Olimme juuri hakeutuneet yksityiselle hoitoihin mieheni kanssa, ja sainkin järkytyksekseni tietää, että papakokeessani oli "lieviä solumuutoksia" ja luokitus oli LSIL. Minulle nämä eivät sano mitään, ja olen yhden vuorokauden vaan itkenyt ja ollut masentunut. Pelkään syöpääkin, mutta vielä enemmän pelkään että tämä estää minun lapsensaantini lopullisesti! Ja olen kamalan pettynyt, meidän kuin olisi pitänyt alkaa pistoshoidoilla yrittää vauvaa ensi kierrosta, ja nyt joudunkin julkiselle joihinkin tutkimuksiin. Mitenköhän kauan nämäkin tutkimukset vievät?
En jaksa tätä vittumaista jatkuvaa odottelua ja jatkuvia epäonnistumisia.
Onko muilla ollut hoitojen aikana huonoja papa tuloksia, miten olette ottaneet ne ja mihin toimenpiteisiin on ryhdytty? Ja osaako joku sanoa jotain suomeksi tuosta LSIL luokituksesta?
En jaksa tätä vittumaista jatkuvaa odottelua ja jatkuvia epäonnistumisia.
Onko muilla ollut hoitojen aikana huonoja papa tuloksia, miten olette ottaneet ne ja mihin toimenpiteisiin on ryhdytty? Ja osaako joku sanoa jotain suomeksi tuosta LSIL luokituksesta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Moikka, en tosta luokitus jutusta osaa sanoa mitään mutta mulla oli papakokeessa solumuutoksia ennen hoitojen alkua.. Vuosi siinä meni kun sitä muutosta pähkäiltiin julkisella. Kun se todettiin, piti odottaa puol vuotta jos se häviäis itellää (kun keholla on kuulemma välillä tapana hävittää iteksee tollaset..) sitte mulle tehtii kolposkopia tutkimus ja yhä edellee löydettii se solumuutos kohta kohdunkaulasta, sitten siitä vielä puol vuotta eteenpäin ni se kohta leikattiin pois loop hoidossa. Lääkäri sano että ei haittaa jos raskautuu mutta silloin noita kolposkopioita yms. tutkimuksia ei voida tehä kun ne pitää tehä muutama päivä kuukautisvuodon jälkee.. Että ei tuon pitäisi olla este lasten saannille, hidaste se oli ainakin omalle kohalle.. Hoidot meillä alkoi vasta tuon urakan jälkee, että tiedän mitä on olla täyspäiväinen odottelija... Saa oottaa ihan kaikkea.. Nyt meillä on pari hoitokertaa takana ja vieläkin odotellaan sitä onnellista odotusta...
Toivotan teille onnea tulevaan ja nopeampaa hoitoa tuohon solujuttuun mitä itselläni oli!!!!
Kauhealta kuullostaa tuo odottelu mihin jouduitte :( Sitähän tässä olen itsekin pelännyt, että näinköhän tässä nyt vuoden parin päivät tutkitaan ja romplaillaan ja sitten ehkä hoidetaan pois tai on mennyt itekseen pois... Huoli on kumminkin suurin siitä, että jos ihan oikeesti joutuu oottaa hoitojen alkua nyt tosi tosi pitkään, miten pää kestää. Olen 14-vuotiaasta asti pelännyt lapsettomuutta lähes joka päivä ja nyt olen kohta 23, ja tuntuu etten pysty odottelemaan kohta enää hetkeäkään! Tuska ja kaipuu saada lapsi on päivittäin todella kova.. :,(
Yksityisen lääkäri soitti, ja kertoi, että vastaava papa tulos tarkoittaa huonompaa 2 -luokkaa (niitä on nykyään kaksi), ja tutkimuksiin on mentävä jotta varmistetaan että siellä ei ole mitään vakavampaa. Lääkäri arveli, että mitään vakavampaa ei olisi, mutta asia tulee kumminkin tarkistaa. Ja mikä parasta, muutosta ei tarvitse saada hoidettua jos se on vaaraton, ja muutaman kuukauden päästä voisi jo päästä hoitoihin. Hoitoihin!
Olen niin onnellinen tästä käänteestä että tekis mieli vaan itkeä naaman täydeltä mutta vielä ei voi, olen töissä :D kamalan sekava teksti varmaan tuli, mutta pointti oli se, että huonompi papa tulos ei aina viivytä hoitoja jos muutos ei ole vakavampaa. toivottavasti joku muukin tämän täältä joskus lukee ja saa lohtua jos samaan tilanteeseen yllättäin joutuu (:
Kun meillä hoidot tuli tarpeeseen vasta kaiken tuon jälkee.. Ensin yritettiin iteksee, noista solumuutoksista huolimatta.. eli saatiin toi papajuttu hoidettuu pois alta ennen lapsettomuushoitoja.. Mullakaan ei ollut mitää ärhäkkä luonteista solumuutosta niin ei olisi ollu haitaksi vaikka olisi tullukki raskaaks, ainoo vaan että niitä väli kokeita ei olisi pystytty tekemää, missä otetaan se koepala kohdunkaulasta.. Noh, tuon kaiken jälkeen sitten mulla todettiin endometrioosa, kun sitä lasta ei kuulunu.. Mentiin yksityselle hoitoihin kun ei enää pää kans kestäny lähteä mihinkää julkiselle puolelle jonottaa lisää!!! Onneksi siellä yksityisellä saatiin asiat nopeesti rullaamaan ja siinä ajassa kun olisin vieläkin jonottanut julkiselle pääsyä, meille ehdittiin jo jotain tekemäänkin, nyt on takana ensimäinen icsi ja pas.. Tuosta pas hoidosta tulin raskaaksi mutta se meni kesken... Keväällä olisi taas tarkoitus yrittää uusiksi.. Toivotaan että parempi onni ensi kerralla :) Julkisella mulle sanottiin sen endon toteamisen jälkeen että "sinulla on endometrioosa, et tule koskaan raskaaksi"!! Että voit vaan kuvitella miltä se tuntui.. se oli kauheeta!!! Mutta jos siitä maailmamme musertavasta keskenmenosta jotain lohtua pitää ajatella niin se että ainakin olin tullu raskaaksi... Mutta ei auta kuin pää pystyssä kohti tulevaa :)
Toivon teille kanssa hyvää talven jatkoa sekä paljon onnea ja voimia matkaanne =D
Olen pyrkinyt mieheni kanssa ajattelemaan että ei tätä huonoa onnea voi loputtomiin kestää, eihän?! Kyllä tää kaikki kurjimus mitä on ollu ni varmasti joskus palkitaa!!!
Kyllä elämässä on tapana asioiden järjestyä jollain lailla aina, ja joidenkin asioiden eteen sitä on vaan nähtävä enemmän vaivaa, ja tehtävä joskus kompromisseja yms. Ja olen miettinyt sitäkin että osaapa ainakin sitten arvostaa sitä lasta toden teolla, kun sellainen viimein perheeseen tulee.
Onhan se hyvä merkki että tulit kumminkin raskaaksi, olen kuullut että 1-2 keskenmenoa ei meinaa vielä ongelmaa vaan on itseasiassa aika tavallistakin. Oma äitini sai alkuraskauden keskenmenon ennen kuin alkoi odottaa isosiskoani (hänellä on kans lievänä endo), ja kyllä se varmasti tekee tosi kipeetä ja surettaa PALJON, mutta onneksi teillä on hyvät mahdollisuudet onnistua. Hyvä, että teillä on uusi hoito jo tulossa päin joten toiveikkaasti katseet tulevaan (: itse odotan nyt sitä tutkimusaikaa (yksityiseltä) että pääsee pikaisemmin tutkimaan ja mahd. hoitamaan tilanteen pois alta. Toivon mukaan näin.
Julkisella on kyllä niin tökeröä palvelua, olen sielläkin ollut aiemmin miedommissa hoidoissa edellisen kumppanin kanssa. Kamalat jonot ainakin, ja myös minulle muutaman kerran sanottiin aika pahasti vastaanotolla (mm. viitaten nuoreen ikääni, olin noihin aikoihin vasta 18)... itsellä vaivana ovuloimattomuus joka johtuu PCOsta, mutta toiveet on täälläkin korkealla (: pistoshoidot tai IVF tulevat olemaan ne millä edetään näillä näkymin, kun miehen sperma oli kuulemma oikein hyvälaatuista. Aina jotain ilon aiheita tässä elämässä sentään on :D
Voimia Teille erityisesti henkisen puolen kanssa, se tuntuu olevan se pahin.
Minulla oli papa luokka 3 ja se oli todella järkytys minulle. Sain lähetteen aika pian sairaalan polille ja sieltä minusta otettiin tarkkoja tutkimuksia. Kohdunkaulastani näpsittiin paloja sieltä ja täältä, mutta vastaukset tulivat kuitenkin parissa kuukaudessa ja papa olikin vain 2 siinä sairaalan papassa.
Hoito oli laser minun kohdallani koska solumuutoksia oli kuitenkin sen verran siinä ja minulla oli kohdunkaulan syövän esiaste.
Onneksi ajoissa huomasivat ja hoitivat pois.
Pääsin toimenpiteen jälkeen lapsettomuushoitoihin mukaan.
Hoito onnistui ja sain kaksoset, mutta jouduin käymään papakokeessa vuoden välein ensimmäiset viisi vuotta, nyt se on 2 vuoden välein ja luokka on ollut 1.
Tästä on aikaa 10.vuotta.
Ja moi! Mä juttelin lapsettomuuslääkärini kanssa tarkemmin ja sain selville että tämä oma LSIL luokitukseni on papa luokka 2, pahempi niistä 2 luokista, joita on nykyään kuulemma kahdenlaista :O Järkytyksestä toipuminen tosiaan ottaa aikaa ja maltan tuskin odottaa että pääsen tutkimuksiin ja mahdollisesti hoitamaan muutokset vain pois. Hetken tuntui kyllä että elämä pysähtyi ihan kokonaan.
Hyvä että sinulla tartuttiin toimeen nopeasti ja sait tarvitsemasi hoidot. Ja onnea kaksosista näin jälkikäteen! (; Kokemuksesi antoi minulle vähän toivoa, että josko minäkin tästä vielä selviän ja tulen äidiksikin.. *haikea huokaus*
Itsekkin joudun varmaan menemään tästä lähtien usein noihin seurantoihin, mutta sen tekee kyllä tosiaan mielellään kun ymmärtää nyt, että näiden asioiden kanssa ei ole leikkimistä.
Muistatko muuten, tehtiinkö sinulle papa kokeita tai muita kokeita liittyen näihin muutoksiin raskauden aikana? olen miettinyt että jos raskaaksi tulen sitten kun tämä on saatu tutkittua ja hoidettua, niin miten seuranta sitten onnistuu. Hienoa, että sinulla ei ole uusinut enää nämä muutokset (: ahdistaa ajatella että noista joutuis kärsimään koko ikänsä D:
Kun se laseri oli tehty ja muutos poistettu, olin kyllä noin 2-kuukautta että se limakalvo niinsanotusti rauhoittui, ennen hoitoja. Mutta mitä sitä odottelemaan kun muuta ei asialle voinut ja se oli vasta esiaste joka saatiin kiinni ajoissa.
Mun hoidot onnistui hyvin ja raskauduin hyvin nopeasti, raskauden aikana minulta ei otettu mitään papakoetta, koska se olisi ärsyttänyt kohdunkaulaa ja laukaista ennenaikaiset supistukset.
Eka kontrolli oli terveysasemalla, synnytyksen jälkeisessä lopputarkastuksessa ja se oli silloin vielä numero 2 ja kuulemma ihan normaalia ettei arvot heti laske. Mutta toinen testi oli sen takia puolen vuoden päästä ja se olikin sitten jo numero 1.
Se seuranta on sullakin jatkossa sitä että papakoe vuosittain, uskoisin näin.
Vaikka se papa onkin luokkaa 2, ei se vaikuta lapsensaantiisi mitenkään, kun nyt ne alkaa tutkimaan ja varmasti se hoidetaan pois.
Niin mun kohdunsuulta lähti vielä 2 euron kokoinen ns. viipale ne otti aika reilusti pois, ja kuitenkin se kohdunkaula kesti kaksoset...rv. 35 saakka.
Että eiköhän sullakin suju kaikki hyvin:)
Heippa taas!
Kiitos sinulle rohkaisevista sanoistasi, itse olen yrittänyt jaksella vain päivän kerrallaan, ja niin tulen jatkamaankin. Kävin kolposkopiassa ja siellä sanottiin että muutosalue on pieni ja tuskin tarvitsee edes hoitaa. Tänään lääkäri soittikin ja kertoi, että se on keskivaikea dysplasia ja silmukkahoito on tulossa muutaman viikon sisään. Olihan tämä pettymys mutta toisaalta onpahan sitten ainakin hoidettu poijes.
Ja kuten sanoit niin hyvä että esiaste saadaan pois eikä siitä ehdi kehittymään mitään sen vakavampaa. *huokaisee*
Täytyy vain koittaa jaksaa päivä kerrallaan eteenpäin, ja olla nyt kauheasti haaveilematta lapsesta tänä aikana, kun mitään ei sen asian eteen ole tehtävissä. Pelkään niin kovin että joudun sen hoidon jälkeen nyt sitten odottelemaan 0,5 - 1 vuotta ennen kun pääsen edes hoitoihin, toivottavasti en!? Ja toivottavasti se ei uusi enää tämän jälkeen.. ainakaan niin pitkään aikaan että saisin yrittää saada lapsen, edes yhden lapsen :,( sitten ei haittais niin paljon nää muutokset, mut nyt ne haittaa ja itkettää kun ne estää mulle tärkeimmän asian tapahtumasta :(
anteeksi itsesäälivuodatukseni ja ei muutakun pää pystyssä kohti jatkoa!
Kun sinulle on tehty se hoito, pääset taas lapsettomuushoitoihin takas.
Tuo kun on yleensä lapsettomuushoidoissa, se tekee sen fiiliksen "olen naisena epätäydellinen" ja sitten kun löytyy jotakin muuta vielä se lisää sitä tuskaa, ettei ole ehjä nainen.
No hyvä kun se tulee jo näinkin pian ja jälkitarkastus...jos sitä edes tuleekaan..pääset taas lapsettomuushoitoin takas.
Mä muuten muistan kun mulle tehtiin toimenpide, kysyin siitä haittaako se mahdollista hoitoa, lääkäri sanoi ei. Hoitoja jatkettiin heti kun kohdunkaula oli toipunut siihen meni sellaset 7 viikkoa.
Kiitos kun jaksat vielä kirjoitella minun kanssani täällä! Minä sain ajan LOOP-hoitoon 2.päivä maaliskuuta, eli puolentoista viikon päähän jo. Käyn yksityisellä, niin sen takia pääsen nopeammin, mutta kyllähän se maksaakin. Minun mielestä kuitenkin oman lapsen saaminen ja mielenrauha tämän solumuutosjutun kanssa on niin tärkeä, että siihen kannattaakin käyttää säästöjä jos on sellaisia.
Huolettaa ehkä eniten se, että jos he eivät saa kaikkea kerralla pois, kuten välillä käy, ja joutuu taas menemään uuteen hoitoon. Tai sitten muutoksen uusiminen. Mutta eihän noita kannata etukäteen murehtia, kun ei voi tietää miten kaikki sujuu (: Yritän miettiä, että kaikki menee ekassa hoidossa nyt hyvin ja saa kaiken pois, ja jos uusiikin jossain vaiheessa niin ei se lapsen saantia estä.
Oliko sinulla miten pian hoidosta se jälkitarkastus? Sehän on hienoa, että jos parin kuukauden päästä tästä muutoksen hoidosta voisi jo päästä hedelmällisyyshoitoihin! (:
Siinä olet kyllä oikeassa, että tuntee olevansa aivan sekunda, eikä nainen melkein ollenkaan. Ulkoisesti kyllä laitan itseäni ja yritän olla mahdollisimman aktiivinen, iloinen ja nätti, mutta sisään päin tuntuu aina, ja on tuntunut jo vuosia, että olisin huonompi kuin muut naiset. Samaan aikaan tiedän että olisin äitinä huolehtiva ja ymmärtäväinen, ja tunnen surua siitä että joudun koko ajan pelkäämään ettei minusta tulisikaan koskaan äitiä.
Saan tietää varmaan noin kahden viikon päästä toimenpiteestä patologin lausunnon että millainen se muutos kokonaisuudessaan nyt oli ja saiko kaiken pois, ja tulen viimeistään silloin kertomaan taas kuulumisia tämän asian tiimoilta.
Minulle tehtiin myös looppi ja ei tehty mitään jälkitarkastusta sen jälkeen.
Koska kohdunsuun solujen uusiutumiseen menee, tuollaiset puoli vuotta.
Minulle aloitettiin suoraan lapsettomuushoidot ja onnistuin raskautumaan, raskauden aikana ei tehty papakoetta.
Jos en olisi tullut raskaaksi, seuraava papa olisi ollut toimenpiteen jälkeen 6.kuukauden päästä.
Kun tuo toimenpide on tehty unohda se koko juttu ja keskity hoitoihin.
Oli vaan niin surkea olo, kun tulin sieltä toimenpiteestä. Mä itkin ja olin masentunut....en tuntenut itseäni tosiaankaan ehjäksi naiseksi....sen muistan.