Ärtynyt, inhottava ihminen

Noista tunteista vielä sen verran, että useinhan ihmisillä juuri ongelmat vihan/aggression ilmaisemisessa sekä terveessä itsekkyydessä ilmenevät esim. syyllisyytenä ja itsetuhoisuutena. Kun ei saa sopivalla ja terveellä tavalla ilmaistua omia vihan tunteitaan, on helposti ulospäin aina se "kiltti ja joustava" ihminen, jota toiset saavat töniä sinne tänne. Se lisää entisestään vihan tunteita, jotka eivät saa ilmaisua, ja kun terve aggressio jumittuu jonnekin sisälle, se pakkautuu usein juuri ylenmääräisiksi syyllisyyden tunteiksi ja itsetuhoisuudeksi.

Itselläni on juuri tämäntyyppisistä jutuista kokemuksia... Yksi tapa päästä eroon niistä on opetella vähitellen ilmaisemaan vihaa ja aggressiota tasapainoisemmin suhteessa toisiin ihmisiin, tavallisissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Eli jos joku loukkaa, niin ilmaisen suoraan oman loukkaantumiseni ja vihani, enkä tukahdutakaan niitä jonnekin sisälleni näytellen tyyntä. Pidän huolta omista oikeuksistani, enkä anna toisten ihmisten kävellä ylitseni vaan vedän omat rajani ja puolustan niitä. Kun tässä onnistuu, niin väärällä tavalla sisäänpäin kääntyneet viha ja aggressio kääntyvät oikeansuuntaisiksi, ja sairas syyllisyys ja itsetuhoisuus yms. ongelmat alkavat vähitellen ehkä hellittää.

Lopulta se on tietenkin ykslöllistä, miten esim. vihan ja syyllisyyden tunteet toimivat ja miten niistä johtuvia ongelmia kannattaisi käsitellä. Eli nuo esitetytkin ovat vain yleisiä luonnehdintoja. Tärkeää on oppia tuntemaan ne omat tunteet ja oppia terveellä ja tasapainoisella tavalla tuntemaan niitä. Se usein helpottaa elämää kummasti.

deepression kirjoitti:

Noista tunteista vielä sen verran, että useinhan ihmisillä juuri ongelmat vihan/aggression ilmaisemisessa sekä terveessä itsekkyydessä ilmenevät esim. syyllisyytenä ja itsetuhoisuutena. Kun ei saa sopivalla ja terveellä tavalla ilmaistua omia vihan tunteitaan, on helposti ulospäin aina se "kiltti ja joustava" ihminen, jota toiset saavat töniä sinne tänne. Se lisää entisestään vihan tunteita, jotka eivät saa ilmaisua, ja kun terve aggressio jumittuu jonnekin sisälle, se pakkautuu usein juuri ylenmääräisiksi syyllisyyden tunteiksi ja itsetuhoisuudeksi.

Itselläni on juuri tämäntyyppisistä jutuista kokemuksia... Yksi tapa päästä eroon niistä on opetella vähitellen ilmaisemaan vihaa ja aggressiota tasapainoisemmin suhteessa toisiin ihmisiin, tavallisissa tilanteissa ja kohtaamisissa. Eli jos joku loukkaa, niin ilmaisen suoraan oman loukkaantumiseni ja vihani, enkä tukahdutakaan niitä jonnekin sisälleni näytellen tyyntä. Pidän huolta omista oikeuksistani, enkä anna toisten ihmisten kävellä ylitseni vaan vedän omat rajani ja puolustan niitä. Kun tässä onnistuu, niin väärällä tavalla sisäänpäin kääntyneet viha ja aggressio kääntyvät oikeansuuntaisiksi, ja sairas syyllisyys ja itsetuhoisuus yms. ongelmat alkavat vähitellen ehkä hellittää.

Lopulta se on tietenkin ykslöllistä, miten esim. vihan ja syyllisyyden tunteet toimivat ja miten niistä johtuvia ongelmia kannattaisi käsitellä. Eli nuo esitetytkin ovat vain yleisiä luonnehdintoja. Tärkeää on oppia tuntemaan ne omat tunteet ja oppia terveellä ja tasapainoisella tavalla tuntemaan niitä. Se usein helpottaa elämää kummasti.

Lue lisää

Kun masennukseni oli pahempi olin aivan järkyttävän vihainen koko ajan. Kaahasin raivon vallassa kotikadulla autolla ja saatoin kotona heitellä tavaroita raivon vallassa ja purin pahaa oloa viiltelemällä. Aivan mitättömän pieni asia saattoi ajaa raivon partaalle, kerran meinasin seota kun en saanut lankaa neulan silmästä ja jos jokin tavara tippui kädestä sekin oli liikaa. Se raivo on ihan kamalaa.

raivohullu2 kirjoitti:

Kun masennukseni oli pahempi olin aivan järkyttävän vihainen koko ajan. Kaahasin raivon vallassa kotikadulla autolla ja saatoin kotona heitellä tavaroita raivon vallassa ja purin pahaa oloa viiltelemällä. Aivan mitättömän pieni asia saattoi ajaa raivon partaalle, kerran meinasin seota kun en saanut lankaa neulan silmästä ja jos jokin tavara tippui kädestä sekin oli liikaa. Se raivo on ihan kamalaa.

Lue lisää

Ai niin ja naapurisi voi painua helvettiin inisemään, muuttakoon korpeen räkänokkaansa nukuttamaan.

raivohullu2 kirjoitti:

Ai niin ja naapurisi voi painua helvettiin inisemään, muuttakoon korpeen räkänokkaansa nukuttamaan.

Ihminen joka ei pysty suuttumaan, ei pysty puolustamaan oikeita asioita.

Puhelinmyyjät häiritsevät ihmisiä oikein työkseen. Itselläni on tapana sanoa niille jollakin oikein kohteliaalla äänellä että "Kiitos ei" ja lyödä luuri kiinni odottamatta vastausta. Älä sinäkään jää.

Jos sinun asuntoosi tullaan sisälle, niin sinulla on oikeus kehottaa poistumaan. Kotirauhan rikkominen on laissa. Jos jalkasi osui naapuria jalkaan, niin kyseessä oli hänen vikansa, kun ei totellut.

Luin sellaisen uuden kirjan kuin "Nainen ja agressio", jonka on kirjoittanut Elina Reenkola. Se on sujuvasti kirjoitettu ja siinä on paljon käytännön vinkkejä naisille, jotka usein ovat liian kilttejä. Sinäkin kuulostat vähän siltä, että olet liian kiltti etkä ollenkaan liian vihainen.

Kuules sinä ja toivon nyt, että tää vastine menee oikeaan paikkaan ketjussa: viestipuun perusteellahan näillä palstoilla idiootit aina herjaavat asiallisiin kirjoituksiin ( softaongelma, vaiko mikä?) : kukaan täysijärkinen ei halua nimeään mihinkään poliisin kirjoihin siksi, että olisi naapurin kanssa pientä erimielisyyttä ja meillä normaaleilla ihmisillä muutenkaan ei sellaisia koskaan edes ole. Varmaan aika harva täysijärkinen haluaa hakea mitään poliisijuttua jostakin pienestä torailusta naapurinsa kanssa, tai aika tööt(?) pitää olla sellaisen, jos joku oikein sellaista draamaa olisi vaillakin. Mä tuolla suosittelin aloittajalle, että pyytäisi asiallisesti vain anteeksi naapuriltaan, jos ja mikäli(?) hän on aloituksessaan kertomansa mukaisesti olisi häiriötä "yhteisössään" aiheuttanut ja muutenkin jos se täysijärkisten keskellä elää(?), kyseisenlaiset "ongelmat" kuittaantunevat (ei omakohtaista kokemusta) usein sillä. Jos taas sillä sitten olisi kimpussaan joku kotioven sisäpuolelle tunkeutuva kyttääjäkyyläkin ihan, niin sellaisiin lähiödilemmoihin en osaa sanoa, kun ei (sellaisista niistäkään) ole kokemusta. Diplomatialla yleensä pääsee aika pitkälle. Mut epäilen tota aloitusta sairaaksi provoksi - anteeksi nyt vain ja ihan syvästi niin, mikäli olen väärässä.

Hei, noi naapurisi vastaukset tekstariisi kuulostavat pahasti uhkailulta, joten kehoitan sinua säilyttämään ne ja sinuna menisin asiasta poliisin puheille ja kertoisin koko asian mitä tapahtui. Luulempa, että poliisi kehoittaa sinua nostamaan syytteen naapuriasi kohtaan kotirauhan rikkomisesta ja uhkailusta, sen verta törkeää käytöstä hän on osoittanut sinua kohtaan.
Pidä puolesi, äläkä anna tollasten tyhmien ihmisten alistaa sinua. Eikä se ole mikään ihme, että pinna palaa, kun kohdellaan huonosti.

eräs äityli kirjoitti:

Hei, noi naapurisi vastaukset tekstariisi kuulostavat pahasti uhkailulta, joten kehoitan sinua säilyttämään ne ja sinuna menisin asiasta poliisin puheille ja kertoisin koko asian mitä tapahtui. Luulempa, että poliisi kehoittaa sinua nostamaan syytteen naapuriasi kohtaan kotirauhan rikkomisesta ja uhkailusta, sen verta törkeää käytöstä hän on osoittanut sinua kohtaan.
Pidä puolesi, äläkä anna tollasten tyhmien ihmisten alistaa sinua. Eikä se ole mikään ihme, että pinna palaa, kun kohdellaan huonosti.

Lue lisää

Komppaan vahvasti edellistä kirjoittajaa. Nyt on asiat niin, että naapurisi käyttäytyy todella omituisesti ja laittomasti sinua kohtaan, eikä toisinpäin. On ikävää, että joudut asumaan tuollaisten ilmeisen sekaisin olevien (ja omaa tilaansa tiedostamattomien) ihmisten naapurina. Varsinkin kun itselläsi ei ole muutenkaan helppoa masennuksen vuoksi.

Ehkä kannattaa yrittää olla nyt mahdollisimman vähän tekemisissä naapurisi kanssa. Jos haluat, niin voisit seuraavan kerran nähdessäsi sanoa sille k***päälle lyhyesti ja kylmästi, että jos hän vielä loukkaa yksityisyyttäsi tai uhkailee sinua, niin otat yhteyttä poliisiin. Ehkä tuota kannattaisi harkita jo nytkin; tyyppi on tunkeutunut väkisin kotiisi ja uhkaillut sinua, se ei todellakaan ole laillista toimintaa, ja on todella hermoja raastavaa kenelle tahansa, joka moista joutuu kokemaan. Pidä puolesi, äläkä yritä miellyttää sekopäisiä naapureitasi enää yhtään! Neuvoni olisi, ettei kannata yrittää mitään anteeksipyytelyitä ja muuta enää ollenkaan; sinä olet tehnyt naapurisovun rakentamiseksi jo voitavasi ja ylikin, ongelmat ovat toisessa osapuolessa.

deepression kirjoitti:

Komppaan vahvasti edellistä kirjoittajaa. Nyt on asiat niin, että naapurisi käyttäytyy todella omituisesti ja laittomasti sinua kohtaan, eikä toisinpäin. On ikävää, että joudut asumaan tuollaisten ilmeisen sekaisin olevien (ja omaa tilaansa tiedostamattomien) ihmisten naapurina. Varsinkin kun itselläsi ei ole muutenkaan helppoa masennuksen vuoksi.

Ehkä kannattaa yrittää olla nyt mahdollisimman vähän tekemisissä naapurisi kanssa. Jos haluat, niin voisit seuraavan kerran nähdessäsi sanoa sille k***päälle lyhyesti ja kylmästi, että jos hän vielä loukkaa yksityisyyttäsi tai uhkailee sinua, niin otat yhteyttä poliisiin. Ehkä tuota kannattaisi harkita jo nytkin; tyyppi on tunkeutunut väkisin kotiisi ja uhkaillut sinua, se ei todellakaan ole laillista toimintaa, ja on todella hermoja raastavaa kenelle tahansa, joka moista joutuu kokemaan. Pidä puolesi, äläkä yritä miellyttää sekopäisiä naapureitasi enää yhtään! Neuvoni olisi, ettei kannata yrittää mitään anteeksipyytelyitä ja muuta enää ollenkaan; sinä olet tehnyt naapurisovun rakentamiseksi jo voitavasi ja ylikin, ongelmat ovat toisessa osapuolessa.

Lue lisää

...Tai ehkä on tarkemmin ajatellen parasta, jos et sano naapurillesi enää mitään, vaan olet suoraan yhteydessä viranomaisiin. Jos naapuri itse alkaa taas sekoilla jotain omituisuuksiaan sinun suuntaasi, niin voit ehkä sanoa, että hänen uhkailuistaan ja sinun yksityisyytesi häirinnästä tehdään nyt loppu poliisin avulla.

deepression kirjoitti:

...Tai ehkä on tarkemmin ajatellen parasta, jos et sano naapurillesi enää mitään, vaan olet suoraan yhteydessä viranomaisiin. Jos naapuri itse alkaa taas sekoilla jotain omituisuuksiaan sinun suuntaasi, niin voit ehkä sanoa, että hänen uhkailuistaan ja sinun yksityisyytesi häirinnästä tehdään nyt loppu poliisin avulla.

Lue lisää

Säilytin sen tekstiviestin minkä se lähetti, mutta en haluais tehdä tästä poliisiasiaa. Naapuri osaa kuitenkin kääntää tän asian jotenkin mun syyksi ja en jaksais mitään riitelyä nyt. Ja en tiiä kannattaako nuita sen uhkailuja mitenkään vakavasti ottaa. Ei se mun tietääkseni ole väkivaltainen vaikka se puhuukin sellaisia, mutta se säikky vaimokin mietityttää... Että onkohan niilläkään kotiasiat ihan kunnossa, vai olenko mä muka niin pelottavan näköinen että pitää sillä tavalla tuijottaa. Se mies esittää niin täydellistä koko ajan, mutta näkeehän tuosta sen käytöksestä, ettei se yhtään täydellinen ole.

Helpoiten tästä kai selviäisi jos muuttaisin itse pois, mutta siinä tulisi taas lisää stressiä ja pitäisi opetella asumaan ihan erinäköisessä asunnossa. Ja aina kaikki uudet tilanteet ja uudet paikat ahdistaa niin paljon. En tiedä olisiko se ahdistavampaa kuin tämä omituinen naapuriongelma. Siellä uudessa paikassa voisi olla taas vielä pahempiakin naapureita. Lisäksi kaikki Kelan ja sellaisten paperihommat ei nyt jaksaisi yhtään innostaa, ja niitä lomakkeita pitäisi täytellä jos asuntoa vaihtaa.

Pitää kai lopettaa naapureiden tervehtiminenkin kokonaan ja olla kuin niitä ei olisi olemassakaan. Mitähän se ukko sanoo jos en jää kuuntelemaan kun se tulee taas jotain höpisemään?
Viime yön valvoin ja odotin että se murtautuu meille. Ei se sentään sitä tehnyt, mutta nyt tuon tekstiviestin jälkeen oon taas pimeän tultua aika hermona. Se on sen tapaista puhua kaikkea ihan tyhmää, mutta en voi olla ihan sataprosenttisen varma tekeekö se vielä jotain. Vai laittoikohan se tuota viestiä edes selvinpäin?...
Pitää koittaa pysyä hiljaa ja huomaamattomana. Ehkä se vielä ottaa jonkun toisen naapuriraukan uhrikseen ja unohtais mut. Vaikka muiden kans se tulee niin hyvin toimeen, tai sitten ne toiset vain esittävät pitävänsä siitä. Ne naureskelee just niistä hienoista autoistaan, säästä, työasioista, lapsista ja kaikesta. Mä en ole mikään juttelijatyyppi niin pitääköhän se mua siksi jotenkin omituisena. Ehkä se vihaa mua just siksi, etten ihaile sitä koko ajan ja naura sen jutuille. Mutta en jaksa enää edes yrittää ymmärtää sitä. Oon pyytänyt siltä anteeksi ja mitä tässä enempää voisi tehdäkään.

Nyt en uskalla enää saada raivokohtauksia omassa kodissani, ja patoutumat pääsee taas kasvamaan :/

E-87 kirjoitti:

Säilytin sen tekstiviestin minkä se lähetti, mutta en haluais tehdä tästä poliisiasiaa. Naapuri osaa kuitenkin kääntää tän asian jotenkin mun syyksi ja en jaksais mitään riitelyä nyt. Ja en tiiä kannattaako nuita sen uhkailuja mitenkään vakavasti ottaa. Ei se mun tietääkseni ole väkivaltainen vaikka se puhuukin sellaisia, mutta se säikky vaimokin mietityttää... Että onkohan niilläkään kotiasiat ihan kunnossa, vai olenko mä muka niin pelottavan näköinen että pitää sillä tavalla tuijottaa. Se mies esittää niin täydellistä koko ajan, mutta näkeehän tuosta sen käytöksestä, ettei se yhtään täydellinen ole.

Helpoiten tästä kai selviäisi jos muuttaisin itse pois, mutta siinä tulisi taas lisää stressiä ja pitäisi opetella asumaan ihan erinäköisessä asunnossa. Ja aina kaikki uudet tilanteet ja uudet paikat ahdistaa niin paljon. En tiedä olisiko se ahdistavampaa kuin tämä omituinen naapuriongelma. Siellä uudessa paikassa voisi olla taas vielä pahempiakin naapureita. Lisäksi kaikki Kelan ja sellaisten paperihommat ei nyt jaksaisi yhtään innostaa, ja niitä lomakkeita pitäisi täytellä jos asuntoa vaihtaa.

Pitää kai lopettaa naapureiden tervehtiminenkin kokonaan ja olla kuin niitä ei olisi olemassakaan. Mitähän se ukko sanoo jos en jää kuuntelemaan kun se tulee taas jotain höpisemään?
Viime yön valvoin ja odotin että se murtautuu meille. Ei se sentään sitä tehnyt, mutta nyt tuon tekstiviestin jälkeen oon taas pimeän tultua aika hermona. Se on sen tapaista puhua kaikkea ihan tyhmää, mutta en voi olla ihan sataprosenttisen varma tekeekö se vielä jotain. Vai laittoikohan se tuota viestiä edes selvinpäin?...
Pitää koittaa pysyä hiljaa ja huomaamattomana. Ehkä se vielä ottaa jonkun toisen naapuriraukan uhrikseen ja unohtais mut. Vaikka muiden kans se tulee niin hyvin toimeen, tai sitten ne toiset vain esittävät pitävänsä siitä. Ne naureskelee just niistä hienoista autoistaan, säästä, työasioista, lapsista ja kaikesta. Mä en ole mikään juttelijatyyppi niin pitääköhän se mua siksi jotenkin omituisena. Ehkä se vihaa mua just siksi, etten ihaile sitä koko ajan ja naura sen jutuille. Mutta en jaksa enää edes yrittää ymmärtää sitä. Oon pyytänyt siltä anteeksi ja mitä tässä enempää voisi tehdäkään.

Nyt en uskalla enää saada raivokohtauksia omassa kodissani, ja patoutumat pääsee taas kasvamaan :/

Lue lisää

Ymmärrettävää tuo, ettet haluaisi lisää vaivaa noista asioista. Kannattaa kuitenkin pitää ainakin varalla mahdollisuutena se, että voit olla yhteydessä viranomaisiin tarvittaessa. Hyvä kun säilytit ne viestit. Mitenkään "hiljaa ja huomaamaton" ei ole hyvä olla, koska se johtaa vain omaan pahaan oloosi, ei ole hyvä juttu. Sen sijaan on varmasti erittäin hyvä idea tästedes torjua naapurisi höpinät ja tungettelut. Se voi tehota myös tuollaiseen sekoilijaan, kun osoittaa, ettei ole itse käytettävissä hänen sekoilujensa kohteena ja uhrina.

deepression kirjoitti:

Ymmärrettävää tuo, ettet haluaisi lisää vaivaa noista asioista. Kannattaa kuitenkin pitää ainakin varalla mahdollisuutena se, että voit olla yhteydessä viranomaisiin tarvittaessa. Hyvä kun säilytit ne viestit. Mitenkään "hiljaa ja huomaamaton" ei ole hyvä olla, koska se johtaa vain omaan pahaan oloosi, ei ole hyvä juttu. Sen sijaan on varmasti erittäin hyvä idea tästedes torjua naapurisi höpinät ja tungettelut. Se voi tehota myös tuollaiseen sekoilijaan, kun osoittaa, ettei ole itse käytettävissä hänen sekoilujensa kohteena ja uhrina.

Lue lisää

Vielä: Ei nuo naapurisi jutut tosiaan terveen ihmisten käyttäytymiseltä vaikuta. Usein tuontyyppiset ongelmaiset tapaukset ottavat uhrikseen juuri sen kiltin ihmisen, jonka aavistavat olevan helposti määräiltävissä ja jyrättävissä. Mitään sen kummempaa syytä ei tarvitse olla. Tuosta kuvauksestasi herää myös kysymys, ettei kyseessä olisi jonkunlainen narsistitapaus: yhtäältä esittää täydellistä ja leuhkii, toisaalta väheksyy ja nujertaa toisia ihmisiä. Mies on (muka) maailman mukavin ja rennoin ihminen, vaimonsa hissukka uhri kotona...(?) Narsistisen ihmisen käyttäytymisstrategioitahan on tyypillisesti äärimmäinen mukavuus ja "hurmaavuus" toisia ihmisiä kohtaan (mikä ei kuitenkaan ole aitoa), ja toisaalta sitten se pahimmillaan hyvinkin julma alistaminen ja mitätöiminen. Vamman vakavuudesta riippuu, miten pahoina toteutuvat. Naapuriasi kun en ole tavannut enkä ole mikään asiantuntija, niin ei voi tietää, miten on, ja ehkä tuota ei kannata liiaksi miettiä. Mutta ei hänellä tosiaan kaikki ihan kotona vaikuta olevan kuvauksistasi päätellen.

E-87 kirjoitti:

Säilytin sen tekstiviestin minkä se lähetti, mutta en haluais tehdä tästä poliisiasiaa. Naapuri osaa kuitenkin kääntää tän asian jotenkin mun syyksi ja en jaksais mitään riitelyä nyt. Ja en tiiä kannattaako nuita sen uhkailuja mitenkään vakavasti ottaa. Ei se mun tietääkseni ole väkivaltainen vaikka se puhuukin sellaisia, mutta se säikky vaimokin mietityttää... Että onkohan niilläkään kotiasiat ihan kunnossa, vai olenko mä muka niin pelottavan näköinen että pitää sillä tavalla tuijottaa. Se mies esittää niin täydellistä koko ajan, mutta näkeehän tuosta sen käytöksestä, ettei se yhtään täydellinen ole.

Helpoiten tästä kai selviäisi jos muuttaisin itse pois, mutta siinä tulisi taas lisää stressiä ja pitäisi opetella asumaan ihan erinäköisessä asunnossa. Ja aina kaikki uudet tilanteet ja uudet paikat ahdistaa niin paljon. En tiedä olisiko se ahdistavampaa kuin tämä omituinen naapuriongelma. Siellä uudessa paikassa voisi olla taas vielä pahempiakin naapureita. Lisäksi kaikki Kelan ja sellaisten paperihommat ei nyt jaksaisi yhtään innostaa, ja niitä lomakkeita pitäisi täytellä jos asuntoa vaihtaa.

Pitää kai lopettaa naapureiden tervehtiminenkin kokonaan ja olla kuin niitä ei olisi olemassakaan. Mitähän se ukko sanoo jos en jää kuuntelemaan kun se tulee taas jotain höpisemään?
Viime yön valvoin ja odotin että se murtautuu meille. Ei se sentään sitä tehnyt, mutta nyt tuon tekstiviestin jälkeen oon taas pimeän tultua aika hermona. Se on sen tapaista puhua kaikkea ihan tyhmää, mutta en voi olla ihan sataprosenttisen varma tekeekö se vielä jotain. Vai laittoikohan se tuota viestiä edes selvinpäin?...
Pitää koittaa pysyä hiljaa ja huomaamattomana. Ehkä se vielä ottaa jonkun toisen naapuriraukan uhrikseen ja unohtais mut. Vaikka muiden kans se tulee niin hyvin toimeen, tai sitten ne toiset vain esittävät pitävänsä siitä. Ne naureskelee just niistä hienoista autoistaan, säästä, työasioista, lapsista ja kaikesta. Mä en ole mikään juttelijatyyppi niin pitääköhän se mua siksi jotenkin omituisena. Ehkä se vihaa mua just siksi, etten ihaile sitä koko ajan ja naura sen jutuille. Mutta en jaksa enää edes yrittää ymmärtää sitä. Oon pyytänyt siltä anteeksi ja mitä tässä enempää voisi tehdäkään.

Nyt en uskalla enää saada raivokohtauksia omassa kodissani, ja patoutumat pääsee taas kasvamaan :/

Lue lisää

Kun otat poliisiin yhteyttä sinua kyllä neuvotaan ja jos teet asiasta rikosilmoituksen asianajajasi kyllä hoitaa puhumisen puolestasi, jos olet pienituloinen saat oikeusaputoimistosta asianajajan tai oikeusavustajan.

Suosistelisin, että mikäli et haluu olla yhteydessä viranomaisiin tässä asiassa niin kerro tästä ainakin vanhemmillesi. Mikäli sinulla on joku hyvä ystävä voisit kysyä häneltä voisiko hän tulla luoksesi joksikin aikaa, silloin sinulla olisi myös todistaja mikäli naapurisi vielä sinuu uhkailee ja häiritsee.

eräs äityli kirjoitti:

Kun otat poliisiin yhteyttä sinua kyllä neuvotaan ja jos teet asiasta rikosilmoituksen asianajajasi kyllä hoitaa puhumisen puolestasi, jos olet pienituloinen saat oikeusaputoimistosta asianajajan tai oikeusavustajan.

Suosistelisin, että mikäli et haluu olla yhteydessä viranomaisiin tässä asiassa niin kerro tästä ainakin vanhemmillesi. Mikäli sinulla on joku hyvä ystävä voisit kysyä häneltä voisiko hän tulla luoksesi joksikin aikaa, silloin sinulla olisi myös todistaja mikäli naapurisi vielä sinuu uhkailee ja häiritsee.

Lue lisää

Mutta mun öisestä meluamisestahan tämä alkoi, niin sitten saisin itse sakot eikä olisi vara maksaa. Tai ainakin mut häädetään pois täältä kun rikon yörauhaa. Tuo kun ei ollut ensimmäinen kerta kun riehun yöllä. Ei ole mikään hyvä äänieristys tässä rakennuksessa valitettavasti, niin kai se on ihan ymmärrettävää että mun riehuminen ottaa naapureita päähän varsinkin jos ne yrittää nukkua.

Pitää katsoa miten tämä tästä nyt jatkuu. Toivottavasti ei tarvis mennä oikeusjuttuihin asti, mutta kai jonkun pitäisi joskus tehdä loppu tuon ukon touhuista jos se on aina tämän asunnon asukkaille noin rasittava. Ei tuo sen viha mua kohtaan pelkästään nuista öistä johdu. Mutta se taitaa olla jotenkin sairas ihminen, sitä narsismia minäkin mietin mutta en tiedä siitä niin tarkkaan että osaisin sanoa voisko tuo mies olla narsisti... Niin en välitä jos se nimittelee ja muka uhkailee. Vai pitäisiköhän mun just siksi välittääkin, että se ei ole ihan terve... Harmi, ettei voida olla edes hiljaa sovussa vaan sen täytyy pitää yllä huonoja välejä.

Ja mun pitäis saada ne raivokohtaukset pois, että saisin jatkaa täällä asumista.

En kehtaa pyytää tänne ketään seuraksi, kun vieläkin kaikki on ihan sekaisin täällä kun en ole "ehtinyt" siivota ja korjata paikkoja. Ja ei oikeastaan ole ketään niin läheistä ystävääkään joka viitsisi tulla. Vanhemmat valittaisi tän hävityksen kauhistuksen nähdessään, että mehän sanottiin ettei susta ole yksin asumaan. Ja jos ne kuulis tästä tapauksesta, ne menisi heti puhumaan naapurille, ja se sais puhuttua mun vanhemmatkin puolelleen! >:/

Helpotus oli kuitenkin kuulla, että teidän mielestä se potkaiseminen ei ollut väärin. Siitäkin oli niin kovat syyllisyydentunteet, mutta ei ole enää. Ainakaan niin pahasti enää. Olisi pitänyt löytää siinä tilanteessa jotkut järkevät sanat, mutta en mä osannut ja sitten vaan potkaisin. Poliiseilla olisi voinut pelotella, mutta luulin olevani siinä itse syyllinen. Tai niinhän mä olinkin tavallaan. Luulen että naapuri olis tappanut mut siihen paikkaan, jos se joskus sen aikoo tehdä, mutta se vaan lähti siitä sitten kotiin siitä syytteestä höpöttäen.

Toivottavasti tästä ei nyt tule kauheaa sotaa kuitenkaan. Huomenna pitäisi päästä jo lähtemään kaupungille. Koitan käydä siihen aikaan kun naapuri on töissä, niin ei tarvisi nähdä sitä. Ei tätä välttelyäkään loputtomiin jaksa. Tämä sisällä piilottelukaan ei paranna mielialaa yhtään, varsinkaan kun koko ajan ympärillä lojuu korjattavaa ja siivottavaa. En ole viitsinyt alkaa kolistella romujen kanssa kun heti olisi naapuri oven takana valittamassa.

E-87 kirjoitti:

Mutta mun öisestä meluamisestahan tämä alkoi, niin sitten saisin itse sakot eikä olisi vara maksaa. Tai ainakin mut häädetään pois täältä kun rikon yörauhaa. Tuo kun ei ollut ensimmäinen kerta kun riehun yöllä. Ei ole mikään hyvä äänieristys tässä rakennuksessa valitettavasti, niin kai se on ihan ymmärrettävää että mun riehuminen ottaa naapureita päähän varsinkin jos ne yrittää nukkua.

Pitää katsoa miten tämä tästä nyt jatkuu. Toivottavasti ei tarvis mennä oikeusjuttuihin asti, mutta kai jonkun pitäisi joskus tehdä loppu tuon ukon touhuista jos se on aina tämän asunnon asukkaille noin rasittava. Ei tuo sen viha mua kohtaan pelkästään nuista öistä johdu. Mutta se taitaa olla jotenkin sairas ihminen, sitä narsismia minäkin mietin mutta en tiedä siitä niin tarkkaan että osaisin sanoa voisko tuo mies olla narsisti... Niin en välitä jos se nimittelee ja muka uhkailee. Vai pitäisiköhän mun just siksi välittääkin, että se ei ole ihan terve... Harmi, ettei voida olla edes hiljaa sovussa vaan sen täytyy pitää yllä huonoja välejä.

Ja mun pitäis saada ne raivokohtaukset pois, että saisin jatkaa täällä asumista.

En kehtaa pyytää tänne ketään seuraksi, kun vieläkin kaikki on ihan sekaisin täällä kun en ole "ehtinyt" siivota ja korjata paikkoja. Ja ei oikeastaan ole ketään niin läheistä ystävääkään joka viitsisi tulla. Vanhemmat valittaisi tän hävityksen kauhistuksen nähdessään, että mehän sanottiin ettei susta ole yksin asumaan. Ja jos ne kuulis tästä tapauksesta, ne menisi heti puhumaan naapurille, ja se sais puhuttua mun vanhemmatkin puolelleen! >:/

Helpotus oli kuitenkin kuulla, että teidän mielestä se potkaiseminen ei ollut väärin. Siitäkin oli niin kovat syyllisyydentunteet, mutta ei ole enää. Ainakaan niin pahasti enää. Olisi pitänyt löytää siinä tilanteessa jotkut järkevät sanat, mutta en mä osannut ja sitten vaan potkaisin. Poliiseilla olisi voinut pelotella, mutta luulin olevani siinä itse syyllinen. Tai niinhän mä olinkin tavallaan. Luulen että naapuri olis tappanut mut siihen paikkaan, jos se joskus sen aikoo tehdä, mutta se vaan lähti siitä sitten kotiin siitä syytteestä höpöttäen.

Toivottavasti tästä ei nyt tule kauheaa sotaa kuitenkaan. Huomenna pitäisi päästä jo lähtemään kaupungille. Koitan käydä siihen aikaan kun naapuri on töissä, niin ei tarvisi nähdä sitä. Ei tätä välttelyäkään loputtomiin jaksa. Tämä sisällä piilottelukaan ei paranna mielialaa yhtään, varsinkaan kun koko ajan ympärillä lojuu korjattavaa ja siivottavaa. En ole viitsinyt alkaa kolistella romujen kanssa kun heti olisi naapuri oven takana valittamassa.

Lue lisää

Huoneistossa meluaminen ei ole poliisiasia, eikä poliisi siitä jakele sakkoja. Jos meluaa toistuvasti yöllä huoneistossa voivat naapurit tehdä siitä valituksen isännöitsijälle ja isännöitsijä antaa siitä kirjallisen varoituksen, jos tällaisia kirjallisia varoituksia tulee kolme kappaletta on isännöitsijällä oikeus purkaa vuokrasuhde eli antaa häätö.
Sen sijaan naapurisi tunkeutuminen kotiisi on poliisiasia, se on kotirauhan rikkomista ja naapurisi uhkailu on myös poliisiasia, molemmat teot mitä naapurisi teki ovat Suomen lain mukaan rikoksia.
En tarkoita, että sinun olisi tehtävä tästä asiasta rikosilmoitus, ainahan se on parempi jos asiat voi sopia muuten, mutta sinun on hyvä tietää että sinulla on oikeus tehdä se jos haluut ja tunnet siihen tarvetta, laki on sinun puolella.
Älä nyt enää kanna syylisyyttä, muusta kuin siitä metelöinnistä ja turha sitäkään on enää surra, mennyt asia, paras vaan katsoa tulevaan ja tehdä siitä parempi ja kokeile vaikka sitä kundaliini joogaa ja mietiskelyä, se voi hyvinkin auttaa saavuttamaan itsehillintää. Hae vaikka kirjastosta sellanen kirja kuin kundaliini jooga, Irene Hoppings ( en oo ihan varma tost sukunimen oikeenkirjotuksesta) siinä neuvotaan helppotajusesti toi jooga ja mietiskely, ainakin mua ne on auttanu monessakin asiassa, eikä maksa mitään.
Eikä sun tarvitse elää sun naapurin menemisten ja tulemisten mukaan, voit mennä ja tulla ihan koska itse haluut. Kaupungille meno ja muiden ihmisten tapaaminen on hyvä juttu, pääset vähä irti noista tapahtumista. Toivon sinulle parempia aikoja:)

Kyllä vaikeita naapureita on ihan oikeasti olemassa.

E-87 oletko mies vai nainen? Jos oot nainen, niin mitä jos naapurisi haluaa tehdä suhun vaikutuksen tai siis flirttailee? Vaikka nuo sen uhkailut ei kovin viehättävältä kuulosta. Jos oot mies niin sitten en kyllä tiiä. Hullulta se naapuris vaikuttaa.

Kysy omalta lääkäriltäs nuista lääkkeistä. Se osaa parhaiten neuvoa. Mehän ei tiedetä mitä olet jo kokeillut ja mitkä sulle sopisi. Mutta itsellä on käytössä Diapamit. Vaikka eihän nekään äkkinäisiin raivokohtauksiin auta. Koita parhaas mukaan välttää meluamista koska kyllä ne saa häätää sut pois jos naapurit ei saa öisin nukutuksi riehumisesi takia. Ymmärrän kyllä ettei niille kohtauksille voi aina mitään. Kertoisit terapeutillesi tästä. Sulla taitaa olla hermot aika kireällä kun suutut ihan pikkuasioista. Kyllä puhelinmyyjille saa lyödäkin luurin korvaan.

annihannele kirjoitti:

Kyllä vaikeita naapureita on ihan oikeasti olemassa.

E-87 oletko mies vai nainen? Jos oot nainen, niin mitä jos naapurisi haluaa tehdä suhun vaikutuksen tai siis flirttailee? Vaikka nuo sen uhkailut ei kovin viehättävältä kuulosta. Jos oot mies niin sitten en kyllä tiiä. Hullulta se naapuris vaikuttaa.

Kysy omalta lääkäriltäs nuista lääkkeistä. Se osaa parhaiten neuvoa. Mehän ei tiedetä mitä olet jo kokeillut ja mitkä sulle sopisi. Mutta itsellä on käytössä Diapamit. Vaikka eihän nekään äkkinäisiin raivokohtauksiin auta. Koita parhaas mukaan välttää meluamista koska kyllä ne saa häätää sut pois jos naapurit ei saa öisin nukutuksi riehumisesi takia. Ymmärrän kyllä ettei niille kohtauksille voi aina mitään. Kertoisit terapeutillesi tästä. Sulla taitaa olla hermot aika kireällä kun suutut ihan pikkuasioista. Kyllä puhelinmyyjille saa lyödäkin luurin korvaan.

Lue lisää

Laita sä se vastineesi ketjun aloittaneelle kiitos, äläkä mulle, koska nolaat mut ketjuun vastineen kirjoittaneen tolla asiattomasti. Meniks sulla vahingossa viestipuussa vastineesi mun viestiin, vaiko ei? Miks viestipuussa lukien näyttää, että sä kohdistat höpinöitäsi minulle, joka en ole ketjun aloittanut kirjoittaja?

Ymmärrän kyllä jos tämä vaikuttaa provolta, koska tää tilanne on niin omituinen. Ja voin myöntää etten ole täysjärkinen, joten tuskin mun kirjoituksetkaan on kovin täysjärkisiä. En kuitenkaan sais mitään iloa siitä, että tulisin valehtelemaan jotain tällaista tänne. Pakko kirjoitella jonnekin ajatuksiaan. Harmi, ettei Tukiasema.net enää toimi. Täällä keskustelupalstalla törmää aina sellaisiin tapa ittes-kommentteihin, mutta on täällä onneksi myös järkevämpääkin väkeä :)

Ja kyllähän minä pyysin anteeksi naapurilta, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.

annihannele kirjoitti:

Kyllä vaikeita naapureita on ihan oikeasti olemassa.

E-87 oletko mies vai nainen? Jos oot nainen, niin mitä jos naapurisi haluaa tehdä suhun vaikutuksen tai siis flirttailee? Vaikka nuo sen uhkailut ei kovin viehättävältä kuulosta. Jos oot mies niin sitten en kyllä tiiä. Hullulta se naapuris vaikuttaa.

Kysy omalta lääkäriltäs nuista lääkkeistä. Se osaa parhaiten neuvoa. Mehän ei tiedetä mitä olet jo kokeillut ja mitkä sulle sopisi. Mutta itsellä on käytössä Diapamit. Vaikka eihän nekään äkkinäisiin raivokohtauksiin auta. Koita parhaas mukaan välttää meluamista koska kyllä ne saa häätää sut pois jos naapurit ei saa öisin nukutuksi riehumisesi takia. Ymmärrän kyllä ettei niille kohtauksille voi aina mitään. Kertoisit terapeutillesi tästä. Sulla taitaa olla hermot aika kireällä kun suutut ihan pikkuasioista. Kyllä puhelinmyyjille saa lyödäkin luurin korvaan.

Lue lisää

Ei auta Diapam, tai no siitä tulee niin kova päänsärky, mutta kiitos vinkistä. Pitää kysellä lääkäriltä.

Mies olen vaikka vaikutan varmasti hysteeriseltä pikkutytöltä. Tai äh, pikkutytötkin on neuvokkaampia ja fiksumpia kun minä.

Kai mä muutan tästä pois. En tiiä. Joka paikassa on naapureita...

??? kirjoitti:

Laita sä se vastineesi ketjun aloittaneelle kiitos, äläkä mulle, koska nolaat mut ketjuun vastineen kirjoittaneen tolla asiattomasti. Meniks sulla vahingossa viestipuussa vastineesi mun viestiin, vaiko ei? Miks viestipuussa lukien näyttää, että sä kohdistat höpinöitäsi minulle, joka en ole ketjun aloittanut kirjoittaja?

Lue lisää

Anteeksi mutta en ymmärrä tätä viestipuusysteemiä ollenkaan. Enimmäkseen täällä vain lueskelen toisten kirjoituksia osallistumatta itse keskusteluun. Pitäisi opetella.

Ja aloittajan viimeisiin viesteihin haluaisin kommentoida että et vaikuta pikkutytöltä. Samalla lailla miehilläkin voi olla pelkoja ja ahdistusta kuin naisilla. Sinulla on selvästi todella huono itsetunto ja naapurisikin on sen aistinut ja uskaltaa siksi olla sinulla epäystävällinen. Terapiassa varmaan käsittelette itsetuntoasiaakin? Sinun pitäisi nyt oppia hyväksymään itsesi eikä koko ajan moittia ja syyttää itseäsi. Masennuksesi taitaa olla todella pahana ja ihmettelen jos sinulla ei ole yhtään mitään lääkitystä? Vai oletko juuri lopettanut lääkityksen ja nyt sinulla on jotain vieroitusoireita ja nuo kohtaukset ovat siksi noin pahoina?

Miten niin et ole täysijärkinen? Minä saan kirjoituksestasi todella hyvin selvää. Sinulla voi olla paljon ongelmia ja sairauksia, mutta älä moiti itseäsi niiden takia mitenkään vähäjärkiseksi. Älä lopeta kirjoittelua koska pitäähän sinun jotakin kautta saada ilmaistua itseäsi jos puhe ei suju. Asiattomista tapa itsesi - kommenteista ja muista asiattomuuksista ei tarvitse välittää yhtään mitään.

Seuraavan raivokohtauksen tullessa lähde vaikka ulkoilemaan. Vaikka se ei kuulostaisi yhtään houkuttelevalta. Yritä olla ajattelematta mitään ja keskity vain kävelemiseen ja kaikkeen mitä näet ympärilläsi. Terapiassa sinun on sitten parempi purkaa noita raivostuttavia asioita. Siellä on terapeuttikin paikalla eikä äkäiset naapurit pääse sinne häiritsemään etkä sinä häiritse heitä jos saat kohtauksen. Mutta jos olet kovasti itsetuhoinen suuttuessasi eikä sinulla ole lääkitystä, se kuulostaa aika pahalta. Sinun ei kannattaisi nyt olla yksin. Mitä jos kuitenkin pyytäisit vanhemmiltasi apua tässä asiassa? Kyllä minäkin vanhahko nainen joudun vieläkin silloin tällöin turvautumaan vanhempieni neuvoihin. Joskus on pakko pyytää apua eikä siitä tarvitse itseään moittia.

E-87 kirjoitti:

Ymmärrän kyllä jos tämä vaikuttaa provolta, koska tää tilanne on niin omituinen. Ja voin myöntää etten ole täysjärkinen, joten tuskin mun kirjoituksetkaan on kovin täysjärkisiä. En kuitenkaan sais mitään iloa siitä, että tulisin valehtelemaan jotain tällaista tänne. Pakko kirjoitella jonnekin ajatuksiaan. Harmi, ettei Tukiasema.net enää toimi. Täällä keskustelupalstalla törmää aina sellaisiin tapa ittes-kommentteihin, mutta on täällä onneksi myös järkevämpääkin väkeä :)

Ja kyllähän minä pyysin anteeksi naapurilta, mutta siitä ei ollut mitään hyötyä.

Lue lisää

Tuli vielä mieleen sellainenkin että ootkos ajatellut ikinä sellaista vaihtoehtoa kuin kuntoutuskoti? Sujuuko sinulla muuten arki ihan ok? Kodinhoito ja raha-asioiden hoitaminen ja sellaiset? Vai olisiko nyt jopa osastojakso tarpeen? Ei kannata päästää tuota tilannetta enää pahemmaksi ja sinun ja naapureiden välit vois rauhoittua jos olisit hetken aikaa vaikka kuntoutuskodissa. Saisit pitää nykyisen asuntosikin mutta kävisit selvittämässä tilannettasi joko kuntoutuskodissa tai sairaalassa ammattilaisten kanssa.

??? kirjoitti:

Laita sä se vastineesi ketjun aloittaneelle kiitos, äläkä mulle, koska nolaat mut ketjuun vastineen kirjoittaneen tolla asiattomasti. Meniks sulla vahingossa viestipuussa vastineesi mun viestiin, vaiko ei? Miks viestipuussa lukien näyttää, että sä kohdistat höpinöitäsi minulle, joka en ole ketjun aloittanut kirjoittaja?

Lue lisää

"Laita sä se vastineesi ketjun aloittaneelle kiitos, äläkä mulle, koska nolaat mut ketjuun vastineen kirjoittaneen tolla asiattomasti. Meniks sulla vahingossa viestipuussa vastineesi mun viestiin, vaiko ei? Miks viestipuussa lukien näyttää, että sä kohdistat höpinöitäsi minulle, joka en ole ketjun aloittanut kirjoittaja? "

No mitäs ihmettä sä nyt sitten siinä hermoat??? Rauhoitu. Ja aika idioottimaista oli itseltäsi haukkua ketjun aloittajaa provoilijaksi ja tulla niitä "silmiä pyörittelemään" tänne. Olisit lukenut ketjun läpi ennen kuin vastailet. Ihan itse itsesi nolaat, ei sitä muut täällä tee.

Annivieläkin kirjoitti:

Tuli vielä mieleen sellainenkin että ootkos ajatellut ikinä sellaista vaihtoehtoa kuin kuntoutuskoti? Sujuuko sinulla muuten arki ihan ok? Kodinhoito ja raha-asioiden hoitaminen ja sellaiset? Vai olisiko nyt jopa osastojakso tarpeen? Ei kannata päästää tuota tilannetta enää pahemmaksi ja sinun ja naapureiden välit vois rauhoittua jos olisit hetken aikaa vaikka kuntoutuskodissa. Saisit pitää nykyisen asuntosikin mutta kävisit selvittämässä tilannettasi joko kuntoutuskodissa tai sairaalassa ammattilaisten kanssa.

Lue lisää

...Ehkä ensimmäisenä kannattaa kuitenkin keskustella asioista jonkun kanssa (terapeutin tms.) ja miettiä kaikessa rauhassa ratkaisuja. Katsoa, jos tilanteeseen sen kautta saisi helpotusta ja se lähtisi sujumaan parempaan suuntaan. Omaa arkea ja kotoista ympäristöä ei liian helposti kannata jättää, ei ehkä varsinkaan, jos vastaan tulevat ongelmat johtuvat etupäässä muista ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Tietysti erilaisia ratkaisuja on hyvä miettiä sen mukaan, miten asiat etenevät. Mutta turhaan ei kannata panikoida noiden ratkaisujen kanssa.

Aloittajalle voin todeta, että vaikutat aivan "täysjärkiseltä". Ne, jotka muuta väittävät, vaikuttavat vastaavasti vähän (tai paljonkin) ajattelemattomilta. Kertomastasi huomaa kyllä, että kärsit voimakkaista syyllisyydentunteista ja sosiaalisesta "arkuudesta" - mutta se nyt ei varmaan ole niin kovin erikoista, etenkään kun satutaan olemaan masennus-aiheisella palstalla... Itse voin ainakin todeta, että kertomasi jutut muistuttavat monilla kohdin omia masennukseen liittyneitä ja liittyviä kokemuksiani ja ajatuksiani.

deepression kirjoitti:

...Ehkä ensimmäisenä kannattaa kuitenkin keskustella asioista jonkun kanssa (terapeutin tms.) ja miettiä kaikessa rauhassa ratkaisuja. Katsoa, jos tilanteeseen sen kautta saisi helpotusta ja se lähtisi sujumaan parempaan suuntaan. Omaa arkea ja kotoista ympäristöä ei liian helposti kannata jättää, ei ehkä varsinkaan, jos vastaan tulevat ongelmat johtuvat etupäässä muista ihmisistä ja heidän toiminnastaan. Tietysti erilaisia ratkaisuja on hyvä miettiä sen mukaan, miten asiat etenevät. Mutta turhaan ei kannata panikoida noiden ratkaisujen kanssa.

Aloittajalle voin todeta, että vaikutat aivan "täysjärkiseltä". Ne, jotka muuta väittävät, vaikuttavat vastaavasti vähän (tai paljonkin) ajattelemattomilta. Kertomastasi huomaa kyllä, että kärsit voimakkaista syyllisyydentunteista ja sosiaalisesta "arkuudesta" - mutta se nyt ei varmaan ole niin kovin erikoista, etenkään kun satutaan olemaan masennus-aiheisella palstalla... Itse voin ainakin todeta, että kertomasi jutut muistuttavat monilla kohdin omia masennukseen liittyneitä ja liittyviä kokemuksiani ja ajatuksiani.

Lue lisää

Tänään olikin pitkästä aikaa lomien jälkeen terapiatunti, ja siellä mietittiin myös tätä tilannetta. Kyllä mulla olisi lääkitys, joku Paroxetin sandoz, mutta en ole yhtään vieläkään ottanut kun olin ajatellut tulla toimeen ilman lääkkeitä. Ja nuissakin oli vaikka mitä haittavaikutus-pelotteluja, ja nuista vierottautuminen olisi vaikeaa. Ja mulle tulee aina harvinaisetkin haittavaikutukset kaikista lääkkeistä. Nyt mulle onkin suositeltu sähköhoitoon menemistä, mutta en vielä ole suostunut siihen.

Terapeuttikin sanoi että nyt ei pitäisi olla yksin ja pelotteli sairaalaan joutumisella. Mutta kun ei tässä ole mitään itsemurhavaaraa kuitenkaan ja muille en ole mitenkään vaaraksi. Sanoin että menen vaikka vanhempien luokse jos tulee hankalaa. Nyt pitäisi alkaa tehdä päätös tuon sähköhoidon suhteen tai alkaa kokeilla nuita lääkkeitä. Niitä en kuulemma sais aloittaa yksin asuessa, kun ne voi pahentaa itsetuhoajatuksia entisestään. Eli pitäisi kai muuttaa joksikin aikaa takaisin vanhempien luo :/ ...

Itsetunto on tosiaan huono. Ei se ikinä ole kovin hyvä ollutkaan, mutta koulukiusaajat tuhosi sen sitten täydellisesti. Ja nyt kun on niin vaikea hyväksyä tätä, etten ole "normaali"...

Kyllä tämä arki muuten ihan ok sujuu. En tiedä miten onnistuisi elämä jossain kuntoutuskodissa tai sairaalassa, kun vieraissa paikoissa on niin hankala olla. Oon ollut joskus aiemmin osastolla, ja silloin päätin etten enää ikinä menis sinne takaisin jos sieltä vielä pois pääsen.

Ja naapurinkin tapasin kun tulin kotiin :-) Se oli lakaisemassa tuossa lumia. En tervehtinyt ja yritin mennä ohi kuin sitä ei olisikaan, mutta se tarttui takista. Onneksi en ehtinyt seota. Naapuri kysyi, tiedänkö missä Ylitornio on. Hän kuulemma alkaa rakennuttaa sinne kesämökkiä. Kysyi, tiedänkö paljonko kunnon hirsihuvilat nykyään maksaa. Ihanaa olla rikas, se sanoi lopuksi ja lähti :-D ... Ei puhunut yhtään mitään siitä meidän riidasta. Mutta jos se on niin rikas, miksi se asuu tällaisessa murjussa? Jos olisin sujuvasanaisempi, niin kysyisin siltä että eikö olisi kiva rakentaa omakotitalo jonnekin kauas tästä kaupungista... Ja kauanko ne aikoo mahtua asumaan kaksiossa, niillähän on se lapsikin. Mutta nyt ainakin rauhotti mieltä nähdä naapuri taas hyväntuulisena leuhkijana. Sillä kuitenkin mielialat vaihtelee melko hurjasti, mutta varmaan se on jo unohtanut tuon meidän jupakan. Tajusi kai, että teki itsekin siinä laittomasti.

Toivottavasti naapurit ei eksy tälle palstalle kun täällä tällä tavalla juoruilen. Tuskin ne masennuspalstaa lukee, kun ovat niin onnellisia ja rikkaita ;-)

E-87 kirjoitti:

Tänään olikin pitkästä aikaa lomien jälkeen terapiatunti, ja siellä mietittiin myös tätä tilannetta. Kyllä mulla olisi lääkitys, joku Paroxetin sandoz, mutta en ole yhtään vieläkään ottanut kun olin ajatellut tulla toimeen ilman lääkkeitä. Ja nuissakin oli vaikka mitä haittavaikutus-pelotteluja, ja nuista vierottautuminen olisi vaikeaa. Ja mulle tulee aina harvinaisetkin haittavaikutukset kaikista lääkkeistä. Nyt mulle onkin suositeltu sähköhoitoon menemistä, mutta en vielä ole suostunut siihen.

Terapeuttikin sanoi että nyt ei pitäisi olla yksin ja pelotteli sairaalaan joutumisella. Mutta kun ei tässä ole mitään itsemurhavaaraa kuitenkaan ja muille en ole mitenkään vaaraksi. Sanoin että menen vaikka vanhempien luokse jos tulee hankalaa. Nyt pitäisi alkaa tehdä päätös tuon sähköhoidon suhteen tai alkaa kokeilla nuita lääkkeitä. Niitä en kuulemma sais aloittaa yksin asuessa, kun ne voi pahentaa itsetuhoajatuksia entisestään. Eli pitäisi kai muuttaa joksikin aikaa takaisin vanhempien luo :/ ...

Itsetunto on tosiaan huono. Ei se ikinä ole kovin hyvä ollutkaan, mutta koulukiusaajat tuhosi sen sitten täydellisesti. Ja nyt kun on niin vaikea hyväksyä tätä, etten ole "normaali"...

Kyllä tämä arki muuten ihan ok sujuu. En tiedä miten onnistuisi elämä jossain kuntoutuskodissa tai sairaalassa, kun vieraissa paikoissa on niin hankala olla. Oon ollut joskus aiemmin osastolla, ja silloin päätin etten enää ikinä menis sinne takaisin jos sieltä vielä pois pääsen.

Ja naapurinkin tapasin kun tulin kotiin :-) Se oli lakaisemassa tuossa lumia. En tervehtinyt ja yritin mennä ohi kuin sitä ei olisikaan, mutta se tarttui takista. Onneksi en ehtinyt seota. Naapuri kysyi, tiedänkö missä Ylitornio on. Hän kuulemma alkaa rakennuttaa sinne kesämökkiä. Kysyi, tiedänkö paljonko kunnon hirsihuvilat nykyään maksaa. Ihanaa olla rikas, se sanoi lopuksi ja lähti :-D ... Ei puhunut yhtään mitään siitä meidän riidasta. Mutta jos se on niin rikas, miksi se asuu tällaisessa murjussa? Jos olisin sujuvasanaisempi, niin kysyisin siltä että eikö olisi kiva rakentaa omakotitalo jonnekin kauas tästä kaupungista... Ja kauanko ne aikoo mahtua asumaan kaksiossa, niillähän on se lapsikin. Mutta nyt ainakin rauhotti mieltä nähdä naapuri taas hyväntuulisena leuhkijana. Sillä kuitenkin mielialat vaihtelee melko hurjasti, mutta varmaan se on jo unohtanut tuon meidän jupakan. Tajusi kai, että teki itsekin siinä laittomasti.

Toivottavasti naapurit ei eksy tälle palstalle kun täällä tällä tavalla juoruilen. Tuskin ne masennuspalstaa lukee, kun ovat niin onnellisia ja rikkaita ;-)

Lue lisää

Heh, selvästi naapurillaskin on itsetunnon kanssa ongelmia kun täytyy noin korostaa täydellisyyttään jatkuvasti. Mutta mitäpäs siitä tarvitsee välittää. Ehkä se uhkausviesti oli lähetetty humalapäissään eikä naapuris muista edes lähettäneensä koko viestiä? Jos hän vielä uhkailee niin sitten tee jo asialle jotain koska kenenkään ei tarvitse sietää mitään uhkailua ja nimittelyä.

Tämä on vain minun mielipiteeni (enhän tunne tilannettasi tämän laajemmin) mutta suosittelisin sua kyllä aloittamaan lääkityksen. Alkuun voi tulla tosi hankalat ajat. Tiedän omastakin kokemuksesta. Mutta jos sitä mahdollista huonoa oloa ja kipuja kestäisi sen parisen viikkoa niin sitten olo voisi olla jo paljon parempi. Sähköhoidosta mulla ei ole kokemusta niin en osaa siitä oikein sanoa.

Jatka vain terapiaa ja ota kaikki apu (lääkkeetkin) avoimin mielin vastaan. Kun saat itseluottamukses kuntoon huomaat että toisten ihmisten kanssa on paljon helpompi olla. Lääkityksen myötä mielialasi nousisi ja tuollaisia hermoromahduksia ei tulisi enää. Näin ainakin uskoisin. Äläkä pidä itseäs ärsyttävänä, inhottavana ihmisenä. Tuollaiset ajatukset kuuluu masennukseen ja se on ihan normaalia. Sinussa on varmasti paljon hyvää. Yritä huomata ne hyvätkin asiat itsestäs.

Koitahan kestää naapureitasi ja voimia sinulle kuntoutumiseen ja päätösten tekoon! =)

AnniH. kirjoitti:

Heh, selvästi naapurillaskin on itsetunnon kanssa ongelmia kun täytyy noin korostaa täydellisyyttään jatkuvasti. Mutta mitäpäs siitä tarvitsee välittää. Ehkä se uhkausviesti oli lähetetty humalapäissään eikä naapuris muista edes lähettäneensä koko viestiä? Jos hän vielä uhkailee niin sitten tee jo asialle jotain koska kenenkään ei tarvitse sietää mitään uhkailua ja nimittelyä.

Tämä on vain minun mielipiteeni (enhän tunne tilannettasi tämän laajemmin) mutta suosittelisin sua kyllä aloittamaan lääkityksen. Alkuun voi tulla tosi hankalat ajat. Tiedän omastakin kokemuksesta. Mutta jos sitä mahdollista huonoa oloa ja kipuja kestäisi sen parisen viikkoa niin sitten olo voisi olla jo paljon parempi. Sähköhoidosta mulla ei ole kokemusta niin en osaa siitä oikein sanoa.

Jatka vain terapiaa ja ota kaikki apu (lääkkeetkin) avoimin mielin vastaan. Kun saat itseluottamukses kuntoon huomaat että toisten ihmisten kanssa on paljon helpompi olla. Lääkityksen myötä mielialasi nousisi ja tuollaisia hermoromahduksia ei tulisi enää. Näin ainakin uskoisin. Äläkä pidä itseäs ärsyttävänä, inhottavana ihmisenä. Tuollaiset ajatukset kuuluu masennukseen ja se on ihan normaalia. Sinussa on varmasti paljon hyvää. Yritä huomata ne hyvätkin asiat itsestäs.

Koitahan kestää naapureitasi ja voimia sinulle kuntoutumiseen ja päätösten tekoon! =)

Lue lisää

Pitää nyt kai luottaa lääkärin mielipiteeseen, että mitä mun kannattaisi tehdä. Sille on aika ens viikolla. Ajattelin jos jotain Diapamin tapaisia lääkkeitä olisi olemassa, mitä voi ottaa vain silloin tällöin, mutta taitaa tämä henkinen kunto olla nyt niin huono, että pitempiaikainen lääkitys voisi olla tarpeen.

Kiitos vielä TOSI paljon kaikille neuvoista!! Jään yleensä aina yksin miettimään kaikkia asioitani ja sitten ne muuttuu ajatuksissa tuhat kertaa pahemmaksi kun mitä ne onkaan (Niin kuin esim. tuo puhelinmyyjäjuttu...). Nuista lakiasioistakaan en tiennyt yhtään mitään ja olin ihan varma että tässä pitää vielä vankilaankin lähteä :I Mutta nyt on vihdoin mielenrauha saavutettu tämän asian suhteen, kiitos teidän! :-)