Kun kävelen kaupungilla ja katselen ihmisiä jotka ympärilläni liikkuvat, tulee väkisinkin sellainen mielikuva että kaikilla on kumppani ja he ovat onnellisia. Minulla ei ole koskaan ollut ketään eikä varmasti tule olemaankaan, koska olen vain kotona koneella ja liikun ulkonakin yleensä vain ilta- ja yöaikaan jotten joutuisi sosiaalisiin tilanteisiin ja saisin olla rauhassa. Kuitenkin kaipaan ihanaa tyttöä vierelleni ja tällä menolla en tule tapaamaan ketään koskaan... Onko tosiaan totta, että kaikilla muilla ihmisillä on joku jota he voivat rakastaa? Tiedän että kuullostan tyhmältä mutta yrittäkää ymmärtää tilanteeni: ei minulla ole kokemusta ihmisten kanssa olemisesta yleensäkään. Kavereita minulla on vain täällä netissä. Olen aina täysin avuton tällaisissa tilanteissa ja minuun iskee jonkinlainen paniikki. Luuletteko, että maailmassa on myös minulle olemassa ihana ihminen, jonka kanssa voisin elää sellaista elämää jota haluan???
Osaisitteko sanoa?
Auttakaa minua
11495
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ensinnäkin, kaikilla ei ole jotain jota rakastaa... Sad but true.
Ja totta kai joku voi suaki rakastaa ja voit elää sen kaa sellasta elämää ku haluut :) mut et tuu löytämään sitä ihmistä jos istut päivät pitkät koneella ja liikut ulkona vain iltaisin/öisin ja nimenomaan välttelet sosiaalisia kontakteja. Eli tavat muutokseen nii kaikki on paremmin :) Onnea!
Kiitos olen kuullutkin tätä tällä palstalla ja muualla satojatuhansia kertoja, mutta kysyisinkin nyt KUKA VOISI NE MINUN TAPANI MUUTTAA KUN ITSE EN PYSTY??? Tähän ei vielä ole osattu vastata...
NO KUN KUKAAN EI VOI TAPOJASI MUUTTAA KUIN SINÄ ITSE !!!! Yryttäisit jo ymmärtää. Mietis nyt kukakohan tapasi voi muuttaa josset sitä halua ?? No joku terapeutti ehkä joka pakottaa sinut liikkumaan päivisin ulkona ja tekemään muutakin kuin olemaan koneella. Mutta ehkä sinä yksin voit ottaa itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäytyä ja muuttaa tapojasi. Muuta en nyt oikeen keksiny :D
Hyvä kommentti, se on vaan minulle niin vaikeaa. Perkele kun oisin eri henkilö en ois ees tuhlannu puolta elämääni näillä palstoilla kyselemässä neuvoja asioihin jotka muille ovat itsestäänselviä...
No en tiedä et onks siul harrastust, mut jos sul ei ole, niin hanki semmoinen! Mä olin itekki täysin samanlainen muutama vuos sitten, mut kun rupesin harrastamaan omaa lajiani, nii sain heti kavereita (Tosin ei kyllä paljoa nuoria) ja siitä lähti niinkuin sosiaalisuus käyntiin. Tällä hetkellä mennään seurassani Juniorivastaavana, eli olen yleensä päivittäin tekemisissä täysin tuntemattomien kanssa. Eikä ongelmia. Eli pointtina oli siis että harrastus auttaa yleensä tosi paljon asiaa. Mut kuten aiempikin vastaaja sanoi: Pitää vaan ottaa itteensä niskasta kiinni ja muuttaa tapoja.
No jos joku on oikein alamaissa, puhuu itsemurhasta ja on vittuuntuneen näköinen ja ylipäätään vittuuntunut itseensä, niin kokemuksella voin kertoa, että siinä tilanteessa olevalle on turha sanoa kliseinen lause: "ota ittiä niskasta kiinni"!
Omalla kokemuksella sanon, että ton lauseen sanojia tekis mieli pistellä turpaan huoletta. Ei ne idiootit tajua, että sitä ei niin vaan yksin oteta itseä niskasta kiinni. Kun kuoppaan putoaa, sitä myös kuopassa on!
Pääsisitkö sinä ilman ulkopuolista apua pois kaivosta joka on 30 metriä syvä ja pystysuoraa pudotusta veteen olisi 20 metriä?
No toi on kyllä ihan totta. Mutta ei tän topicin alottaja vaikuta kyllä ihan siltä, että hautoo yksinään itsemurhaa jne. Enhän minä sitä tietenkään voi tietää, mutta ei tosiaan vaikuta yhtään siltä, ja jos pystyy aiheesta kirjoittamaan tännekkin niin miksei pystyis sitten ottamaan niskastaan kiinni? Ja sitten kun siihen vielä joku mukava harrastus, jossa oikeasti viihtyy niin mun mielestä sillä tavalla pääsis jo hyvin tälläsista yli.
Mut tietenkin jos tyyppi on täysin maassa ja hautoo itsemurhaa ja on vittuuntuneen näkönen ja mitä kaikkee sä nyt luottelitkaan, niin ei toi lause sillon auta yhtään.
Mut nimenomaan se harrastus, josta vois saada ystäviä. Tässähän lähinnä etsittiin tyttöYSTÄVÄÄ =) Ja kokemuksesta voin sanoa että sellainen saattaa löytyä sieltä itse harrastuksesta. Tosin jos suhteessa käy huonosti niin jompikumpi saattaa joutua lopettamaan harrastuksen.
En haudo itsemurhaa, enkä nyt sen kummemmin ole pitkäjaksoisesti ollut masentunutkaan. Ne ovat vain niitä päiviä silloin tällöin jolloin yksinäisyyden tunne on voimakkaampi.
No näinhän se on, mutta sanokaas nyt kokeneemmat ihmiset, että mitenkä esim. hiihtoladulta, lenkiltä tai uimahallista löytää seuraa??? Siis harrastan vain omaksi ilokseni mutta todella usein kuitenkin. Sitten kaikki väliajat istun koneella... Kuvitelkaas: jos elokuvassa on mainoskatko niin pitää juosta koneelle ja tarkastaa nämä viestiketjut, että onko tullut viestejä! ( xD )
No minkä ikänen sä oot? (:
Mm, kannattaa ehkä joku laji alottaa, missä tehään hommia yhdessä. Oon kuullu paljon, et esimerkiks itsepuolustuslajeista on ollut apua. Eikä sen välttämättä tartte edes olla urheilulaji.
Hankala tosiaan sanoa, ku et iästäs oo kertonut mitään.
Tosiaa, sun pitää vaan TEHÄ asialle jotain, niin vaikeelta ku se kuulostaaki :)
Olen 18. Harrastan vaan kuntoliikuntaa, en ole koskaan harkinnutkaan meneväni mihinkään valmennukseen tai aloittaa mitään pidempiaikaista lajia... Lisää saa kysellä ilman muuta :)