin pieleen menee jos tuota tahtia vaihtelet, sekoitat vain koiraparan päätä ja sitä myöten kaikki kuolutus ja luottamus sinuun menee, koska se ei voi luottaa sinuun, ei tiedä mitä ihmeellisyyksiä ja kiusaaamisia taas seuraavaksi keksit. mieti siis.

suu on koiran kädet, noin se leikkii ja tulee leikkimään vielä kauna. jos joku koirakirja ei miellyt, niin lue toinen, äläkä usko ja kokeile kaikkea, ei kai koirasi mikään koekaniin ole?

huomioimattomuus on paras tapa. googlaa niin löydät siitä tekstiä. samalla ohjaat kiran mielenkiinnon johonkin mielenkiintoseen ja luvalliseen puuhaan. leikithän sen kanssa?ettei sen tarvitse vihdyttää itse itseään ja leikitähän mitä se hauaa, etkä sellaista mikä sinulle ihmisenä on kivaa?

Minä olen järjestelmällisesti kieltänyt pennusta asti ei-sanalla koska jostakin luin, että älä anna pennun tehdä sitä mitä et aikuisen koirankaan halua tekevän. Rajansa tietysti kaikella ja kyllä minulla intoutuu pureksimaan vieläkin (kohta 7 kk), varsinkin jos kovasti leikkisällä tuulella. Yhdet hanskat on saatu risaksi, mutta ei kai siihen auta muu kuin kärsivällisyys ja se, että teet aina samoin. Ihan pienenä kiljaisin ja se auttoi. Sumupullokin oli hetken käytössä mutta siitäkös vain innostui haukkumaan. Jonkun vaihtoehdon tarjoaminen, lelun heitto yms. joka vie huomion muualle.

sitten lisäksi ohjaat koira huomion kivaan ja salittuun leikkiin tm tai nouset ylös, käännät selän, et sano sanaakaan, et edes katso koiraa ennen kuin lopettaa. valitse 1 tapa ja pysy siinä, älä vaihtele. toimi aina samoin ja kaikki muut perheenjäsenet myös. ja koira ei opi aikuisenakaan asioita yhtäkkiä, aikaa. ole selkeä, johdonmukainen ja ennen kaikkea oikeudenmukainen,niin koira oppii luottamaan sinuun, silloin se seuraa ja haluaa miellyttää ja kaikki alkaa sujua. turha huutaa sitä ei sanaa monta kertaa, se vain menettää teonsa ja hämmentää koiraa, se joko osaa ei:n tai sitten ei osaa, luultavasti ei osaa, koska noin pieni. mutta jos huudetan eieieiieieieieieieiieieie, niin ei koira sellaista voi ymmärtää, ihmeissään vaan innostuu lisää.

Meillä on ollut käytössä puremisen opettelussa pikkupennuille (< 3 kk) seuraavat temppu. Eli ihmisten pureminen on aina ehdottomasti kielletty ja siitä nostetaan pentu kainaloista ylös (takajalat kuitenkin maassa), tuijotus silmiin ja napakka "EI". Tuijotetaan niin pitkään, kunnes koira väistää katseen, lasketaan pentu maahan ja jatketaan niinkuin ei mitään olisi tapahtunutkaan. Tätä joutuu alussa toistamaan usein, mutta kyllä pienetkin pennut oppivat varsin nopeasti. Tärkeintä on, että ei ole "suuttunut" tai "vihainen", vaan "EI" on tiukka komento ja siinä kaikki.

Ainakaan meidän koiramme eivät ole tuosta olleet moksiskaan eivätkä ole tulleet millään tavoin epäluuloisiksi tai aroiksi. Eli monta koiraa on meillä noin opetettu ja kun kerran toimii, niin opetetaan vastakin. Toki, varmasti on muitakin tapoja, jotka toimivat ja siinä "mieti ja lue" vastaaja on täsmälleen oikeassa, että minkä tahansa valitsetkin niin älä heti vaihda toiseen, jos onnistumista ei tapahdu.

Noita suihkupulloja tms. välineitä en itse käyttäisi.