sähköisyys

Varsinkin talvisin sopivalla vaatetuksella saa tahkottua "kissannahka" sähköä ja kun sitten koskettaa sopivasti vaikka oven kahvaa, niin saattaa tärähtää aika ikävästi. Siinä oppii nopeasti kulkemaan vaikkapa avainnippu kädessä, jolloin avaimella vaikkapa ovea koskettaen saa purettua pahimmat varaukset.

Huoneessa saattaa olla sähkörasioita kahden eri vaiheen sulakkeelta. Tässä mahdollinen potentiaaliero (maadoitusten kesken) poistetaan sillä, että laitteet kytketään samaan jakolautaan. Minimoi ongelma kytkemällä laitteet virrattomina ja laita vasta sitten verkkojohdot kiinni. Jos sulake menee, niin silloin joukkoon mahtuu ihan oikeasti viallinen laite. Scartissa signaalit kulkee voltin tasolla, joten liitäntäpiirit saattavat kärähtää näistä kipinöinneistä.

Kerrostalossa yhteisantennin maadoitus on kytketty talojakamossa talon päämaadoitukseen. Kun sitten huoneiston maadoitukset on missä sitten on, niin vastaanottimen antennijohdon kytkemisessä rasiaan saattaa esiintyä kipinöintiä. Osasyynä on virtalähteiden häiriönpoiston konkat, joiden kautta menee kytkentäpiikkiä sen verran, että kyllä se käsissä tuntuu.

Tämä on tätä hakkuripowereiden aikaansaannoksia. Wanhan ajan powereissa oli muuntajat, jotka hoitivat suojaeristykset, mutta nyt pienet kipinöinnit hyväksytään. Jännite ei niinkään ole tappavaa, vaan virta. Siihen vikavirtasuojatkin perustuvat: 30 mA on maksimivirta, jolla suojan on toimittava.

Eli kytke laitteiden väliset kaapeloinnit ja antennijohto ensin paikalleen, ja kytke laitteiden verkkojohdot vasta sitten yhteen jakolautaan tai seinärasiaan. Sitten vaan laitteiden virtakytkimistä virtoja päälle, ja luotetaan laitteiden sulakkeiden toimintaan.