Kolme vuotias lapsemme on alkanut saamaan kunnon itkuraivareita yöllä. Alkaa yleensä pari tuntia nukahtamisen jälkeen. Luulemme että herää pahaan uneen ja alkaa huutaa. Herättyään raivoaa tietoisesti, ei unissaan. Ei saa koskea, ei silittää, ei halua tulla syliin, peittoa ei saa laittaa päälle jne. Mikään ei kelpaa. Itkee ja kiljuu kurkkusuorana. Kiljuminen kestää noin puoli tuntia. Meteli tässä talossa öisin on aivan järkyttävä. Tuntuu pahalta kun ei vanhempana saa lastaan rauhoittumaan.
Onko muilla samanlaisia ongelmia? Miten olette saaneet lapsen rauhoittumaan?
Päivisin hän ei saa tällaisia itkuraivareita, ainoastaan ikään kuuluvaa perusuhittelua on jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Lapsi on hyvin kiltti ja iloinen mutta myös jäärä ja voimakastahtoinen.
Onko muilla samanlaisia ongelmia? Miten olette saaneet lapsen rauhoittumaan?
Päivisin hän ei saa tällaisia itkuraivareita, ainoastaan ikään kuuluvaa perusuhittelua on jos asiat ei mene oman mielen mukaan. Lapsi on hyvin kiltti ja iloinen mutta myös jäärä ja voimakastahtoinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meiän nyt 3v4kk tyttö sai myös kesällä/alkusyksystä vastaavanlaisia raivareita silloin tällöin. Ystäväni sanoivat, että raivarit on niitä yöllisiä kauhukohtauksia. Itse olin ja olen edelleen toista mieltä. Ainoa, minkä sain toimimaan tilanteessa oli, että en itse yhtään korottanut ääntäni vaan puhuin hiljaa ja mahdollisimman rauhallisesti. En tehnyt oikeastaan muuta kuin rauhassa vain kyselin, että mikä hätänä ja jäin pötköttelemään lattialle tytön sängyn viereen. En käskenyt rauhoittua tai laittaa nukkumaan, koska suuttui vain lisää. Odottelin vain, että menee ohi ja pelkäsin, että pikkusisko viereisessä sängyssä herää. =) Yhden kerran uhkasin, että ellei lopeta, nostan hänet eteiseen rauhoittumaan. (Eteinen on meillä jäähypaikka, kun ei muuten rauhoituta.) Ei rauhoittunut ja nostin hänet eteiseen ja seisoin poikkeuksellisesti vieressä. Ei mennyt kauaakaan, kun jo lopetti huudon ja lupasi rauhoittua nukkumaan. Niin kuin tekikin. ??? Pikku hiljaa raivareiden määrä sitten väheni ja tällä hetkellä niitä tulee enää tosi harvoin eikä enää niin pahana. Että näin meillä
Varmasti tosi mukavaa jos ovat jo teillä taakse jääneitä ongelmia! Olen myös varma että kyse ei ole kauhukohtauksesta. Taidanpa kokeilla samoja kikkoja, olla siis sanomatta että rauhoitu, täällä nimittäin myös raivostuu siitä enemmän. Jotenkin sitä vain automaattisesti hokee eikä ole tullut itse mieleen käyttäytyä toisin. Ja tosiaan jos puhuisin hiljempaa ja rauhallisemmin niin sekin voisi tepsiä. Tokihan lapsi aistii jos vanhempi turhautuu. No toivotaan että näillä vinkeillä päästäisiin jo vähän eteenpäin! - Kiitos sinulle vinkeistä :)
Vähän hämmästyttää että miten voit olla varma, ettei ole kyse yöllisistä kauhukohtauksista? meillä oli tytöllä pienempänä samanlaisia huutokohtauksia yöllä ja lastenlääkäri diagnosoi kauhukohtauksiksi. "Raivokohtauksessa" saattaa tuntua että lapsi hereillä, mutta näin ei ole. Lapsi saattaa olla silmät auki ja huutaa mutta on silti unessa. Meillä rauhoittumiseen auttoi kun laitoin valot päälle, kun kohtaus päällä. Ohjeeksi meille annettiin ettei saa koskea(pahentaa tilannetta), puhua vain rauhallisesti ja tosiaan laittaa valot päälle. Toivottavasti saatte tilanteen rauhoittumaaan :)