Hei,
mulla on semmonen ongelma et oon tosi epävarma tosi monesta asiasta mitä teen ja mul on semmonen mielikuva ettei se näy ollenkaan ulospäin. En ole mikään täysin syrjäänvetäytynyt, kavereita siis on joiden kanssa en tunne oikeastaan epävarmuuden tunteita (tietyssä porukassa) mutta en kuitenkaan jostain syystä halua viettää heidän kanssaan aikaa vapaa-ajalla vaan viihdyn oikeasti paljon paremmin yksin tai sisarusteni kanssa. Kavereiden kanssa koulussa viihtyy siis ihan hyvin mut siinä on vaan joku este etten osaa olla ihan täysin oma itteni heidän kanssaan jolloin saatan joskus jopa ajatella liikaa mitä sanon ja siitä seuraa se ettei olo ole niin vapaa. Saattaisin viihtyä heidän kanssaan paremmin jos osaisin olla täysin oma itseni ilman mitään 'esteitä'.
Mutta asiaan, mielialani heittelevät aivan liian paljon. Aluksi olen pirtsakka mutta yhtäkkii tulee vaan semmonen fiilis ettei oikeesti vaan jaksa ja muuttuu tosi väsyneeksi ja masentuneeksi. Mulle on huomauteltu tästä, ei siis mielialojen vaihtelusta vaan siitä et oon liian usein väsynyt ja haluton mihinkään. Luulen sen johtuvan jokseenkin siitä etten vain pysty olemaan oma itseni joka tilanteessa ja liika muiden miellyttäminen rupee väsyttämään ihan sairaasti ja muille jää sit minusta semmonen tylsän ihmisen mielikuva.
Opetustilanteessa semmonen homma etten vaan pysty keskittymään siihen mitä se ope opettaa, keskityn liikaa muiden kommentteihin ja melskaamiseen kuitenkaan osallistumatta niihin. Siis tosimonet jutut, myös hyvin yksinkertaiset menevät vaan yksinkertaisesti sivu suun eikä jää mitään käteen. Sitte himassa kun kaikessa rauhassa avaan kirjan niin opin kaiken aivan hetkessä. Olen siis lukiossa, tunneilla en opi mitään(luulen sen olevan jokin keskittymishäiriö, en opi oikeasti mitään mitä kuulen) mutta kirjasta lukasemalla opin kaiken hujauksessa. Hyvä esimerkki pitkän matematiikan kurssi jossa en tapani mukaan saanut tunneilla yhtään mitään irti, rehellisesti sanottuna jokaikinen oppitunti on minulle yhtä tyhjän kanssa. Koulun jälkeen olen niin väsynyt kaikesta sosiaalisesta suorittamisesta (urheilen myös n.5 kertaa viikossa, eli koulun jälkeen kipasen usein salilla) että en vain jaksa tehdä koulujuttujen eteen yhtään mitään ja rentoudun mielelläni tietokoneen tai TV:n parissa. Eli tunneilla en saanut mitään irti ja kun iltana ennen koetta avasin kirjan niin koin 2 tunnissa ymmärtäväni aivan kaiken ja koe meni hyvin(8½). En kehuskele mutta olen varma että olisin saanut paremmankin numeron jos olisin läksyt tehnyt edes muutaman kerran, ja tunnilla ymmärtänyt jostain jotain=(, mul on varmaan joku tosi hirvee ongelma etten vaan yksinkertasesti ymmärrä mitään mitä kuulen, voi vittu:P(kuulovamma oikeessa korvassa epävarmuus itsestä ei oikeesti oo hyvä yhdistelmä). Oikeen korvan kuulon tutkimukset on just meneillään kun en meinaa kuulla, jopa oikealla istuvan vieruskaverin puhe menee usein ohi kun en kuule ja toistamaan en jaksa aina pyydellä eli olen vaan mielummin hiljaa, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Olen kuitenkin aivan outo tapaus siinä mielessä et tunnen ettei mul oo ollenkaan omaa identiteettiä vaan pyrin aina miellyttämään muita ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on erittäin vaikeaa, vaikka joskus haluaisinkin. Porukalle jää vissiin aika idiootti kuva musta kun oon tunneilla aivan jäässä enkä tajuu mistään mitään, saati osallistua mihinkään keskusteluun koska pelkään sanovani jotain tyhmää, mut sit tajuunki etten oo muita yhtään huonompi, jopa parempi arvosanojen osalta. Emmätiiä, vissiin mul on joku vakava häiriö ja lukeminenkin sosiaalisessa tilanteessa (koululuokka)on mahdotonta, saati sitten asian ymmärtäminen. Ettei voi arvata kuin paljon mua oikeesti jännittää et se ope kysyy mult jonkun helpon kysymyksen enkä osaa siihen mitään vastata, ei jää kellekkää mikää viisas kuva musta. joo iiän et aattelen liikaa mitä muut must aattelee mut en vaa maha sille yhtään mitään. Olen siis 17 v ja tästä tekstistä tuli aivan liian pitkä, nyt pitää mennä syömään.:) Toivottavasti joku tässä maailmassa olisi edes jollain tavalla samanlainen, kirjoitathan kommenttia:)!
mulla on semmonen ongelma et oon tosi epävarma tosi monesta asiasta mitä teen ja mul on semmonen mielikuva ettei se näy ollenkaan ulospäin. En ole mikään täysin syrjäänvetäytynyt, kavereita siis on joiden kanssa en tunne oikeastaan epävarmuuden tunteita (tietyssä porukassa) mutta en kuitenkaan jostain syystä halua viettää heidän kanssaan aikaa vapaa-ajalla vaan viihdyn oikeasti paljon paremmin yksin tai sisarusteni kanssa. Kavereiden kanssa koulussa viihtyy siis ihan hyvin mut siinä on vaan joku este etten osaa olla ihan täysin oma itteni heidän kanssaan jolloin saatan joskus jopa ajatella liikaa mitä sanon ja siitä seuraa se ettei olo ole niin vapaa. Saattaisin viihtyä heidän kanssaan paremmin jos osaisin olla täysin oma itseni ilman mitään 'esteitä'.
Mutta asiaan, mielialani heittelevät aivan liian paljon. Aluksi olen pirtsakka mutta yhtäkkii tulee vaan semmonen fiilis ettei oikeesti vaan jaksa ja muuttuu tosi väsyneeksi ja masentuneeksi. Mulle on huomauteltu tästä, ei siis mielialojen vaihtelusta vaan siitä et oon liian usein väsynyt ja haluton mihinkään. Luulen sen johtuvan jokseenkin siitä etten vain pysty olemaan oma itseni joka tilanteessa ja liika muiden miellyttäminen rupee väsyttämään ihan sairaasti ja muille jää sit minusta semmonen tylsän ihmisen mielikuva.
Opetustilanteessa semmonen homma etten vaan pysty keskittymään siihen mitä se ope opettaa, keskityn liikaa muiden kommentteihin ja melskaamiseen kuitenkaan osallistumatta niihin. Siis tosimonet jutut, myös hyvin yksinkertaiset menevät vaan yksinkertaisesti sivu suun eikä jää mitään käteen. Sitte himassa kun kaikessa rauhassa avaan kirjan niin opin kaiken aivan hetkessä. Olen siis lukiossa, tunneilla en opi mitään(luulen sen olevan jokin keskittymishäiriö, en opi oikeasti mitään mitä kuulen) mutta kirjasta lukasemalla opin kaiken hujauksessa. Hyvä esimerkki pitkän matematiikan kurssi jossa en tapani mukaan saanut tunneilla yhtään mitään irti, rehellisesti sanottuna jokaikinen oppitunti on minulle yhtä tyhjän kanssa. Koulun jälkeen olen niin väsynyt kaikesta sosiaalisesta suorittamisesta (urheilen myös n.5 kertaa viikossa, eli koulun jälkeen kipasen usein salilla) että en vain jaksa tehdä koulujuttujen eteen yhtään mitään ja rentoudun mielelläni tietokoneen tai TV:n parissa. Eli tunneilla en saanut mitään irti ja kun iltana ennen koetta avasin kirjan niin koin 2 tunnissa ymmärtäväni aivan kaiken ja koe meni hyvin(8½). En kehuskele mutta olen varma että olisin saanut paremmankin numeron jos olisin läksyt tehnyt edes muutaman kerran, ja tunnilla ymmärtänyt jostain jotain=(, mul on varmaan joku tosi hirvee ongelma etten vaan yksinkertasesti ymmärrä mitään mitä kuulen, voi vittu:P(kuulovamma oikeessa korvassa epävarmuus itsestä ei oikeesti oo hyvä yhdistelmä). Oikeen korvan kuulon tutkimukset on just meneillään kun en meinaa kuulla, jopa oikealla istuvan vieruskaverin puhe menee usein ohi kun en kuule ja toistamaan en jaksa aina pyydellä eli olen vaan mielummin hiljaa, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin.
Olen kuitenkin aivan outo tapaus siinä mielessä et tunnen ettei mul oo ollenkaan omaa identiteettiä vaan pyrin aina miellyttämään muita ja omien mielipiteiden ilmaiseminen on erittäin vaikeaa, vaikka joskus haluaisinkin. Porukalle jää vissiin aika idiootti kuva musta kun oon tunneilla aivan jäässä enkä tajuu mistään mitään, saati osallistua mihinkään keskusteluun koska pelkään sanovani jotain tyhmää, mut sit tajuunki etten oo muita yhtään huonompi, jopa parempi arvosanojen osalta. Emmätiiä, vissiin mul on joku vakava häiriö ja lukeminenkin sosiaalisessa tilanteessa (koululuokka)on mahdotonta, saati sitten asian ymmärtäminen. Ettei voi arvata kuin paljon mua oikeesti jännittää et se ope kysyy mult jonkun helpon kysymyksen enkä osaa siihen mitään vastata, ei jää kellekkää mikää viisas kuva musta. joo iiän et aattelen liikaa mitä muut must aattelee mut en vaa maha sille yhtään mitään. Olen siis 17 v ja tästä tekstistä tuli aivan liian pitkä, nyt pitää mennä syömään.:) Toivottavasti joku tässä maailmassa olisi edes jollain tavalla samanlainen, kirjoitathan kommenttia:)!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Täältä löytyy yks saman kaltainen tapaus! Että, et oo ainut.
Itelläni ei oo kuulossa mitään vikaa (kai?? :D), mutta mun ongelma on just toi, että ajattelen liikaa mitä muut puhuu/tekee/reagoi/ajattelee tilanteissa.. Oon "kärsiny" tästä lähes koko peruskoulun ajan, ja jotenkin jännitän ihan hirveesti sitä tilannetta, että joudun vastaamaan tai lukemaan jotakin, vaikka siinä ei pitäs olla juuri mitään ihmeellistä, en siis pidä itseäni huonompana tai muuta.. Ehkä mä oon turha jännittäjä tyyppi.. Ja sit tossa mulla on ihan sama juttu, että viihdyn koulussa ihan hyvin mun kavereiden kaa ja näin on kiva niitten kaa sielä hengailla, mut vapaa aikana jotenkin vaan tykkään olla kotosalla mm. sisarusten perheen kaa (yksinkin viihdyn hyvin!), ja sillon on vaa jotenki vapaampi fiilis, mitä koulussa, kun ei tarvii esittää mitään tai miellyttää (oon aika miellyttämisen halunen... tiedän.)
Mulla on tavallaan kaks identiteettiä, oon koulussa ja vapaalla ihan erilainen.:o
Koulussa vähän sellanen jäätäjä, et ei aina heti sytytä.. (johtusko, siihen et huomio liikaaa muissa?)
Ja sellasen kuvan varman monet on musta saanu, mutta kavereilta jos kysytään (tai perheeltä) niin, jotain aivan muuta.. : D
Ja niin, itekin olen lukiossa, ja voin sanoa, että lukion aikana toi käyttäytyminen on mulla vähentyny huomattavasti peruskouluaikoihin verrattuna.
En tiiä, löysitkö ihtees yhtään mun tekstistä, mutta kirjotin kummiski, kun itseäni löysin sun tekstistä paljonkin(: Kiva kun en ole ainut, on joku joka ehkä tajuu, mistä puhun :o
Kuulolla olen, jos tänne jotain vielä kirjottelet!
Niin... itsekkin löydän sekä sinusta (maslumuussi) että aivan minun yläpuolellani olevasta henkilöstä (lukiotyttö) paljon samaa. Eli mietin itsekkin aivan liika mitä sanon, olen yleensä hiljaa jos en satu kuulemaan mitä toinen sanoo (eli ainakin epäilen itsellänikin jotain kuulovaurion tyylistä), opin paremmin lukemalla (tosin välillä se riippuu ihan opettajastakin, mutta yleensä), mieliala vaihtelee aika rajusti (useimmiten kuitenkin allapäin, uskon sen vahvasti olevan vakavanlaatuista masennusta) ja oon vissiinki aika ujo sekä epäitsevarma itsestäni (josta kaverit, muut luokkalaiseni ja opettajat huomauttelevat aina välillä ja nytkin olen epävarma kirjoitanko tämän kaiken ihan oikein =()ja tuntuu että muut saa musta semmosen tylsän mielikuvan, viihdyn kaveriporukassa ihan hyvin (tosin joskus saatan jopa hieman karttaa ihmisjoukkoja) mutta paremmin silti yksinään kotona, ja sittenkun pitää yrittää muille olla mieliksi kun minä nyt vähän oon semmonen niin siihen menee ihan hirveesti energiaa ku yrittää peittää vielä kaiken lisäksi alakukoisuuttaki (ja nämä kaikki aikalailla koko peruskoulun jatkunu ja todennäköisesti myös jatkuvat sen viimeset kuukaudet), rentoudun yleensä tietokoneen tai musiikin parissa.
Ja sitte mulla on mm. semmonen ongelma että itsekritiikki on iha hirveän vaativaa.... nytki kun katon ja vertailen näitä tekstejä nii te ootte osanneet laittaa sillaa hienosti tuon tekstin, kun taas mun teksti näyttää enemmänki joltai putkipiselimössöltä =( (pikselit johtuen huonosta koneesta). ja tätähän listaa voisi vielä jatkaa vaikka kuinka paljon, mutta enpä tämänvertaista enempää kirjoitta.
Noh kuitenkin löysin kummastaki aikalailla itteeni, vaikken olekkaan vielä ihan lukioiässä (melkein 16v kuitenkin) ja onhan se ihan kiva huomata että sentään jonkinverran jollakin tavalla samanlaisia on tässäkin maailmassa.