Sijaislapsena olleet/olevat kertokaa kokemuksistanne!

Vastauksesi antoi minulle uskoa ja varmuutta siihen, että pidän kaikin keinoin kiinni sijoitetusta läheisestäni. Vaikka yhteydenpito tehdään todella vaikeaksi ja sitä hankaloitetaan jatkuvasti, ymmärrän, etten saa luovuttaa. Kiitos sinulle!

hieno nuori mies kirjoitti:

Vastauksesi antoi minulle uskoa ja varmuutta siihen, että pidän kaikin keinoin kiinni sijoitetusta läheisestäni. Vaikka yhteydenpito tehdään todella vaikeaksi ja sitä hankaloitetaan jatkuvasti, ymmärrän, etten saa luovuttaa. Kiitos sinulle!

Kolikolla on yleensä toinenkin puoli. Jos yhteydenpitoa vaikeutetaan, niin siihen on yleensä omat syynsä. Se on yleinen ja valitettava totuus, että sijoitettu lapsi on useinkin otettu tai annettu huostaan vaikeiden elämäntilanteiden vuoksi... mikäli biologiset vanhemmat ovat elossa. Tämän taustalla voi olla useanlaisia ongelmia ja päihteitä, eikä ole lainkaan outoa, että lasta halutaan varjella tällaiselta kaikelta mahdollisimman tehokkaasti. Usein biologiset vanhemmat eivät välttämättä edes ymmärrä omaa tilaansa, ennenkuin joku puuttuu siihen tässäkin muodossa. Tällaisen lapsen tulo sijaisperheeseen voi olla shokki lapselle... niin, ja koko sijaisperheelle. Ehkä täysin kontrollittomasta ympäristöstä sijoitetaan paikkaan, missä hänelle ensimmäistä kertaa kerrotaan kunnolla mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei rajoja ilman rakkautta, näin sanotaan. Näistä ylläolevista kysymyksistä ja vastauksista saa sellaisen käsityksen, että biologinen side on kuitenkin se rakkain side ja se antaa anteeksi paljon. Mutta kuitenkin myös näkisin, että sijaisperheen arki ja lisääntyvän kuorman määrää on vaikeaa määritellä rahassa, enkä usko, että kukaan ajattelee sitä bisnesmielessä. Mielestäni sen voi määritellä enemmänkin juuri rakkaudessa. Mahdollisesti "vinoon kasvaneen taimen" uudelleen istuttaminen ja tukeminen on sitä raskaampaa, mitä pidemmälle on edetty. Nämä ovat asioita, mitä ei useinkaan ymmärretä... näiden asioiden oikaiseminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia ja jokainen yhteydenpito "entiseen" hidastaa tätä prosessia. Joskus ne tunnetilan haavat on kuitenkin niin syvät, että eipä niitä enää osata käsitellä ja maailmalle lopulta syötetään hyvinkin keskeneräinen ja hauras nuori. Kyllä se on totuus, että lapsen paikka on oman isän ja äidin luona ja kaikki muu satuttaa. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni tällainen tapaus päättyisi hyvään ja haluankin toivottaa tällaisen asian kanssa painiville suurta viisautta, ymmärrystä ja rakkautta ennenkaikkea...

Isäksi ei synnytä... kirjoitti:

Kolikolla on yleensä toinenkin puoli. Jos yhteydenpitoa vaikeutetaan, niin siihen on yleensä omat syynsä. Se on yleinen ja valitettava totuus, että sijoitettu lapsi on useinkin otettu tai annettu huostaan vaikeiden elämäntilanteiden vuoksi... mikäli biologiset vanhemmat ovat elossa. Tämän taustalla voi olla useanlaisia ongelmia ja päihteitä, eikä ole lainkaan outoa, että lasta halutaan varjella tällaiselta kaikelta mahdollisimman tehokkaasti. Usein biologiset vanhemmat eivät välttämättä edes ymmärrä omaa tilaansa, ennenkuin joku puuttuu siihen tässäkin muodossa. Tällaisen lapsen tulo sijaisperheeseen voi olla shokki lapselle... niin, ja koko sijaisperheelle. Ehkä täysin kontrollittomasta ympäristöstä sijoitetaan paikkaan, missä hänelle ensimmäistä kertaa kerrotaan kunnolla mitä saa tehdä ja mitä ei. Ei rajoja ilman rakkautta, näin sanotaan. Näistä ylläolevista kysymyksistä ja vastauksista saa sellaisen käsityksen, että biologinen side on kuitenkin se rakkain side ja se antaa anteeksi paljon. Mutta kuitenkin myös näkisin, että sijaisperheen arki ja lisääntyvän kuorman määrää on vaikeaa määritellä rahassa, enkä usko, että kukaan ajattelee sitä bisnesmielessä. Mielestäni sen voi määritellä enemmänkin juuri rakkaudessa. Mahdollisesti "vinoon kasvaneen taimen" uudelleen istuttaminen ja tukeminen on sitä raskaampaa, mitä pidemmälle on edetty. Nämä ovat asioita, mitä ei useinkaan ymmärretä... näiden asioiden oikaiseminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia ja jokainen yhteydenpito "entiseen" hidastaa tätä prosessia. Joskus ne tunnetilan haavat on kuitenkin niin syvät, että eipä niitä enää osata käsitellä ja maailmalle lopulta syötetään hyvinkin keskeneräinen ja hauras nuori. Kyllä se on totuus, että lapsen paikka on oman isän ja äidin luona ja kaikki muu satuttaa. Toivottavasti kuitenkin mahdollisimman moni tällainen tapaus päättyisi hyvään ja haluankin toivottaa tällaisen asian kanssa painiville suurta viisautta, ymmärrystä ja rakkautta ennenkaikkea...

Arvelen, että tuon nuoren miehenkin tapauksessa on mukana vallankäyttöä ja muuta sellaista. Sitten 18 vuotiaana ei enää olekaan väliä?
Ainakin meidän tapauksessa on ihan turhaa vallankäyttöä. lapsen turvalliset läheiset erityisesti halutaan pois kuviosta, mutta kiusalla lapsi voidaan antaa ihan tuntemattoman mukaan sanoen, että jos olette mukana lapsi tuoaan sitten 5 tuntia aiemmin tapaamiselta. Mutta jos tuntematon tuo, voi jäädä katsomaan peliä ja tulla 5 tuntia myöhemmin. Mitä tällainen on? Vaikeista sukulaisolosuhteista johtuvaa yhteydenpidon rajoittamistako? Sanokaapa?

olen ymmällä kirjoitti:

Arvelen, että tuon nuoren miehenkin tapauksessa on mukana vallankäyttöä ja muuta sellaista. Sitten 18 vuotiaana ei enää olekaan väliä?
Ainakin meidän tapauksessa on ihan turhaa vallankäyttöä. lapsen turvalliset läheiset erityisesti halutaan pois kuviosta, mutta kiusalla lapsi voidaan antaa ihan tuntemattoman mukaan sanoen, että jos olette mukana lapsi tuoaan sitten 5 tuntia aiemmin tapaamiselta. Mutta jos tuntematon tuo, voi jäädä katsomaan peliä ja tulla 5 tuntia myöhemmin. Mitä tällainen on? Vaikeista sukulaisolosuhteista johtuvaa yhteydenpidon rajoittamistako? Sanokaapa?

koskapa lapsi isän tuodessa itki enemmän. Isä ei saanut viedä lasta tapaamiselta. Mistä tässä on kyse? Ottaako sijaisvanhempaa koville katsoa, miten lapsi osoittaa tunteitaan vanhemmalleen. Miksi sijaisvanhempi pelkää itkua?

enemmän ymmällä? kirjoitti:

koskapa lapsi isän tuodessa itki enemmän. Isä ei saanut viedä lasta tapaamiselta. Mistä tässä on kyse? Ottaako sijaisvanhempaa koville katsoa, miten lapsi osoittaa tunteitaan vanhemmalleen. Miksi sijaisvanhempi pelkää itkua?

kyllä meillä on saanut itkeä ja kaivata erohetkellä. mutta on myös tapauksia joissa lasta on ollut opetettava ilmaisemaan pettymystään itkulla. kun se kaivattu vanhempi ei tullutkaan, kun peruutusta ei kuulunut, kun vanhempi vain katoaa kuukausiksi sanaakaan laselle kertomati. on ollut opetettava lapselle, että saa tuntea pettymystä, saa raivota, kun petetään ja saa itkeä ikävää.

reservi kirjoitti:

kyllä meillä on saanut itkeä ja kaivata erohetkellä. mutta on myös tapauksia joissa lasta on ollut opetettava ilmaisemaan pettymystään itkulla. kun se kaivattu vanhempi ei tullutkaan, kun peruutusta ei kuulunut, kun vanhempi vain katoaa kuukausiksi sanaakaan laselle kertomati. on ollut opetettava lapselle, että saa tuntea pettymystä, saa raivota, kun petetään ja saa itkeä ikävää.

Minun esimerkeissäni kyseessä ovat olleet perheet / suvut, joiden poisjäännin vuoksi lapset eivät ole joutuneet itkemään. Ovat itkeneet ikäväänsä kotiin. Surulliselta kuulosti nuoren miehen kertomus siitä, miten asetteli läheisten lähettämiä kortteja ja kuvia seinälle omassa huoneessaan. Tuossa talossa ei ilmeisestikään saanut ilmaista ikäväänsä.

ikäväitkettäää kirjoitti:

Minun esimerkeissäni kyseessä ovat olleet perheet / suvut, joiden poisjäännin vuoksi lapset eivät ole joutuneet itkemään. Ovat itkeneet ikäväänsä kotiin. Surulliselta kuulosti nuoren miehen kertomus siitä, miten asetteli läheisten lähettämiä kortteja ja kuvia seinälle omassa huoneessaan. Tuossa talossa ei ilmeisestikään saanut ilmaista ikäväänsä.

Nämä ovat juuri niitä asioita, mitä ei useinkaan ymmärretä oikein. 5- vuotias ei ole alkuunkaan kykenevä käsittämään, mitä on oikeasti tapahtunut ja näinollen kotiin liittyvät takaumat voi olla autuaan vääristyneitä ja kaunistuvat jopa aikuisiälle asti. Haavat voivat olla juuri tuota luokkaa, että asioita ei enää olla osattu, voitu tai uskallettu käsitellä ehkä hauraan mielen lopullisen rikkomisen pelossa. Lapsi elää helposti menneisyydessä, kokee, että häneltä on viety ne rakkaat ja sulkee mielessään kaiken muun tunnetasolla. Tuohon mieleen on vaikeaa istuttaa muuta mallia ja lopulta jää mielikuva, että sossut on pahoja ja sijaisperhe ei oikeasti rakasta. Noidankehä on valmis... vastaus 5 yllä kuvastaa juuri sitä. Toivon, että tämäkin nuori mies kaikesta huolimatta osaisi arvostaa sitä valtavaa uhrausta, minkä hänen sijaisvanhempansa ovat tehneet hänen hyväkseen. Toivon myös, että löydät vastaukset elämäsi tärkeimpiin kysymyksiin. PS. Itsekin olen hoitanut lämmitystä jo nuoruudessani lapsuuden kodissa ja olen oppinut kovaan työntekoon, se on ihan hyvä lahja maailmalle siirtyessä... tsemppiä!

Isäksi ei synnytä... kirjoitti:

Nämä ovat juuri niitä asioita, mitä ei useinkaan ymmärretä oikein. 5- vuotias ei ole alkuunkaan kykenevä käsittämään, mitä on oikeasti tapahtunut ja näinollen kotiin liittyvät takaumat voi olla autuaan vääristyneitä ja kaunistuvat jopa aikuisiälle asti. Haavat voivat olla juuri tuota luokkaa, että asioita ei enää olla osattu, voitu tai uskallettu käsitellä ehkä hauraan mielen lopullisen rikkomisen pelossa. Lapsi elää helposti menneisyydessä, kokee, että häneltä on viety ne rakkaat ja sulkee mielessään kaiken muun tunnetasolla. Tuohon mieleen on vaikeaa istuttaa muuta mallia ja lopulta jää mielikuva, että sossut on pahoja ja sijaisperhe ei oikeasti rakasta. Noidankehä on valmis... vastaus 5 yllä kuvastaa juuri sitä. Toivon, että tämäkin nuori mies kaikesta huolimatta osaisi arvostaa sitä valtavaa uhrausta, minkä hänen sijaisvanhempansa ovat tehneet hänen hyväkseen. Toivon myös, että löydät vastaukset elämäsi tärkeimpiin kysymyksiin. PS. Itsekin olen hoitanut lämmitystä jo nuoruudessani lapsuuden kodissa ja olen oppinut kovaan työntekoon, se on ihan hyvä lahja maailmalle siirtyessä... tsemppiä!

kylmiä ovat nuoren miehen kertomat ihmiset. Siinä ei edes ne tuhannet kannetut halkopinot uuniin laitettuna auta. Mitään kiitollisuutta ei tarvitse tuntea - rahaahan nuo orjatyötä teettävät saavat palveluksien lisäksi. ja kummasti alkaa tuntua tuon nuoren miehen paikka tutulta...Ai että 20 vuotias... ja....Polttaa, polttaa,, taasko roihuaa. Trauma siirretään sijoitetuilla lapsille, jotaka eivät ole vielä edes eläneet kun on roihunnut. Sijaistraumatisoituvat pienet.

halot lämmittää kumm kirjoitti:

kylmiä ovat nuoren miehen kertomat ihmiset. Siinä ei edes ne tuhannet kannetut halkopinot uuniin laitettuna auta. Mitään kiitollisuutta ei tarvitse tuntea - rahaahan nuo orjatyötä teettävät saavat palveluksien lisäksi. ja kummasti alkaa tuntua tuon nuoren miehen paikka tutulta...Ai että 20 vuotias... ja....Polttaa, polttaa,, taasko roihuaa. Trauma siirretään sijoitetuilla lapsille, jotaka eivät ole vielä edes eläneet kun on roihunnut. Sijaistraumatisoituvat pienet.

Ottakaa nyt edes kerran ihan ihkä aidon nuoren kritiikki tosissanne. Vai pitääkö sitä omaksi eduksi alkaa tulkita? Mielestäni nuori mies teki kaikkensa, että pystyi olemaan kohtelias kylmille ja orjatyötä teettäneille sijaissellaisille (en tiedä, mitä nimeä tuollaista tyypeistä pitäisi käyttää). Mitähän se naispuolisen sellaisen kunnianhimo tarkoitti? Ettei vain sitä, ettei juuri välittänyt olla paikalla, kun toiset kantoivat halkoja - kun kiinnosti norkoilla erään laitoksen käytävillä tai tärkeissä saleissa.