Ollakko olemassa.
Kulkemassa polkuja noita.
Suuremmoista.
Niin luulen mä.
Kun nyt olen täs.
Ja ajatukseni kiirehtii.
Minne.
Sitä kun tiedä en.
Sekavuudessa elelen.
Moniaisuudessa.
Ikävöin.
Jotakin.
Mitä lie toivoisin.
Sanottua pohtien.
Vastata en uskalla.
Olen rauhaton sielu.
Laineilla.
Valtameren aalloilla.
Taivaan sinessä.
Kukka meressä.
Ja kuitenkaan en missään.
Rakastan.
En rakasta.
Tuska se vain on.
Ja jos uskallan sanoa.
Älä unohda minua.
Vaikka olenkin ikävä.
Sanaton kirje.
Kuva-arvoitus.
Mitään sanomaton ajatus.
Ikävä vain jatkuu loputtomaan ajatukseen.
Kertosäkeeseen.
Älä unohda minua.
Kömpelön tuntuista tapausta.
Kulkemassa polkuja noita.
Suuremmoista.
Niin luulen mä.
Kun nyt olen täs.
Ja ajatukseni kiirehtii.
Minne.
Sitä kun tiedä en.
Sekavuudessa elelen.
Moniaisuudessa.
Ikävöin.
Jotakin.
Mitä lie toivoisin.
Sanottua pohtien.
Vastata en uskalla.
Olen rauhaton sielu.
Laineilla.
Valtameren aalloilla.
Taivaan sinessä.
Kukka meressä.
Ja kuitenkaan en missään.
Rakastan.
En rakasta.
Tuska se vain on.
Ja jos uskallan sanoa.
Älä unohda minua.
Vaikka olenkin ikävä.
Sanaton kirje.
Kuva-arvoitus.
Mitään sanomaton ajatus.
Ikävä vain jatkuu loputtomaan ajatukseen.
Kertosäkeeseen.
Älä unohda minua.
Kömpelön tuntuista tapausta.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen seurannut matkaasi.
Mitä odotat? Jos Hän lukisi näitä, mitä rohkaisua toivoisit? Voisiko mikään riittää, epäilen. Sama vastanneella. Kiitos runostasi, kuitenkin.
Unohda matkani.
Riittämättömyyteni.
Sieluni hajanaisuus.
Ja kuitenkin.
Minähän elän täysillä.
Painan kaasua.
Ja matkani jatkuu.
"kiitos kuitenkin"
Hymyilen
minä unohdan, tulkitsin lukemani hädäksi, mutta pieleen meni. Anteeksi että puutuin.
Jokainenhan lukee runon tavallaan.
Tulkitsee omaksi katsomakseen kuvaksi.
Joten kiitos..
Hymy kuitenkin piristää.
kiitos kun vastasit. ;)
Ja kaunis runo. :)
Hymyilen.
Olen matkamies maan.
Ihan kolistelen.
Lumet saapillaistani.
Ja astun laivaan.
Ilmalaivaan.
Joka ajatukseni kiidättää.
Sinne missä on leuto sää.
Hyväntuuliset ihmiset.
Ja yksmies hymyilee.
elämä ykstoikkoista.
Keinuttaa aallot
rakkauden meren.
Vihmoo väliin ikävä,
kuin syksyinen sade.
Kurjaltako se tuntuu,
vai tuntuuko?
Mistä se ikävä kertoo?
sehän on kaipauksen ääni.
Rakkauden peilikuvako?
Ei. Sehän on Rakkauden osa.
Kaivata ja ikävöidä
Se on yhtä aikaa
kipu ja kosketus,
tuska ja nautinto.
Sen voi lukea
ryppyisestä paidankauluksesta,
jos osaa. Sen voi kertoa
murunen pöydällä.
Juuri SE murunen. Se osaa.
Aivan mahtavia runoja taas sinulta Margitta. Ennätinpä sentään vihdoin tänne ja heti sain mahtavia tunnelmapaloja nautittavakseni. Aika mielenkiintoista tuo sanankäyttösi, tekstiä lukiessa sen kokee monella tapaa arvoituksellisena ja se antaa runoon kaikuja, joita voi kuunnella ja kuunnella. Antaa niiden hiljalleen muokkautua uuteen merkitykseen ja sitä kautta voi löytää taas uuden arvoituksellisuuden.
Tekstin elävyys tekee runoon sinulle ominaisen sävyn ja sitä kautta myös sisällön arvoituksellisuuden.
Se on paljon enemmän, kuin Waude! Olet mahtava! Josakin tuolla aiemmin arvelit edustavasi Nollaa.
Pakko sanoa. Olet sentään paljon enemmän.... Ainakin YKKÖNEN.
Kiitos !
Ceero
Miten luetkin minua.
Kuin avointa Raamattua.
Joka runooni kätken sen päivän.
Ja sinä osaat sen hakea sieltä.
Ihanaa.
Pidän siitä.
Ollakko nolla vaikko ykkönen.
En kuitenkaan yksin.
Onhan minulla Ceero.
Nostattamaan minua hetkiseksi ilmoihin.
Ja sieltä vilkutin nytkin.....
Kiitos ja Ihanaa alkanutta vuotta runojen voittamaton tulkitsija
Tykkäsin tosi paljon tästä runosta, niin tuttuja lauseita..
Kiitokset :)
Kun kurkistit runoni.
Kiitos Margitta hienosta runosta !
Runojen tulkille.
Kauris-62:lle.
Olen oteetu käynnistäsi