Oikein hyvää huomenta, sanotaan aamuteeveessäkin ja kaiketi se on niin.
Nyt alkaa arki, joka tarkoittaa sitä, että markkinavoimat, mitä ne sitten lienevätkin, ovat heränneet joulun pyhien jälkeiseen arkeen.
Mikä se sitten on se markkinavoimien arki. No se on sitä, että nyt ne joilla on fyffeä katsovat mistä saisivat parhaan tuoton rahoilleen.
Kun valtiot ovat lyhytnäköisten ja taitamattomien poliitikkojen toimesta saaneet valtioiden taloudet lähes kuralle, luvatessaan aina ennen vaaleja kaikkea hyvää ja kaunista äänestäjilleen, tarvitsevat nyt lainaa maksaakseen edes osan lupauksistaan.
Tätä tilannetta ovat raharikkaat vain odottaneet, sillä nyt heillä on tuhannen taalan paikka rahastaa lainan pyytäjiltä korkeita korkoja ja siis suuria korkotuloja.
Niihin suuriin korkomenoihin sitten vatiot sortuvat, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa, kuin maksaa ja panna siten valtioiden taloudet ihan kuralle.
Sen jälkeen lähdetään vippaamaan naapureilta, joilla vielä on asiat jotensakin kunnossa, kuten Suomelta.
Tässä tilanteessa ovat nyt EU-maat Portugali, Espanja ja Italia ja ennen pitkää koko EU, Suomi mukaan luettuna.
Ei hyvältä näytä.
On toki toinenkin vaihtoehto, mutta se on vain teoreettinen.
Se on se, että valtiot alkavat pienentää valtioiden menoja leikkaamalla etuisuuksia ja toisaalta korottamalla kaikkia veroja ja maksuja.
Tämä vaihtoehto on kuitenkin niin karvasta kalkkia, että poliitikot eivät ainakaan ennen vaaleja voi mitenkään hyväksyä tätä vaihtoehtoa.
Ja yllätys yllätys. Aina ovat jotkut vaalit tulossa.
Suo siellä, vetelä täällä.
Mikä neuvoksi?
Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan.
Joko aletaan suunnitella Euron hautajaisia?
Nyt alkaa arki, joka tarkoittaa sitä, että markkinavoimat, mitä ne sitten lienevätkin, ovat heränneet joulun pyhien jälkeiseen arkeen.
Mikä se sitten on se markkinavoimien arki. No se on sitä, että nyt ne joilla on fyffeä katsovat mistä saisivat parhaan tuoton rahoilleen.
Kun valtiot ovat lyhytnäköisten ja taitamattomien poliitikkojen toimesta saaneet valtioiden taloudet lähes kuralle, luvatessaan aina ennen vaaleja kaikkea hyvää ja kaunista äänestäjilleen, tarvitsevat nyt lainaa maksaakseen edes osan lupauksistaan.
Tätä tilannetta ovat raharikkaat vain odottaneet, sillä nyt heillä on tuhannen taalan paikka rahastaa lainan pyytäjiltä korkeita korkoja ja siis suuria korkotuloja.
Niihin suuriin korkomenoihin sitten vatiot sortuvat, kun ei ole muutakaan vaihtoehtoa, kuin maksaa ja panna siten valtioiden taloudet ihan kuralle.
Sen jälkeen lähdetään vippaamaan naapureilta, joilla vielä on asiat jotensakin kunnossa, kuten Suomelta.
Tässä tilanteessa ovat nyt EU-maat Portugali, Espanja ja Italia ja ennen pitkää koko EU, Suomi mukaan luettuna.
Ei hyvältä näytä.
On toki toinenkin vaihtoehto, mutta se on vain teoreettinen.
Se on se, että valtiot alkavat pienentää valtioiden menoja leikkaamalla etuisuuksia ja toisaalta korottamalla kaikkia veroja ja maksuja.
Tämä vaihtoehto on kuitenkin niin karvasta kalkkia, että poliitikot eivät ainakaan ennen vaaleja voi mitenkään hyväksyä tätä vaihtoehtoa.
Ja yllätys yllätys. Aina ovat jotkut vaalit tulossa.
Suo siellä, vetelä täällä.
Mikä neuvoksi?
Katsotaan mitä tämä viikko tuo tullessaan.
Joko aletaan suunnitella Euron hautajaisia?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Elä unta nää!
Sehän voi olla ajanhaaskuuta sellaisia suunnitella, unessaan tekee kukin mihin on tarve. Ihan haastavaa on aika eurooppalaisille, eikä se pahitteksi ole koskaan. Oppirahat pitää maksaa niinkuin kaikessa uudessa.
Koetahan jaksaa.
Ennen kuin eurot haudataan, ne venytetään soikeiksi ja viisisenttisetkin poimitaan pölynimurin tieltä talteen.
Leikkauksia enteileviä laskelmia alkaa ilmestyä lehtien sivuille. Hesarissa on tänään vertailu museoiden kävijämääristä ja valtion tuesta. Keskittämisenvaraa varmasti olisi, ei joka kunnan tarvitse ylläpitää omaa kiulu- ja rukkimuseotaan. Käykääpä vähänkin asiasta innostuneet esim. Kotkan Merikeskus Vellamossa tai Turun Forum Marinumissa - siellä on nähtävää koko rahan edestä. Turku vuoden kulttuuripääkaupunkina sijoittaa verorahoja elämyksiin, voiko niille laskea hintaa. Olemmeko kulttuurimaa, jos kaikessa kuitenkin on ensisijalla kannattavuus ja kustannutehokkuus - ei ihminen elä ainostaan leivästä.
Viuhuuko kirves vai nirhiikö juustohöylä - yhtäkaikki - niukkuutta on jaossa.
Lapsilisien porrastamista ollaan suunnittelemassa, ja se aiheuttaa paljon mielipahaa. Joittenkin maksujen perimisen nähdään nostavan myös etujen arvostusta. Suomalaisten ilmainen koulutus ja kouluruoka ovat yksi esimerkki, niille ei osata antaa aina tarpeeksi arvoa. Poliittisesti kipeitä kysymyksiä nämä ovat varsinkien vaalien alla, mutta eiköhän Suomen kansa ole jo tarpeeksi valveutunutta tyhjien lupausten suhteen. Hölmöläisten peitonjatkamisen typeryyden pitäisi olla selkäytimessä, moni muukin iänkaikkinen totuus, kuten " Veli on velka otettaessa, veljenpoika maksettaessa" tai suun säkkiä myöten paneminen.
Ei tarvitse kokopäivämurehtijaksi ryhtyä, mutta meidän valtaapitävien ikäpolvien on pystyttävä katsomaan lastenlasten ikäpolvea silmiin ja vastattava vaikeisiin kysymyksiin.