Olin ystäväni kanssa ajamassa hevosta koppakärryillä kun kotiinpäin palatessamme keskellä tietä käveli joku. Tie on kohtalaisen vilkas asfalttitie jossa nopeusrajoitus 80. Oli pimeää ja edessämme oli pitkä suora. Aina Kun auto kulki suoran päässä se valaisi tien ja näimme silloin jonkun kävelemässä keskellä tietä. Ensin ei oltu varmoja nähtiinkö todella mutta muutaman auton jälkeen ei ollut enään epäselvää. Hätäännyimme tietysti että kohta tulee auto ja ajaa sen yli. Henkilö käveli siis meitä kohti ja hänen takanaan oli isompi risteys jonne ihme kyllä nyt kaikki autot kääntyi. Muuten liikenne oli aika hiljaista kun kello oli jo yli kymmenen illalla.
Ensimmäistä kertaa kun näimme hänet ajovalojen valaistessa tien häneen oli etäisyyttä noin 700m. Koko matkan hän käveli keskellä tietä, tai oikeastaan risteili vastaantulevien (meidän) kaistan keskeltä keskiviivalle. Lopulta olimme jo lähes kotiristeyksessä kun kohtasimme hänen kanssa. Jotenkin menin ihan lukkoon enkä voinut uskoa silmiäni kun hän oli siinä edessä. En edes tajunnut sanoa mitään vasta kun koin että hänen jalkansa osui penkin reunaan. Nykäisin hevosta toisesta ohjasta reunempaan, vilkaisin häntä ja yritin sanoa anteeksi. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan osunut kärryihin sillä en kuullut mitään. Lyhyen vilkaisun aikana näin hänen kasvonsa. Tavallisen näköinen laiha vanhus. Musta pitkä takki päällä, huppu päässä jonka alta tursusi harmaat puolipitkät kiharat hiukset ja silmälasit päässä. Hän vaikutti hyvin poissaolevalta ja kiireiseltä.
No kun olimme kohdanneet ja hän jäi taaksemme oli minulla täysi työ pidellä hevosta. Erikoista oli ettei hevonen reagoinut hänen lähestymiseen mitenkään. Pitkä musta takki päällä jonka helma vielä lepatti. Olisi varmaan kävellyt päältä.. Mutta kun hän jäi taaksemme hevonen oli kuin sähköiskun saanut! Mentiin pikaseen kotipihalle jonne oli matkaa alle 300m, rynnättiin sisälle sanomaan että nyt äkkiä hakekaa se mummo pois sieltä ennen kun kuolee! Siltä seisomalta lähtivät autolla ja olivat kohdassa jossa kohtaaminen tapahtui muutamassa minuutissa. Etsivät tunnin eikä löytynyt mistään!! Ei ollut tältä kylältä eikä naapuritkaan tienneet mitään..
Itseasiassa tuntuu hölmöltä kirjoittaa kummittelusta kun kaikki on niin totta kun voi vaan olla,, Mutta minne hän katsosi?? Onko kellään ideoita? Muistetaan tää kyllä lopun elämää..
Ensimmäistä kertaa kun näimme hänet ajovalojen valaistessa tien häneen oli etäisyyttä noin 700m. Koko matkan hän käveli keskellä tietä, tai oikeastaan risteili vastaantulevien (meidän) kaistan keskeltä keskiviivalle. Lopulta olimme jo lähes kotiristeyksessä kun kohtasimme hänen kanssa. Jotenkin menin ihan lukkoon enkä voinut uskoa silmiäni kun hän oli siinä edessä. En edes tajunnut sanoa mitään vasta kun koin että hänen jalkansa osui penkin reunaan. Nykäisin hevosta toisesta ohjasta reunempaan, vilkaisin häntä ja yritin sanoa anteeksi. Ilmeisesti hän ei kuitenkaan osunut kärryihin sillä en kuullut mitään. Lyhyen vilkaisun aikana näin hänen kasvonsa. Tavallisen näköinen laiha vanhus. Musta pitkä takki päällä, huppu päässä jonka alta tursusi harmaat puolipitkät kiharat hiukset ja silmälasit päässä. Hän vaikutti hyvin poissaolevalta ja kiireiseltä.
No kun olimme kohdanneet ja hän jäi taaksemme oli minulla täysi työ pidellä hevosta. Erikoista oli ettei hevonen reagoinut hänen lähestymiseen mitenkään. Pitkä musta takki päällä jonka helma vielä lepatti. Olisi varmaan kävellyt päältä.. Mutta kun hän jäi taaksemme hevonen oli kuin sähköiskun saanut! Mentiin pikaseen kotipihalle jonne oli matkaa alle 300m, rynnättiin sisälle sanomaan että nyt äkkiä hakekaa se mummo pois sieltä ennen kun kuolee! Siltä seisomalta lähtivät autolla ja olivat kohdassa jossa kohtaaminen tapahtui muutamassa minuutissa. Etsivät tunnin eikä löytynyt mistään!! Ei ollut tältä kylältä eikä naapuritkaan tienneet mitään..
Itseasiassa tuntuu hölmöltä kirjoittaa kummittelusta kun kaikki on niin totta kun voi vaan olla,, Mutta minne hän katsosi?? Onko kellään ideoita? Muistetaan tää kyllä lopun elämää..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllä vastaavankaltaisia kertomuksia on palstalla aiemminkin ollut.
Alla oleva oli pari vuotta sitten:
Kummitus
mummoko? 21.1.2008 00:58 Vastauksia: 4 Lukukertoja: 1011 TEKSTIKOKO: Viestien esitystapa:
Kirjoitin viime vuonna palstalle tämän jutun:
”1960- luvulla olin palaamassa HIFK:.n lätkämatsista kotiin Helsingin Lauttasaareen.
Kävelin Mechelininkadun ylittävää siltaa nykyisen Länsiväylän suuntaan. Oli vastatuuli ja melkoinen lumipyry, naaman piti mielellään alas painettuna . Välistä tietysti täytyi katsetta hieman kohottaa, että pysyi suunnassa. Tällaisessa vaiheessa huomasin sillan alkupäässä, että n. 10 m edelläni kulki vanha, mustiin pukeutunut mummo, takinliepeet vain tuulessa hulmusivat. Totesin kävelyvauhtini mummoa nopeammaksi, joten siirryin jalkakäytävän vasempaan reunaan ja kiihdytin vielä vauhtia, jotta ohitus kävisi ripeästi. Sitten taas katse maahan ja menoksi. Sillan puolivälissä tuli mieleen, että mitähän outoa tässä on? Juu, enhän minä ollut ohittanut mummoa . Käännyin ympäri, silta oli autio ja tyhjä. Vielä tänä päivänä harmittelen, että en palannut tarkistamaan lumesta mummon mahdollisesti jättämiä jälkiä. Jälkeenpäin ajatellen selitysmahdollisuuksia on neljä: a) kummitus, b) harha-aistimus, c) elävä mummo on välittömästi katsekontaktini jälkeen hypännyt ajotielle ja lähtenyt pinkomaan pikajuoksijan vauhtia joko meno- tai tulosuuntaan d) tai hypännyt sillan kaiteen yli alas Mechelininkadulle (pudotusta n. 10m), näin ei varmasti tapahtunut, ja pikajuoksukin tuntuu epätodennäköiseltä. Mahdollista hallusinaatiota ei ainakaan mielentilan pitänyt edistää, ajatukset liikkuivat silloin nähdyn mielenkiintoisen jääkiekko-ottelun tapahtumissa. Jos kuitenkin olisi kyseessä tapaus b), niin ei syytä huoleen : tapaus oli siis 1960-luvulta ja jäänyt lajissaan ainoaksi. Muutama sekunti harhojen vallassa tänä aikana ei ole mielestäni kohtuuton määrä!”
Tapaus tuli mieleeni, kun paljon myöhemmin luin jostakin Helsingin historiasta kertovasta juttukokoelmasta Hietalahden torin vaiheilla vaikuttaneesta mustapukuisesta ”kummitusmummusta”, enpä silti rohkene väittää, että juuri tämän olisin nähnyt. Muistaakseni joku keskustelijakin alkuperäisessä keskusteluketjussa tarinasta mainitsi.
Nyt tapaus tuli uudelleen mieleeni, kun luin amerikkalaisten tutkimusryhmien selvityksiä kummittelutapahtumista. Usein kerrottiin, että jotkut tutkijat tulivat näissä ”aktiivisissa” paikoissa huonovointisiksi.
Muistan, että tuon tapauksen jälkeen oli ehkä varttitunnin ajan hieman omituinen olo, ei suinkaan pahoinvointia, ei edes päänsärkyä, mutta pää ”tuntui hiukan raskaalta” jos sen näin kuvailisi.
Minkäänlaista pelkoa en missään vaiheessa tuntenut, ihmettelin vain.
Pidin asiaa niin merkityksettömänä, etten siitä edes alkuperäisessä keskustelussa maininnut, nuo tutkijaryhmien mainintojen johdosta siitä nyt kirjoitan.
Selvyyden vuoksi mainittakoon, että alkoholilla tai muilla ”piristeillä ”
ei ole osuutta asiaan.
Näissä kummitteluilmiöissä minua kiinnostaa lähinnä tuo ”fysikaalinen” puoli, ja olen usein pohtinut ilmeisiä samankaltaisuuksia, joita löytyy parapsykologiassa ja esim. hiukkasfysiikassa ( teleportaatio, aineen muuttuminen energiaksi jne.)
-------------------------------------------------------------------
Olen myös nähnyt
saman mummon24.1.2008 01:01
Asuin v.72-87 Hietalahdessa. Näin pikkupoikana pariinkin otteeseen juuri kuvaamasi mummon kävelemässä Bulevardilla, molemmilla kerroilla samassa kohdassa Albertinkadun ja Fredrikinkadun välissä. Noin muuten yhdessä mustapukeisessa mummossa ei olisi mitään erikoista, mutta mummon asu näytti vähintäänkin vuosisadan alun muodilta. Sattuva yhtäläisyys sekin että ainakin toisella kerralla oli myös lumimyrsky ;)
Ja tajusin vasta pari vuotta myöhemmin nähneeni mahdollisesti kummituksen, kun koulukaverini (tästä näystäni tietämättömänä) alkoi kertomaan tarinaa "Bulevardin kummituksesta" jonka jo hänen vaarinsa oli nähnyt nuorena samoilla kulmilla. Kerrottuani nähneeni tuon kyseisen mummon lähdimme Bulevardille mummoa bongaamaan, huonoin tuloksin tietty;)
----------------------------------------------------------------------------------
aloittaja24.1.2008 22:53
mielenkiintoista kuulla, että ”mummosta” on muillakin silminnäkijähavaintoja, ilmeisesti asiassa jotakin perää on, koska se on erilaisiin kirjallisiinkin kuvauksiin päässyt.
Muistan noissa kirjoituksissa kerrotun, että mummoa ei ensi näkemältä kummajaiseksi edes tiedostettu, usein vasta sitten kun se oudosti katosi, usein esim. niin, että ohitettuaan vaikkapa valaisinpylvään tai muun näköesteen, ei tullutkaan enää sen takaa näkyviin.
Muistan itse hieman ihmetelleeni, että mitä vanha, epämuodikkaaseen asuun sonnustautunut mummo sellaisessa lumituiskussa yksin sillalla myöhäisenä iltahetkenä vaeltaa. Sillalla kun liikkui noina vuosina hyvin vähän jalankulkijoita (ja taitaa liikkua vieläkin), enimmäkseen oli vain ajoneuvoliikennettä. Hetkeäkään en epäillyt, etteikö kyseessä olisi ollut elävä ihminen.
Mummon ”katoamistemppu” jäi sitten näkemättä, kun vastaan puhaltanut lumimyrsky pakotti katseen pysymään lähinnä omissa kengänkärjissä.
Ehkä hyvä näin, olisi siinä varmaan pulssi noussut, jos olisi mummo silmien edessä ilmaan haihtunut!
ja tämä on viime vuoden lopulta:
------------------------------------------------------------------
Oho
gybo-g-geroKäyttäjän viestit4.12.2010 18:38
Mielenkiintoinen tuo tapauksesi.
Minulle kävi hieman samanmoinen sikäli, että kun kuljin eräänä kesä-aamuna kaupungilla kohti kämppääni, tuli vastaan vento-vieras, hyvin happaman oloinen mummeli, joka tokaisi kohdallani; "Sitä on oltu huorissa". Vaikka olin hieman moraalisesti arveluttavalta reissulta toki tulossa, en odottanut feedbacin siitä olevan noin pikaista. ;) Kiinnitin huomioni häneen tietty tuon oudon heitonsa vuoksi, mutta myös siksi, että minusta oli outoa vanhuksen liikkuminen aamuyöllä yksin kadulla. No,, kun katsoin kohdattuamme heti miten taakseni, pienoisesta hämmästyksestä toivottuani, ei ketään ollut enää avoimella kadulla. Kohdalla jossa tämä tapahtui(vuosia sitten) ei ollut asuin taloa eikä porttikongia, ainoastaan kiinni oleva pika-ruoka-ravintola. "Mummo" ei siis voinut livahtaa mistään ovesta mihinkään piiloon,,eli ihme juttu.
Mielenkiintoista että näitä on siis ollut muillakin.. En minäkään tosiaan hetkeäkään epäillyt etteikö hän olisi todellinen. Ihmettelin vain että itsemurhaako yrittää..
Puhuin tänään tästä vanhemmilleni ja en ollut edes muistanut että heilläkin oli vähän vastaava tapaus.. He olivat autolla liikenteessä. Oli jo pimeää ja satoi vähän vettä. Pitkillä valoilla isäni näki jonkun ilmestyneen tien reunaan. Hän hiljensi jo tässä vaiheessa vauhtia. Kun he olivat muutaman kymmenen metrin päässä hänestä hän lähti kävelemään keskelle tietä. Isäni teki lukkojarrutuksen ja väisti vastaantulevien kaistalle. Tässä vaiheessa vanhus otti oikein muutaman juoksuaskeleen että olisi kerennyt alle.
Heille jäi mieleen naisen katse joka oli jotenkin pahan näköinen. Tällä naisella oli myös pitkä musta takki ja musta liina päässä. Mietin muitakin yhdistäviä tekiöitä.. Huono keli vaikuttaa ainakin olevan vaatetuksen lisäksi.. Itsekkin muistan kun ei lähdetty autoon mukaan etsimään häntä koska vaatteet olivat ihan märät.. Erikoista, näin niitä legendoja taitaa syntyä jotka sitten kulkevat sukupolvesta toiseen.. Mutta olisihan se mukavaa jos tällaisia tapahtumia voisi jotenkin selittää..