Meillä koira lopetettiin vanhuuten takia. Se oli sekarotuinen. Olemme ajatelleet pikku koiran hankintaa. Mikä olisi sellainen rotu, joka olisi helppohoitoinen, lenkkeilystä pitävä ja ei haukkuisi oikein paljon ja olisi ihmisystävällinen ja seurallinen?
Mikä koirarotu?
kotiin
9401
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ehdottomasti whippet. Turkkia ei tarvitse hoitaa, ei varmasti hauku, lenkkihullu ja seurallinen koira. Ja kaiken lisäksi terve koira, ei perinnöllisiä sairauksia.
shetlanninlammaskoira???
Italianvinttikoira on helppohoitoinen pieni koirarotu. Se pitää lenkkeilystä, ei hauku, on ihmisystävällinen ja seurallinen. Turkki ei vaadi hoitoa juuri ollenkaan. Italianvinttikoira on myös terve rotu.
Mainostetaanko italiaanoja täällä sen vuoksi, että myyntipaikat (kennelliiton pentuvälitys ja yhdistyksen sivut) ovat pullollaan silmävikaisten vanhempien pentueita, joita kukaan ei osta?
Panostakaa laatuun, älkää määrään, niin ei tarvitse tulla suomi24:ään koiria kauppaamaan.
On muissakin roduissa ongelmia. Ja aina voi hakea laatua esim. Ruotsista tai muualta Euroopasta missä ON vielä terveyteen panostavia kasvattajia.
Totta, totta. Tällainen vain harmittaa kovasti. Jouduin itse samanlaisen välinpitämättömän kasvattajan "tukijaksi", kun ostin paperikoiran enkä osannut papereista lukea, että emänemällä oli surkeimmat mahdolliset lonkat. Kuvittelin kennelnimen ja pentujen papereiden takaavan ammattimaiset kasvattajat ja laskevan pennun sairausriskiä. Kyseessä on tosin erirotuinen koira, sheltti, jonka pitäisi olla myös erittäin terve rotu.
Talvella aloin miettiä toista koiraa, joka osaisi olla nivelrikkoisen 4-vuotiaan shelttini kanssa rauhassa sisätiloissa, mutta tykkäisi lenkkeilystä sen verran ettei sitä tarvitsisi raahata pihalle. Nykyinen koirani kun ei aina halua enää lenkkeillä, ainakaan yli kahta tuntia päivässä. Vinttikoirat tuntuivat sopivilta, italiaano ja whippet lähinnä. Niillä oli seurakoiraominaisuuksia, mutta "käyttökoirahistoriansa" ansiosta niillä piti olla myös erittäin vähän terveysongelmia.
Muutaman kuukauden olen tässä koiria katsellut, eikä italiaanoissa tai whippeteissä ole tullut vastaan kuin yksi tai kaksi täysin terveiden vanhempien pentueita. Whippettien tilanne vaikuttaa paremmalta. Lonkkavikaisen sheltin tuottamien tunnontuskien vuoksi en voi enää harkita sairaista vanhemmista (olkoon, että vika olisi kuinka mikroskooppisen pieni kasvattajien mielestä, mutta sairaus mikä sairaus) tuotettuja pentuja.
Tuntuu pahalta, että tervettä koiraa joutuu etsimään ulkomailta, jos sellaista haluaa. Ja ettei kennelliiton myöntämä kennelnimi tai edes pentujen paperit takaa sitä, että pennuilla olisi parhaat mahdolliset geenit. Hankkisin mielelläni tämäntyyppisen koiran, mutta en meinaa löytää yhtäkään kasvattajaa, jonka toiminta olisi tukemisen arvoista.
Suomessa koiran kasvatus mentaliteetti on luokkaa: ''No kun mä haluisin mun ihunasta nartusta ne pennut! '' Ei ajattella sen pidemmälle teetetään testit ja viedään urokselle tai tilataan siemenet. Sitten on näitä jotka herää ajatukseen: ''voisin alkaa kasvattamaan ja tienaamaan! '' Ja jälleen ilman sen suurempaa työtä....
Hyvien kasvattajien varauslistat onkin sitten täydenlaiset ja jäljelle jää nämä jämä kasvattajat mitkä kuukausi tolkulla saattavat kaupitella pentujaan. Laatu maksaa aina ja sen pitäisi rodun eteen tytötä tekevän kasvattajankin tietää.
Kiinanpalatsikoira. Se on helppohoitoinen, lenkkeilystä pitävä, ei hauku paljon, on ihmisystävällinen ja seurallinen. Kiinanpalatsikoiran tuuhea turkki tarvitsee kampaamista vain muutaman kerran kuukaudessa. Kiinanpalatsikoira on terve rotu.
Italianvinttikoiralle täältäkin pisteet. Sylissä kyhnöttävä ja joka paikkaan seuraava varjo