Niitä on kyllä. Uusperhe näyttää todellisen luonteen, kun murkkuikäisten lasten vieraskoreus häviää ja alkaa se vastaan pistäminen,.."eikö toi ihminen sitten lähdekään, mitäs nyt keksitään.."
Aika järkytys huomata, että kasvatustavat ovat olleetkin täysin erilaiset, hyvät käytöstavat puuttuu: käsiä ei pestä vessasta tullessa, tavarat jätetään keittiön pöydälle lojumaan, vapaa-aika nukutaan iltapäivään, kaikessa sanotaan vastaan, mitään keskusteluyhteyttä ei voi saada aikaan, kun kaikkessa halutaan olla eri mieltä, vain sen takia että voi olla erimieltä, vaatteet tippuu siihen paikkaan lattialle, ihan kuin kolmivuotiaalla.
olen tullut siihen tulokseen, että ei nuorisoikäsen kanssa asuminen onnistu, jos aiemmin on eletty kokonaan nuoren ehdoilla. On surullista huomata, että vanhempi on antanut periksi ja ei ole ollut selkee vanhempi. En oikeesti jaksa katsoa tätä farssia.
Miten ootte selvinneet tilanteesta? Terveys alkaa kyllä itsellä murentua, kotiaika on kuin kylässä olisi, taidan lähtee etsimään asuntoa. Työ on stressaavaa, ja se sama stressi jatkuu kokona.
Aika järkytys huomata, että kasvatustavat ovat olleetkin täysin erilaiset, hyvät käytöstavat puuttuu: käsiä ei pestä vessasta tullessa, tavarat jätetään keittiön pöydälle lojumaan, vapaa-aika nukutaan iltapäivään, kaikessa sanotaan vastaan, mitään keskusteluyhteyttä ei voi saada aikaan, kun kaikkessa halutaan olla eri mieltä, vain sen takia että voi olla erimieltä, vaatteet tippuu siihen paikkaan lattialle, ihan kuin kolmivuotiaalla.
olen tullut siihen tulokseen, että ei nuorisoikäsen kanssa asuminen onnistu, jos aiemmin on eletty kokonaan nuoren ehdoilla. On surullista huomata, että vanhempi on antanut periksi ja ei ole ollut selkee vanhempi. En oikeesti jaksa katsoa tätä farssia.
Miten ootte selvinneet tilanteesta? Terveys alkaa kyllä itsellä murentua, kotiaika on kuin kylässä olisi, taidan lähtee etsimään asuntoa. Työ on stressaavaa, ja se sama stressi jatkuu kokona.
Vastaukset 21
Vanhimmat
todella että ihmiset on niin tyhmiä ettei osaa laskea 1 1
Onko yksinäinen sunnuntai ????
siis mikä 1 1? Ja mitkä ihmiset? ja säälittävyys on minusta kaukana, koska sen verran vahvasta tyypistä on kyse, aina vaan ei voi onnistaa. No joo, ei tarvitse vastata.
sunnutaiksi! siis. lissää moisia sa hymyn huulille....
kasva vaan ensin aikuiseksi tai siirry nuoret palstalle.
Ja ajattelepa vielä sitäkin, kun uusiopuolison vieraskoreus alkaa hävitä ja uusiosuhteen kuherruskuukausi latistua. Miltähän se nuorista tuntuu? Ja mitä he voivat siinä tilanteessa tehdä?
En ole itse mikään täydellisyys. halu onnistua on vaan merkittävä ja halu uskoa vaikeuksista voittoon. Jotenkin luulen että on aiemmin tapahtunut jotain, joka vaikuttaa vielä tänä päivänäkin, en vaan tiedä mitä.
katson kuitenkin, että en ole nuorten vanhempi, en taloudenhoitaja ja en rahallinen avustaja. Se on heidän omien vanhempien tehtävä.
Minun ja puolison suhde on vain meidän suhde, me ylläpidetään sitä ja melkein aikuiset lapset ei siihen kuulu, ei kummamkaan. Sitä pojan mustasukkaisuutta on vaikea käsittää, kun ei puhu ja jos puhuu, silloinkin on tarkoitus murentaa minun itsetunto ja osoittaa miten väärässä olen kaikessa. Nuori voi osata olla todella ilkeä ja käyttää monia keinoja. Ja nyt , mä mietin näitä asioita monesta kantista!! Tulen nuorten kanssa hyvin toimeen, ja yleensä kaikkien, vaan isästään mustasukkainen poika, siinä on tosiaan pala purtavaksi. Ei tätä voi tietää, jos ei ole kokenut. Ja paljon olen elämäni varrella kokenut kyllä.
se eläminen on ihan ydinperheen tai minkä muun perheen teinien kanssa. Teinie käytös ei liity perhemuotoon, vaan heidän ikään. Jos tapoja ei ole opetettu, niin ei niitä ole missään perhemuodossa.
Turha vedota uusperheyteen, jos nuorien kanssa ongelmia, kannattaa katsoa peiliin.....
28 v ja 35 v ja eivät osaa käyttäytyä vieraiden silmien edessä. Kotiin tänne tullaan omilla avaimilla, käydään jääkaapilla tai keitetään vaikka kahvit omine lupineen. Töyhtäillään ja sotketaan paikoja.
Heidän äiti ei ole koskaan vaatinut heiltä käytöstapoja eikä pitänyt kuria, ja tässä sitä nyt ollaan.
Olen heidän isän uusi rakas aviopuoliso, ja olen saman ikäinen kuin lapset...siis hyvin nuori ja ihana äitipuoli heille, ja oikeudenmukainen, sekä luja mielipiteissäni. Mutta oppi ei mene perille, kun eivät ole äitinsä opetusta lapsena saaneet.
Nyt yritän vimienimukaan kasvattaa heitä ja opastaa, mutta turhaan. Olen lopen uupunut.
Olen maininnut miehelleni että hänen lapset ovat kuin kakaroita,, mutta hän sanoo että kun ovat aikuisia, ei mahda mitään. Hän oli myös tyytyömätän ex vaimonsa kasvatuksiin mutta mitäpä vahigolle enää mahtaa.
Kohta nelikymppiset kakarat, ja ihan alaasteen tasoisia tenavia.
lapset on noin vanhoja niin sulla on varmaan toinen jalka haudassa ja silti kirjoitat yhtä huonosti kun joku ala-aste ikäinen
turha valittaa, jos on väistänyt kasvatusvelvollisuutensa.
Entä kuka sinusta on kasvattanut noin yksinkertaisen ja silti pahansisuisen?
itsellä on ollut ydinperhe ja kaikesta. Mutta minun peiliinkatsominen ei auta, olen tässä kekeillut kaikkea mahdollista ja tullut siihen tulokseen, että antaapi olla . Jos ei haluta yhteiseloa, niin saa olla minun puolesta missä vaan. Olen omat lapset jo aikuiseksi kasvattanut ja kaikki on ok, miksi tässä hermoni ja mielenrauhani menettää.
Miehen kanssa ollaan päätetty, että mikään ei tule meidän väliin. En vaan oikein käsitä, missä mättää? Olen nyt ottanut sivullisen ja oman elämän roolin tässä yhteisössä, ihan oman itseni takia.
Niin, ei tämä uusperheellisyys se ongelma ole ollut, ei se pelkästään. Jos lapset on aina saaneet kaiken vaan suun aukasemalla, sotii se mun arvoja vastaan.
on jalka haudassa ja käsikin, kölö, kölö. hauska juttu, miten jotkut viitsii vastata näin huonoilla kommenteilla asialliseen viestiin. Mut taitaa olla suomi24 ikuinen riiesa.
Heh... ollan sitä niin uutta naista niin uutta naista... heh vastaanpistäminen. Myöntyökö sinun oikkuihin kaikkien pitäisi vai? Heh... aika hassu oot.. huomaa sut lapsettomaksi ihmiseksi ja katkeraksi.
Eihän kenenkään muiden laasten tarvi vieraiden oikkuihin myöntyä sehän on itsestään selvää! Sinä et ole heille yhtään mitään, tyhä ihminen jolla ei ole merkitystä miehen lasten elämässä ei pisaran vertaa.
Kaikkea sinä kuvittelet itsestäsi.. mutta se on sitä vieraskoreutta että kuvittelee omistavansa koko maailman... hehheeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeeee
vedä lääkkees....vedä het purkki kerralla
siirry nuorisopalstalle. Sinun vastaus ei todellakaan ollut lähelläkään todellisuutta.
Ehkä minä olen yh-äitinä täysin epäonnistunut kasvattajana mutta eikös tuollainen käytös ole ihan normaalia teini-ikäisen käytöstä. Kyllä meillä joka päivä käydään keskusteluja siitä ettei tavaroita jätetä mihin sattuu, on herättävä ennen iltapäivää ja kaikkea mahdollista. Nämä asiat tulevat eteen siitä huolimatta että jo ihan pienestä olen opettanut miten tavarat laitetaan käytön jälkeen paikoilleen, siivotaan omat jäljet jne jne. Mutta kun muistelen omaa nuoruttani niin kyllähän sitä jollain tavalla minäkin kapinoin ja en aina ollut samaa mieltä vanhempieni kanssa vaikka ydinperheessä kasvoinkin.
Teitä on nyt kaksi aikuista jotka yhdessä asetatte nuorisolle rajat ja säännöt joilla teidän perheessä eletään. Vaikka tuntuu ettei mitään keskusteluyhteyttä nuorisoon synny niin kyllä se jossain vaiheessa syntyy. Ja ihmeen paljon nuoriso laittaa asioita "korvan taake" vaikka näyttää siltä etteivät mitään kuulisi tai kuuntelisi.
tätä olen koittanut itselle teroittaa. Omat on jo aikuisia, työssäkäyviä, joten en ihan pystymetsästä tullut tähän.
Se se onkin, että minä en voisi nuorelle sanoa suoraan, toki nyt olen alkanut sanomaan isän läsnäolleessa . Tässä on tullut vaan siihen , että isä on liian kiltti, antanut lasten tehdä mitä haluaa, ja nyt kun teini-ikä iski ja vaikeudet, tuntuu, että mut kaapattiin tänne komentooraksi kun itse ei pärjätä.
Olen vaan ollut ajattematon! Jokainen on itse vastuussa hyvinvoinnistaan.
kaikkeen mun toiveeseen ja pyyntöön vaan suhtaudutaan ylimielisesti. Se kaunis pyyntö alkaa pikkuhiljaa kuulostaa leijonan karjunnalta.
Ota rauhassa, sulla ei ole biologisen vanhemman "kaiken voittavaa rakkautta" miehesi angstisia teinejä kohtaan, se auttaa ydinperheissä tätä ilmiötä sietämään niin kauan kuin se kestää (lapsilla on tapana kasvaa). Pure hammasta ja lähde lenkille, ole armollinen itseäsi kohtaan, älä suotta asetu tulilinjalle, teinit ottavat kasvatuksen vastaan biologiselta vanhemmaltaan eri tavalla, kuin vanhenpansa puolisolta, vaikka hlön tarkoitus olisi hyvä. Voit puhua miehesi kanssa ja nuorten kanssa ja olla kuin kotonasi, mutta kasvatusongelmat saa isukki hoitaa, tai äityli kantaa siitä vastuun omassa kotonaan....
luen tuon viestin monta kertaa ja pyrin muistamaan sen. Mulla on tapana uskoa että kaikki pitää minusta, olenkin hyvin toimeentuleva, ja siksi en käsitä, miksi tässä on mursketta välissä.
Olen tästä puhunutkin jo miehelle ...olen kotona välillä kuin "yksin".
Toi siisteys...sinkkunaisen talous oli hieman erilaista. Vaan kaikkea ei voi saada, kiitos rauhoittavasta kommentista.
Ei ole missään tapauksessa sun velvollisuus pilata omaa elämääsi VIERAIDEN KAKAROIDEN TAKIA.Jätä koko paska taaksesi ja hommaa asunto itsellesi.On kuin olisit kertonut minun entisestä elämästäni.Laitoin kovan kovaa vastaan ja enään miesystäväni kakarat eivät ole luokseni päässet 2-3 vuoteen.Heillä on nyt UUSI ISI kuulemma ja en usko että tavat ovat yhtään parantuneet vaikka ovatkin jo toisella vuosikymmenellä molemmat kakarat.Mene heti tänään etsimään asunto itsellesi ja aloita oma elämä.Ei kuulu ihmisen kuluttaa elämäänsä vieraan kakaroita hyysäten.Mars,mars etsimään asunto itsellesi.Voimia sinulle.
en ole luovuttajatyyppiä, mutta tiedän itseni ja mitä haluan, mikä on minulle hyväksi. Miten näin pieni sivuseikka voi saada elämän sekaisin. Toivon että elämä rauhottuu, kun jäädään kohta kahden. Sitten tietää, onnistuuko yhteielo.