tuohon ikkunan takana olevaan puuhun litran vetoisen sangallisen muoviastian ja kaadoin siihen auringonkukan siemeniä. Jo äitienpäivänä siihen ilmestyi orava. Se kuorii siemeniä ja syö niitä hyvällä ruokahalulla. Sitten kun se ei jaksa syödä, se jää makailemaan puunhaaraan astian lähelle.
Nyt oravia on kaksi ja niillä näyttää olevan riitaa syömisvuoroista. Vanhalle oravalle annoin nimeksi Rohmu. Se kuvaa hyvin sen käyttäytymistä. Se ei laske toista syömään, vaan ajaa sen pois ja jatkaa sitten syömistään - toisen yrittäessä lähestyä astiaa puun rungon toisella puolella hiipien. Eihän se onnistu, vaan kova lähtö tulee heti kun Rohmu näkee vilauksenkin siitä. Rohmu ajaa sitä takaa pari metriä ja palaa sitten takaisin astialle.
Pitää lähteä etsimään toista astiaa ja miettiä, minkä antaisi nimeksi sille toiselle oravalle. Heureka! Sofia on hänen nimensä!
Nyt oravia on kaksi ja niillä näyttää olevan riitaa syömisvuoroista. Vanhalle oravalle annoin nimeksi Rohmu. Se kuvaa hyvin sen käyttäytymistä. Se ei laske toista syömään, vaan ajaa sen pois ja jatkaa sitten syömistään - toisen yrittäessä lähestyä astiaa puun rungon toisella puolella hiipien. Eihän se onnistu, vaan kova lähtö tulee heti kun Rohmu näkee vilauksenkin siitä. Rohmu ajaa sitä takaa pari metriä ja palaa sitten takaisin astialle.
Pitää lähteä etsimään toista astiaa ja miettiä, minkä antaisi nimeksi sille toiselle oravalle. Heureka! Sofia on hänen nimensä!
Vastaukset 22
Vanhimmat
on nyt viereisessä puussa. Kun menin laittamaan kaimalleni siemeniä, Rohmu siirtyi ylemmäs puussa ja äänteli jotain. Luultavasti se meinasi säikytellä minua, mutta nyt on kuin onkin ruokakupit ripustettuna molemmille.
Oravat ovat olleet jostain syystä poissa iltapäivällä.
Täällä on aika monella naapurilla kissoja. Olen hätistellyt niitä aina pois kun niitä ilmestyy tontilleni. Pelkään, että ne huomaavat mitä puissani on.
Hyvä että toinen Sofiakin saa nauttia ateriansa rauhassa. Tuskinpa kissat oravia saa kiinni, tuskin edes yrittävät.
itselläni onkin melko rauhalliset ruokailuhetket. Näkymä ikkunasta tietokoneen ääressä istuen on melkein ruokaa sekin.
Naapuri kehui omaa kissaansa hyväksi metsästäjäksi, joten pidän sitä hiukan silmällä. Oli kuulemma viime kesänä retuuttanut elävän myyrän sisälle leikkiäkseen sillä,
Minulla myös on koko talven käynyt kaksi
orava herraa,vai taisi se toinen olla oravaneiti
syömässä lintulaudalla,kolmaskin siihen aikoi aina tulla mutta kiireen vilkkaa se ajettiin pois.
Punatulkkuja oli paljon nyt vielä keväällä,
ja talitinttiä.Kissoja ei siinä mökin lähettyvillä
olekkaan,jokunen koira kyllä,mutta kummallista
ne ei välittänyt oravista mitään.
Nykyään on kai niin koiratkin tulleet laiskoiksi
vai ymmärtäviksi että antaa toistenkin
elää ja olla.
oli koirankopin vieressä kuusia ja mäntyjä. Kopin yläpuolella oli oksa, jonka haarassa oli lintujen ruokintapaikka ja jossa oravatkin kävivät. Koira hyväksyi ne reviirilleen, vaikka oravien temmellysoksa melkein kosketti koppinsa katolla makaillutta koiraa.
Sekin koira on jo kuollut.
Minun pihallani käy linnuista enää vain varikset ja harakat. Lumien aikana kävi muitakin lintuja mm. tikka, talitintti ja joku isompi värikäs lintu. Fasaanikukko törmäsi ikkunaan ja kun se lähti, sitä ei ole sen koommin näkynyt.
En ole nähnyt yhdenkään linnun käyvän oravien ruokailupaikalla. Taitavat olla aika petoja.
Mökilläni oravat ja linnut syövät kaikessa
sovussa keskenään.
Usein oravat istuvat maassa mihinkä on pudonnut
linnuilta siemeniä.
En ole nähnyt oravien hätistelevän lintuja,
eikä linnut oravia.
Minä olen oraville heittänyt pähkinöitäkin,
mutta sitten tulee isommat syömään ne.
Minulla on sellainen iso ruokinta lava linnuille ja kyllä oravat ovat siellä syömässä.
Mutta maassa ne ovat ihan linnut ja oravat hyvässä sovussa keskenään.
Rohmu ilmestyi juuri puuhun. Se tarkastaa kaksihaaraisen puunrungon taustat ja kiertelee ruokakupin lähellä oleevat kaikki oksatkin.
Epäluulot haihtuivat ja nyt se syö siellä. Kyllä sitä on jokin säikyttänyt.
Auringonkukansiemenet ovat niille suurta herkkua ja kun olen niitä vasta vähän aikaa sitten alkanut tarjota, ne voivat olla siitä syystä niin aggressivisia. Kunhan vähän lihovat niin ehkä ne sitten antavat tilaa muillekin.
Olen tässä vähän kuin urheiluselostaja, mutta selitykseksi: kiinnostavaahan tämä on minustakin.
Luontoa seuramalla on oikein kivaa puuhaa.
Sinulla siellä on hyvä ikkunastasi seurata
tapahtumia.
Minun pitää lähteä mökille 100 km päähän ennenkuin
näen luonnonssa elävien eläinten touhut.
Ja muutenkin kaikki luonnossa tapshtuva on
kiinnostavaa.Nyt kun on sitä aikaa olla mökillakin.
Onko siellä kettuja näkynyt,ennen kuin asuin lapissa,sain ihailla kevät hangella kettupentujen kisailua kun ne leikkivät.
No se oli sitä aikaa,nyt olen kivierämaassa
niinkuin kaupunki elämää kutsun,vain
parvekkeella voi kukkia kesäisin laittaa.
Mutta minulla on onneksi tuo mökki mihin
pääsen mieliharrastukseni pariin.
on minustakin seurata elämää ruokintapaikoilla, mitkä on tarkoitettu niin linnuille kuin oravillekin, saattaapa naapurin koirakin tulla joskus tyhjentämään kyseisen ruokapaikan! Olemme syöttäneet jo monta vuotta mökillämme lintuja ja oravia, käymme siellä melkein päivittäin. On mielenkiintoista seurata varsinkin keväällä paluumuuttajien tuloa ja iloita jälleennäkemisestä.
Linnut ja oravat ovat ihan sovussa ruokintapaikalla, näinpä kerran oravan hyppäävän jopa roikkuvalle lintulaudalle, eikä syömässä ollut talitintti ollut moksiskaan.
Olen myös seurannut koiranpentuni reakointeja kyseisiin eläimiin ja päinvastoin. Yleensä oleskelevat ihan rauhassa toisistaan piittaamatta. Vain joskus koirani saa hepulin ja yrittää todennäköisesti leikkikaveria oravista. Oravat ovat nopeita, hetkessä ne jo istuvat puunoksalla ja ihmettelevät pennun myllerrystä!
Olen usein ihmetellyt, että pitääkö ihmisen ensin vanheta, jotta täysin osaisi nauttia ja näkisi luonnon ihmeellisyydet ympärillään!
Monella se on sellaista että vanhana vasta osaa
antaa oikean arvon,muullekkin luonnossa kuin kauniille ilmalle.
Minä maalla syntyneenä ja kasvaneena olin ainakin
tottunut maalaiselämään niin että pidin sitä
aivan itsestään selvyytenä.
Nyt olen huomannut että ei se sitä olekkaan,
eikä mikään asia ole itseselvyyttä,sitä
vain luulee niin.
Luonnossa ihminen osaa kyllä käyttäytyä,
jos vain haluaa,mutta luonnon armoille joutuminen onkin sitten jo eri juttu.
käveltyäni näin ketun, mutta ne eivät tule pihalle.
Jäniksiä tontillani kyllä on ja ne saattavat olla kettuja paossa. Niitä kyyhöttää kevättalvisin päiväkausia ulkorakennuksen räystään alla.
olen löytänyt uuden lapsuuden sen jälkeen kun kiinnostus eläimiin voimistui.
asumisesta saisi kiinnostavia keskusteluja aikaan.
Ne "elämäntapaintiaanit", jotka muka olivat luonnon armoilla Pohjois-Suomessa, eivät olleet luonnon armoilla siten kuin he antoivat ymmärtää.
minullakin on syöttöpaikka linnuille ympäri vuoden , lisäksi lintujen uima-allas kesäisin. seuraan mielenkiinnolla lintupzaikan elämää. Voimmeko vaihtaa kokemuksia?
en ole nähnyt kumpaakaan oravaa. Tuulee, on koleaa, mutta kuivaa.
Siemeniä on astioissa.
on ainakin elossa. Se kävi syömässä.
Minulla näin kesäaikaan on kolibreille "juottopullot" sama kilpailu ja rohmuaminen käy syöttöpaikoilla.Urokset meinaa valloittaa aina pullot,ahmiessaan itsensä täyteen ne istahtaa lähistölle ja siinä pidetään tarkkaa vahtia,ettei pulloille muut pääse.Joskus sama urkki vahtii useempaakin pulloa,siinähän energiaa kuluukin ja sillävälillä ku herra tankkaa,pääsevät toisetkin käymään häthätään imaisemassa jonkusen suullisen:-)
Naaraat ovat sopuisia,niitä mahtuu useempikin yhtäaikaa,pullossahan on 4kukkaa,mistä voi syödä.
Kun pesue lähtee pesästä äiti lapsineen myös käy aterioimassa,hellyttävä näky..Värikäs uros vapisee kiukusta,kun ei saakkaan pesuettaan häädettyä,aika pahannäköisiä hyökkäyksiä se tekee,mutta pirpanat ovat taitavia väistelijöitä,ja herraa varmaan ihmetyttää myös,kun eivät anna periksi ,vaikka kuinka suhauttelee nokkineen.
Tämä kukkoileva uros onkin aika saamaton vätys..silla kesä meneekin vaan hoidellessa itseään ja rakastellessa(kahdet pennut kesässä)
naaras tekee pesät ja ruokkii yksin kahdet poikueensa..miten raskasta ja välinpitämätöntä.
Näitä pirpanoita naapurien julmatkissat sit jahtaa makupaloiksi!Uhkaan aina kesällä joka kollin ominkäsin kuristaa,tai laittaa ravunsyötiksi.
Asiasta toiseen,silloin ku meillä oli kissoja,en nähnyt niiden jahtaavan lintuja koskaan,minä syötin kissoille raakaa lihaa aina sillointällöin,oliskohan se ollut apu,etteivät jahdanneet? Minä kauhusta aina värisen ku näen kissojen leikkivän linnuilla..Julmia ja inhottavia eläimiä!
Rohmukin on käynyt syömässä molemmissa puissa jo eilisestä iltapäivästä lähtien.
jotakin, sanottiin ennen, mutta mitä tässä muutakaan.
Oravien siemenpurkkeihin satanut vesi oli pilannut siemenet. Eilen aamulla Rohmu oli nostanut päänsä purkista ja kääntynyt sitten selin siihen, varmistaakseen kohta uudestaan ja todetakseen, että siemenistä ei ollut syötäväksi.
Kun Rohmu oli ollut sen näköinen, että ruoka ei kelpaa ja kun minusta näytti sille, että se tuijotti minua, menin ja kaadoin vanhat moskat maahan ja pyyhin purkit puhtaiksi. Sitten kaadoin toiseen purkkiin kuorellisia auringonkukan siemeniä ja toiseen purkkiin omiin tarpeisiini ostamiani kuorittuja siemeniä.
Rohmu poistui enkä nähnyt sitä eilen. Talitintti ja harakka kävivät syömässä, mutta ne eivät viipyneet kovin pitkään.
Rohmu on tänä aamuna syömässä. Se näyttää hyväkuntoiselta ja on selvästi pitänyt kunkun asemansa, ainakaan kukaan ei tule yhtä aikaa sen kanssa purkille syömään, ei edes viereisen puun toiselle purkille.
Noita kuorittuja siemeniä ei kyllä tule tämän jälkeen, vaikka nyt annoinkin niitä kun kuorimattomat loppuivat.
Kun olin vasta siivonnut oravien ruoka-astiat ja kaatanut niihin puhtaita siemeniä, niin heti niihin satoi vettä. Eilen. Kävin illalla märät siemenet sisälle ja levitetin ne sanomalehden päälle kuivumaan.
22.5.2004 Aurinko paistaa ja näen edessäni heleät keväiset lehtipuut valoinen ja varjoineen sinistä taivasta vasten.
Rohmu ilmestyi ensimmäisenä tänä aamuna ihmettelemään kun kupit olivat nurin (Ne ovat sangastaan rautalangalla rungossa kiinni ja olin jättänyt ne illalla puuhun).
Vein siemenet astioihin ja Rohmu pian tuli syömään.
Yllättäen Sofiakin ilmestyi sähkökaapelia pitkin vipeltäen. Kaapeli menee puiden oksien välissä ja se on turvallinen oravien kulkutie kun niin monella on täällä kissoja.
Sofia keikkui samassa puussa kuin Rohmu ja meinasi tulla samalle astialle, mutta Rohmu ei edelleenkään suvaitse sen läsnäoloa vaan ajoi sen pois.
Sofia meni viereisen puun ruokakupille ja nyt Rohmu ei reagoi mitenkään ja kumpikin syö omasta kupistaan.
Sofia tuli Rohmun puuhun. Rohmu syö keskittyneesti, eikä ole tietääkseenkään, tai se ei ole huomannut Sofiaa. Sofia lähestyy puun rungon suojassa Rohmun ruokakuppia ja yrittää eri oksilta katsella nähdäkseen tarkemmin. Ehkä se haluaa nähdä, onko Rohmullakin sekä kuorittuja, että kuorimattomia siemeniä, ne kun menivät sekaisin kuivattaessani niitä.
Kun Sofia oli puolen metrin päässä ja Rohmu huomasi sen, se lähti hurjaan takaa-ajoon ja Sofia meni jälleen oman puuhunsa.
Nälkä on se, mikä sanelee rohkeuden määrän luonnossa. Näköjään. Varis istahti Rohmun taakse oksalle ja rupesi siinä raakkumaan. Ehkä se ilmoitti lajikumppaneilleen Rohmun olevan jo kyllin syönyt ja että nyt olisi löysin vaihto.
Rohmu lähti.
Sitten varis siirtyi toiseen puuhun ja niska ketkui kun se raakkui.
Sofia lähti.
Mutta varis ei jäänyt syömään itsekään. Ruoka-astioilla ei ole nyt ketään.
tosiaan osaat kirjoittaa ja fiksuna ihmisenä rohkenet jopa kirjoitella omalla nikilläsi.
Saat kehuni, luen mielenkiinnolla sofiasta ja rohmusta.
Meillä käy niin paljon noita oravia etten osaa nitä nimitellä.
Mutta tuo Sinun oravien ruoka-astia kaipaisi olla joku toisenlainen ettei päähkinät kastuisi.Yritä käyttää mielikuvitustasi asian korjaamiseksi.
terassin sateen ajaksi. Voin hakea kupit sisälle kun sade on tulossa.