Kuuntelin juuri radiota, jossa pari meitä ikäihmisiä nuorempia, työelämässä vielä olevaa naisihmistä keskusteli ikäihmisen masennuksesta ja sen syntysyistä. Jotenkin tuntui, että he olivat keskustelussaan jälleen ihan väärillä jäljillä.
Me ikääntyväthän emme ole tyhmiä. Meiltä itseltämme ei kysytä, mitkä asiat masentaa. Ei, Suomessa ei koskaan kysytä mitään siltä kohderyhmältä, joiden ongelmista keskustellaan. Ehkä tekin opitte ymmärtämään, kun ikäännytte askel askeleelta. Opitte, miten Suomessa kohdellaan ikääntyviä ja mikä ajojahti alkaa, kun ihminen ikääntyy. Olen tuonut näillä palstoilla paljon esille niitä asioita, miten meitä kohdellaan, ihan kuin me emme olisikaan paljon kokeneita yksilöitä ihmisinä, vaan täysin aivottomia idiootteja. Me itse itse näemme, mitä vaikutuksia nämä psyykelääkkeet aiheuttavat omaisillemme tai naapureille, joten kylmä kiitos moisille ihmisen mielen tuhoaville myrkyille. Ei meidän tarvitse pursuta iloa ja hyvää tuulta, ja miksi ei - senkin jokainen oppii ajallaan. Yhteiskuntarakennemuutosten aiheuttamiakaan sairauksia ei lääkkäillä paranneta. On ärsyttävää olla "kohde", josta puhutaan, mutta jolta itseltään ei kysytä. Samoin kohdellaan monia sairaita ja vanhainkodeissa olevia "ihmisnaatteja", joilla ei saa olla mitään tekemistä, ei omia mielipiteitä, ei oikeutta ulkoiluun tai mihinkään muuhunkaan. AINA JOKU MUU - TOINEN - TIETÄÄ PAREMMIN, MITÄ ON OLLA VANHUS TAI VIELÄ VAIN IKÄÄNTYVÄ.
Me ikääntyväthän emme ole tyhmiä. Meiltä itseltämme ei kysytä, mitkä asiat masentaa. Ei, Suomessa ei koskaan kysytä mitään siltä kohderyhmältä, joiden ongelmista keskustellaan. Ehkä tekin opitte ymmärtämään, kun ikäännytte askel askeleelta. Opitte, miten Suomessa kohdellaan ikääntyviä ja mikä ajojahti alkaa, kun ihminen ikääntyy. Olen tuonut näillä palstoilla paljon esille niitä asioita, miten meitä kohdellaan, ihan kuin me emme olisikaan paljon kokeneita yksilöitä ihmisinä, vaan täysin aivottomia idiootteja. Me itse itse näemme, mitä vaikutuksia nämä psyykelääkkeet aiheuttavat omaisillemme tai naapureille, joten kylmä kiitos moisille ihmisen mielen tuhoaville myrkyille. Ei meidän tarvitse pursuta iloa ja hyvää tuulta, ja miksi ei - senkin jokainen oppii ajallaan. Yhteiskuntarakennemuutosten aiheuttamiakaan sairauksia ei lääkkäillä paranneta. On ärsyttävää olla "kohde", josta puhutaan, mutta jolta itseltään ei kysytä. Samoin kohdellaan monia sairaita ja vanhainkodeissa olevia "ihmisnaatteja", joilla ei saa olla mitään tekemistä, ei omia mielipiteitä, ei oikeutta ulkoiluun tai mihinkään muuhunkaan. AINA JOKU MUU - TOINEN - TIETÄÄ PAREMMIN, MITÄ ON OLLA VANHUS TAI VIELÄ VAIN IKÄÄNTYVÄ.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Taitaa ikäraja olla itse kunkin omien korvien välissä?
Sekä määrittäjällä että itse ikääntyvällä.
En kuullut ko. ohjelmaa mutta olen kuvitellut masennuksen liittyvän enemmän muihin tekijöihin kuin ikään.
Jos joku nuorempi päättää että 67-vuotinen ukko on masentunut niin sehän on vain tämän määrittäjän mielipide.
Sitten olisi syytä masentua jos olisin itse samaa mieltä.
Omasta taustastani tunnistan 54-vuotisena masennusjakson.
Kytätessäni putken päätä elin vuoden jolloin maanantaisin lähdin aamuyöstä ajelemaan työpaikkakunnalleni 230km:n päähän.
Syksyllä, ajaessani perjantai-iltaisin loska-paskassa kotiin, tuli mieleeni ajatus että mitä helvettiä tämäkin kannattaa!
Tuon jälkeen, varsinkin täyslaiskuuden alkaessa, kaikki on ollut pelkkää juhlaa.
Oma kokemukseni on ettei ikääntyminen masenna vaan jotkut muut tekijät!
Ikääntyminen liittyy eläköitymiseen siihen liittyvine´mahdollisuuksineen.
ikääntyminen voi masentaa. Yksi kaunis aamu työt on loppu ja kun on elänyt kokonaan työllensä tipahtaa tyhjän päälle. Ne ainokaiset kaveritkin jää sinne työhön.
Jos on terve ja asiat kunnossa niin ikääntyminen ei varmaan masenna. Ikääntyneen masennus on jo aikaisemmilta ajoilta peräisin, otaksun.
Tuossa aivan äskettäin taisi olla uutisissa tutkimus missä todettiin että työelämässä vaivannut masennus paranee kun pääsee eläkkeelle. Joten ikä ei masenna vaan sellainen elämäntilanne jota ei pysty itse hallitsemaan. Vanhemmiten tuollaista, esimerkiksi sairauden tai köyhyyden tai läheisten kuoleman johdosta, esiintynee enemmän kuin nuoremmilla.
kuulin telkusta, kuinka ikäihmiset itkien valitti yksinäisyyttään. Minä pelästyin. Asun yksin, ja joskus menee pari viikkoa, ettei ketään käy. Silti en koskaan tunne itseäni yksinäiseksi. Lapset käyvät harvakseltaan. Asuvat nääs lähellä. En voisi esimerkiksi edes ajatella, että joku asuisi kanssani. Outo kait olen, siksi pelästyminen.