Kertokaa täysin subjektiivisiä mielipiteitänne huonoista kirjoista. Toivon erityisesti sivistyneiotä haukkuja sellaisille teoksille, joita yleisesti pidetään hyvinä.
Voin aloittaa: Pirjo Hassinen on yliarvostettu. Kuka käyttää tällaisia kielikuvia: hänen peniksensä oli kuin purkkapallo? Olen traumatisoitunut tuosta lauseesta...
Voin aloittaa: Pirjo Hassinen on yliarvostettu. Kuka käyttää tällaisia kielikuvia: hänen peniksensä oli kuin purkkapallo? Olen traumatisoitunut tuosta lauseesta...
Vastaukset 34
Vanhimmat
Sebastian.
Siinä on kirja, jota en suosittele ainakaan heikkohermoisille. Niin kovin ahdistava kirja on se. Tai se pitää otteessaan ihan liikaa ja sen lukemisen jälkeen on ihan turta. Yök mikä kokemus.
Ei kai se kenestäkään ole kiva, kun toinen työntä sukkapuikon korvastaan sisään.
Anu Kaipaisen Granaattiomena jäi kerrassaan kesken. Kunnianhimoinen, mutta voih, niin epäonnistunut yritys ympätä yhteen kirjaan sen seitsemää erilaista teemaa. Loppujen lopuksi mieleen jäi ainoastaan tirkistely rouvan yksityiselämään ja ontuvat kansanlaulunomaiset ilmaukset tavallisen tekstin seassa.
Takakansi oli lupaava, niin että ainakin kustannustoimittaja osasi asiansa.
En tiedä sopiko tämä nyt tähän avaukseen - olinko siis riittävän sivistynyt haukkuja? Ainakin mielipiteet olivat täysin subjektiivisia.
Jos joku on lukenut (pystynyt/jaksanut lukea) otsikon mainitseman Kaari Utrion palkitun teoksen, ilmoittautukoon. Siinä on todellinen kirjallisuuden harrastaja.
Kai jonkun palkinnon aattelit antaa?
Itse en suosittele Raamattua; liian pitkä, sillä juonella olisi riittänyt 2 sivua.
vuosia sitten. Ja kaiken lisäksi tykkäsin ainakin silloin.
kuvien avulla siitäkin selvittiin.
yhden luin kaverin pakottamana, mutta luultavasti oisin mieluummin kokonaan lukematta (-mikä on mahdottomuus!! Mut onneks on valinnan varaa...)kuin lukisin hänen sepustuksiaan...
Varmaan samantapaisia on paljon muitakin, mutta tää jäi kammottelemaan mielen pohjalle...
Olen lainannut pari Jari Tervon kirjaa, kun miehelle väkisin tyrkytetään Finladia-palkintoa sun muuta mitä maireimmilla ylistyksillä.
Kesken ovat jääneet, koska Tervon kirjoissa ei ole kunnon juonta, ei mitään ajatuksia herättävää, ei hyvää kieltä, ei edes huumoria. Ei kerrassaan mitään.
On pakko olla samaa mieltä, ei pysty eikä voi ymmärtää miksi se saa kirjoittaa kirjoja.
Ne on niin tylsiä kun olla voi.
Ja sitä samaa koko ajan. Tsiisus.
Semmosta mukahauskaa. Ei yhtään enää.
kirja oli ihan hyvä, mutta jotenkin ei yhtään uskottava. Ehkä se vaikuttaa, kun suomalainen bisnismiäs laitetaan keskelle jenkkien ja muiden valtapeliä, niin ei se oikein vaan..
Puuduttavia, populististisia, epäuskottavia, mitäänsanomattomia pirujen seinillemaalailuja.
(Uh,sivistyneeksi en itseäni vielä kutsu.)
Mutta Dickinsonin David Copperfield. Yli puolenvälin pääsin ja luovutin. Jankuttava tyyli, asioista vain kerrotaan, päähenkilö itsekkään ei tunnu tuntevan mitään. Puuduttava ja kuiva. Siitä ei vaikuta löytyvän mitään syytä,miksi se on kirjoitettu.
kirjailija kuitenkin Dickens? Oliver Twist ainakin toimi :) (jo 1800-luvulla!) David Copperdieldiä en ole lukenut.
Niinpä tietenkin,moka tuli. Mikäköhän siinä on,etten onnistu muistamaan sen nimeä oikein...Kiitos korjauksesta.
Ehdoton suosikkikirjailijani Reijo Mäki on kirjoittanut dekkariensa ohella science-fiction -romaanin Tatuoitu taivas, joka on tosi tylsä. Asia näyttää olevan hyvin lukijoiden tiedossa, sillä teoksen löytää muista Mäen kirjoista poiketen hyvin kirjastojen hyllyistä ja vieläpä lähes steriilin koskemattomana.
Sen siitä saa, kun dekkaristi "kokeilee" miellyttääkseen kulttuuripiirejä. ;-)
Nyt kyllä poikkean määritelmästä, tämä kirja kun ei ole mikään tunnettu "hyvä" kirja, mutta pakko se on laittaa ihan vain varoituksena..
Armeijassa joskus aikanaan tuli luettua, kun ei kirjastosta oikein löytynyt mitään mielenkiintoista sillä hetkellä.
Kirjan nimi siis Avaruussankari Bill (tai joku saman tapainen) mauttoman mielihyvän planeetalla.
Ja voin sanoa, etten paskempaa kirjaa ole ikinä, IKINÄ lukenut.
Yrittää olla jotain Douglas Adamsin ym. tapaista huumori skifiä, mutta kun ei se onnistu; järjetön, epähauska ja tylsä. Pakko oli lukea loppuun, kun muuten olisi varmaan nukahtanut vartioon, mutta lopun tultua teki oikeasti mieli kiduttaa, silpoa ja tappaa -hitaasti, oi niin hitaasti- kirjoittaja.
Stephen King on yliarvostettu kirjailija. Lapsellista tekokauhua joka ei edes säväytä. No sopii ehkä alle 13 vuotiaille.
omien alle 13-vuotiaiden lukea niitä... edes kotona... ;)
Hain kirjastosta Juha Seppälän Routavuotta, mutta se oli lainassa tai ehkä ei vielä hankittukaan. Otin paremman puutteessa saman äijän Super Market nimisen tekeleen. Puolet jutuista on kuin Jallun sivuilta: "Reskontran arkistossa pääkassa antaa lähetille persettä." "Kuinka vitun haju lähtee sormista" jne. Suositellaan vain teinirunkkareille.
Ei sitten uponnut, vissiin. Taisit lähteä väärästä päästä miehen tuotantoa... Supermarketin jutut on sellaisia kuin niiden pitääkin olla.
Eeva Joenpellon Finlandia-palkittu "Tuomari Müller, hieno mies"
Koskaan en ole lukenut näin kitkerän katkeran ilotonta romaania. Myrkkyä sielulle.
Eikä kyse ole edes mistään keskiaikaisesta ruttoepidemian kuvauksesta, vaan elämästä suomalaisessa pikkukaupungissa 1900-luvulla...
Raamattu -aivan totta, sen pituutta on kyllä liioiteltu!
Muistan kuinka ala-asteella meidän piti lukea kirja nimeltä Velhojuuri. Siinä kerrottiin noitavainoista, spitaalisista, eikä se todellakaan ollut mielestäni pienille lapsille sopiva kirja. Siitä jäi kyllä traumat! Enkä unohda tuota kirjaa varmaan koskaan.
pahinta mitä mä oon koskaan yrittäný lukee -toissa jouluna pääsin jo aika pitkälle mut lopun viimeks tuli kurkittua vikat kolme sivua.viime jouluna kääräsin saman opuksen paketista.
eläköön.20 senttiä samaa tuskasta tavaraa.
Niin no, ensimmäisten viidensadan sivun aikana ei tapahtunut juuri mitään. Paljon kyllä yritetään, mutta ei saada valmista. Erityisesti Levinin (?) korkealentoiset ajatukset menivät totaalisesti ohi, henkilöiden pinnallisuus on käsittämätöntä.
Kirjan ensimmäinen puolisko oli tylsääkin tylsempää luettavaa, loppu sentään meni vähän kevyemmin eteenpäin. Mutta yli kuukauden uurastuksen jälkeen (minä olen mielestäni yleensä nopea lukija!) sain sen kahlattua loppuun.
Anna Kareninan tosin luin jo syksyllä, että ehkä taas voisi olla riittävästi rohkeutta venäläisiin klassikoihin (niin ylimainostettuja kuin ovatkin)...
En muista oliko kirjan nimi juuri tuo, mutta kyseisestä hahmosta se kyllä kertoi. Sain kirjan lahjaksi, joten se oli pakko lukea.
Ultrasiveellinen pyhimys joutuu salaliiton kohteeksi, karkaa metsään, synnyttää siellä lapsen sodassa olevalle miehelleen, kasvattaa tämän ja palaa lopulta kotiin kakaran kanssa. Ja paha saa palkkansa.
Eikä varmaan mene yhtään sivua ilman, että ylistettäisiin Jumalaa ja sitä, miten kristityt selviävät mistä tahansa... Kirja on kyllä aika vanha, pitäisiköhän antaa anteeksi?
Muistan kyllä jutun juonen jostain kaukaa. Jo silloin se oli jotain koomisen kornia. Mahtoiko Aune Ala-Tuuhonen joskus lukea sitä radiossa? Se täti totisti hallitsi camp-huumorin vivahteet.
Eli parin "arvostetun" tai ainakin menestyneen kirjailijan koko tuotanto:
1) Richard Bach (Lokki Joonatan ym.)
2) Paul Coelho (Alkemisti ym.)
Järkyttävää lässytystä, siis liian naiveja ottaen huomioon teosten kuuluisuuden.
Jok'ikinen Finlandia-palkinnolla palkittu teos ja niiden tekijöiden koko tuotanto kannattaa jättää lukematta.
Voisitko perustella yleistävän argumenttisi?
Tosin eivätpä minunkaan mielestäni viime vuosien Finlandia-palkitut ole, joitakin helmiä (esim. Saision Punainen erokirja) lukuunottamatta, edustaneet sitä kotimaisen kirjallisuuden terävintä kärkeä. Ainakaan puhtaasti kaunokirjallisia ansioita arvioiden.
...ei voi olla väärässä! Sitäkö meinaat?
vaikka olen intohimoinen dekkarifriikki en saa minkäänlaista otetta Leena Lehtolaisen tuotantoon,Ja luoja nähköön,olen yrittänyt moneen otteeseen.Ne ,siis lehtolaisen dekkarit,ovat epäaitoja,naiiveja ja ihmeellisen lässyttävällä tyylillä kirjoitettuja.Lisäksi niistä paistaa läpi epäaitous...en vaan osaa selittää mikä tarkalleen tuon falskiudentunnun saa aikaan.Outi PAkkasen dekkareissa samat piirteet vielä voimakkaammin häiritsemässä..
Leena Lehtolainen on tosiaan yliarvostettu verrattuna vaikkapa hyvin vähän mediassa esillä olevaan Seppo Jokiseen.
Omituisena lässyttäjänä minäkin Lehtolaista pidän. Hän käsittelee rinnan ja jopa samassa kappaleessa rikostutkinnan kanssa ruokareseptejä, musiikkia, lapsen hakemista päivähoidosta sekä omaa maailmankatsomustaan. Kai se on jotain naisellista ajattelutapaa tai sitten jotain hienoa tajunnanvirtaa.
Kyllä niitäkin dekkareita ajankulukseen lukee, mutta Lehtolaisen jalustalle nostoa en ymmärrä.
En tiedä kuinka monta Finlandia palkittua olen lukenut, kun en niitä kaikkia muista, mutta mielestäni Hannu Mäkelän Mestari on todella upeaa kielellisesti.
Raija Orasen Isorintainen nainen on niitä harvoja kirjoja jotka olen jättänyt kesken.
t. aurinkotuuli