Jokin sinussa
kosketti minua
syvältä tänään, Suomi,
niin kuin hyvin varhain
eräänä kolmenkympin
vaiteliaista pakkasaamuista
punaisten
vielä muuten autiolle kadulle
suojatien eteen pysäyttämän
venäläisen raskaan tukkirekan
ohjaamon uumenista
pakokaasuisten pakkashuurujen
ylitse tajuntaani iskeneet
idän balalaikan
viivyttelevän surumieliset sävelet.
Kaukana kotoa.
Molemmilla ikkunat raollaan,
sisällä
yhä liian lämmin
herättää armoton Siperia,
tuntea yhteistä,
suunnatonta globaalia ikävää
syvääkin syvemmälle toisiimme –
kenties vielä hakkaamattomaan,
ihmisen puolesta hengittäväänkin
ikimetsään,
takaisin luonnontilaiseen,
villiin alkukotiin.
Itään
tulenpunaiseen auringonnousuun?
kosketti minua
syvältä tänään, Suomi,
niin kuin hyvin varhain
eräänä kolmenkympin
vaiteliaista pakkasaamuista
punaisten
vielä muuten autiolle kadulle
suojatien eteen pysäyttämän
venäläisen raskaan tukkirekan
ohjaamon uumenista
pakokaasuisten pakkashuurujen
ylitse tajuntaani iskeneet
idän balalaikan
viivyttelevän surumieliset sävelet.
Kaukana kotoa.
Molemmilla ikkunat raollaan,
sisällä
yhä liian lämmin
herättää armoton Siperia,
tuntea yhteistä,
suunnatonta globaalia ikävää
syvääkin syvemmälle toisiimme –
kenties vielä hakkaamattomaan,
ihmisen puolesta hengittäväänkin
ikimetsään,
takaisin luonnontilaiseen,
villiin alkukotiin.
Itään
tulenpunaiseen auringonnousuun?
Vastaukset 10
Vanhimmat
on sadatteleva,
heittelee jalkarättejään ihmisen niskaan,
nyyhkii hänen totisille poskilleen
kylmät kyyneleensä
ennen kuin maa on
jälleen mullan paljas
kyetäkseen imemään
lämpimikseen aurinkoa,
kulauttamaan kosteiksi
kylmissään horrostavat siemenensä.
Sinä asut minussa vielä
routinut, valkokaarinen talvi.
Tee höyryää
enkelimukissa
kämmenteni välissä.
Tänään kaduilla lentää taas loska.
Jossakin kauempana meistä
tuhannet linnut ovat jo
pudonneet taivaalta -
pohjoisen pallonpuoliskon
kevät oirehtii tuloaan.
Palasit takaisin luokseni
hieman myöhässä,
mutta sangen aikaisin
asioidenmuuttomatkaltasi.
Kävit taas pesimässä jossakin muualla,
arvatenkin lämpimämmässä.
Jonkun toisen kuumassa sylissä.
Aamuyön kadut pysyivät vaiti jäljistäsi,
korkojesi kopina ei ole
yhdessä asentamaltamme laminaatilta,
korvistani vielä vaiennut.
Mietit riisuako enää enempää, jos lainkaan.
Onko jäämistä.
En näe sinua siipi maassa enkä ilmassa.
Lennähtelet vain huoneesta toiseen,
lennättelet sanojasi kuin
leijaa tuulettomalta vastarannalta -
laahaavia selityksiäsi tälle kaikelle.
Jos ottaisin sinut syliini,
lentelisivät höyhenesi.
Kaiken muun paitsi
uudenvuoden juhla-asusi
olet jo vaihtanut
jossakin välissä uuteen -
minutkin ja
kääntänyt ympäri sisuksenikin
jossakin toisessa välissä.
Jotkut asiat venyvät liian pitkiksi,
rakkaus kääntyy pitkämielisellä
aasin korviksi,
avio kavioksi.
... nyt kyllä nauratti aivan vietävästi tämä
kolmas jakso
Tänään sinäkin
Ah! Kiitos lukuelämyksestä! Siis kaikki kolme, mutta varsinkin tämä
Tänään sinäkin
... nyt huomasin, että onkin tässä kolmannessa tuo nimimerkki eriä kuin kahdessa ensimmäisessä,
toivottavasti en sotkenut enempää
Hauska oli lukea kyllä kaikki.
..aivan ihana runo, tykästyin^^
Kiittää höyheniä ympäriinsä lennättävästä runosta,
niiaten eräs kaukaisen maan prinsessa haltioituneena.
Kysymys kuuluu, onko kyseessä kanan höyhenet?
Vahva epäilys, että kyse on kanasta, kanoillahan on tapana tehdä pesänsä useaan eri paikkaan..tämän tiedän, sillä tapanani oli pikkutyttönä kerätä munia lemmikkikanani pesistä, joita oli kätkettynä ympäri heinälatoa.
Joka tapauksessa ihanan sarkastinen, samalla surullinen ja suorastaan lennokas runo.
Kyllä jotkut osaa :))
Kiitos!
Puhuin tuosta kolmannesta runosta, mutta ovat nuo toisetkin tosi hienoja :)
T. EKMP
Niinkuin minunkin onnekseni,
toistaiseksi,
ovat menneet menneen talven lumet.
Tänään kirjoittavan on syytä vakavoitua
pohtimaan sanan rakkaus painoindeksiä?
Kaduille ja kujille jalkautuvan
keskinäisen rakkauden sanansaattajan
on näinä leppeiltä vaikuttavina päivinä
syytä varoa, mitä saattaa
rakkaudenkieltä julistaessaan
saada päähänsä.
Kukapa tietää, vaikka sattuisi saamaan -
laulukuntonsa menettäneen parvilinnun,
katolta putoavaa raskasta lunta,
tikarinterävää jäätä
tai ihan pikkuriikkisestikin
huolimattoman lumenluojan.
Niilläkin kaikilla on alimmaiseksi
jääneeseen nähden oma
ratkaiseva painoarvonsa.
Ja jotkut rakkaudenlähettiläänkin
päähänsä saamista sanoista
saattavat purkautua ulos
painokelvottomina.
Kiitään luojaani -
heti aamutuimaan sain päähäni
kaikkien ylisanojenkin joukosta
vain sanan rakkaus.
Ikään kuin nimimerkillä sinällään olisi jotakin väliä?:)
Kiitän mielenkiintoisesta palautteesta.
Heittää hänet halvannäköiseksi
tehneen juhlapuuhkansa
lempituolini selkänojalle,
pyytää avaamaan vetoketjun.
Voiko itselleen uskotonta
ihmistä enää rakastaa?
Niin, jotkut osaavat -
senkin.
Hän vaihtaa vaatteensa,
pukee ylleen kääntötakkinsa,
jättää avaimensa pöydälle
ja kopisee rappukäytävää
alas.
Rakastuminen on juhlaa,
rakkaus jo arkistakin -
lajia kuin lajia
aina kaksin kappalein.
Kiitän saamastani palautteesta.