Täällä kysyttiin miten jouluni sitten meni ilman rakkaimmpaani..Huonosti!
Ikävöin häntä valtavan paljon, aivan sama olisinko ollut yksin vai ympärilläni olisi ollut kymmenittäin ihmisiä!Mieleni oli surullinen ja ajattelin vain häntä.Kovasti yritin että mieleni olisi ollut hyvä.Ystävältäni sain kasan elokuvia, tein itselleni hyvää ruokaa.Ruokaa jota en sen tekemisen työläyden takia koskan viitsi laittaa.
Eli ei hyvin mennyt.Elokuvia en viitsinyt katsoa, eikä ruokakan maistunut.
Mutta loppupelissä kaikki taas on hyvin.Hän kun tuli takaisin kotiin, sain yltäkyllin häneltä rakkautta.Hän hyvittteli monin eritavoin minulle mielipahani.Hän rakasteli minua niin kuin ei olisi koskaan saanutkaan minua.Hän helli, eikä päästänyt iltaisin sylistään.
Nyt toki kaikki on palautunut "normi elämään".Mutta joulu se tulee taas ensi vuonnakin ja mietin miksi en edelleenkään kelpaa sitä hänen kanssa viettämään...Jos olisi kyse vain "perhe rituaaleista" tai muista "syistä" kirjoititte...herättää silti kysymyksiä minussa, miksi hän pystyy jättää mut yksin.Hän siis on hyvin hellä ja huomioonottava näin arkena minua kohtaan.Tulee ajatuksiin nyt hyvin usein(silloin varsinkin kun hänen sylissä makaan), jos esim.minun vanhemmat ei hyväksyisin häntä, olisin valmis katkaisemaan välini perheeseeni!
Teille kaikille hyvää uutta vuotta!
Ikävöin häntä valtavan paljon, aivan sama olisinko ollut yksin vai ympärilläni olisi ollut kymmenittäin ihmisiä!Mieleni oli surullinen ja ajattelin vain häntä.Kovasti yritin että mieleni olisi ollut hyvä.Ystävältäni sain kasan elokuvia, tein itselleni hyvää ruokaa.Ruokaa jota en sen tekemisen työläyden takia koskan viitsi laittaa.
Eli ei hyvin mennyt.Elokuvia en viitsinyt katsoa, eikä ruokakan maistunut.
Mutta loppupelissä kaikki taas on hyvin.Hän kun tuli takaisin kotiin, sain yltäkyllin häneltä rakkautta.Hän hyvittteli monin eritavoin minulle mielipahani.Hän rakasteli minua niin kuin ei olisi koskaan saanutkaan minua.Hän helli, eikä päästänyt iltaisin sylistään.
Nyt toki kaikki on palautunut "normi elämään".Mutta joulu se tulee taas ensi vuonnakin ja mietin miksi en edelleenkään kelpaa sitä hänen kanssa viettämään...Jos olisi kyse vain "perhe rituaaleista" tai muista "syistä" kirjoititte...herättää silti kysymyksiä minussa, miksi hän pystyy jättää mut yksin.Hän siis on hyvin hellä ja huomioonottava näin arkena minua kohtaan.Tulee ajatuksiin nyt hyvin usein(silloin varsinkin kun hänen sylissä makaan), jos esim.minun vanhemmat ei hyväksyisin häntä, olisin valmis katkaisemaan välini perheeseeni!
Teille kaikille hyvää uutta vuotta!
Vastaukset 2
Vanhimmat
sellaista uhri-asennetta, vaan puhutte asiasta ja on se minusta edelleen outoa että voidaan tieten tahtoen aiheuttaa rakkaalleen surullinen mieli. Älä odota jouluun tänä vuonna, menkää vaikka kesällä käymään hänen perheen luona tai ota selvää miksi ihmeessä hän ei halua esitellä sinua perheelleen. Parisuhteessa toisen kunnioitus on tärkeää ja en usko että tunnet itsesi kovinkaan arvostetuksi. Ei se auta miten hän sinut lepyttelee, ei se ole suhteen mitta miten lepytellään.
Aina on joku kultainen keskitie jos kumpikin sitä haluaa. Mutta älä odota jouluun asti että käykö taas samoin, äläkkä ota uhri- tai marttyyriasennetta. Syyttely ei ole keskustelua.
"jos esim.minun vanhemmat ei hyväksyisin häntä, olisin valmis katkaisemaan välini perheeseeni! "
Ehkä on kuitenkin hyvä muistaa että kenenkään vuoksi ei pidä katkaista suhteitaan sukulaisiin. Kukaan seurustelukumppani ei ole sen "uhrauksen" arvonen. Eri asia on se jos perhe ei hyväksy sitä että SINÄ olet lesbo. Vanha sanonta "meri on täynnä kaloja" pitää kuitenkin paikkansa,sinulla on vain yksi perhe.
Ja muuten olen edellisen vastaajan kanssa samaa mieltä =)