olemme avomieheni kanssa eroamassa ja meillä on 5kk ikäinen poika. tilanne on se, että kumpikin meistä haluaisi pojan luokseen asumaan. kumpikin on yhteishuoltajuuden kannalla, minä antaisin lapsen nähdä isäänsä niin paljon kuin haluavat, ja mies samoin minun jos hänestä tulisi lähivanhempia. kumpi siis saa lähihuoltajuuden? minä imetän vielä. ja jos minä saan lähihuoltajuuden, minkälaiset mahdollisuudet minulla on muuttaa 300km päähän lapsen isästä eron jälkeen lapsen kanssa? nykyisellä paikkakunnalla ei ole läheisiä minulle joten muuttaisin entiselle kotipaikkakunnalleni. saanko lähihuoltajuutta ollenkaan jos kerron muuttavani lapsen kanssa noin kauas hänen isästään?
kummalle lapsi?
epätietoinennainen
221242
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
lisätään vielä että kummassakaan meissä ei ole mitään vikaa vanhempana.
Lapselle olisi parasta jos saisi jäädä teille kummallekin. Jos muutat 300 kilometrin päähän niin lapsi menettää toisen vanempansa ja toinen teistä menettää lapsensa. Sinänsä ei vaikuta lähihuoltajuuteen tuo muutto. Jos tuo menisi oikeuteen olisit aika vahvoilla sen takia että vauvojen kohdalla oikeus suosii äitejä.
"Lapselle olisi parasta jos saisi jäädä teille kummallekin. "
Luitko ollenkaan että lapsi on 5 kk vanha??? :D
Yhtälailla se lapsi tarvitsee vanhempiaan vaikka olisikin vasta 5 kk. Nyt alussa on tietysti haasteellista kun pitää rakentaa se tapaamiskuvio siten että lapsi on vain lyhyitä aikoja erossa isästä ja äidistä. Mutta lapsi kasvaa ja sitten voidaan siirtyä vähän pidempiin tapaamisvuoroihin.
että sinä olet lähivanhempi. Eihän tuon ikäinen vielä tajua olevansa erillinen äitinsä kanssa.
Viikko-viikko systeemiä ei yksikään lapsipsykiatri suosittele noin pienen kohdalla, eikä ylipäätään ennen kouluikää. Eli lähivanhemmuus sinulle ja isä käy luonasi vauvaa katsomassa mahdollisimman usein ja äiti pysyy lähellä. Edes yökyläilyjä ei isän luokse kannata aloittaa ennen kuin vauva on pitkästi toisella vuodella ja silloinkin vain, mikäli isällä on läheinen suhde vauvaan ja mikäli vauva on kovin kiinni äidissään, ei vielä silloinkaan. Muuten vauva kokee hylkäämiskokemuksen yhä uudelleen ja uudelleen ja se ei ole hyväksi vauvalle!
Vaatii paljon teiltä molemmilta, mutta siihenhän on oltava valmis, jos ero on ainut ratkaisu ja olette yhdessä uuden elämän laittaneet alulle.
Olisi reilua lapsen isää kohtaan pysyä samalla paikkakunnalla, muuten vauva ja isä väkisinkin, jo olosuhteiden pakosta etääntyvät toisistaan.
Teinä miettisin vielä kaikkia muuta mahdollisuuksia kuin eroa, vauvavuosi on raskas parisuhteelle ja sen yli pitäisi vain yrittää selviytyä...
Tottakai nyt kun on vauvaikäinen pitää lapsen olla äidinkanssa se on jo luonnonlaki ei selviä lapsi ilman äitiä
mutta jos on kerran hyvät välit yhdessä ja voi sopia asiat niin kannataa ne tapaamise t suunnitella jo alustavasti tarkkaan että isä saa tavata ja nähdä lastaan myös ja riittävästi
Kun lapsi on 4 vuoden ikäinen pystyy silloin jo olemaan äidistä erossa ja isänsä kanssa jopa muutaman päivän ja isompana jopa viikon ja viikkoja kunhan pysyvät tuttuina ettei vieraannu ja on jokin yhteys olemassa
Ensimmäiset vuodet pieni lapsi on todellakin äidistä täysin riippuvainen ja isä on tärkeä sitten jatkossa enemmän ja enemmän tottakai . Älkää riidelkä tehkää suunnitelmia sopimuksia ja mielellään kirjallisesti että kumpikin muistaa ne tarkkaan . Lapselle on aivan ihana asia jos mollemmat vanhemmat on ja huolehtii hänestä eikä ole haittaa vaikka asuisi kauempana kun se yhteys pidetään ja on oikeasti lapsen kannalta katsottu ja molemmat vanhemmat pyrkii siihen lapsen turvalliseen elämään ja kasvamiseen .
Sääli että ero tulee nyt kun on vauva olemassa ja onko todella niin ettei ole vain jokin kriisi vain jonka voisi käsitellä ja käydä läpi ja jaktaa vielä mutta se on suuri asia selvitellä ja jatkaa ja on myös suuri suuri kriisi ero tässä vaiheessa . Muistakaa että lapsi ei ole pelinappula teidän kahden aikusien ongelmassa älkää sitä eroa ja kriisiä puiko mitenkän lapsen kautta vaan käykää läpi aikuisena ihmisenä oma kriisi ja miten viaton lapsi joka tähän on kuitenkin syntynyt ja tarvitsee molemmat vanhemmat . Eläkää jos ero on ainut ratkaisu kumpikin omaa elämää ja antakaa toisillenne lupa ja vapaus elää ihan omaa elämää eteenpäin .
meillä ero tuli kun olin raskaana,kuopusta odotin. Vauva meni aluksi isälleen vain yhdeksi yöksi muiden lasten mennessä vklopuksi. Tuttipulloa iskäkin osaa antaa ja itse lypsin maitoa. Kun lapsi oli vajaan vuoden niin oli jo ihan joka toinen vkloppu isällään. Ihme juttuja nämä ettei isälle saisi lasta antaa vauvana. samalla tavalla isäkin lapsia hoitaa. Nyt kuopus on 3.vee ja on lomaillut kesällä jo viikon isällään muiden lasten mukana :) Hyvin on mennyt ja soittelee sitten äidille jos on ikävä. Minä en itse ikinä muuttaisi pois lapsen isän läheltä. Todella rasittava matka on toi 300km, pitää ajatella siinä lasta. Kyllä kavereita saa samaltakin paikkakunnalta, nyt pikaseen neuvolasta tietoa josko ois mammakerhoja tms. ja hoitoapua saa kyllä perhetyöltä ja MLL:stä jos välein kaipaa omaakin aikaa :) ja sittenhän lasten isäkin on lähellä jos haluat joskus piipahtaa vaikka ostoksilla yksin. Meillä lasten isä alussa vieraili luonani katsomassa kuopusta ja sitten oli yhden yön kuten aiemmin sanoin. Minä en kannata pienten kohdalla viikko, viikko systeemiä, isompien lasten kohdalla se onnistuu jos asutte samalla paikkakunnalla :) Voimia ja jaksamisia, ja ihansati puhut exästäsi vanhempana, sopu on parasta mitä erossa voi lapselle antaa
"Ensimmäiset vuodet pieni lapsi on todellakin äidistä täysin riippuvainen "
Höpö höpö. Lapsi on riippuvainen hänelle läheisestä ihmisestä ja jos isä kerran saa tavata lastaan todella usein (päivittäin/useita kertoja viikossa), silloin hän on lapsen läheinen. Täällä näyttää olevan jengiä, joka ei tajua lastenhoidosta yhtään mitään. Oletko sinä Ellimaaria esim. kuullut sellaiseta hullutuksesta kuin ISOVANHEMMAT. Saisit varmaan slaagin jos kuulisit, että eivät pelkästään etäisät vaan myös isovanhemmat saattavat hoitaa pieniä lapsia ja pitää näitä yökylässä ja kaikki voivat hyvin.
Yhteishuoltajuus tarkoittaa, ette saa elätusmaksua. Se tarkoittaa, ettette voi mennä vaikka uuden puolisonne ja lapsen kanssa ulkomaille. Siihen tarvitaan molempien kirjallinen lupa. Lapsilisän käytöstä pitää sopia joka päivä, joka ostos päättettävä erikseen. Et voi lähettää lasta isovanhempien luo ilman toisen lupaa.
Vielä voitte sopia mutta kun molemmille tulee uudet suhteet, riidat alkavat.
Jos isä vaatii itselleen lapsilisää eikä ana elatusmaksua, et tule niitä saamaan. Sosiaalihuolto edellyttää että isä maksaa ja isältä yritetään periä rahat. Mutta ulosottomiehelle asia ei mene. Sosiaalihuollon ei tarvitse maksaa elätusmaksua, jos on yhteishuoltajuus. Sossu säästää aina, jos onnistuu taivuttelemaan yhteishuoltajuuteen
Yksinhuoltajuus takaa, eetä sinä yksin päätät, mitä lapsen kanssa tekee. Aivan kaikesta ilman toisen lupaa.
Jos et saa elätusmaksua, sosiaalihuolto maksaa sen miehen puolesta.
Yksinhuoltajuudessa voitte sopia aivan kaikki asiat yhdessä mutta päätösvalta jää sinulle.
Miehen täytyy olla sovinnossa, jos haluaa nähdä lapsensa.
Älkää koskaan suostuk yhteishuoltajuuteen. Olette toisen sattumanvaraisten päätösten varassa. Antakaa toiselle mieluumin yksinhuoltajuus, ei tule riitoja vanhempien välillä ja lapselle tulee edes jonkinlainen vakuus elämän toimimisesta.
Jos on yhteishuoltajuus, aina tulee riita. Ja sitten asetetaan mahdottomia ehtoja, jossa lapsi on riidan välikapula. Tätä tilannetta ei tule yksinhuoltajuudessa.
pitkään. Eivät edes ymmärrä olevansa äidistä erillinen yksilö ennen kuin ovat n. 1vuotiaita.
Tämän tietävät kaikki jotka hitusenkaan ovat ovat lapsipsykologiaa lukeneet.
Kyllä se on se äiti se turvallinen kiintymyssuhde, jos lapsi asuu äidin kanssa ja isä käy muutaman kerran viikossa katsomassa, se on täysin selvää! Eikä sitä pidä rikkoa, lapsen mieli hajoaa muuten.
Vai näyttää olevan jengiä, joka ei tajua lastenhoidosta yhtään mitään... hmmm... minä väitän lukeneeni ja perehtyneeni aiheeseen paljon ja taidan tietää asiasta aika paljon enemmän kuin sinä.
Mua ärsyttää sinunlaiset ihmiset, jotka ette oikeasti tajua asioista yhtään mitään. Puolustelette omaa näkökantaanne, koska teette asiat niin, ja puolustatte sitä tietämättä lainkaan mikä on oikeasti nykytutkimuksen mukaan lapselle parhaaksi. Lue vähän aiheesta, ehä mustavalkoisuutesi hiukan saa eri sävyjä.
http://yle.fi/alueet/teksti/keski-pohjanmaa/2010/02/kaksi_kotia_on_erolapselle_riski_1413567.html
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan
http://www.hs.fi/omaelama/artikkeli/Yksi vai kaksi kotia/1135259541943
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2010/08/psykologian_professori_erolapsen_parasta_asua_vain_yhdessa_kodissa_1931635.html
http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2008/09/718389/rauhallinen-lapsuus-kehittaa-stressinsietokykya
No sullahan on jännä käsitys yhteishuoltajuudesta :D Ihan silkkaa faktaa koko juttusi...
Höpö, höpö. Elatusmaksun saa se vanhempi, jonka luona lapsi asuu, riippumatta huoltomuodosta. Lapsilisän saa ja käyttää se jonka luona lapsi asuu. Riippumatta huoltomuodosta. Isovanhempien luo voi lähettää, jos Suomessa asuvat ilman lupaa. Sosiaalihuolto ei maksa elatustukea vaan KELA siinä tapauksessa että elatusvelvollinen ei sitä maksa (ja sopimus tai tuomio on) ihan riippumatta onko yksinhuolto tai yhteishuolto. Huoltomuoto ei myöskään vaikuta tapaamisiin, vaan lapsella on oikeus tavata toista vanhempaansa, vaikkei tämä olisi huoltaja.
Yrität itsekeskeinen yhäriruikuttaja tehdä teistä ruikuttavista lyllertäjistä jotain helvetin yli-ihmisiä ja ihan ilman pienintäkään OIKEAA perustelua.
Opiskelu aikoinani luokallani oli kaksoset joiden äiti teki itsarin päivän synnytyksen jälkeen! (se siitä äidin lapsista "välittämisestä")
Kaksosten isä kasvatti YKSIN kummankin lapsen ja vaikka sinä et sitä hyväksykään niin nuo kaksoset olivat ja ovat yhä edelleen täysin normaaleja ihmisiä.
Kumpikin heistä on jo vanhempiakin joten mitä vittua sä ruikuttaja keuhkoat jostain helvetin äidin korvaamattomasta statuksesta koska sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassakaan!
Usko huviksesi niin SINUNLAISISTA itsekeskeisistä jeesustelijoista ei pidä kukaan, te olette narsisteja jos kukaan!!
heikonlainen kirjoituksesi päätellen, etten jaksa tuohon vauhkoamiseen ottaa osaa.
En epäile hetkeäkään, etteikö täysjärkinen isä voi kasvattaa lapsistaan täysjärkisiä ihmisiä jos äitiä ei ole kuvioissa, silloin isä on se turvallinen kiintymyssuhde. Pääasia että lapsilla on se yksi turvallinen kiintymyssuhde, jota vaalitaan ja jota ei rikota. Yleensä se vaan on äiti, ihan jos biologian tunnilla olet ollut niin muistelepa miten se emon ja poikasen leimautuminen menee.
Ja varsinkin erotilanteissa kun isukki ottaa ja lähtee vapaan elämän perään ja käy vauvaa katsomassa pari kertaa viikossa, niin eiköhän se turvallinen kiintymyssuhde ole äidin ja lapsen välillä. Ja sitä on isukin turha yrittää itsekkäällä minäminäminä asenteella yrittää rikkoa, kun pitäisi tajuta nähdä se kokonaistilanne ja lapsen paras.
http://olotila.yle.fi/perhe/lasten-kasvatus/lastenpsykiatri-vastaa/minka-ikainen-lapsi-kestaa-yon-erossa-vanhemmistaan
yhtälailla osaa kuin äiti. Tai jos äiti on estynyt hoitamasta ja isä ottaa äidin paikan.
Asia on täysin eri jos vauva asuu äidin kanssa ja on se turvallinen kiintymyssuhde joka hoitaa, lohduttaa, ruokkii, jne, kuin isä joka käy leikkimässä vauvansa kanssa muutaman tunnin viikossa.
Siinä on ÄÄRETTÖMÄN suuri ero, arvasinkin että joku omaa napaansa tuijottava itsekeskeinen etäisä tähän tarttuu.
Kaikki kunnia niille isille, jotka ovat vauvansa ja lapsensa elämässä läsnä kokopäiväisesti, keskittyen parisuhteensa ja perheensä olojen parantamiseen, tuo teksti koskee niitä isiä.
Sinunhan se lapsi on, mitä miehesi on sen eteen tehnyt? Yhteishuolajuudessa tanssit sitten miehen pillin mukaan seuraavat 18-vuotta ja tuohon 300km päähän muuttamiseen miehesi tuskin tulee suostumaan.
Olen mies ja hoitanut lapseni kunniakkaasti maailmaan. Puolisoni oli pelkkä huoraava paskaläjä, joka jätti elatusmaksut maksamatta, eikä käynyt lapsia katsomassa. Todellisuudessa me miehet olemme parempia huoltajia kuin naiset koskaan!
Kai tiesit että suurin osa miehistä on kuitenkin niitä jotka elareita jättää maksamatta..Ihan todistetusti kun seuraat tilastoja..
"Miehet parempia huoltajia..."Jos mun ex-miehellä on uus kumppani jolta ex-mies kyselee neuvoa lasta koskevissa asioissa,tämä nykyinen kumppani pesee lapsen,ruokkii ym.Niin voiko silloin sanoa että isä on parempi huoltaja?Hänhän siirtää lapsen hoidon täysin uudelle kumppanilleen!Leikin ja hassuttelun ja julkisesti lapsen kanssa liikkumisen kuitenkin sentään hoitaa ihan itse,näyttäen pintapuolin olevansa se täydellinen iskäpiskä.Entä jos ero iskee heille kahdelle?Ei järin hyvin tule tuo "huoltaja" pärjäämään koska on ollut ainoastaan lapsen leikittäjä ja perusasiat jääneet itse hoitamatta ja oppimatta!
On tehty sellainen tutkimus missä sanotaan että pitäisi lailla kieltää vanhempien eroaminen kun lapsi on alle 1 vuotias. Ensimmäinen vuosi on lapsen kehitykseen elintärkeää...
Meillä justiinsa sama tilanne. Avoliitto kariutui. Meillä yhteinen 6kk tyttö-vauva. Erottiin 2kk sitten. Muutin yhteisen silloin 3kk vauvamme kanssa kotikaupunkiini takaisin 200km päähän. Tehtiin kyllä heti yhteishuoltajuus. Isä ei myöskään riitauttanut muutoamme eikä yhteisen vauvan osoitetta. Koska maistraatista tulee etävanhemmalle tieto että yhteishultajuuden aikana pois muuttavalle hyväksyntä ja allekirjoitus paperiin. Nyt elatuspaperit menossa käsittelyyn, koska etävanhemman oikeus maksaa lapsesta perus osa eli elatus. Tapaamiset ollaan sovittu isän kanssa niin että 6kk vauvamme vielä riippuvainen äidistä eli minusta, niin isä käy silloin kun sovitaan. Mutta sinun tilanteessa harkinta on teidän kahden miten pystytte sopimaan asiat.