Pienimuotoista historiikkia kirjoittaessani törmäsin 70v. sitten vankeustuomion
saaneeseen henkilöön. Kysymys kuuluu voinko julkaista tapahtuneen teon henkilöineen
kirjoitelmassani, vai tarvitaanko siihen lupa omaisilta ym?
saaneeseen henkilöön. Kysymys kuuluu voinko julkaista tapahtuneen teon henkilöineen
kirjoitelmassani, vai tarvitaanko siihen lupa omaisilta ym?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Voit.
Mitkä ovat §perustelut vastaukselle: Voit?
Miksi et voisi? Jos tapahtumat ovat totta, ja sinulla henkilökohtaisesti ei ole salassapitovelvollisuutta esim. valtion virkamiehenä voit sananvapauden nojalla kirjoittaa asiasta.
Tarkoitatko, että yksityisellä henkilöllä ei olisi salassapitovelvollisuutta viranomaisen salassapidettävästä asiakirjasta?
Kyllä. Samalla tavalla kuin esimerkiksi lehdistö saa julkaista Wikileaks aineistoa, joka sinällään esim yhdysvalloissa olisi salaiseksi luokiteltavaa tai jos nyt joku poliisi lörpöttelisi ohi suunsa jostain salassapitovelvollisuuden alaisesta asiasta, voisi vaikkapa iltalehti tehdä siitä lööpin. Sama sananvapaus koskee tietysti myös yksityistä ihmistä.
Aha, siis sananvapaus kumoaa salassapidon. Luulisi että moista porsaanreikää käytettäisiin enemmältikin hyväksi, kun vaikkapa asianosaisaseman perusteella pääsee eittämättä käsiksi jotakuta henkilöä koskeviin salassapidettäviin tietoihin.
Aha, siis sananvapaus kumoaa salassapidon. Luulisi että moista porsaanreikää käytettäisiin enemmältikin hyväksi
Niin tehdaan! Paljon!
Sekö sen sitten lopulta laillistaa, että niin tehdään? Vaikka onhan siitä olemassa tuomioistuinkäytäntöäkin, esim. KKO:2009:3. Tosin ratkaisusta ei selvinnyt, oliko yritetty vedota sananvapauteen vai mihin. http://www.kko.fi/45598.htm
Eh... Yymmärsitköhän nyt oikein? Kyseessä ole mikään porsaanreikä. Salassapitovelvollisuus tulee yleensä ammatin/aseman kautta. Näille henkilöille on laissa määritelty pelisäännöt, eikä heillä, vaikka muuten sananvapaudesta nauttivatkin, ole oikeutta näitä tietoja julkistaa. Jos salaista tietoa pääsee julkisuuten ja vaikkapa lehdistöön, on vastuu vuotajan, ei julkaisijan.
Ja näitä tapauksiahan näkee vähän väliä iltapäivälehdistössä ja muualla.
No mutta, tämähän meni juuri niinkuin edellä mainittiinkin. Ohjelman esittänyttä instanssia ei epäily mistään, vaan asianosaista joka ilmeisesti oli osallisena oikeusprosessissa ja salassapitovelvollisuuden alainen. Mitä ihmeellistä tässä?
Kirjoittajahan väittää, että yksityisellä ihmisellä ei olisi salassapitovelvollisuutta sananvapauden vuoksi, mutta niinhän se ei ole, koska sananvapauden perusteella ei lähtökohtaisesti kielletä mitään, vaan rikoslain tai jonkin muun lain nojalla se ratkeaa.
Voi herranjestas sentään. Opettele lukemaan.
Kerrataan nyt vielä kertaalleen, että kaikkei hitaammatkin tajuavat. Jos et ole töissä missään, missä minulta vaadittaisiin salassapitoa, et ole osallistunut mihinkään tilaisuuteen, kuten salaiseen oikeudenkäyntiin, et ole allekirjoittanut mitään salassipito sopimuksia, niin et ole salassapitovelvollinen yhtään mistään.
Ainoa poikkeus löytyy sodan aikana, maanpetoksen yhteydessä, turvallisuussalaisuuden paljastamisesta vakoilun lievänä tekomuotona.
Voisin myös nähdä mahdolliseksi, jonkin yleistä turvallisuutta suuresti vaarantavan paljastuksen yhteydessä tulevan harkittavaksi, syyllistyisikö henkilö vaaranaiheuttamiseen. Mutta salassapitorikkomuksesta ei tällöinkään olisi kyse.
Ja vielä lisänä edelliseen, joissain tapauksissa kyseeseen saattaa tulla yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen.
Wikileaks on nykyisessä salailuyhteiskunnassa erittäin kiitettävä ja erinomainen asia tuodessaan salaisuudet julkisuuteen. Toivon koko sydämestäni, että wikileaks saa turvapaikan Suomesta ja sen toiminta jatkuisi myös tulevaisuudessa. Wikileaks on paljastanut laajan joukon valtiollisia salaisuuksia ja kähmintää, josta kansan myös kuuluu saada tietää. Suomellakaan ei voi olla yhtään sellaista salaisuutta, jota wikileaks ei voisi kaivaa esiin ja julkaista.
Huoletta voi julkaista. Kyseeseen saattaisivat tulla rikokset nimeltään kunnianloukkaus, tai törkeä kunnianloukkaus (kuolleen muiston häpäiseminen) Ne olisivat kuitenkin rikoksina vanhentuneet jo viiden vuoden kuluttua kuolemasta.
Niin kauan kuin se mitä kirjoitetaan on totta, ei kunnianloukkas tule kysymykseen muutenkaan.
Millä perusteella?
Siis jos aloittaja nyt tekisi rikoksen nimeltä kunnianloukkaus niin se olisi vanhentunut viiden vuoden päästä loukatun kuolemasta? Siis olettaen, että henkilön kuolemasta on enemmän kuin viisi vuotta niin rikos olisi vanhentunut jo ennen toteutumistaan?
Mietitäänpä uudestaan.
Onko siis näin että kukatahansa voi julkaista julkisesti saatavia vanhoja rikosasiainpöytäkirjoja
kysymättä julkaisulupaa esim. omaisilta joille aiheutuu varmasti haittaa esim. kuolleen muiston häpäisy,
kunnianloukkaus? Eli jos teet rikoksen se kostautuu ....polveen?
Jos kyseessä on jotain joka on totta, ei se voi olla kunnianloukkaus tai kuolleen muiston häpäisy. Kuolleen kohdalla kyseeseen ei myöskään tule yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen ja muutenkin kyseisen pykälän kohdalla on tuomion saaminen todella hankalaa. Ennakkotapausten mukaan tuomiota ei ole saanut edes lehdessä levitettävästä uutisesta jossa henkilöön vasta kohdistui petosepäilyjä, tuomiota ei oltu vielä edes julistettu, mutta silti kyseisen lehtijutun katsottiin olevan sananvapauden suojaama.
Elävänä tai kuolleena, ei oikeuksia on tullut koetuksi.
Kannattanee käväistä Suomen sukututkimuseuran foorumilla, http://www.genealogia.fi/