Ihastuin yhteen Impressionistiseen maalaukseen. Muistutti tekniikaltaan niin paljon Claude Monetn maalauksia. Minulle kuitenkin tuntematon tekijä. Kehykset taulussa 50-luvulta. Kiilakehykset myös melko vanhat. Tosin totesin että maalaus on huomattavasti vanhempi kuin kiilakehykset. Maalit ovat lohkeilleet kauniisti ja maalaus on muutenkin hyvin huolellisesti maalattu. Läpivalaisussa erottuu myöskin maalarin määrätietoisuus ja ammattitaito. Mitään hahmotelmaa ei maalauksen alla ole. Kiilakehykset ovat vaan huolimattomasti asennetut, joten maalaus on joskus irroitettu alkuperäisistä kehyksistä. Saas nähdä minkä' aarteen olen ostanut.
Oikeastaan en siitä rahallisesta arvosta niin välitä, sillä pidän todella paljon siitä taulusta.
Oikeastaan en siitä rahallisesta arvosta niin välitä, sillä pidän todella paljon siitä taulusta.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jotenkin kuullostaa hämäräperäiseltä. Tutki nyt tarkaan signeerauksia ja yleensäkin, löytyykö tietoa yhtään mitään mistään. Se vähän niinkuin mahdollisuus olemassa aina, että joku kadonnut tai varastettu maalaus. Inprossinisteja ei sinällään ollut kovin paljoa, tekijä voi olla löydettävissäkin. Kuten myös laillinen omistaja.
Noh, tuskinpa se Monetti on, mutta ehkä joku kotimainen tai venäläinen. Jos iän saat määriteltyä tarkemmin, vaikkapa väripigmenteistä, se auttaa. Vaara tosiaan on toi, että oletko kuitenkaan oikea omistaja. Se kun menee silleen, että jos aavistuksenkaan nimekkäämpi taiteilija, voi olla että on löytö, tai voi olla, että sun taulus löydetään....
Sinällään, taide on taidetta. Laita seinälle ja älä tutki asiaa enenpi.
=DW=
Tuskin on Monent siis alkuperäinen. Eivätköhän tuo kaikki yksityiskokelmissa tai sitten Museoissa...Sen verran arvostettu maailmankuulu maalari. Alkuperäisellä työllä on hinta kyllä jossain pilvissä..(niin paljon ettei tällainen tavallinen tallaaja osaa edes sanoa...
Tsau:Friidu
Nauti kauniista teoksestasi. Sehän on pääasia...taiteessakin.
Kuvataiteessa itselläni on tärkeintä nauttia tuosta kuvasta. Mieheni osti minulle ennen Joulua Tallinnassa käydessämme tällaisen ison seinävuosikalenterin..jota täältä ei saa...No, joka kuukauden kohdalla on sitten painojäljennös))) vain..paperilla eri lähinnä Virolaisen taiteliijan (en vielä tiedä kaikkien taitelijoiden alkuperäistä kansalaisuutta suinkaan koska en asiaan vielä perehtenyt;))) toki yksi työ....tammikuun kuvassani on sellaisen taiteilijan nimi voi vaikka DW olla tuttu kuin Andrus Johani (1906-1941) maalama teos kun Liiva Street in Winter /öljy/....eli myös nimellä kulkee Liiva täna talvel.. Katselen kuvaa päivittäin...ja nautin näkemistästäni...nyt tämän tammikuun ajan. Kalenteri kun tuossa nettipöytäni yläpuolella...seinällä;)))
Tsau:Friidu
Ostaessani maalausta sanoin että ostan tuon "pula-ajan Monetn".
Muistuttaa hirvittävästi Monetn maalauksia. En usko suomalaiseksi, enkä venäläiseksi. Käväisi mielessäni kaukoidässä tehty kopiokin jostakin tunnetusta teoksesta, mutta tekniikka ei vastaa kopioitua ja värien halkeilu ei myöskään ajallisesti sovi viimevuosikymmeninä kopioituihin maalauksiin. Väärennöksestä ei myöskään ole kyse, sillä silloin työ olisi signeerattu jonkin tunnetun tekijän nimellä. Varmaan taulussa lukisi Monet jos se olisi väärennös :)
Periaatteessa aivan sama vaikka olisi Manet. Tosin Manetn maaluksia kyseinen kuva ei muistuta lainkaan. :)
Juu ihan omaksi iloksi maaluksia tulee osteltua. Tällähetkellä kaikki mitä on tullut hankittua eivät vaan mahdu seinille, kun olen joskus innostunut myös keräilemään ikoneita ja seinäkelloja niin seinätilat alkaa olla loppu.
Mua kiinnosti just se, että väri lohkeillut. Monet ns "öljyvärityöt" tehdään melkein aina akryylillä. Epäilyttää, että sulla on, jos nyt ei aito Monnet, niin ainakin vanhempi työ. Öljyväri kun pakkaa halkeilemaan ja lohkeilemaan vanhemmiten, etenkin väärässä säilytyksessä.
Ja jos ei signeerausta näkyvissä ja uudelleen kehystetty, voipi olla viilletty pois alkuperäisistä kehyksistä, rullaa helpompi roudata kuin taulua pokineen.
Itellä kävi taulujen kanssa vähän niin, niitä on enenpi kasoissa kaappien päällä ja ties missä kuin hyllyillä. Tuli joskus ostettua onkin verran a sitten kun tuli muutto pienenpään asuntoon, ei ois mahtunut seinille asiallisesti ripustettuna kaikki, laitellut sitten mieluisimpia. Ja tottapuhuen, pitäis pari ripustaa tässä rempan jälkeen uusiksi, mutta kun ei oikein iske toi iskuporakone. Paha ääni.
Ikonia en ole ikinä saanut ostetuksi. Syy kai se, että ei silleen kiinnosta ortodoksismi, vaikka kiintoisa taiteenlajihan se on. Sitäpaitsi, asialliset ikonit pirun kalliita. Nykyään ois edes varaa. Yhden taiteilijan jokin maalaus pitää kyllä ostaa joskus, siis jos joskus saa rahaa. Tahtoo nuo ammattitaiteiliat pyytää palkkansa. Mutta ihan muutamia olen ostanut eläviltä taiteilijoilta suoraan. Nekun on kans yleensä perse auki, käytännössä aina voi neuvotella maksuajoista.
Mutta noin periaatteessa, se ja sama, mikä joku taulu on, jos se jotenkin miellyttää itseä. Jotenkin aina tulee vaivautunut olo, kun jonkun olkkarissa on yks saatanan iso, kultaraaminen maisemakuva. Se on siinä vaan jonkinlaisena statussymbolina ja osoituksena omistajansa moukkamaisuudesta, ei taiteen harrastamisesta.
Mistähän muuten löytäis Hendrixin vanhan suosikin julisteen? Mulla oli aikanaan sellainen, en tajua mihin se on joutunut....
=DW=