Kävin tänään mielenkiintoisen keskustelun "ystäväni" kanssa. Hänestä ystäviä voi ihmisellä olla vain yksi. Sellainen jonka puolesta hän voi antaa tai tehdä mitä tahansa tai vastaavasti. No, ystävyys sana taas itselleni on lavempi käsitteeltään. Meni hetki ennenkuin ymmärisin mitä HÄN tarkoitti sanoillaan. Itse en ole koskaan osanut määrittää ystävyyttä sana sen kummemmin. On vain tuttavia ja joukko ystäviä. Jotka ovat elämäni aikana olleet osani elämääni tulleet ja lähteet jotkut jälleen palatekseen uudelleen vuosienkin kuluttua. Jäin miettimään kuinka vaikeaa tai enemmänkin tätä kuinka väärin tulemmekaan helposti ymmärretyksi. Ihan vaan siksi että, tulkitsemme kukin sanat omien kokemuksiemme ja historiamme kautta...
Sanoin kuitenkin hänelle että, ole sitten kiltti ja keksi minulle uusi oma määritelmäsi minustakin. Kakkosystävä kun tuntuu meistä molemmista jotenkin hölmöltä. Höhläkin kävisi...mutta, mielummin ehkä sellainen joka sisältäisi hiukkasen edes lämpöä;))
Olenko ainoa joka pohtii vielä tämän ikäisenä tätä kuinka helposti tulkitsemme toisiamme oikeesti väärin ja hätäköidyin perustein..
Tsau:Friidu
ivalailut ja herjat muualle kiitos;)) harkitsin kuitenkin pitkään ennenkuin tein tämän aloituksen....loukkaavin kommentteihin en vastaa;))
Sanoin kuitenkin hänelle että, ole sitten kiltti ja keksi minulle uusi oma määritelmäsi minustakin. Kakkosystävä kun tuntuu meistä molemmista jotenkin hölmöltä. Höhläkin kävisi...mutta, mielummin ehkä sellainen joka sisältäisi hiukkasen edes lämpöä;))
Olenko ainoa joka pohtii vielä tämän ikäisenä tätä kuinka helposti tulkitsemme toisiamme oikeesti väärin ja hätäköidyin perustein..
Tsau:Friidu
ivalailut ja herjat muualle kiitos;)) harkitsin kuitenkin pitkään ennenkuin tein tämän aloituksen....loukkaavin kommentteihin en vastaa;))
Vastaukset 51
Vanhimmat
"Ystävä hädässä tunnetaan"
Eiköhän tuo jo kata oleellisimman.
Ja väärin tulkitsemme toisiamme kaiken aikaa.
Siis jos on parisuhteessa, niin ei kai sellaisia ystäviä yleensä ole monia. Siis yleensä yksi riittää yhdelle. Onhan sitä tosin olemassa ihan mitä vaan... ykkösiä, kakkosia, kolmosia jne. Tai annetaan vaikka lupa käydä purkamassa paineet muualla. Jonkun kannalta se on iloinen asia, mutta kai aika harvoin kaikkien osapuolten kannalta.
"Sellainen jonka puolesta hän voi antaa tai tehdä mitä tahansa tai vastaavasti" (?) Ja tässä on sellainen "tekisin kaiken hänen vuokseen"-biisi. Liittäisin lauseen johonkin tämän tapaiseen suhteeseen. En tosin oikeastaan ymmärrä yhtään mitään siitä, mitä tämän biisin sanoissa koetetaan sanoa vai onko tässä mitään sanomaa. (Ei nyt oikein kolahda...)
http://www.youtube.com/watch?v=n5WE2ycANzA
Siis Paula Koivuniemen siirappinen laulu ei kolahda.
tätä että, joku tekisi mitä vaan puolestasi tai toisin päin. Kuitenkin kun jäin sitä lausetta sydämessäni miettimään ja pohtimaan syvällisemmin mitä se pitää sisällään. Se tuntui jotenkin juhlallisen upealta. Ja myöskin hienolta että, joku voi näin sanoa omasta hienosta todellisesta ystävästään näin. Omat ystäväni ovat aivan arkisia ja tavallisia ihmisiä. Tuskin he tekisivät mitä vaan puolestani;))) En tosin ole sitä koskaan tullut edes miettineeksi. On riittänyt se ystävyys sellaisenaan ja riittää edelleenkin. Puolin ja toisin. Tosin en tiedä mitä itse tosipaikan tullen tekisin. Vielä ei sellaista tilannetta ole eteen tullut...ehkä voisin tehdäkin...kaikkeni. Tai antaa itsestäni kaiken...Oman rakkaan puolisoni kohdalla tiedän sen näin olevankin..Tosin hän ei uskonut kun sanoin hänelle että, mielummin olisin itse ottanut hänen kaikki sairautensa ja kantanut hänen tuskansa kun antanut hänen ne kärsiä..... Jostain syystä hänestä se liian naiivi-ajatus...Ehkä hän halusi olla mielummin se sankari. Mutta, tämän kärsimysjutun olen kyllä itse kuullut mieheltäni että, hän kärsisi minunkin puolestani. Rakkaus ja ystävyys on niillä loppujen lopuksi sitten eroa? Kovinkaan paljon...
Tsau:Friidu
Minusta se arkinen ja tavallinen kuulostaa paljon paremmalta kuin juhlallisen upeat sanat. Sillä on merkitystä, mitä me todella teemme läheisillemme. Sanat ovat vain sanoja. Mitä eroa sillä rakkaudella ja ystävyydellä sitten itse asiassa on? Ihminen löytää (omasta mielestään) itseään ymmärtävän ystävän.
Voisitko ajatella että miehesi on paras ystäväsi, jonka kanssa te parhaiten ymmärrätte toinen toisianne, koska hän eikä kukaan muu, on sinulle rakas? Ettekö te juuri nyt tarvitse toisianne? Mihin ihmeeseen tarvitset vielä kaiken puolestasi tekeviä muita ystäviä? Olen ehkä hölmö kun ihmettelen tällaista. Niin ja en millään usko että vain miehesi kärsii tilanteestanne. Oletko varma, ettet etsi nyt jotain apua koko ajan ulkopuolelta. Ainakin kovin selvästi on nähtävissä että olet jotain vailla. Toisaalta mehän tulkitsemme toisiamme yleensäkin koko ajan väärin.
todella hyvin paljon samankaltaisia. Kuitenkin kumpikin on myös ns. ulospäin suuntautunut. Ihmisiä on vaan aina ollut ympärilläni. Joten en varsinaisesti ehkä pakene. Olen vaan liian tottunut siihen, oma puoliso on paras ystävä..mutta, kaipaan todella myös muita näkemyksiä ja keskusteluja elämästä. Ongelmani on ehkä tämä liiallinen sosiaalisuuden kaipuuni.Olen aina ollut vähän levoton sielu..paikalleen olo ja tientynlainen hiljaisuus ja pysähtyneisyys ylipäätään vaikka sitä toisinaan tarvitsen toki minäkin....saa minut surulliseksi;)))
Minun elämästäni on tullut vaan vuosien saatossa jos, vertaan itseäni nyt vertauskuvallisesti rakennukseen. Niin muistutan henkisesti ehkä tuota Päärautatie asemaamme. Katto korkealla. Tientynlainen jähmeys elämänarvoissa. Ovet aina levällään;))) Tottunut tähän ihmisvirtaan joka käy lävitseni jättäen kukin minuunkin jälkensä. Olenkohan tullut ihmissuhde-addiktiksi? Tottunut myös siihen että, mikään ei ole pysyvää ja tavallaan kärsinytkin siitä paljon... sitä pysyvyyttä olen aina elämääni kaivanutkin. Mutta, kun toinen puoli minussa huutaa tätä henkistä vapautta. Minua on yhden ihmisen vaikea omistaa vain itselleen. Koen silloin että, tämä tällainen suhde on liiallista alistamista. jossa vain tukehdun... Haluan pois sellaisesta olotilasta. Mahdollisimman pian.. Olen ehkä liiankin ihmisrakas...
Tsau:Friidu
Olen tavannut tuon nyt moneen kertaan. Tiedätkö itsekään, mitä haluat? Mullekin joku on joskus lähettänyt sen "Elämän junamatkan", missä elämää ja ihmissuhteita verrataan juniin ja asemiin. Tyyliin ihmisiä tulee ja menee. Vanha sanontakin sanoi, että meitä on moneen junaan ja loput jää asemalle. Sinä jäit sitten Helsingin päärautatieasemalle. Ainakin valitsit komeat puitteet.
Minä olen vaan täällä radan varressa -en edes asemalla- ja kukaan ei varmasti pysähdy tähän kohtaan :). Ohi menee paljonkin junia päivän mittaan.
Junamatkavertauskin on loppujenlopuksi sitä samaa sarjaa, että aina joku neropatti jossain keksii, miten kuuluu olla ja elää ja jos ei elä niin, elää väärin. Aina joku haluaa alistaa tai ainakin valistaa...
En ole mikään valistaja;))) Tuo mielikuva vaan nousi jostain syvältä sisältäni...voihan sitä verrata itseänsä vaikka lähtevien laivojen satamaan...joksi myöskin toisinaan herkkänä ihmisenä tunnen samaistusta. Älä käsitä väärin. Olen huono ilmaisemaan itseäni...Nämä ovat eräänlaisia vertauskuvia...ei muuta. Ihmisiltähän voi myös kysyä näin: Jos olisit kukka mikä olisit tai muuta vastaavaa...tämä on vain esimerkki...Kuka sitten syvällisemmin vertauskuvan merkityksen itselleen kuka ei sehän on vain yksilöllistä...joillekin vertauskuvat eivät taas merkitse mitään...
Tsau:Friidu
En minä mitään väärin käsitä. Niin, minähän vertasin ihan samalla lailla. Sinä olet asemalla. Minä en ihan oikeesti ole edes junassa vaan vain radan vieressä. Näen vain junien kulkevan ohitse. Sinulla on rakas miehesi. Sinulla on kaipuu muihinkin ystäviin. Ihmisiä, ystäviä, tulee ja menee.
Minä näen kotoani junien lisäksi vain koiran kusettajia, joiden koirat muistavat minua nostamalla jalkaansa postilaatikkoni kohdalla.
Toki minulla on muutakin elämää. Joskus sosiaalisuutta ja kohtaamisia (tällä hetkellä) on niin paljon että kotiin tullessani putoan tyhjyyteen... Tai jatkan samaan malliin vielä hetken poikiini :) Minä kun nyt nyt vaan olen kiinnostunut kaikenlaisten kohtaamieni ihmisten tarinoista. Tietysti täysin muuttuneessa elämässäni pikkuhiljaa tulen myös itse osaksi jotain uutta. Sitä tapahtuu koko ajan. Tulee uusia ystäviäkin.
Sinä kerroit kerran nauraneesi yhdessä miestesi kanssa, kuinka helppo minua on ollut hellyydenkaipuussani höynäyttää. Olet ymmärtänyt oikein hyvin ja oikein, kuinka helppo nakki hyväksikäytettäväksi on joku maailman hylkäämä yksinhuoltaja, jonka elämästä kukaan ei ole oikeasti kiinnostunut. Ja ihan oikeassa mielestäni olit. Minulla ei ole täällä miestä eikä miehiä, joiden kanssa voisin alkaa nauramaan jonkun toisen elämää. En pahastunut siitä lainkaan, koska olit täysin oikeassa. Ei sinulta ymmärrystä puutu. Ymmärrät varmasti aivan yhtä hyvin omienkin kaipuittesi tai haaveittesi syyt.
toisinaan liian ajattelematon. Anna Anteeksi. Ehkä olin vaan vihainen kun näin sinua sattuvan niin paljon. Joskus ilmaisemme itseämme todella typerästi. On kuitenkin todella hienoa, että, jatkat nyt elämääsi. Itse minullekin elämä on koko ajan vain opettelua aina vaan. Halusin tai en....Sitä kun uusissa tilanteissa ei kysytä mitä haluat oppia mitä haluat...On otettava vain vastaan halusi tai ei...Eikä se ottaminen vastaan...en usko että, sellaista ihmistä onkaan jolle se aina olisi perin yksinkertaista.
Aikanaan kun mieheni sairastui vakavasti olin raivossani hänellekin koska, hän suhtautui itse kaikkeen niin tyynesti. Muistan kuinka seisoisin hän sairaala-sängynsä vieressä ensimmäisen kerran, kihisin kiukusta. Koska, olisin halunut että, sen sijaan että, hän oli rauhallinen ja tyyni olisi huutanut ja potkinut ja raivonut ja sanonut edes: TÄMÄ ON LIIKAA...mutta Ei. Hän vaikeni tyynesti ja alistui kaikkeen mitä oli edessäpäin...Niinkuin järkevän ihmisen tuleekin...tuossa tilanteessa tehdä....
Olemme vaan erilaisia kuitenkin on pääasia että, olemme ihmisiä tai pyrimme olemaan...Vaikka ainakin itsestäni voin sanoa....Ei se nyt niin helppoa ole...se ihmisenä oleminen...
Tsau:Friidu
Miksi pyydät anteeksi, kun olet ollut aivan oikeassa? Sinulla ei ole mitään anteeksipyydettävää.
Koko ajanhan minä olen elänyt ja olen tosiaan "oppinut". Siis luottamukseni vastakkaiseen sukupuoleen on nolla. Pari vuotta sitten olin vielä varovaisen toiveikas tyyliin, että voisi se yllätys olla välillä iloinenkin minun elämässäni. Seuraus toiveikkuudesta: Sain lisää paskaa niskaani. Tämä kokemusten ns. "opettava" ja "kasvattava" vaikutuskin, mistä ihmiset mielellään puhuvat, on jostain syvältä... Opimme niin kovin eri asioita. Sitä paitsi maailma on täynnä varoittavia esimerkkejä yksinhuoltajista, joiden elämä on mennyt raiteiltaan ja lapset muistavat vain, ettei heistä oikeastaan välitetty sen rikkinäisen elämän keskellä. En siis ihan helposti lähde "baariin" pitämään "hauskaa"...tai edes hakemaan "lohtua". Yleensä seuraani on tunkemassa kuitenkin kokemukseni mukaan joku toiveikas eikä varmasti ole ystävyyttäni vaan jotain ihan muuta vaille.
niin pyydän anteeksi koska, asia ei todella kuulunut minulle. Arvostella elämääsi ja kovin sanoin. Mitenkään. Hetkellä joka oli teille´molemmille erittäin kipeä ja kipeä. Se oli todella typerää..Siksi hyvä jos, nyt siihen jälkeenpäin tulee mahdollisuus. Siis pyydän Anteeksi teiltä molelmmilta.Yritän muistaa tämän. Opetuksena minäkin...
Tsau:Friidu
Minä en loukkaantunut sanoistasi silloin, koska sanoit aivan oikein. Ihan niinkun asiat ovat. Olin hyväksikäytetty hölmö. Helppo kohde siihen, koska elämäni ei kiinnosta ketään ja minulla ei ole ylen määrin ystäviä tukenani tai varoittamassa eikä ainakaan toisten miehiä. Koska toisella osapuolella oli jo ystäviä tarpeeksi, hän todellakin halusi vain purkaa paineitaan johonkin, josta ei tarvinnut oikeasti välittää, kuten ystävistä välitetään. Sitten hänelle iski huono omatunto, mutta edelleenkään en ollut hänelle edes sen arvoinen, että asia olisi keskusteltu kasvotusten, kuten ystävät olisivat tehneet.
Mieti tältä pohjalta myös niitä ystävyyssuhteita, mitä täälläkin voi viritellä ja kannattaako luottaa ja kehen. Usein "ystävät" täällä saattavat olla sitä varten, että mollataan toisia, tuntemattomia, selän takana. Kaunista? Ja mieti siellä omassa elämässäsi, vaarannatko omilla ystävyyssuhteillasi miehesi ja sinun välistä luottamusta ja ketkä oikeasti ovat oikeita ystäviä.
Ystävät ovat siis myös niitä, jotka osaavat ja uskaltavat varoittaa etukäteen, kun olet tekemässä jotain typerää tai mitä joutuisit myöhemmin katumaan.
en enää tässä iässä välitä. En edes ajattele puhuvatko ihmisen seläntakani siis jotain tai ei. Todelliset ystävät kuitenkin minullakin jotka nyt ovat elämässäni ovat sellaisia ihmisiä jotka tietävät että, tarvitttaessa voivat aina kääntyä puoleeni. Autan jos, pystyn. Vastavuoroisesti sitten voi kyllä purkaa heille sydäntäni milloin vaan haluan...Elämässäni on aina ollut sekä miehiä että, naisia myös ystävinä.
Mitä tähän palstaystävyys taas..olen kanssasi samaa mieltä täytyy miettiä. Kuitenkin onneksi olen saanut sellaiset palstan kautta olevat "ystävät" täältäkin. Joiden tiedän olevan lojaaleja minua kohtaan. Ja vaikka elämänvirrassa vesi virtaakin loputtomasti aina tapansa mukaan vain eteenpäin..tuo lojaalisuus kyllä säilyy minullakin.
Älä ajattele että, olet ihmisenä vähempi arvoinen kuin muut, miksi olisit. Olemme kaikkii ihmiset aivan yhtä arvokkaita. Itse luotan kaikesta kokemuksistani huolimatta aina elämään ja odotan toisinaan lapsekkaan innokkaasti;)) mitä tulevaisuudella on vielä kohdallani annettavaa...ei pelkästään menetettävää..koska molemmat kuuluvat elämään.
Joskus, elämämme vaan on kovin ristiriitaista. Itse olen tehnyt päätöksen tämän käymäni ketjun perusteella (toki miettinyt tuon ratkaisun huolella)...että, asia joskus nähtävänä niinkin ns. ystävyyden kohdalla. Että, on uskallettava päästää myös irti ja toivottaa toiselle hyvää matkaa. Kun oikein on kiintynyt ja välittää "ystävästään" on joskus ajateltava hänen parastaan. Elämäni on nyt sen verran raskaassa vaiheessa jälleen kerran että, en halua olla hänelle taakaksi. Tämä ei tarkoita että, olisin voinut tehdä ratkaisun keveyin sydämin. Tiedän hänen kuitenkin ymmärtävän minua....oikein.
Tsau:Friidu
Ei anneta Pupu elämälle periksi. Ystävyys on niin haastava asia. Että, toivon vain sinullekin niitä oikeita ystäviä rinnallesi kulkemaan. Huomisesta kun emme voi tietää...mitä se tuo tullessaan. Elämä ei pelkästään vie....
Kiitos itsellesikin tästä aivan asiallisesta pohdinnasta. On aivan totta, että kohtaamani kokemukset ovat saaneet aikaan minussa arvottomuudentunteita. Sellainen on vaikuttanut kielteisesti muuhunkin elämään. Olin odottanut kohtaavani ihmisiä, jotka olisivat rakentaneet kanssani elämää eteenpäin. En tavannut. Elämä yllättää, en itse odottanut reagoivani niin vahvasti.
Joskus ihannoin riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Nuorempana se oli jotenkin helpompaakin. Nyt ymmärrän etten ole autio saari keskellä valtamerta vaan me olemme ihmisiä ja voimme antaa toisillemme voimaa tai voimme syödä sitä toisiltamme.
Toki minulla on ystäviä...
Kiitos itsellesi. Kielteisistä kokemuksista tiedän sen itsekin on vaikeaa päästä irti jos niitä on ollut liikaa..mutta, suo itsellesi ennenkaikkea sitä aikaa käydä myös menneisyytesi rauhassa läpi. Kun tavallaan on sitten menneisyytensä kanssa tehnyt sinunkaupat. Voi uudellekin tulla tilaa, se voima tulee tavallaan siitä, että, menneisyydessä olevat tapahtuneet asiat eivät enää sido sinun omaa energiaasi liikaa. Ja se taas näkyy elämänilona ja myönteisyynä. Ulospäin. Silloin myös vedät kuin ikään ihmisiä puoleesi... Ole kiltti ja armollinen myös itsellesi ennenkaikkea. Hetki vain pienikin kerrallaan joskus riittää että, jaksaa. Tämä on helppo kirjoittaa näin...mutta tiedän itsekin että, toteuttaa sitten käytännössä ei niin helppo aina. Koska asiat joita olemme kokeneet menneisyydessämme vaikuttavat meihin syvästi. Sitten voi ajatella niinkin tämän. Jos, elämä ei vaikuttaisi olisimme kovin pinnallisia myös ihmisinä...joten kaiken voi kääntää ikään kuin mielessään positiivikseski voimaksi tarpeen tullen myöskin. Herkkyys ihmisessä ei suinkaan ole huono asia.
Ajatuksin lämpöisin sinulle.
Tsau:Friidu
Toisaalta, toisaalta, toisaalta... Ei minulla elämää varten ole olemassa kaavaa, jonka mukaan pitää tai kannattaa elää. Minun tapani kokea voi myös olla erilainen kuin sinun, mutta kumpikaan tapa ei ole väärä. Jos minulla olisi kaava, jäisi ehkä jotain elämättä. Ei onneksi ole. En tosiaan halua alkaa vatvomaan tieten tahtoen jotain vanhaa ja ikävää. Muistini nimittäin on niissä asioissa liiankin hyvä. Sitä ei suinkaan tarvitse alkaa entisestään virkistämään :)
Ja eikö se ystävä siinä hädän hetkellä olisi nimenomaan tervetullut? Ja se ystävä olisi siinä paikassa paikallaan siksi, että kulkisi rinnalla kohti uutta, ei suinkaan olisi vatkaamassa vanhaa, kun menneelle ei voi mitään. Enkä halua rinnalleni ystäväkseni ihmistä, joka ei kestäkään minua sinä päivänä, kun eteen tulee murheen päivä tai muuten olen heikoilla ja tarvitsen hänen tukeaan. Silloinhan kaikki ns."ystävät" yleensä kaikkoavat.
Voi olla useampiakin ystäviä, eikä siinä mitään ihmeellistä. Se jos esitetään että haluttaisi olla jonkun ystävä, kyllä herättää ajatuksia että jostain syvällisemmästä asiasta on kyse. Pelkkä ystävyys voi kehittyä suuntaan tai toiseen riippuen siitä miten sitä ystävyyttä ruokitaan.
Olen itse elänyt niin paljon. Elämässäni on useita alkuja ja loppuja;)) Joskus tuntuu kun elämäni olisi ollut iso Rautatieasema.... ystävät rakkaimmatkin ovat joskus poistuneet rinnaltani joko kuoleman tai muun elämäntilanteen mukaan. Siksi ehkä itse suhtaudun nyt tämän ikäisenä sanaan ystävyys laveammin. Annan tilaa. Hyväksyn myös sen jos, se ystävyys päättyy yllättäen. Ainahan emme voi asoihin vaikuttaa. Kuitenkin olisin itselleni epärehellinen jollen sanoisi sen vaikuttavan niin etten olisi jollain tapaa hvyinkin surullinen ja pitkään. Olen ehkä vanhemiten hiukan ajatelleeksi enemmänkin tähän teoriaan perustaen. Että, tapaamme täällä jostain syystä tai törmäämme jostain syystä meille itsellemme tärkeisiin ihmisiin. Tavalla tai toisella. Ehkä vain siksi että, heillä on jotain opetettavaa meille omalla elämänpolullamme. Jotain jota voimme myöhemmin elämänpolussamme kääntään joko viisaudesksi tai sitten vaan opiksi. Täysin en ole varma siitä onko siitä mitään hyötyä;))) kun ajattelen itseäni....Olen kovin huono oppilas. Haluan kuitenkin jotenkin perustella itselleni että, tässä kummallisessa elämässäni on oltava edes jokun järjenhiven;)) muuten koen sen liian raskaaksi, en näe mitään logiikkaa...Elämähän täytyisi perustua edes johonkin logiikkaan tai sitten siihen että, tietynlainen kaaoskin ihmisuhteissa on looginen....;))
Tsau:Friidu
voi olla joko vain yksi tai useampia ystäviä. Minusta sinä itse määrittelet sen, kuka on ystäväsi tai kuka hyvä kaveri.
Ainakin minulla on monta ystävää, joista yksi on ylitse muiden, mutta se ei tee muista huonompaa. On vain erilaisia ystäviä esimerkiksi niin, että vaikka tapaamisten välissä olisi pitkiäkin aikoja, niin tapaaminen on aina yhtä mutkatonta ja helppoa. Aivan kuin aikaa ei olisi lainkaan kulunut sitten viime tapaamisen.
Mikä kaikkein kummallisinta, useimmat näistä ystävistäni ovat sukulaisiani tai vähintään sukulaisteni puolisoita.
minulla on muutama salaystävä. He ovat oikeita ystäviäni ja molemmat ovat asian niin tulkinneet. Siinä välissä vain sukupuolen ero ja puoliso, jotka haittaavat ystävyyttämme. Nimittäin näiden puolisoiden takia emme voi vapaasti tavata ja keskustella asioista. Tapaamisemme tapahtuvat aina "valvotuissa" olosuhteissa juhlien yhteydessä, vaikka on täysin selvää, että tapaamista odotettaisiin ja haluttaisiin myös muulloin.
Mutta ihmisten ennakkoluulojen takia, emme voi mennä vapaasti kahdestaan kupilliselle kahvilaan keskustelemaan, vaan siitä seuraisi katastrofi. Asiasta on puhuttu molempien naisten kanssa ja kaikki ovat samaa mieltä, että kysymys on ystävyydestä, ei rakkaudesta.
minulla nämä ystävät ovat sellaisia että, oikeastaan vain muutamasta voin sanoa jotain että, he ovat pysyneet elämässäni kokoajan;)) Useimmat ovat lähteneet välillä pois (muutto, työn takia toiselle puolelle Suomea tai pois Suomesta kokonaan, osa on jo ns. nuoruudenystävistäni jotka koin todella läheisiksi ystäväksi ovat kuolleet osa taas poistunut erojen myötä. Sitten aikapaljon näitä jotka tulleet jostain kumman syystä uudelleen vuosienkin jälkeen taas elämääni. En ole koskaan itse ajatellut tätä ystävyyttä ns. sukupuoli sinänsä määräisi vaan ehkä enemmän jostain syystä minullakin yhteinen kiinnostus tai näkemys "asioista" on ollut samanlainen. Kuitenkaan sekään ei ole ratkaisevaa vaan jokin...jota vaikea määrittää.
Jos, puhuisin varsinaisesta sydänystävästä. En usko että, koskaan tulen hänenlaistaan kohtamaan. Nuoruudenystäväni ja rakastettu joka oli kaikkeni ollut jo 15 v. lähtien.... Menehtyi 40v. yllättäen aivoverenvuotoon. Silloin tuntui kuin koko maailmani olisi mennyt tuon ystävävyyden myötä. Hän oli todella ystäväni....jonka kanssa olisin jakanut kaiken. Aina. Olin itse häntä 10 vuotta nuorempi.Tuolloin. Ehkä tuon jälkeen minun suhtautumiseni muuttui en odottanut yhdentäkään ihmissuhteeltani pysyvyvyyttä enää en vain pysty.
Oma aviomies, no. Tottakai hän on myös ystävä;))) mutta, kuitenkin ensisijaisesti ehkä kuitenkin aviomies. Jolloin siinä paljon muutakin....mukana tunteissa häntä kohtaan. Kuitenkin ei minulle pelkästään puoliso riitä, eikä hänellekään...;)) Tarvitsemme ystäviä tai itse ainakin tarvitsen. Myös sisareni toinen heistä, voin hänestä kyllä sanoa samaa, vaikka emme näenkään usein....hänen kanssaan kuitenkin on helppo puhua aiheesta kun aiheesta ajatelemme niin samoin....se on vaan helppoa.
Nyt mietin suhdettani tähän mieheen...onko ehkä kysymys kuitenkaan ystävyydestä. Olen vaan hämilläni.;))) No. Se ei ole uutta. Ehkä ilmoitan että, koen että, meidän ei kannata tavallaan "väkisin" jatkaakaan...kun kaikki liian monimutkaista...mikä sinällään surullista. Ystävyyden todellisen pitäisi olla helpompaa...ei ehkä tällaista.
Tsau:Friidu
kuuluu toimittajan työn ammattivaatimuksiin. Risto Lindstedtiltä sitä ei vaadita, vaikka on kirjoittanut Suomen Kuvalehteen 40 vuotta.:-)
Mulla on erityissuhde myös siskooni, joka kutsuu meitä kaksosiksi, vaikka todellisuudessa hän on minua vuosi ja kolme kuukautta nuorempi. Se kertokoon kaiken.
On kuitenkin rasittavaa nähdä näitä ystäviäni ohi mennen jossain ja luoda kaihoisa katse, että minulla olisi sinulle paljon sanottavaa, mutta mustasukkainen miehesi estää sen.
Olet riidellyt tästä asiasta hänen kanssaan rajustikin. Hän tietää että, jollei suo minulle tiettyä vapautta hengittää...tukehdun ja minusta tulee varsin kärttyisiä persoona joka osaa kyllä olla aika pahakin suustaan. Olen kasvanut nuoruuteni pääasiassa miesten kanssa. Heidän arvomaailma oli minunkin arvomaailmani silloin. Joten tarvittaessa käytän samoja sanoja kun hekin aikanaan. Olen nainen jonka miehet ovat itse kasvattaneet ajattelemaan ei ehkä naisten tavoin mutta, pitämään puolensa..jonka kanssa HÄN on lievästi sanottuna hukassa...;)))) Koska, silloin lähden omille teilleni enkä ole varma haluanko palata. Olen lempeä ja kärsivällinen luonne noin ylipäätänsä...mutta, minussa on toinenkin voimakas puoli...Ikävä kyllä...;))) edelleenkin. En siis mikään lässykkä tapaus;)))
tsau:Friidu
jos häiritsen täältä sivusta.
Kysyn, jos saan, mikä ihme on tuo miesten arvomaailma?
Itse olen ollut naimisissa yli 30 vuotta, eikä meidän, mieheni ja minun, arvomaailmoissa, saati arvoissa, puheissakaan, ole suurempaa eroa.
Ja miesten sanat, kiroilukua se tarkoittaa.
Yleistystä on, jos joku noin ajattelee.
Se on toki jokaisen oma asia.
vaan sitä ajatusmallia millä tavoin ajattelee. Kyllä sillä on itselläni ollut suuri merkitys jälkeenpäin kun ajattelen sitä eroa millä tavoin nuoruudessani opin ajattelemaan....sen sijaan jos, olisin ollut naisten kanssa tekemisessä. Koska, todella vietin vapaa-aikanani järjestöelämänpuolella joka oli hyvin miesvaltainen ei ollut oikein peilikuvaakaan koska olin siinä porukassa ainoa nainen. Nythän tilanne tuolla järjestöelämänpuolella on aivan toinen kun silloin kun itse olin nuori....En siis missään nimessä yleistä. Minulla on toisinaan vieläkin ikävä sitä tavallaan helppoutta millä tulin ymmärretyksi naisena siis paremmin miesten keskuudessa kuin naisten. Keskustelu vaan sujui... Joskus koen että, minun on vaan helpompi ymmärtää heidän ajatuskulkuaan tästä johtuen ehkä kuitenkin paremmin. Joudun naisten kanssa helpommin konfikteihin. Syy ei siis naisissa vaan minussa....;))) Tämähän ei sitten tarkoittanut että, todella ymmärtäisin miehiä yhtään sen paremmin kuin naisiakaan...väliin ainakaan..;)))tuntuu siltä että, olen aina ulkopuolella keskustelun mutta, hyvällä tavalla onneksi...voihan olla että, en ymmärrä oikein puhetta;))) minäkään... Kuitenkaan toivoen aina ettei se olisi kovin katastastroofista muille...;))
Tsau:Friidu
aivan oikean ystävän kanssa, ystävän jonka olet tavannut ja johon olet tutustunut muualla kun täällä virtuaalimaailmassa. Tämä tuli mieleeni viime päivien keskustelujen pohjalta. Minunkin mielestäni ystäviä voi olla useampia kuin yksi. Mikä sitten määrittelee sen paremmuuden, minkä takia joku on toista parempi? Minun mielestäni ykkös, kakkos ja kolmos ystävät ovat sellaisia jotka tulevat luoksesi silloin kun heitä tarvitset. Sinä voit mennä heidän luokseen aina kun tunnet tarvitsevasi olkapäätä. Ystävät tulevat luoksesi vaikeissa elämäntilanteissa, silloin kun tuttavat ja kaverit pelkäävät lähestyä sinua. Ystäviä voi koskettaa ja halata. Kaikki muut ovat tuttavia ja kavereita.
ystävät?
Mitä helvettiä sellaiset on.
Jos ihminen on ystävä, se on ystävä.
Kaveri on kaveri ja tuttava on tuttava.
Aiak alentavaa jos suostuu siihen että joku antaa sulle luokituksen "ystävätaulukossa"
Joo, pyyhi vaan minuun jalkas, kiitos!
Ole huoleti. Käyn kyllä keskusteluja muuallakin kuin täällä. Sekä myös tapaan ihmisiä oikeesti livenä. Olen luonteeltani liiankin sosiaalinen. Ongelma enemmänkin niinpäin. Tämä oma sosiaalisuuteni. Väsytän myös helposti itseni, koska tutustun liiankin helposti. täysin ventovieraisiin ihmisiin;))) Nuorempana tästä ominaisuudesta en niin kärsinytkään kuin nyt. Tämä on vain palsta jossa, toisinaan on mukava käydä keskusteluja. Kuitenkin täältäkin omien kokemukseni mukaan myös saada läheisemmän "ystävän". Itselleni käynyt niin. Toinen on nainen ja toinen on mies;)) En itse osaa määrittää ketään ystävääni muita paremmaksi. Enkä ole koskaan laittanut ketään mihinkään numerojärjestykseen tai edes tärkeysjärjestykseen. En edes vertaile. He ovat hyvin erilaisia ihmisinä. Tärkein ominaisuus on ollut vain se että, he ovat hyväksyneet minutkin tällaisena kuin olen. Toki sanoneet myös suoraan silloin kun sen aika on. Todellinen ystävyys kestää kyllä minullakin suoraan puhumisen näen tämän ikäisenä sen pelkästään positiivisena asiana;)) Mutta, harvemmin enää tulee edes näkemyseroja. Ymmärtää itsekin että, jokaisella on takanaan oma historiansa joka on ns. muokanut ihmisen sellaiseksi jonkalainen tällähetkellä on...
Tsau:Friidu
miulla on jonkin verran, kavereita hiukka enempi. Eroa ystävän ja kaverin välillä ei paljonkaan, sen verran että ystävät ovat lähempänä ja heidän kanssa jaetaan asioita joita ei muille jutella:))))
Ystäviä voi olla montaki, eikä miulla ainakaan ole heidän kesken minkäänlaista järjestystä, ihania ovat ja tiedän, että ovat myös luotettavia.:))
Onnekas olen myös kavereiden suhteen, ihania kavereita joiden kanssa ollaan enemmän tai vähemmän yhteyksissä:)))
miten palsta on rauhoittunut kun suurimmat puskasta huutelijat ja riidanhaastajat siirtyivät 60 palstalle.
Nyt täällä voi käydä kunnon keskusteluja ja Friidukin saa olla oma itsensä!
Tästä palsta lähtee nousuun!
luhistuu ummehtuneisuuteensa.
Sisäsiittoisuus uhkaa, jos populaatio laskee.
Aloittajalle terveisiä, ei ollut häntä kohtaan suunnattua kritiikkiä.
ole huolissasi.
Kun saatiin seläntakana paskanpuhujat pois, voi palsta taas tervehtyä!
Paskanpuhujat viihtyvät täällä nyt keskenään :)
viestiä on tullut viimeisen 24 tunnin aikana, saa olla samaa mieltä itsensä kanssa
vaan laatu!
kenelläkään on tarkoitus lisääntyä toistensa kanssa?
Jos pieni piiri viihtyy keskenään-ilman häiriötekijöitä on se plussaa
on rauhoittunut.
Täällä alkaa olemaan aikas hyvä ja leppoisa ilmapiiri ;)))
joka unelias.
Keskustelu - kin on muuttanut seuraavaan huoneeseen.
sitten itsekunkin mennä, jos kerran paremmaksi katsoo.
Olkaapa hyvä
*pitelee ovea auki*
Tasokin on laskenut kuin lehmän häntä :)
menehän nyt sinne 60 :siin ;)))
Niin saat kaipaamas tason ;)))
*pitelee ovee auki*
mutta missä tein arvoarvostelman?
Näenhän, että samassa ajassa, missä tänne on tullut 185 kommenttia, on 6-kymppisiin tullut yli 400.
Siis, siellä on enemmän keskustelua.
Ja, kiitos, mutta oven kykenen vielä itsekin avaamaan.
Minä lopetan, ei varmaan tämä ollut aloittajan tarkoitus.
Kurkkasin ja säälin vaan tuolta alempaa säälittävää tulevaisuutta :)
varmaan sekin jonkin tarpeen täyttää ;)))
sekaan vaan...
Kiitän tässä samalla ketjua on ollut todella virkistävää ja mieluisaa vaihtaa ajatuksia. Minäkin nyt tämän viikon kun saan olla lomalla tästä omaishoitajan hommasta;))) Niin kerrankin ajatus voi kulkea vapaasti...Nyt kuitenkin tämä kaaos täällä himassa vaatii huomionsa. On aika korjaa vihdoin joulukoristeet veks...ja kömpiä armaan miehensä kainaloon...katsoa tv:tä mitään siitä ymmärtämättä;))) kuitenkaan..
Meillä on jääkaappi täysin tyhjä näköjään nyt...Kumpikaan ei viitsi edes tehdä ruokaa...kun ei ole pakko;))) Ehkä huomenna pääsen ulos syömään...Yritän olla siis oikein kiltti ja käyttäytyä hyvin;))).
Hyvää Illan Jatkoa...
Tsau:Friidu
en olisi sinun arvannut olevan yksi niistä enkä viitsinyt enää nostaa esiin sitä ketjua kuuskymppisissä missä mulle kirjoitit monella eri nikillä olen ollut hiljaa kun sinua on kiusattu ja lytätty haukuttu millon miksikin eikä siitä ole kauaakaan mieluummin puolustin sinua silloin moneenkin kertaan mutta tää on tätä toiset on helpommin vietävissä mutta toivoisin että tämä asia sais nyt olla jo ettei mun tarttis tehdä mitään ilmoituksia mihinkään tietyistä nimimerkeistä ja sieltähän ne sit näkee miltä koneelta on mitäkin kirjoitettu.
mee ny jo jonnekin muualle kuin tälle palstalle esittään jotain vitun marttyyriä.
Täälä sua ei ole kukaan kommentoinut mut sun pitää tulla tappelu levittään tännekin.
Mitä sä haluat jonkun vitun mitallin vai kuinka?
en ole ollut kirjoittamassa sinua koskevia haukkuja missäkään 60 palstan ketjulla. Milläkään nikillä. Olen todella ollut pahoillani puolestasi, lukenet kylläkin mitä tuolla ketjuissa sielläkin on kirjoittu. Kävin sinua kyllä Onnittelemassa kun sinusta tuli mummo. Vain muutamaa historiaan liittyvää kommenttiani tällä palstalla olen ollut allekirjoittamassa yhdessä ketjussa. Sitten kyllä, koska minut tunnistaa tuosta ketjusta joka koskee Viron itsenäisyyttä. Koska täällä olen aikaisemminkin Tartosta innoissa jotain kertonut.
Minusta on kovin väärin ollut aina tämän tyyppinen ajojahti mitä myös itse olen kokenut. Ja nyt sinä. Pysyn edelleenkin siinä kannassani minkä sinulle aikaisemminkin olen kertonut. Minä olen yksi niistä jotka ovat ihailleet rohkeuttautasi kertoa erilaisuudesta. Koska, kuten tiedät olen itsekin erilaisen kundin mutsi. En usko että, ennakkoluulot ja asenteet poistuvat muuten koskaan, elemme itse uskalla niistä myös avoimesti puhua. Toivon sinulle ja perheellesi edelleenkin Onnellista Uuden Vuoden alkua. Täydestä sydämestäni. Älä vedä minua tähän mukaan. Tämä keskustelun aloitin itse koska, katsoin sen myös itselleni tarpeelliseksi joskus on hyvä peilata myös omia tuntemuksiaan toisten kanssa. Jatkossakin sinulle tiedoksi en ehdi enkä jaksa täällä usein kirjoittaa. Voimia vie nyt myös oma perheeni. Ja minunkin on keskittyvä vaan siihen. Sekä myöskin siihen että, lähdemme isommalla porukalla Tartoon katsomaan sen kuuluisia taidemaalauksia sekä historiaa;)). Mukaankun tulee rakkaan sisareni aviomies jonka mukaantulo vaatii vähän erikoisjärjestelyä hänen näkövammaisuutensa vuoksi ja haluan että, hänkin voi saada tuosta näyttelystä sekä tuosta matkastamme mahdollisimman paljon irti...Joten elämä jatkukoon meillä kaikilla hyvin mielin....
Tsau:Friidu
Tsau:Friidu...Minut kyllä tunnistat jatkossakin siitä. Nimimerkin kohdalla tuo varsinainen nimimerkki toki vaihtelee. Mutta, tavallani uskollisena allekirjoituskommenteissani on aina tuo Tsau: Friidu..joskus toki innoissani kun näppytelen ja nopeasti lähetän eteenpäin. Saattaa allekirjoitus jäädä. Toivon sinulle jaksamasta ja halua kirjoittaa täälläkin edelleen. Aivan kuten ennenkin. En ole mikään palstapoliisi joka haluaisi täällä (ja milläköhän ihmeen oikeudella;))) määrätä kuka tänne voi kirjoittaa ja mitä. Joten....anna ilkeiliöille piut paut. Niin minäkin yritän. Ja kun meno villiintyy poistun....palaan sitten kun tilanne on rauhoittunut jos, niin huvittaa. Tästä palsta ilkeilystä en usko että, se kuitenkaan koskaan täysin poistuu.
Tsau:Friidu
Heh heh.
Uskoo ken tahtoo :)))))))
Tsau:Friidu
vedättämiseen. Tiinan kanssa olen vuosia kirjoitellut ja samoin aikoihin olemme ilmesesti palstalle tulleet. Hänellä on oikeus kysyä jos, haluaa ja katsoo tarpeelliksi olenko minä loukanut häntä. Koska joskus olen niin tehnyt. Sinä taas joka nyt piloilassasi;))) matkit minua....siitä vaan...jos, siitä hyvät mielen saat. Miksi loukkaantuisin?)))) Tämähän on palsta jonne kaikki voivat kirjoittaa mitä tahansa ja milloin tahansa. ;)))Minua on kopiotu todella paljon, en voi sitä välttääkään.:))))) Hyvä omatunto kuitenkin itselläni siitä että, ainakin toistaiseksi;))))siis toistaiseksi....voin kyllä itse tietää vielä mitkä kirjoitukset ovat todella omiani mitkä ei...
Hyvää alkavaa Uuden Vuotta sinullekin;)))
Tsau:Friidu