Opinnot suoritettu loppuun, hyvä työpaikka hankittu, oma asunto, rakas lemmikki, hyviä ystäviä, siis kaikki tuntuu olevan jo saavutettu. Mutta silti tyhjä olo painaa mieltä iltaisin. Minulta puuttuu se kaikista rakkain ihminen rinnaltani, ihminen jonka kanssa voisin jakaa elämän kaikki surut ja murheet. Tuntuu kuin minulla ei olisi mitään, kun minulta puuttuu oma kulta. Kaipaus on valtava...
Onko samassa tilanteessa olevia? Kertokaa omia mietteitä parisuhteesta, onko se kaikki kaikessa vai pitäisikö olla onnellinen tähän mitä nyt on eikä haikailla naisen perään? Olen jumissa, auttakaa omilla mielipiteillänne, jos saisin jostain kiinni. Onko elämänne muuttunut parempaan suuntaan, kun olette löytäneet rakkaan. Olis pakko päästä jo tästä vuosia kestäneestä tyhjyyden ja kaipauksen tunteesta ohi.
Onko samassa tilanteessa olevia? Kertokaa omia mietteitä parisuhteesta, onko se kaikki kaikessa vai pitäisikö olla onnellinen tähän mitä nyt on eikä haikailla naisen perään? Olen jumissa, auttakaa omilla mielipiteillänne, jos saisin jostain kiinni. Onko elämänne muuttunut parempaan suuntaan, kun olette löytäneet rakkaan. Olis pakko päästä jo tästä vuosia kestäneestä tyhjyyden ja kaipauksen tunteesta ohi.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Sitä ei varmaan kannattaisi ihan metsästämällä metsästää vaan nauttia tämänhetkisestä elämästä ja olla aktiivinen lepakko-kavereiden kanssa. Kavereiden kautta tapaa uusia kavereita ja ties mitä se tuo tullessaan. Jos sinulla ei ole Qruiserissa vielä profiilia, niin koita sitäkin. Vaikka netissä monenlaisia ihmisiä pyöriikin, niin haluan kuitenkin itsekin uskoa, että siellä on myös hyviä tyyppejä. Ja onhan siellä.
Ihmisestä huokuva kiitollisuus mitä elämässä on vetoaa uusiin ihmisiin kummasti paremmin kuin surullisuus ja epätoivo ;) Tsemppiä!
on nautittava tästä elämäntilanteesta mikä nyt on, ja kuten sanotaan rakkaus tulee silloin kun sitä vähiten odottaa. joku ihana nainen tulee elämääsi kyllä kun sen aika tulee. näin ainakin haluan uskoa omalla kohdallani :)
pelastajaa? Kovan viitan haluat asettaa jonkun harteille, hänen pitäisi poistaa sun yksinäisyys ja olla kohteena sun vuosien kestäneestä kaipuulle ja ilmeisesti täyttää tyhjiö elämässäsi.
Epätoivo, kuten tuossa jo sanottiinki se ei kyllä tee kestään kaunista millään tapaa. Tosin mua mietityttää että jos sulla on vuosia kestänyt jo se ettet ole ollut suhteessa edes heiveröisemmässä niin jossain kyllä on ehkä isomman luokan este kuin siinä että olet vain kiireessä jättänyt tarttumatta mahdollisuuksiin.
Rakkaushan nyt ei tule vaikka sitä huutelisi vaan ennemminkin se on siinä selän takana pitelemässä vesilasia ettei kurkkusi kuivu kun huutelet, mutta mitäs jos nyt tähtäät vähän alemmas. Aloita siitä että saat edes jotain säpinää elämääsi, ei pienet romanssitkaan ole kauhea vaihtoehto kumpahan et takerru ja pakolla koita tehdä niistä elämää suurempaa.
Sun on vain saatava sun mojo ikään kuin liikkeelle ja herätetyksi, käy ulkona, ole hauska ja sukkela, ole iloinen ja pyydä ihmisiä ulos, leffaan, syömään, koiran kanssa lenkille, yökylään, teelle, punkulle, jne jne.
Sun pitää saada itsesi nyt sellaiseen näkyvään tilaan missä tapahtuu.
Mitä parisuhteeseen tulee se tulee olemaan juuri niin hyvä kuin sinun ja hänen yhteenkuuluvuus on ja miten te puhallatte samaan ja jne. Se voi olla elämän täyttymys tai vain toisen tai ei kummankaan. Ei se ole mikään tylsän elämäntilanteen ihan kiva vaihtis, mielummin yksinkin kuin paskassa parisuhteessa. Joten ei sitä kannata minään elämän pelastajana pitää, sun ite on pelastettava sut ei siihen kukaan muu pysty.
Mutta siis mun vinkki olisi että ala toimimaan, etsi säpinää elämääsi ja älä koita täyttää jotain aukkoa elämässäsi vaan keskisty ennemminkin siihen että teet asioita jotka ilostuttavat sinua. Kyllä se oikea ihminen sieltä kävelee joku päivä vastaan mutta sitäkin ennen, pidä hauskaa ja älä ota liian vakavasti rakkautta. Sen ei tarvitse kestää 50v ollakseen ihanaa ja hauskaa. Joskus riittää pieni hetkikin.
Että voi olla ihminen täydellinen, ohjeineen !!!
suuresti että jotain ottaa päähän se että keskustelupalstalla keskustellaan. Sun mielipidehän se on että olisin täydellinen, miksi sä mun suuhun niitä sanoja työnnät? Ottaako sua päähän että mulla on mielipiteitä ja ajatuksia esim ap:lle antaa. Mikä sun panos olikaan, ai niin se että näit sen vaivan että kirjoitit että olen täydellinen ja ohjeita on. Kiitos siitä muuten.
Ei minua haittaa ettet tykkää minun mielipiteistä tai siitä että olen susta joka paikassa ja aina.
Sulla menee vaa hermo ja muovilakanat tuhraantuu kun et enään hillitse itseäsi. Joten ota rauhallisesti ja hyväksy se tosiasia että toiset on toisenlaisia kuin toiset. Se että minä näen elämän erilailla kuin sinä ei tee sinun elämästä huonompaa eikä minun täydellistä, se että minä jaan ajatuksiani ja mielipiteitäni ja sinä ennemminkin ärsyynnyt ihmisistä jotka niin tekevät, eroittavat meidät ja siksi en ole ihminen joka miellyttää sua etkä sinä ole ihminen joka kiinnostaa minua. Elämää sekin on.
Minusta negatiivisuus on kauheaa tuhlausta, se sitoo niin monia asioita elämässä väärin että en edes ala luetella.
Joten hyvää jatkoa ja toki saat käytellä huutomerkkilauseita ja ärsyyntyä mutta ei se välttämättä kehitä sun erilaisuuden sietämiskykyä paljoa.
Pakko sanoa että osuit tuossa naulan kantaan. Aika harva ihminen kestää sen että harteille asetetaan noin suuret odotukset ja aika harva ihminen lähtee sellaisen kelkkaan joka ei itsessään ole onnellinen.
Vai kumpi mielestäsi kuulostaa houkuttelevammalta:
a) elämäänsä tyytyväinen ihminen jonka onnellisuus välittyy muille
vaiko
b) jotain suurempaa odotteleva ihminen jolta menee kokonaan se elämän upeus ohi kun kuvittelee että jossain on jotain vielä suurempaa
?
Käsittääkseni tämä on keskustelupalsta ja tarkoitettu omien näkemysten jakamiseen ja mielipiteiden vaihtamiseen.
Käsittääkseni "lolololzzzz" ei provosivasta nimimerkistään huolimatta esittänyt täydellistä, vaan ainoastaan oman näkemyksensä.
Valtaosaa ihmisistä kiinnostavat enemmän positiiviset ja eloisat ihmiset kuin synkistelevät ja surulliset. Nimimerkistä huolimatta vastaus oli kaiken lisäksi hyvin asiallinen, sekä ystävälliseen sävyyn kirjoitettu, enkä voi kuin ihmetellä sinun asenneongelmaasi suhteessa toisten yritykseen auttaa kanssaihmisiä aika monelle "yksinäiselle naiselle" tutussa pulmassa.
Elätkö lollo kuten "opetat"? Vai elätkö lainkaan irl? Teorioita teorioiden perään. Haavemaailmoissa elämistä. Onhan sitä siinäkin elämäntehtävää kun on valinnut työkseen kommentoida ja keskustella tällä palstalla ihan ympärivuorokautisesti. Hauskaa ainakin riittää monille lukijoille = ) Onnea valitsemallasi tiellä!
miten te jaatte aikanne mutta minulla sitä tuntuu riittävän kaikkeen mihin näen sitä tarvitsevani. Työstähän tämä joskus käy kun joillakin ei ole oikeastaan mielipidettä itse asioista vaan he ikään kuin primitiivisesti hyökkäävät henkilön kimppuun koska heidän ärsytyskynnys lie matala johtuen ehkä elämässä muutenkin vallitsevasta epätasapainosta, ärsyttäähän se silloin ja se pitää johonkin purkaa. Ymmärrän kyllä.
Kyllä minä sanojeni takana seison, ja mielipiteitteni. Kaikki asiat eivät kosketa minun elämääni henkilökohtaisesti mutta minulla saattaa olla jokin mielipide niistä, ja laitan sen tänne, niin kuin tähänkin ketjuun.
Minä uskon elämässä positiivisuuteen ja siihen että sen minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Uskon että ihminen pystyy muuttamaan elämäänsä parempaan ja kehittämään itsestään sellaisen jonka kanssa rakastaa itse elää ja hvvällä tuurilla joku muukin. Uskon hyviin tekoihin ja auttamiseen. Uskon että toisten ihmisten ilahduttaminen on myös itselleen ilo, kohteliaisuus ei maksa mitään ja hymykin on hyvä lisä.
Uskon että pahaa oloaan ei tarvi jakaa koko maailman kanssa, eikä siinä velloa iäisyyksiä, kaikessa on hyviä puolia ja niistä saa energiaa kun taas negatiivisuus energiaa vie.
Minä tiedän että on olemassa ihmisiä joiden katkeruus ja elämänäkemys on niin synkeä ja negatiivinen ettei he ymmärrä elämän kauneutta, monesti tällaiset ihmiset eivät siedä sitä ettei kaikki ole musertuneet maailman taakan alle. Tiedän että minua voidaan pitää naiivina mutta olen minä nähnyt elämää monelta kantilta ja siksi tiedän että se ei hajoita kenenkään päätä olla vähän positiivisempi ja olla haukkumatta toisia jotka on erilaisia kuin itse. Minä olen nähnyt miten ihmiset elää todellisessa kurjuudessa ja silti he hymyilevät ja tekevät päivässä sen mitä pitää selviytyäkseen.
On olemassa ihmisiä jotka ovat minulle yhdentekeviä, pikkumaisia, katkeria, laiskoja ja saamattomia. Itketään kun elämä on kurjaa ja ei nähdä miten itsestä se kaikki on kiinni. En siis rakasta kaikkia ihmisiä, mutta en koe että minun tarvitsee käyttää aikaani heidän haukkumiseen, elämä heille itsessään on jo tarpeeksi.
Asiat ja ongelmat on hyvä suhteuttaa, ihan vain siksi ettei luule kaiken maailman pahuuden kaatuneen taas omaan niskaan. Maailmaa on hyvä vähän kiertää ja nähdä mitä muualla tapahtuu, se saa näkemään ja selkeyttämään omat arvonsa paremmin.
Minä en opeta ketään elämään, minä autan jos voin ja jokaisen tulee itse oppia oppimaan. Minä en ikävä kyllä kuulu myös niihin ihmisiin jotka loukkaantuu minua vastaan sanotuista kommenteista, jos niissä on jotain mistä voin ottaa opikseni minä otan, ja jos ne on vain joku purkaus niin ei se osu. Siksi olen erittäin huono kohde kiusaamiselle, se ärsyttää täällä varmaan muutamia mutta näin se vain on. Minusta olisi kauheaa jos muiden ihmisen katkeruus olisi kuin joku tarranauha jota ei saisi irti, toiset saattavat kerätä sitä itseensä ja huomata miten se koko aika tekee itsestä liikkumattoman, se tapahtuu jos pelkää muiden mielipiteitä itsestään tai mielipiteistään. Niin epävarma minä en ole ollut kuin sen hetken elämässäni että opin ettei niin kannata olla.
Joten minä toivotan sinullekkin hyviä lukuhetkiä kommenttieni parissa.
Minä ainakin luen mielelläni sinun kirjoituksiasi,ei tästä tämän enempää kommenttia muuta
kuin pelkkää hyvää minulta
Haaaukotus. Ei jaksa lukea noin pitkästi lässytystä. Mutta eipä ole onneksi pakkokaan = )
Hyvä kirjoitus! Asia joka jokaisen tulisi oivaltaa.