Niin vain sitten pääsi käymään, että ihastuin ihmiseen jonka tapasin ekaa kertaa syksyllä. Tosin jo silloin hän vei jalat alta minulta ja hukuin hänen katseeseen. Uuden vuoden vietin hänen kanssa ja pusujakin vaihdettiin. Mutta en silti tiedä että onko hän kiinnostunut minusta, pelottaa ehkä tuo alkoholi jota veressämme oli. Pyysin häntä ulos, mutta en tiedä tuleeko hän sinne kaverina vai kiinnostuneena minua kohtaan. Hän asuu vieressäni, parin kilometrin päässä mutta näemme silti harvoin ja silloinkin on aina kavereita mukana illan vietossa. Olen toivoton.
Toivotonta tämä ainakin on!
aippus
1508
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
se toivoton osio tuossa? Sä olet pyytänyt ihastustasi ulos ja hän on suostunut. Siitä lähdetään. Humala on asia mikä saattaa muuttaa kaiken mutta se riski tuskin oli sulle yllätys joten älä leiki että näin olisi.
Mikä ihmeen vimma sulla on nyt saada toikin tilanne näyttämään toivottomalle, opettele samantien pikkaisen hallitsemaan ajatuksiasi ettei paniikkinappulaa hakata heti kun kyse on jostain maitopurkin avaamista koskevaa tekoa isompi asia.
Keskityt nyt vaan siihen miten teet treffeistä unohtumattomat, mistä juttelet, mistä hän tykkää että voisit vaikka yllättää hänet jotenkin jne. Asiat ei koostu aina negatiivisista puolista, saat enemmän energiaa kun katsot asiat sen positiivisen kautta. Kaikessa on hyvää ja huonoa, joten mitään täydellistä ei ole. Se siitä stressistä siis.
Nauti ja katso mitä tuleman pitää, ja seuraavan kerran älä vedä sitä viinaa paljoa ja ennen kaikkea älä opettele sellaista tapaa että vain kännissä uskallat lähestyä tai käsitellä näitä asioita. Ihminen sekin vain on, samoja pelkoja kuin sullakin, sekin saattaa miettiä ihan samoja, joten nyt vain luuri kouraan ja tarkastat että deitit on todellakin missä sovittiin ja olet reipas ja lopetat tuon odottelun että taivas tippuu niskaan.