haukut ja arvostelu vie ykkössijan!
Edes ex miehet eivät kiitä siitä, että ex vaimo yksin hoitaa lapset, kodin ja käy töissä. Hänen mielestään varmaan se kuuluu naisen osaan, kun itse ei siihen kykene, ei osaa myös auttaa.
Silti on herkkä arvostelemaan, vaatimaan pienempiä elareita ja luistamaan tapaamisista, koska ei ole pakko.
Myös vieraat ja ulkopuoliset ihmiset ovat herkkiä haukkumaan, sen kyllä ymmärtää koska heillä ei ole mitään käsitystä millainen on yh äidin päivä.
Kun jäät yksin lasten kanssa, olet maailman surkein ihminen, et osaa mitään, olet ruma, lihava, juoppo, h.ra, ja vieläpä jos miehellä on uusinainen ja uusiolla lapsia, olet miehen uuden elämänkin tuohoaja!!!
Kaikella tuolla haukkumisella on tarkoitus, saada ex vaimo erittäin katkeraksi ja vihaiseksi sekä se että mies jättäisi lapsensa.
Yh äiti on siis täysin paska ihminen kun jää yksin lastensa kanssa.
MUTTA MUTTA!!! Mitä on yh isä?
Hän on sankari, koska huolehtii yksin lapsistaan kun äiti on silloinkin erittäin huono ihminen kun jätti lapsensa isälle!
Koskaan ei tarvi kuunnella kenenkään solvauksia, vaan tehdä rajan sille kuka on ystävä kuka ei, kaikkea ei tarvi sietää. He ovat kateellisia ja katkeria, ja heillä on sairas mieli, joka syyttä alkaa yh äitiä morkkaamaan.
Edes ex miehet eivät kiitä siitä, että ex vaimo yksin hoitaa lapset, kodin ja käy töissä. Hänen mielestään varmaan se kuuluu naisen osaan, kun itse ei siihen kykene, ei osaa myös auttaa.
Silti on herkkä arvostelemaan, vaatimaan pienempiä elareita ja luistamaan tapaamisista, koska ei ole pakko.
Myös vieraat ja ulkopuoliset ihmiset ovat herkkiä haukkumaan, sen kyllä ymmärtää koska heillä ei ole mitään käsitystä millainen on yh äidin päivä.
Kun jäät yksin lasten kanssa, olet maailman surkein ihminen, et osaa mitään, olet ruma, lihava, juoppo, h.ra, ja vieläpä jos miehellä on uusinainen ja uusiolla lapsia, olet miehen uuden elämänkin tuohoaja!!!
Kaikella tuolla haukkumisella on tarkoitus, saada ex vaimo erittäin katkeraksi ja vihaiseksi sekä se että mies jättäisi lapsensa.
Yh äiti on siis täysin paska ihminen kun jää yksin lastensa kanssa.
MUTTA MUTTA!!! Mitä on yh isä?
Hän on sankari, koska huolehtii yksin lapsistaan kun äiti on silloinkin erittäin huono ihminen kun jätti lapsensa isälle!
Koskaan ei tarvi kuunnella kenenkään solvauksia, vaan tehdä rajan sille kuka on ystävä kuka ei, kaikkea ei tarvi sietää. He ovat kateellisia ja katkeria, ja heillä on sairas mieli, joka syyttä alkaa yh äitiä morkkaamaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
etteivät osaa olla isiä enää. Monesti se on siitä kiinni. Siksi monet miehet ottavat kenet tahnsa siihen kellistymään viereen, kun ei ole väliä kuka siinä on, kunhan joku nainen vaan on, että voi jakaa kulut.
On kiva kun on sukanpesijä, tiskaaja pyykkäri ja siivooja, sellainen kodinhoitaja.
Tänään viimeksi tuli kiitosta, lapsi sanoi että sää oot äiti paras ja tuli halaamaan, vaikka ei enää ihan pieni olekkaan, sillä sitä taas jaksaa.
Etsi kiitosta oikeasta paikasta, älä väärästä. Katso lastasi, hänen hymyään kainalossasi, hänen etsiviä silmiään koulun esityksessä kun haluavat varmistaa että näet. Katso kun hän pyytää apuasi, kertoo murheensa. OLET TÄRKEÄ!
Minä saan kiitosta joka päivä. Tosin jonain päivänä se tulee hyvin kiukkuisin sanakääntein mutta otan sen kiitoksena: lapseni uskaltavat kiukutella minulle. Tänään juuri sain kuulla kiitosta siitä miten kivan loman olin meille järjestänyt. Lapset nauttivat laskettelun ja kylpylän riemuista antaumuksella, söivät tappelematta ravintolassa ja äitinä tunsin suurta ylpeyttä lapsistani. Ja se jos mikä on suurinta kiitosta.
Ex:ltä en todellakaan kiitosta edes odota. Ja miksi odottaisinkaan? Hän elää omaa elämäänsä ja minä omaani. Alunperin hän oli se joka ratkaisut meidän perheessä teki ja sen ratkaisun jälkeen minä olen tehnyt omat valintani sen suhteen millaiseksi elämäni ja lasteni elämän haluan. Kun jokainen elää omaa elämäänsä ihan rauhassa niin e tarvitse haukkua eikä soivata toisia ihmisiä. Kun me annamme ex:lle rauhan rakentaa omaa elämäänsä rauhassa ja elää sitä niin ei ex:n eikä uuden puolison tarvitse meitä kiitellä eikä solvata. Näin se on!
Äitiys on pyyteetöntä työtä, vastuun ottamista omista selkeistä arvovalinnoista. Todellisuuskuva on todella hämärtynyt, jos odotaa kiitosta muilta.
Kuka todella hoitaa meidän lapsiamme? Kyllä tuolla on tikittämässä vailla hoivaa ja kodin turvaa kasvava lasten joukko, lapsemme on jätetty yhteiskunnan hoitoon. Nyt vanhemmat vaadimme ongelmiin ratkaisuksi samoja lääkkeitä, jotka ne on aiheuttanutkin.
Milloin vanhemmudesta on tullut sukupuolten välinen sota? Pitäsiköhän sitä maailmankuvaa vähän edes laajentaa, sen peilin ulkopuolelle? Jos isät ovat näin kelvottomia huoltajia, pitäisikö äitien vähän miettiä, missä vika. Niin kauan, kun äidin vallan merkitystä ei tarkastella riittävän avoimesti, äidit ovat syypäitä kaikkiin ongelmiin.
Millanen on sitten yh-äidin päivä? Hänellä oikeus asua lapsensa kanssa, oikeus nostaa tililleen lapsilisät, oikeus perhetukiin, oikeus perheneuvoloiden palveluihin, oikeus vaatia lapsen isältä käteistä rahaa ja ehkä jopa oikeudettomasti vaatia häneltä henkilökohtaisia palveluja.
Millainen on sitten muualla asuvan isän päivä? Käytännössä hänellä on vain velvollisuus maksaa elatusmaksuja, hän ei välttämättä saa tavata lastaan koskaan. Hänellä on mahdollisesti tapaamisoikeus ja ehkä jopa mahdollisesti huoltajuusoikeus.
Hänellä on oikeuskierre ja hän joutuu mahdollisesti juoksemaan oikeudessa kuukausia, saadakseen oikeudelta vahvistetut tapaamisoikeudet ja huoltajuuden. Pahimmillaan saattaa syntyä kymmenien tuhansien eurojen oikeudenkäyntilasku, yhdessä oikeuden kielteisen tuomion kanssa. Valvotut tapaamiset pari tuntia kuukaudessa, isä saa tavata lastaan kaksi tuntia kuukaudessa ja vielä maksaakin tuosta oikeudesta valvonnan järjestävälle taholle.
Entä ne kaikki vaatimukset, elatusvaade, vaatimukset maksaa osansa lapsen harrastuksista, maksaa lapsen vaatteita, asumiskuluja äidillään, puhumattakaan vaatimuksista maksaa päivähoitomaksuista, joita isä ei todellakaan tarvitse.
Entä kaikki ylitse pääsemätön painostus. Että ei näe lasta, jos ei pidä äitiä tyytyväisenä. Ei ole mikään ihme, että tälläistä roolia ei haluta. Nyt sitten pitäisi olla kiitollinen tälläisestä surkeasta asemasta.
Katkeraa yleistämistä!
Lue viestiisi saamiasi vastauksia ja aikuistu! Alä odota palvontaa ja kiitosta. Moni muukin on tässä maailmassa vaikeassa asemassa. Ei se yksinhuoltajuus varmasti ole maailman pahin kohtalo. Monilla menee vielä paljon huonommin. Jos olet töissä, lapset ovat päivisin hoidossa. Eli et sinä 24/7 joudu lapsiasi kestämään. Jos olet kotona, luulisi, että jaksat heistä huolehtia.
Itse olet lasten hankkimisesta luultavasti päättänyt. Jos nykyaikana ei osaa siinä vaiheessa realistisesti miettiä sitäkin mahdollisuutta, että jää yksinhuoltajaksi, on yksinkertaisesti tyhmä. Ensin pitää harkita sitä, onko suhde edes sellainen, että lasten hankkiminen on ajankohtaista. Suuri osa varsinkin nuorista yksinhuoltajaäideistä on sellaisia, jotka ovat halunneet leikkiä kotia ja perustaa perheen, kun ovat itsekin vielä lapsia.
Katkeruudessa, itsesäälissä ja exän uusion kadehtimisessa pyöriessäsi et lapsiasi onnelisiksi tee.
Kiitoksia satelee varmasti joka ikinen päivä, muttet ketkeruudeltasi huomaa sitä...
Oletko sitten itse muistanut kiittää itseäsi? Sekin on tärkeää ihan itsestään selvien asioidenkin parissa :)